26. marraskuuta 2018

Puristele stressi pois DIY-stressipallolla!

 Alle kuukausi jouluun! Kuulutko niihin ihmisiin, joita ajatus joulun läheisyydestä alkaa stressaamaan? Vai rasittaako sinua arjen kiireet? Kaipaisitko pientä helpottavaa vinkkiä, josta on iloa koko perheelle?
 Alkavan viikon kunniaksi ajattelin vinkata teille hauskasta ohjeesta, joka hyödyttää niin aikuisia kuin lapsiakin. Kyse on nimittäin itsetehdystä stressipallosta! Stressipallon puristelu rauhoittaa hermoja ja voi ihan tutkitustikin lievittää jännitettä ja kasvattaa jopa lihaksia. Stressipallo onkin oiva paljon tietokoneella työskenteleville, sillä pallon avulla saa laukaistua lihasten jännitystiloja. Stressipallo rauhoittaa myös lapsia ja vahvistaa käden lihaksi. Aika mahtavaa eikös?
 Sen lisäksi, että stressipallolla on paljon hyviä vaikutuksia, on tämä meidän versio äärettömän nopea, edullinen sekä helppo tehdä. Yksinkertaisimmillaan ihmiset villinnyt lima vain tungetaan ilmapalloon ja solmun jälkeen pallo on valmis.

  Monissa limaohjeissa on partavaahtoa, piilolinssinestettä, liimaa tms. Koska meillä vilistää talossa tutkivainen taapero, halusin kuitenkin pallon sisällön olevan mahdollisimman turvallisen. Niinpä tähän palloon tulee vain kahta ainetta; vettä ja peruna- tai maissijauhoa.
 Tähän meidän malliseen stressipalloon tarvitset siis vain suppilon, ilmapallon (en suosittele vesi-ilmapalloja!), jauhoja ja vettä. Laita suppilon avulla ilmapallon sisälle noin tl jauhoja ja lisää pieni liru vettä. Sekoita hetki varovasti seosta ja lisää taas tl jauhoja. Jatka vuorottain lisäämistä, kunnes pallo on valmis. Pallon sisällön kuuluu olla paksuhkoa, mutta kuitenkin helposti puristeltavissa olevaa.  Solmi pallo erittäin tiukasti ja puristele kireytesi pois. Ylimääräisen osan solmusta voi leikata pois, jos uskoo solmun pitävän. Onnin mallissa pallo jätettiin suosilla pienemmäksi ja solmu paikoilleen.

 Stressitöntä viikkoa♥

22. marraskuuta 2018

Joulukuu on jo ovella!

 Blogia pitempään seuranneet varmasti jo tietävätkin, että rakastan joulun aikaa! En ole aina rakastanut, mutta lasten myötä hurahdin siihenkin ihan täysin. Kuinka ihanaa onkaan valmistautua yhdessä jouluun, nauttia tunnelmallisista hetkistä ja katsella lasten jännitystä sekä iloa!
 Monille jouluun valmistautuminen voi olla hyvinkin stressaavaa aikaa, mutta itse olen hiljalleen opetellut olemaan stressaamatta yhtään mistään. Joulu tulee ihan ajallaan ja varmasti joka vuosi, vaikka kaikki olisi tekemättäkin. Stressin sijaan suosittelenkin lämmittämään kupin glögiä, sytyttämään kynttilät (tunnelmavalaistus peittää hienosti sotkut) ja viettämään aikaa rakkaiden kanssa.

 Meillä on joulutohinat jo täydessä touhussa. Olemme jo mm. leiponeet ja syöneetkin useamman satsin pipareita sekä torttuja, laulelleet joululauluja, laittaneet valot paikoilleen ja askarrelleet. Tapanamme onkin tehdä lasten kanssa jotain jouluista joka päivä. Näin itse aaton odottaminen on vähemmän jännittävää.
  Myös blogi on valmistautunut kaikessa hiljaisuudessa joulukuuhun. Erittäin hyvässä muistissani on vielä vuoden takainen blogin joulukalenteri, jota tein pikkuisen koliikin vuoksi usein yön tunteina taas kerran vannoen, ettei ikinä enää. Vaan kuinkas sitten kävikään?!  Mietin pitkään selviänkö urakasta erittäin vauhdikkaan taaperon kanssa, sillä ylimääräisiä tunteja päivissä ei työntekoon ihan kauheasti ole. Rakastan kuitenkin joulua ja yllätyksiä eli kyllä! Ensimmäisestä päivästä alkaen availlaan taas luukkuja!

