31. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivän perinteet uusiksi?

 Meillä on aina vietetty pyhäinpäivää. Sitä on lapsesta asti oppinut käymään haudoilla ja syömään normaalia juhlallisempaa ruokaa. Olemme miehen kanssa varmaan pitäneet itsestään selvyytenä omien lasten oppivan samaan perinteeseen. Vaikka Suomessa on juhlittu Halloweenia jo 50-luvulta saakka, en muista juhlaa omasta lapsuudestani. Itse kuitenkin ajattelen, että joskus on aika päivittää perinteitä eli meillä on lapsien kanssa kyllä jo useamman vuoden hieman askarreltu koristeita ja syöty halloweenherkkuja.

 Tänä vuonna aloin toden teolla miettimään perinteen uudistamista. Lasten molemmat isoisät ovat kuolleet eikä Onni ikinä tule heitä muistamaan. Isommat lapset taas kovasti kaipaavat ja heille tämä aika vuodesta tuntuu nyt kovin raskaalle. Muut askartelevat koulussa ja kerhossa kortit myös isoisille, kun meidän lapset taas vierailevat vain kylmän kiven luona. Päätimme miehen kanssa ettei meillä tänä vuonna tehdä perinteistä hautausmaakierrosta. Rakkaita voi muistella muutenkin. Haudalla käynnistä ei saa lapsille tulla mikään peikko vaan sen on perustuttava vapaaehtoisuuteen, aitoon haluun käydä.

 Tänään siis meillä on juhlittu halloweenia ja vietetty perinteistä pyhäinpäivää vain sytyttämällä ulos lyhtyjä rakkaiden ihmisten muistolle. Kaipaus ja rakkaus ovat läsnä, vaikka perinteemme nyt uudistimmekin. Vielä joskus tulee se aika, jolloin lapsetkin ovat taas valmiita hautausmaille menemään. Siihen asti muistellaan kotona, kun lapsista siltä tuntuu ja mietitään uusia kaikkien mielestä kivoja perinteitä. Onni pelkää tällä hetkellä hurjia koristeita, hämähäkkejä yms. eli tänä vuonna mentiin hieman kesymmillä halloween-koristeilla. Kenties ensi vuonna meno on jo asteen kauhistuttavampaa?

 Hurjan hauskaa iltaa!

30. lokakuuta 2015

Pystyyn nukahtanut

 Ihanaa, viikonloppu on taas alkamassa! Viimeiset pari päivää väsymys on tuntunut aivan ylitsepääsemättömälle. Ajatus ei kulje, mitään en tajua ja puuhatkin ovat toisinaan varsin mielenkiintoisia. Saatoin myös unohtaa leipää leipoessani mitä olen tekemässä ja laittaa taikinaan kanelia :D
 En taida kuitenkaan olla ainut jota väsyttää. Käytiin tänään asioilla ja kotipihaan tullessa Onni nukahti pystyyn! Pari viimeistä kilometriä Pikkutäry oli yrittänyt pitää veljeään hereillä ja vielä poikaa pois autosta ottaessani Onnin silmät olivat auki. Laskiessani poikaa maahan, pienen silmät painuivat kuitenkin väkisin kiinni eikä mitkään houkutukset saaneet niitä enää auki. Mitä tekee äiti tällaisessa tilanteessa? No rientää tietysti hakemaan sisältä kameran ja ikuistaa seisaaltaan torkkuvan lapsensa :D

 Pirteää ja hauskaa viikonloppua!

29. lokakuuta 2015

Pesänrakentaja

 Sylissä kasvanut Onni rakastaa tehdä turvallisia pikkupesiä. Näissä pesissään poika sitten lukee, katselee lastenohjelmia, laulelee omiaan tai lepäilee muuten vain. Rakennustarpeena poika käyttää peittojaan ja tyynyjään eikä niitä pojan mielestä ikinä ole tarpeeksi. Tähän aikaan vuodesta meidän pimeässä asunnossa on ihan tuskastuttavaa kuvata, mutta tässä tämän aamuinen pesä, joka on aika kesyversio vielä. Yleensä saa kuvasta etsiä poikaa ihan tosissaan :D
 Huomasitteko kuvasta pesänrakentajan lisäksi jotain muutakin? Punainen on alkanut hiljalleen vallata kotia eli joulu on jo tekeillä :D Joo, me ollaan ehkä vähän hulluja!

 Ihanaa torstaita kaikille!

28. lokakuuta 2015

Ihanan kamala pakkasaamu

Pakkasaamut ovat taas täällä ja sen myötä Onni saikin taas merinovillaa haalarin alle. Jos Pikkutäry eilen kertoi rakastavansa talvea, ei Onni varmaankaan ole samaa mieltä. Päivärytminsä kadottaneen ja nyt jo päiväunilla olevan pojan kanssa oli hyvin mielenkiintoista aamulla ulkoilla.
  Alkuun kaikki sujui oikein mukavasti. Pelailtiin palloa ja todettiin kuinka kaunista sekä ihanan aurinkoista ulkona onkaan.

