Kotiäidin elämää

 Huonot yöunet ovat alkaneet näkyä itselläni keskittymisen ja kiinnostuksen puutteessa. Pitkään on ollut tarkoitus tehdä tänne bloginkin puolelle yhtä sun toista vaan kun ei jaksa keskittyä eikä tietokonehommat enää suju leikiten. Tekisi mieli heittää ainakin kymmenen kertaa päivässä pyyhe kehään ja usein olen iltaisin päättänyt lopettaa koko touhun. Aamulla mieli on kuitenkin muutaman torkutun tunnin jälkeen muuttunut. Jotain omaa puuhaa sitä pitää olla minullakin!

 Samat puutokset pätee kyllä kotihommiinkin ja usein tulee mietittyä jotain mukavampaa tilalle. Fiksumpaa ja etenkin helpompaa olisi ehkä tarttua siivouspuuhiin heti eikä kaaoksen levitessä, mutta kun ei vaan jaksa. Ehkä vielä jaksaisi jos saisi rauhassa nämä ikävätkin hommat hoitaa, mutta ajatus pienten yli-innokkaiden apulaisten mukanaolosta toisinaan vaan rasittaa. Kotihommien kiinnostavuuteenkin auttaisi varmasti unen tuoma lisäenergia. Ehkä vielä joskus?

 Tellu valitteli hieman ennen iltatoimia tylsyyttään ja pyysin piirtämään muutamalla kuvalla noin viiden minuutin pikaversion aiheesta kotiäidin elämää. Tässä on hänen näkemyksensä.

 Sanallisesti tyttö kertoi näin: Kotiäiti hoitaa hellästi lapsiaan ja kantaa vauvaa sylissään. Kotiäiti siivoaa ja laittaa lapset pesemään ikkunat. Kotiäiti on myös vihainen jos lapset piirtää seiniin ja lapset joutuu piirustukset siivoamaan.

 Tämä kaikki ei kuulemma päde minuun ja kieltämättä ikkunoiden pesettäminen lapsilla ei ehkä järin houkutteleva ajatus olisikaan vaikken sitä hommaa rakasta. Omia sotkujaan isommat lapset kyllä joutuvat toisinaan siivoamaan. Nyt taas pienimmän huutaessa sylissä kuva tuntuu olevan juuri minun elämästäni. Yhtä lapsen kantamista ja ainaista lasten sotkujen siivoamista. Onneksi kotiäidin elämä on myös leikkien iloa, elämän ihmeellisyyksiä ja suuria tunteita, hetkiä jotka auttavat jaksamaan.

 Kerta nyt ollaan blogin ytimessä niin ystävällisesti annan aiheesta vuorostani puheenvuoron teille; kysykää, kommentoikaa tai ihmetelkää ihan vapaasti ;)