 Tänä vuonna pääset kurkkaamaan blogin joulukalenterissa meidän joulun odotukseen ja valmisteluihin, mutta luukuista paljastuu myös viime vuoden tapaan pieniä yllätyksiä sinulle. Joulukalenteri avautuu myös meidän instatilillä (@kotiaidinelamaa), mutta sisällössä saattaa toisinaan olla pieniä eroja ;)  Oi kuinka innoissani tästä kaikesta taas olenkaan!

 Oletko sinä jo joulutuulella?

19. marraskuuta 2018

Viimeinenkin kupla poksahti!

Kohta kaksi vuotta olen ollut kuin joidenkin kuplien sisällä. Ensin nautin loppuun asti jatkuneesta pahoinvoinnista huolimatta niin kovin kauan odotetusta raskaudesta ja viimeisen reilun vuoden olen ollut vauvakuplassa. Niin ihania, ihmeellisiä ja ikimuistettavia aikoja, joista olen halunnut imeä kaikki muistojen lokeroon. Samalla olen kuitenkin huomaamattani vähitellen unohtanut kaiken muun.

 Muutama viikko sitten viimeinenkin kupla taisi poksahtaa. Nautin yhä suunnattomasti hetkistä pikkuisen kanssa, mutta olinko unohtanut millaista arki taaperon kanssa on? Jokainen asia pitäisi mennä 1-vuotiaan mielen mukaan tai vauhdikas syöksyminen lattialle ja huutokonsertti on taattu. Jos kiellät asioita, se tapahtuu naurun kanssa kunnes palaat lähtöruutuun ja siihen syöksymiseen. Mikäli keskityt muuhun kuin taaperoon on kaaos kodissasi valmis.
 Jos taapero saisi päättää, ruualla ennemmin leikittäisiin kuin pistettäisiin suuhun. Syömisen pitäisi tapahtua salaisilla jääkaappikäynneillä ja ruokavalion koostua pelkistä kirsikkatomaateista ja hedelmistä. Ok, kanakin käy pahimmassa hädässä, mutta ennemmin sittenkin koiranruokaa. Koiranruoka kuuluisi taaperon mielestä myös ennemmin pitkin lattioita kuin astiaansa. Huonekalut pitäisi taaperon mielestä sijoittaa aivan toisin ja nukkuminen tietysti pitäisi kieltää lailla, tai ainakin isän nukkuminen äidin vieressä.

 Helpoimmalla taaperon kanssa tuntuu pääsevänkin ulkona. Mitä nyt lehdet haravoidaan kasasta poispäin ja risut levitellään pitkin pihoja. Pikkuinen kuitenkin rakastaa ulkona olemista eikä silloin kaaos kodissa ole taattu. Ulkona myös aivan kaikki ruoka maistuu paremmalta ja unikin tulee kuin vahingossa. 
 Vaikka päivät pikkuisen kanssa ovatkin vauhdikkaita, ovat ne myös täynnä suuria onnistumisen hetkiä, naurua ja hellyyttä. Päivät ovat täynnä hetkiä, joita tiedän vielä joskus kaipaavani. Kyllä, myös tätä vauhdikasta eloa! Kenties vain vuosia jatkuneen univelan tai vanhenemisen vuoksi tuohon energiapakkaukseen kaipaisi toisinaan off-nappulaa ja miehen käydessä kotona lähes vain nukkumassa kaipaan tavallista enemmän niitä omia hetkiä.

 Päiväuniaikaan ollessani yksin kotona huomaan vauhdin olevan päällä enkä aina edes tajua kahvikupillista nauttia, ennen kuin on liian myöhäistä. Toisaalta kuplan puhkeamisen jälkeen myös pikkuisen yöunet ovat hiljaa menneet normaalimpaan suuntaan. Pitkästä aikaa olen nyt viimeisten viikkojen aikana tarttunut illalla kirjaan tai puikkoihin sohvalle väsähtämisen sijaan. Nautin hiljaisista, pimeistä illoista kynttilänvalossa tai takkatulen loimussa glögimuki käsissä. 
 Kuplat poksahtelevat aikanaan ja hyvä niin. Nyt on taas aika lapsista nauttimisen lisäksi myös ottaa enemmän huomioon oma hyvinvointi. Ottaa aikaa niille omille jutuille ja helliä kärsinyttä kehoa. Tiedän, kiireisen arjen keskellä helpommin sanottu kuin tehty, mutta täytyy yrittää! 