 Sitten Onni löysi pelaamisen lomassa maasta mahtavan hienon kepin. Ilo jäi varsin lyhyeksi pojan katsoessa lapasiinsa.


 Huurretta! Siis apua kuinka kamalaa! Kepistä tarttunut huurre lapasissa oli jotain aivan ylitsepääsemätöntä. Ei auttanut, vaikka sen putsasin. Onni ei voinut koskea enää mihinkään tuota mahtavaa löytöään lukuun ottamatta.

  Sitten ihmeteltiinkin sammaleiseen maahan jääviä jalanjälkiä ja tehtiin maahan erilaisia kuvioita. Onni leikki kepin olevan pora ja itsensä olevan tietyömies.

 Ihmeteltiin myös pihan perältä löytyneitä pajunkissoja.

 Huomattiin sattumalta räystäältä syksyn ensimmäiset pienen pienet jääpuikot.

  Loppuun vielä vinkki pienille paleleville käsille. Name it:n mini-mallistosta löytyy mielestäni edullisia (9,95€) merinovillaisia lapasia, jotka voivat talvella mennä tarpeen tullen myös rukkasten alle. Heidän nettikaupastaan ne löytyvät täältä ja tyttöjen väreissä täältä. Onni ainakin tykkää hurjasti omista nyt jemma-nimisessä piilossa olevista lapasistaan ja tuosta kuvan merinovillaisesta tähtihuivistaan.  

 Aurinkoista keskiviikkoa!

27. lokakuuta 2015

Elämä on kivaa

 Tänään oli tarkoitus postata Pikutäryn talvihaalarista, mutta vallattoman pojan kanssa ei kuvaaja pysynyt perässä. Vaihdoinkin lennosta suunnitelmaa ja saattekin lukea Pikkutäryn ajatuksia pienen haastattelun muodossa.
 Kertoisitko itsestäsi?
  No Pikkutäryhän mä oon! *naurua* Elämä on kivaa! Mä tykkään oikeesti kaikesta. Perheki on ihan kiva ja sen luona on kiva asua. Pikkuveikkaki on ihan kiva, mut pikkusisko ois kyllä kivempi!

Mikä on lempipuuhaasi?
 Leikkiminen, pelaaminen ja oikeastaan kaikki. Pleikkari on kiva, mut Afrikan tähteä tykkään kans pelata. Taggimattia oon pelan kans. Tai taggi se oikeest on, mut siin vaan yks pelaaja sanoo taggimatti.

Lempieläimesi?
 Koirat on must kivoja. Oikeesti oman koiran toivosin!

 Mikä on lempikirjasi?
 Herra Hakkaraiskirjat! Tatu ja Patu-kirjatkin on aika kivoja. Ne on aika hassuja vähän niinku mä.

Mikä on lempivuodenaikasi?
 Talvi, koska voi olla lumisotaa, tehdä lumilinnan ja lumiukkoja.

 Mikä on paras muistosi?
 Helsingin reissu Lapsimessuille! Laivareissu vauvana eiku olinks mä jo pieni silloin? No kuitenkii ja ekan serkun syntymä kanssa.

 Lempiruokasi ja juomasi?
 Pinaattipasta on tosi tosi tosi hyvää! Äitin tekemä jugurttijuoma on hyvää. Äiti ei ikinä suostu ostamaan kaupan omia.

 Toiveesi loppuvuodelle?
 Toivoisin risteilylle perheen kaa. Mä en ikinä pääse pallomereen.

 Voiko elämästä Pikkytäryä paremmin sanoa? Elämä on kivaa vaikkei kaikki aina menekään kuten itse toivoisi ja haluaisi!

26. lokakuuta 2015

Anteeksi

 Anteeksi on melko helposti äännettävä sana, jonka jo pieni lapsikin oppii. Silti anteeksi pyytäminen voi olla niin kovin vaikeaa, sillä siihen liittyy esim. usein häpeää ja anteeksipyyntö pistää pyytäjän haavoittuvaan asemaan.  On myös vaikeaa oppia pyytämään anteeksi niin, että oikeasti sitä myös tarkoittaa eikä vain sano sanaa. Kuitenkin yleensä rehellinen täydestä sydämestä tullut anteeksipyyntö tuo paremman mielen niin pyytäjälle kuin antajallekin.
 Itse haluaisin nyt pyytää koko sydämestäni anteeksi syysarvonnan ensimmäiseltä voittajalta; Anteeksi aiai. Olen täällä huhuillut voittajan perään, vaikka olinkin saanut voittajan yhteystiedot. Tekojaan ei saisi anteeksipyynnön yhteydessä puolustella, mutta aiain sähköposti oli mennyt roskapostikansioon. Vasta tänään Tittin sähköpostia etsiessäni tajusin klikata nuolta ja löysin tuon mystisen kansion. Olen kovin pahoillani koko sekaannuksesta! Laitan vielä tällä viikolla Pentikin pyyhkeet tulemaan sekä aiaille että Tittille ja toivon niistä kaiken tämän jälkeen olevan paljon iloa.


Kauden viimeisiä, viikon ensimmäisiä

 Eilen syyslomaa viettäneiden lainalasten lähdettyä kävin pikaisesti ennen pimeän tuloa hakemassa hieman vielä pakastimeen täytettä. Jo lapsesta asti olen rakastanut kaikkea kirpeää ja siksi karpalot ovatkin yksi lempimarjoistani.
 Puolukasta pitävän Onnin ilme oli melkoisen järkyttynyt maistettuaan isoa karpaloa. Veikkaan, että tarjotessani hänelle jäisiä karpaloita kuuman kinuskikastikkeen kanssa ilme muuttuu varsin hymyileväksi!

 Aamulla oli meillä kaikilla vaikeuksia nousta, mutta hyvin on taas arki lähtenyt käyntiin. Ulkoilun lisäksi olemme jo ehtineet lukea lasten lemppareiden Tatun ja Patun uusimman teoksen. Joulusadut on siis aloitettu Tatun ja Patun ihmeellisellä joululla ja tätä lapset takuuvarmasti nauramaan saavaa kirjaa tullaan lukemaan vamaan päivittäin tai ainakin vielä hyvin monta kertaa. Joskus on myös hauskaa maalata muuallekin kuin ainaiselle paperille. Nyt koristeltiin sormiväreillä päreet, joille olen miettinyt jotain kivaa askarteluideaa.

 Kuinkas muiden viikko on alkanut?

24. lokakuuta 2015

Haamujengi

 Täällä on vietetty hieman hiljaiseloa, sillä talon on vallannut kuusi lasta ja haamujengi. Olen siis yksin pyörittänyt arkea ja muutaman lainalapsen tultua hoitoon on talossa vilissyt kuusi lasta. Päätettiin loman kunniaksi juhlia tällä porukalla halloweenia jo vähän ennakkoon ja niinpä tehtiin haamujengi koristeeksi,
 Valitettavasti kaikki hienot tuotokset eivät kuvaan mahtuneet ja osa on vieläkin kuivumassa. Kamerassa oli akku niin vähissä etten kuitenkaan raaskinut olla ottamatta pikakuvaa näistä päivän tekeleistä. Pilttipurkkeja lapset siis maalasivat sisältä valkoisella (pienimmät sormiväreillä, isommat Chalky-värillä) ja pintaan leikkasivat DC-Fixistä silmät ja osa myös suut. Iso haamu on oikeasti mökin vesipönttö, jonka sisään on laitettu ledivalosarja. Lapset saivat myös tälle tehdä DC-Fixistä kasvot. Helppoa ja nopeaa, mutta mielestäni juuri kivoja pimeneviin iltoihin.
 Nyt vain oikeaa juhlapäivää odottamaan ja muistakaahan kääntää kelloa!

22. lokakuuta 2015

Syyslomalöytö vie lapsuusmuistoihin

 Tellu on yllättävän pienestä rakastanut vuorovaikutteista leikkimistä erilaisilla hahmoilla. Tytön ollessa pienempi toivoinkin löytäväni hänelle yhden lapsuuteni lempileluista. Nyt se sitten tuli vastaan! Ihana Koedan Garden heights ♥
 Aluksi mietin, etten tätä enää raaski ostaa sillä tuskin pojat nukkeleikeistä innostuisi. Sitten iski ajatus, ettei toista kertaa välttämättä vastaavaa enää tulisi vastaan vaan tässä olisi nyt mahdollisuuteni. Tullessani myöhemmin toisiin aatoksiin pelkäsin talon jo menneen, mutta onneksi pelkoni oli turha.
 Täysin tämä ei omaani vastaa eikä täydellinen ole, mutta ikäisekseen kuitenkin ehdottomasti hyväkuntoinen. Kaipaan kovasti vihreämekkoista tyttöä ja osaksi niitä oman värisiä tavaroita. Ilman niitä ei tämä vaan tunnu omalta, vaikka osa tavaroista täysin samanlaisia onkin.
 Olin myös täysin väärässä siinä etteikö pojat voisi tällaisesta innostua. Onni otti tämän talon heti omakseen ja on päässyt siskonsa kanssa näin sadepäivänä leikkimään hahmoleikkejä. Suloista sanoisinko!

 Onko muille Koedan lelut lapsuudesta tuttuja? Itselläni oli vastaava pienempikin, mutta tänä malli oli ehdottomasti se lemppari.

21. lokakuuta 2015

Hyvästi rakas hoitolaukku?

 Täällä vannoin vielä rakkauttani meidän hoitolaukkuamme kohtaan. Näin reilu vuosi myöhemmin on laukun kanssa nähty ja koettu paljon enkä kertaakaan ole joutunut laukkuun pettymään. Laukkuun on mahtunut hyvin niin Pikkutäryn eväät, omat tavarani kuin Onnin vaippahuollon varusteetkin eikä tila ole loppunut ikinä kesken pidemmillä reissuillakaan.