 Iloista alkanutta viikkoa♥

14. marraskuuta 2018

Pienet yrittäjät oppi rahasta

 Oletko koskaan miettinyt kuinka voisit opettaa lastasi ymmärtämään rahan päälle? Tai ollut tilanteessa, jossa kieltäessäsi tuotteen ostamisen lapsi toteaa sinulta löytyvän kyllä rahaa kortilta tai pankista? Pienelle lapselle raha onkin nykypäivänä käteisen käytön vähennyttyä helposti vain lompakosta löytyvä muovinpala, jolla saa ostettua kaikkea. Vaikka kuinka yrittäisit selittää rahankäyttöä, on etenkin pienempien lasten vaikea ymmärtää sellaista mitä ei näe.
 Myös meillä on käyty etenkin Onnin kanssa monet keskustelut rahasta. Olen useasti yrittänyt selittää kuinka rahankäyttö on täynnä valintoja, sillä se ei lisäänny itsestään. Olemme yhdessä tehneet valintoja kauppareissuilla ja keskustelleet asiasta teoriatasolla tyyliin; 'Voimme ostaa sillä hetkellä maailman upeimman leluauton tai kengät, jotka eivät purista. Leluauton voi myös saada myöhemmin lahjaksi, mutta puristavat kengät vahingoittavat jalkoja. Kumpi on fiksumpi valinta kivat leikit vai terveet jalat?' Mukavuudesta tunnettu poika valitsisi tietenkin kengät.

 Syyslomalla pojat keksivät mielestään mahtavan projektin. He kaivoivat tallista vanhan leikkikioskin esiin ja ryhtyivät kioskiyrittäjiksi. Aluksi ajattelin poikien leikkivän vain hetken, mutta kuinka väärässä olinkaan! Naapureiden, sukulaisten ja kyläläisten lähdettyä mahtavasti leikkiin mukaan pojat käyttivät kioskiprojektiinsa yli puolet lomastaan! Miten tämä projekti sitten opetti poikia rahasta?
 Poikien kioskissa oli siis myynnissä lämpimiä juomia sekä poikien itsensä leipomia leivonnaisia. Koululainen sosiaalisena ja laskutaitoisena hoiti myyntipuolta kun taas Onni viihtyi leipomassa ja yleisenä apulaisena. Kioskipäivien aikana pojat siis oppivat kuinka rahaa ansaitaan työllä ja ymmärsivät oma-aloitteisesti myös, että materiaaleistakin kuuluisi maksaa jotakin. Tällä kertaa selvisivät vain antamalla herkkua äidillekin :D

 Sen jälkeen, kun etenkin Onni oli ymmärtänyt kuinka rahaa saadaan töistä, poikien oli pohdittava mitä ansaituille rahoille tehdään. Ennen projektin alkua pojat haaveilivat jääkiekkomaalista, jossa olisi maalivahtiverkko ja päättivät yhteistuumin sellaisen itselleen tienata. Loppupeleissä jääkiekkomaali löytyi käytettynä ja poikien innokkuuden lisäksi myös kassavirta yllätti meidät vanhemmat suuresti iloisten asiakkaiden levittäessä sanaa kiskasta. Pojat olivatkin yllättäen tilanteessa, jossa pohtivat mitä lopuille ansaituille rahoille tekisi.
 Koska pojat olivat täysin omalla työllään rahat ansainneet, emme puuttuneet niiden käyttöön mitenkään, vaan pojat saivat itse päättää. Lopulta pojat pistivät täysin vihjailematta reilusti yli puolet säästöön possuihinsa! Onnille riitti 'palkaksi' verkon lisäksi omilla rahoilla ostettu pehmolelu ja koululainen löysi alelaarista haaveilemansa pelin. Vieläkin pojat innoissaan esittelevät vieraille ihan itse tienattuja tuotteitaan.