 Tänään rakkauteemme tuli kuitenkin iso ryppy.
  Vielä en ollut ajatellut hyvästellä rakasta hoitolaukkua, mutta laukku taisi saada tarpeekseen meistä. Kahva sanoi toisesta päästä sopimuksensa aivan yllättäen irti. Tai on siinä lähes alusta asti ollut pieni repeämä, mutta mielestäni se ei juuri ole kasvanut.

 Mihin minä nyt pakkaan reissuille Onnin vaipat, Pikkutäryn eväät ja omat tavarani? Ei mulla ole nyt mitään kivaa laukkua jäljellä kun vanhoista sopivan kokoisista olen näiden reilun kahden vuoden aikana luopunut eikä uutta ole ollut tarpeen hankkia. Voi tuskan minkä rakas laukkuni menit tekemään!

19. lokakuuta 2015

Kimallusta koulutielle

 Tellu on jo siinä iässä, ettei ole aivan sama millaisilla kengillä sitä kouluun lähtee. Sattumalta vastaan tuli tytön mielestä aivan mahtavan hienot kengät. Kimallusta näistä ei ainakaan puutu.
 Kangaroosin Spiky Rock warmit tuli siis ostettua lähinnä koulu- ja kauppakäyttöön. Toivottavasti ovat hyvät!
  Pihakengiksi täytyisi vielä löytää jotkut Tellua miellyttävät ja enemmän rymyämiseen soveltuvat talvikengät. Siinä sitä onkin pähkäilemistä sillä perusviikkarit ei enää uppoa. Viime vuotisetkin jäivät lähes käyttämättä ja toisen malliset olivat tytön mielestä hankalat toppahousujen kanssa. Miten musta tuntuu ettei saman ikäisillä pojilla ole niin tarkkaa mitkä jalassa on? Vai oonko ihan hakoteillä?

18. lokakuuta 2015

Kolmannen kerran

 Olen täällä hieman pohtinut mitä tehdä syysarvonnan palkinnon kanssa, kun kahdesta aiemmin arvotusta voittajasta ei ole mitään kuulunut. En jaksanut alkaa enää uudestaan arpomaan, joten Pentikin keittiöpyyhe lähtee nyt ensimmäiselle arvontaan osallistuneelle joka hihkaisee jotain kommenttilootaan ja laittaa osoitetietonsa sähköpostilla osoitteeseen tellujapikkutary(at)gmail.com.
 Täällä vietellään nyt ansaittua syyslomaa ja pistettiin sen kunniaksi lastenhuoneessa tuulemaan. Se siitä lepäämisestä :D Sain vain pakkomielteen poikien pöydästä ja ostinkin vahingossa pöydän Tellulle. Halvalla kun sai, oli perustelut asiasta tosi innoissaan olleelle miehelle :) Täällä voi siis loman ja mylläkän aikana olla hieman hiljaista, mutta palaillaan kyllä pian taas miljoonan idean kanssa kun ehditään. Mukavia syyspäiviä!

17. lokakuuta 2015

Katseltiin jo joulukalentereita

 Vieläkö on liian aikaista puhua joulusta? Me lasten kanssa rakastamme valtavasti joulun aikaa ja niinpä olemme innoissamme jo katselleen erilaisia joulukalentereita. Lasten mielestä tietysti lelukalenterit ovat hurjan hienoja, mutta itse taas tykkään enemmän kuvakalentereista ja pienistä tontun tuomista yllätyksistä. Tässä kuitenkin koottuna niitä enemmän lasten mieleen olevia.
 Lekmerin valikoimista löytyy monta varmasti meidän lasten mieleen olevaa. Onni rakastaa junia ja muumeja, joten hänen valinta olisi ehdottomasti joko Brion junaradan osia sisältävä joulukalenteri tai muumikalenteri. Molemmat maksavat tällä hetkellä 39,90€. Lapsille yhteiseksi voisi olla kiva muovailuvahaa ja -tarvikkeita sisältävä Play-Doh-kalenteri (29,90€). Viime vuonna Tellu sai Legokalenterin, joten tänä vuonna hänelle voisi olla mukavaa vaihtelua Frozenin meikkikalenterista (21,90€). Tosin onkohan tämä jo nuoremmille tarkoitettu ja tämä meikkikalenteri Tellulle sopivampi? En kyllä järin innoissani olisi tytölle luomivärejä yms. meikkejä ostamassa. Pikkutäry on jo ehtinyt toivoa Legokalenteria eikä tällä kertaa mitään city-versiota. Star Wars-kalenteri 34,90€. Näihin kaikkiin kalentereihin saa Lekmeriltä 5€:n etusetelin.


  Muistan kuinka omassa lapsuudessa oli todella mahtavaa mikäli sai kuva- tai suklaakalenterin sijaan tarraversion. Nykyään valikoimaa tuntuu joulukalentereissakin olevan hurjasti. Muualtakin löytyi hurjasti erilaisia kalentereja, joissa tässä pikaisella etsinnällä ne kivoimmat.

1. Schleich maatilakalenteri 29,99€ Br-lelut. Kalenteri sisältää maatilan eläimiä, ruokaa ja työkaluja. Tytöille olisi merkiltä tarjolla hevoskalenteri tai keijukalenteri. Varmasti laadukas ja kiva valinta!

2. Playmobil merirosvokalenteri 29,90€ Ellos. Pikkutäryllä oli viime vuonna palomieskalenteri ja tykkäsi kyllä paljon. Tytöille löytyy tyttömäisempää vaihtoehtoa tai sitten on jouluaiheinenkin kalenteri.

3. Väritettävä joulukalenteri 7,80€ Adlibris. Hurjan hauska idea ja mikä parasta ei sisällä lastenhuonetta täyttäviä pieniä osia!

4. Pixi joulukalenteri 24,50€ Jollyroom. Kalenterissa joka päivälle oma jouluinen Pixi-kirja. Tämä kotiutuisi ehdottomasti meille ellei olisi ilmeisesti ruotsinkielinen.

 Sen verran jouluhulluja tässä ollaan, että meille aikuisillekin on omat kalenterit tulossa. Miehelle olen tekemässä jotain uniikkia eli siitä lisää myöhemmin ;) Haaveissa on tänä vuonna myös saada lapsille toteutettua viime vuotinen ideani ja tottahan toki blogissakin pyörii tuttuun tapaan tänäkin vuonna joulukalenteri, jonka sisältö on vielä täysi arvoitus. Katsotaan mitä kivaa tässä siihen keksitäänkään :)

16. lokakuuta 2015

Pikkutäry satuilee

 Sunnuntaina vietetään valtakunnallista Satupäivää ja monissa päiväkodeissa sekä kouluissa onkin tällä viikolla ollut Satuviikko. Satupäivän tämän vuoden teemana on "Satu tekee hyvää" ja se onkin aivan totta, sillä onhan tutkitustikin saduilla monia vaikutuksia lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin. Itse mielelläni pidän näin ihan kotioloissakin lapsille toisinaan 'teemaviikkoja' ja niinpä meillä tällä viikolla on mm. luettu entistä enemmän satuja ja tehty retki kirjastoauton sijasta ihan kunnon kirjastoon.
 Satuviikkoon sopii myös hyvin sadutus ja Onnin nukkuessa oli hyvä hetki antaa Pikkutäryn kertoa oma satu. Sadutuksessahan lasta pyydetään kertomaan joku satu tai juttu, joka sitten kirjataan sanasta sanaan juuri sellaisena kuin lapsi sen kertoo. Valmis satu luetaan lapselle ja tehdään lapsen tahdon mukaisesti mahdollisia korjailuja. Tässä teille Pikkutäryn satu, johon tein blogia varten vain kolme pientä muutosta.

  Viisi pientä karhua
 Olipa kerran Pikkutäry-karhu, Tellu-karhu ja Onni-karhu. Eräänä päivänä he menivät metsään ilman äitiä ja isää leikkimään. Sitten tuli ketunpojat heidän kanssansa leikkimään. Sitten tuli metsäkone kaatamaan kaikki puut ja joka ikinen metsän eläin muutti metsästä pois toiseen metsään, koska ne eivät voineet elää metsässä.

 Uudessa metsässä tuli karhukoira metsästäjän kanssa metsästämään koiralle ruokaa. Sitten jokainen eläin muutti nopeasti toiseen metsään, koska siellä oli paljon metsästäjiä. Seuraavassa metsässä tuli metsätraktori. Sitten siellä olikin kaikki metsänkaatokoneet, jotka kaatoivat koko metsän. Eläimet pakenivat viimeiseen metsään.
 Viimeisessä metsässä eläimet sanoivat: 'Täällä on ihanan rauhallista. Bee Bee Bee'. He sanoivat:' Kunpa tänne ei tulisi mitään vaaroja' ja  sinne ei tullutkaan enää ikinä. Ne sanoivat:' Nytten voitte mennä leikkimään.' Ketut kysyivät:' Voimmeko mennä karhujen kanssa syömään karhunvatukoita?' Sitten tuli kaksi pientä lintua sanomaan: 'Voitte tulla meidän metsään joskus leikkimään'.

 Oletteko te koskaan kokeilleet lasten kanssa sadutusta? Entä paljon teillä luetaan satuja?