 Äitinä olen todella ylpeä tästä poikien projektista! Jo se, että he uskalsivat täysin vieraidenkin ihmisten kanssa iloisesti kommunikoida. Tai no Onni nyt oli hiljaa, mutta hymyillen paikalla eikä juossut karkuun.  Ällistyttävää myös oli poikien sitkeys jatkaa rankkaa hommaa useampi päivä. Kuinka moni aikuinen jaksaisi seisoa iloisesti hymyillen tihkusateessa 2 euron tuntipalkalla? Entäs sitten poikien fiksu toiminta rahan kanssa?! Hetken jo mietin olenko nukkunut vuosia Ruususen unta vai onko kyse mun pienistä pojista :D  Lopulta todettiin vaan miehen kanssa yhteen ääneen, että voi muruset, kun te ootte mahtavia ja ihania tyyppejä♥

 Kuinka sinä olet opettanut lapsille rahan käyttöä?

12. marraskuuta 2018

Isättömän ajatuksia

 Olen ehdottomasti sitä mieltä, että isät ansaitsevan oman juhlapäivänsä ja huomionsa. Siksi julkaisenkin tämän postauksen vasta nyt isänpäivän jälkeen.

 Niin kauan kuin muistan, olen virallisesti ollut isätön ja ennen omien lasten syntymää suorastaan joskus vihannutkin isänpäivää. Kielteiset tunteet isänpäivää kohtaan eivät johtuneet kuitenkaan biologisen isän kaipauksesta, sillä ympärilläni oli joukko mahtavia miehiä isää korvaamassa. Mistä kummasta sitten oli kyse?
 Silloin kun olin pieni, eivät lasten kanssa työskennelleet osanneet perheiden erilaisuuteen ehkä samalla lailla suhtautua kuin nykyään. Kun ohjelmassa oli isänpäiväaskartelut, askartelit isälle huolimatta siitä oliko sellaista elämässä mukana vai ei. Jos materiaaleissa oli valmis teksti 'Onnea isälle' tai runo isälle, käytit tietysti sitä, halusit tai et. Voitko kuvitella miltä pienestä, herkästä lapsesta tuntui, kun muut askartelivat innoissaan ja oma isä makasi haudassa?

 Onneksi jo lapsuudessani oli henkilöitä, jotka viimeistään vaivoin kerrottuani asiasta ymmärsivät pahan mieleni eivätkä suureen ääneen taivastelleet asiaa koko lapsilauman kuullenkaan. Ei ollut pakko tehdä sitä korttia, joka joskus lensi kotona roskiin tai sain tehdä vaikka joukon kortteja isähahmoilleni. Pieni asia teki muille odotetusta päivästä itselleni siedettävämpää.
 Omien kokemusteni kautta ymmärrän siis hyvin joidenkin pahoittavan mielensä päiväkotien ja koulujen isänpäivätouhuista. Nykyään perheitä on paljon erilaisia ja tämä myös tiedostetaan. Kuitenkin isänpäivä on valtaosalle lapsista myös todella tärkeä sekä odotettu eikä läheisenpäivän tms. vietto heille ole sama asia. Ei, vaikka ajatus ja toteutus samoja olisivatkin.

 Aikuisten luulisi olevan ymmärtäväisempiä ja lapset ovat mukautuvaisia, joten paljon on merkitystä sillä miten asiat tehdään ja esitetään. Mikäli henkilökunta jo automaattisesti huomioi sekä tarjoaa vaihtoehtoja lapselle ja perheelle, ei isättömällekään isänpäivän vietto ole yhtä tunteita herättävää. Toki ylimääräistä vaivaahan tästä voi olla, mutta isänpäivä on kerran vuodessa, kun taas lapsen muisto kenties ikuinen.
  Kuten jo aikaisemmin mainitsin, ympärilläni oli joukko isän korvikkeita, joille kaikille olen valtavan kiitollinen. Isoisäni oli minulle äitiänikin tärkeämpi ja hänen luonaan viihdyin paljon. Hänen kuoltua kaikkein tärkeimmäksi nousi papparainen, joka ylpeänä vei minut isänpäivälounaalle ja esikoisen synnyttyä vielä ylpeämpänä kulki papparaisen titteliä kantaen. Voi kuinka onnellinen hän olisikaan ollut nähdessään tämän koko laumani♥

 Nyt omien lasten myötä olen hurahtanut isänpäivään ja hemmottelen miestäni toisinaan kenties menetettyjen vuosienkin edestä. Arvostan miestäni suuresti isänä eikä parempaa isää lapseni voisi saadakaan. Aito välittäminen, avoin syli ja läsnäolo ovat lapsille parasta mitä voi antaa♥

7. marraskuuta 2018

Täällä taas!