15. lokakuuta 2015

Oravabongarin kauppalook

 Viime syksynä pihaamme ilmestyi pieni orava, jonka häntä oli kaikkea muuta kuin upean tuuhea. Aloimme yhdessä lasten kanssa laittamaan oravan kulkureitille pähkinöitä ja kovasti jännitimme selviäisikö tuo pikkuinen talven yli. Usein pihaan ilmestyi myös toinen orava, joka antoi tälle pienelle lähes aina lähdöt. Voitte varmasti arvata kumpi oravista oli lasten mieleen?
 Kesällä tämä lempiorava kävi tutkimassa olisiko pähkinöitä yhä tutulla paikallaan. Siitä lähtien lapset ovatkin pitäneet pähkinävarastosta huolta. Tänään aamulla tehdessämme lähtöä kauppaan Pikkutäry huomasi tuon tutun hahmon taas pihalla ja kiiruhti ulos.

 En juuri oli päivän asuista postannut, mutta olkoon tämä oravabongarin kauppalook poikkeus. Kaikki päivän vaatteet ovat tänään pojan itsensä valitsemia. I dig denimin farkut ovat varmaan kesän paras alelöytö. Päässä oleva pipo taas on varastettu Onnin laatikosta. Onkohan Pikkutärylle tulossa nyt oranssi-kausi vai syksykö on oranssivimmaan syynä?

14. lokakuuta 2015

Loma tule jo!

 Tänään piti kirjoitella jostain aivan muusta, mutta nyt ei vaan järkevää tekstiä synny. Huonon yön päälle on monena aamuna kello soinut juuri kun Onni on nukahtamassa. Tellua on siis kömpinyt herättämään yksi iso lähes unissaan kävelijä sekä eräs pieni kärttyinen poika. Vaikka illalla Onni nukahtaa todella hienosti yksin sänkyynsä, saa hän aamulla unta vain äidin kainalossa. Koululaisen lomaviikko on siis enemmän kuin tervetullut!
  Tänään onneksi on taas saanut ladattua virtaa aurinkoisesta säästä. Ulkona puuhailu on tällä hetkellä oikeastaan ainut tapa pitää Onni tyytyväisenä lähes lounas- ja päikkäriaikaan asti. Juoksupäivinä Onnilta jää päikkärit välistä tai poika nukkuu vain tasan sen aikaa kun auto kulkee eteenpäin ja silloin taas ulkoilu auttaa jaksamaan yöunille asti. Nyt pitäisi vain kiireesti alkaa etsimään itselle talvivarustusta sillä tuntuu kuin olisin jo nyt ikijäässä! Mistähän löytäisin kivan talvitakin?
 Pikkutäry totesi ihanasti tänään aamulla äidin tarvitsevan vapaapäivän, että saisi nukkua ja tehdä jotain kivaa. Ei kuulostaisi yhtään hullummalta! Tai koko päivää en kyllä välttämättä kaipaisikaan, mutta jos saisi edes hieman lomalla nukkua?! Sitä kivaa voi sitten tehdä yhdessä lomalaistenkin kanssa. Onni toivoi jo pullan leipomista, Pikkutäry metsäretkeä makkaranpaiston kanssa ja Tellu askartelua. Aina ei lomalla tarvitsekaan mitään sen kummempaa tehdä, vaikka ainakin joku päiväretki olisikin kiva. Liikaa odotuksiakaan ei loman varaan kannata rakentaa sillä mielestäni tärkeintä on kuitenkin olla yhdessä läheisten kanssa.


13. lokakuuta 2015

Muistakaa näkyä!

 Tultiin Onnin kanssa vain pikaisesti muistuttamaan kuinka tärkeää iltapimeydessä liikkuessa on erottua. Kotiin ajellessa tuli mutkan takaa vastaan mies rullasuksilla päässään kyllä lamppu, mutta eihän se mutkan taakse juuri valaise jos katsoo alas tai taakseen.

 Viime talvena vinkkasinkin kuinka rattaisiin saa lisänäkyvyyttä. Vinkin löydät täältä. Lisäksi suosittelen rattaisiin, koiran valjaisiin/hihnoihin yms. näitä irrallisia lamppuja.

 Toimii hyvin myös illan hämärtyessä traktorileikeissä ajovalona tai vaikka heijastinpiiloa leikkiessä. Valopiiloon suosittelemme kunnon lamppua :)
 Tellun toisessa talvitakissa on jo kiinteänä mukavasti heijastimia. Reiman pipo ei tämän takin kanssa oikein sovi, mutta eihän tuo pimeässä juuri näykään. Tupsun heijastavuuden takia pipo on ehdottoman hyvä lisä hämärissä liikuttaessa!

 Turvallisia iltalenkkejä!

12. lokakuuta 2015

Vain osoite puuttuu (huhuu syysarvonnan voittaja)

 Sitä tultiin Onnin kanssa vaan sanomaan, että kärrättäisiin syysarvonnan palkintona ollut Pentikin pyyhe postiin, jos vain tiedettäisiin minne paketti lähetettäisiin! Siis Terhi J. tämä on viimeinen kuulutus! Laitathan meille yhteystietosi osoitteeseen tellujapikkutary(at)gmail.com niin Onni pääsee kärräämään muutakin kuin lehtiä?!

  Koska voittaminen tuntuu hurjan kivalle, joulun lähestyessä oli tarkoitus arpoa hieman muutakin. Vaan riittääkö ihmisillä mielenkiintoa?

11. lokakuuta 2015

Syksyinen sunnuntaiaamu

 Viikonloppuna meidän perheen piti nauttia mukavasta yhdessäolosta. Hetkessä meiltä vanhemmilta kaikki ilo ja hauskuus kuitenkin katosivat ja tilalle tuli suuri huoli läheisestä. Epätietoisuuden vallassa ei oikein saa mistään hommasta kiinni, mutta vaikka ajatukset harhailevatkin muualla, on puuhailtu yhdessä syksyisiä asioita. Lapset saavatkin hyvin tehokkaasti ajatukset muualle ja jopa nauttimaan kylmästä syyspäivästä.
 Ollaan aamupäivästä ihmetelty varjossa kuuraista nurmikkoa ja lehtiä. Kuinka ihmeellisen kauniita taideteoksia ne voivat ollakaan!

 Joskus sitä tulee kuoppia vastaan ja kaatuu. Hetken kaatuminen voi suututtaa ja ahdistaa, mutta vastoinkäymisten sattuessa ei kannata jäädä maahan makaamaan.

Onni ei olisi halunnut ulos, koska en antanut hänen lähteä lippis päässä. Hätiin tuli Tellun kaivama lätsä, joka ei kyllä oikein ulkoiluhattu olisi. Täytynee siis laittaa ostoslistalle lippispipo ja siihen asti vältetään uudet lippiskriisit tämän lätsän avulla :) Onnilla on kyllä hyvin usein hattukriisejä. Viimeksi taisteltiin Pikkutäryn traktoripiposta, jota Onni saikin ylisuuresta koosta huolimatta laitana. Useamman kerran nyt syksyllä olen myös kantanut kainalossa kiukkuavan Onnin sisälle, kun käsineet ja pipot eivät ole päällä pysyneet. Kesän jälkeen vaatteisiin tottuminen on vaikeaa!

   Aurinkoisessa säässä on mukava tehdä pihahommia. Itse en tosin ole yhtä tarkka lehtien kanssa kuin meidän pikkumies, joka keräsi yksi kerrallaan nurmikolta löytyneet lehdet :) Iltapäivällä voisikin olla hauskaa hyppiä valtavaan lehtikasaan, mutta sitä ennen nautitaan kahvista ja tuoreesta pullasta!

 Kuinkas muiden viikonloppu on sujunut?

9. lokakuuta 2015

Voihan hahmopaita!

 En ole kovinkaan ihastunut lasten hahmopaitoihin. Tellun ollessa pieni niitä vielä ostin ihan ilman lapsen suurta 'oi saanko'-mankumista, mutta en ollut ihastunut niihin silloinkaan. Liekö sitten tyttöjen hahmopaidat söpömpiä sillä poikien kohdalla olen ollut hyvin paljon tiukempi ja rajoittanut hahmot suurimmaksi osaksi alusvaatteisiin ja yökkäreihin.

 Lapset kuitenkin rakastavat suuresti hahmovaatteitaan ja tokihan meille pojillekin on sellaisia kotiutunut. Lapsethan niitä vaatteita kuitenkin käyttävät enkä minä ja mieluinen kuva paidassa auttaa hankalina aamuina pukeutumisessa. Tällä viikolla Pikkutäry näki omasta mielestään ehkä maailman upeimman paidan ja sellaisen myös sai yllättäen pelkällä haaveilevalla ilmeellään.
 Mä taisin tästä paidasta vähän seota, ainakin kuvan perusteella :D Mulla ei siis ole tapana ripustella vaatteita puihin. Pikkutäry vaan sattui olemaan yökyläilemässä, sisällä kuvaukseen tuntui olevan liian pimeää ja ulkona liian tuulista. Puussa paita pysyi paikallaan edes hetken. Fiksumpi olisi kyllä ehkä odottanut parempaa säätilaa tai pojan kotiutumista, mutta eihän sitä aina malta :D

 Mielenkiinnolla jään odottamaan milloin Onnilla alkaa tämä hahmovaihe sillä muistelisin Pikkutäryllä sen alkaneen jo paljon nuorempana. Onni tykkää kyllä hurjasti ajoneuvoista ja mielellään etenkin traktorivaatteita käyttää, mutta onnekseni esim. Pikkutäryllä jo niin nähdyt Autot-vaatteet ei uppoa sitten yhtään. Muumejakin Onni rakastaa nyt kovasti, mutta hänestä on hauskempaa kuljettaa omia muumeja kainalossa kuin pukea ylle paita, jonka kuvaa ei edes näe ellei katso alas tai peilistä.

 Mitäs muut tykkää hahmovaatteista?

8. lokakuuta 2015

Lasten ketjukirjeet

 Pikkutäry sai postista kirjeen ja tottahan toki autoin häntä lukemaan sen. Jo kirjeen muutaman ensimmäisen sanan, 'Tervetuloa tarrakerhoon', jälkeen poika hihkui innoissaan. Kivaa tarrakerho! Perään kuului tietysti hämmästynyt kysymys: Saanks mä siis tosi paljon tarroja? Jostain syystä itse en ollut niin kovin innoissani ja mietin mitä lapselle vastaisi.

 Muistan omasta lapsuudestani nämä kirjeet. Aina kuuliaisesti niihin osallistuin ja ikinä en saanut takaisin yhtään mitään! Kieltääkö siis lasta osallistumasta tähän upeaan tarrakerhoon? Miten selittää lapselle, ettei niitä tarroja ole luultavasti tulossa ja jos tulee niin tuskin ainakaan luvattua määrää? Miten selittää pojan parhaalle kaverille jos ilkeänä äitinä kiellän osallistumasta? Mietin myös niitä jo kirjeen eteenpäin laittaneita ja sitä kuinka he odottavat innoissaan postia. Muistan millainen pettymys olikaan, kun luvattua postia ei tule.
 Jos taas antaisin innostuneen pojan jatkaa kirjettä niin kenelle se lähetettäisiin? Pienessä kylässä kun tällainen kiertää todella nopeasti ja tottahan toki Onnikin haluaisi osallistua. Mistä siis löytäisi 12 lasta, jotka oikeasti voisivat samoin ajatuksin kirjettä jatkaa niin ettei omat lapset odottelisi turhaan? Huh, tekisi mieli kirota koko ketjukirjeiden keksijät!

 Kuinka te toimitte tällaisten lasten ketjukirjeiden kanssa?

7. lokakuuta 2015

Tahdon lumiukon nyt!

 2-vuotias on ihanan kamalassa iässä. On ihanaa seurata lapsen touhuja, keskustella ja kuunnella hassuja juttuja sekä ihmetellä mistä kummasta tuo iso poika onkaan tullut ja minne se äidin pieni vauva on kadonnut. Vähemmän ihanaa onkin päivittäinen tahtojen taistelu, vaikkei Onnilla uhma ole edes uhmaa isompiin lapsiin samassa kehitysvaiheessa verrattuna.
 Tänään Onni tahtoi tehdä lumiukon. Ei auttanut selitykset ettei luntakaan vielä ole. Aamulla oli pakkasta, ulos piti pukea liikaa vaatetta ja auton lasit oli huurussa eli Onnin mielestä selvä lumiukkokeli. Voitte arvata kuinka mahtava lumiukko ja uhmakonsertti saatiin aikaiseksi! Iltapäivällä onneksi poika pääsi hihkumaan puimurin kyytiin eikä ulkona enää tarvinnut yrittää lumiukon kasausta tyhjästä :) Milloinkohan päästään oikeita lumiukkoja tekemään? Monesti ensilumi on syysloman aikaan satanut ja lomaan on parisen viikkoa.

 Loppuun vielä huhuilen syysarvonnan voittajan perään eli Terhi J. Pentikin keittiöpyyhe olisi lähdössä sinne päin, mikäli vain osoitetiedot tulisi tänne päin.

6. lokakuuta 2015

Tennarit valtaa eteisen

 Ensin Pikkutärylle hankittiin punaiset tennarit ja sitten hän halusi puna-mustat. Kahdet oli mielestäni ihan ehdoton maksimi, mutta poika ihastui kokomustiin. Ilkeä äiti ei ostanut, mutta mummothan pelastaa lapset pulasta.
 Siinä ne nyt ovat. Pojan kolmannet tennarit ja ainakin kuudennet eteisen täyttävät kengät. Onpahan poika onnellinen saatuaan unelmiensa kengät ja vanhemmille lisää kompasteltavaa.

 Aurinkoista tiistaita!

Aamun pikainen alevinkki: Madara -40%

Olettehan huomanneet, että tänään on Madaran alepäivä? Nyt kannattaa täyttää varastoja ihanalla luonnonkosmetiikalla ja hankkia kenties hieman joululahjojakin!  Kaikki tuotteet ovat siis vain tämän päivän ajan 40% alennuksessa. Lisäksi yli 50 euron ostoissa on ilmaiset toimituskulut ja yli 60 euron ostoksista saa lahjaksi vielä ihanan miselliveden. Ellet ole tilausta siis jo tehnyt niin kannattaa kiireesti kurkata valikoimaa täältä.

5. lokakuuta 2015

Uusi voittaja

 Koska syysarvonnan voittajasta ei valitettavasti ole kuulunut mitään, suoritimme tänään Onnin kanssa uuden arvonnan. Voittajaksi selviytyi tällä kertaa Terhi J.
Onnea Terhi ja laittaisitko yhteystietosi sähköpostilla tellujapikkutary(at)gmail.com niin saataisiin vihdoin palkinto matkaan :) Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!