 Onpa ihanaa olla taas täällä! Blogi hiljentyi siis täysin yllättäen teknisten ongelmien vuoksi ja koska meillä oli wifi pois käytössä, vähentyi myös muu somen käyttö sekä jopa valokuvaaminen. Toisaalta pieni loma tekee aina silloin tällöin vaan hyvää ja tuntuu hurjan vapauttavalle. Mielessä olisi kuitenkin ollut niin paljon mitä olisin kanssasi halunnut jakaa.
 Blogin ollessa pakkolomalla vietimme myös syyslomaa. Tällä kertaa syysloma vietettiin ihan kotosalla ja oli varsin työntäyteinen poikien keksiessä mahtavan ja opettavaisen projektin. Kerron tästä projektista vielä erillisessä postauksessa lisää! Vielä hetken mystisen projektin lisäksi me nautimme yhdessäolosta ihan perinteiseen tapaan mm. ulkoillen, pelaillen, leikkien ja lukien. Toki lomaan mahtui myös herkuttelua sekä kävimme lasten kanssa shoppailemassakin. Tai lapset shoppailivat lahjakorteillaan ja nauttivat liikkeiden syyslomaohjelmasta, sillä itse unohdin hässäkässä lompakon kotiin. Tuli edullinen reissu :D
 Näihin viikkoihin on mahtunut myös paljon juhlimisen aihetta. Järjestimme pyhäinpäivänä omat pienet Halloween-juhlat, joihin teimme itse koristeet. Lapset olivat jokainen keksineet ohjelmanumeroita ja saimmekin miehen kanssa nauttia mm. teatterista, taidenäyttelystä, varjokuvista ja pikkuisen tanssiesityksestä. Etenkin pikkuisen esitys oli hurjan söpö, sillä hän selvästi nautti huomiosta ja taputuksista. Ohjelmanumeroiden lisäksi juhlissamme tietysti nautittiin hurjia  ruokia sekä herkkuja.
 Muutoin päivät ovat menneet ihan normaalin arjen pyörittämisellä. Loman ja kellojen kääntämisen jälkeen paluu arkeen oli hieman tahmea, mutta hiljalleen olemme päässeet normaaliin vauhtiin. Pikkuisesta on tullut reipas apulainen ja Onni on kova työmies. Isommat pojat reippaasti ja oma-aloitteisesti haravoivatkin koko meidän pihan. Olin tästä kovin mielissäni, sillä pikkuisen kanssa haravointi tuntuikin jo vähän hölmöläisen hommalta pojan liikutellessa haravaa kasastani poispäin. Kenties hän yritti tehdä syksyistä ikiliikkujaa?
 Tauon aikana kävimme myös pikkuisen ja Onnin kanssa neuvolassa. Meidän pesukone ei sittenkään kutista vaatteita vaan pojilla tuntuu olevan kasvupyrähdys menossa molempien kiriessä pituutta hienosti ylöspäin. Muutenkin pojat saivat paljon kehuja, vaikka kenties pikkuisen jatkuva liike sai th:n väsymään pelkällä katsomisella :D Meno kyllä rauhoittui useaksi päiväksi rokotusten jälkeen, sillä kuumeen lisäksi pikkuisen koko reisi turposi! Hetken yritti turvonneella jalalla liikkua konttaamalla, mutta lopulta viihtyi paljon pelkästään sylissä.
 Vaikka blogi onkin ollut hiljainen, olen kovasti suunnitellut tulevia juttuja. Kyselin Instagramin puolella vieläkö ennen suosittu joulukalenteri kiinnostaa ja vastaus oli varsin yksiselitteinen. 100% vastanneista vastasi KYLLÄ. Sisältöä koskevissa vastauksissa taas yksiselitteisesti korostui, että kalenterin sisällöksi ehdottomasti muutakin kuin pelkkiä arvontoja. Mukavasti juuri samaa olin itsekin miettinyt.  Kunhan saan rästihommat koneella tehtyä, alkaa siis joulun suunnitteleminen. Katsotaan mitä mukavaa keksitäänkään!
 Muutoinkin ollaan jo alettu odottamaan joulua. Ensimmäiset piparit ja tortut on leivottu sekä syöty, joululaulut soi ja ei todellakaan niin jouluhullu mies yllätti meidät muut ostamalla jouluvalon. Ensimmäinen valokin siis palaa jo! Enää ei haittaa jouluverhotkaan ikkunassa! Saisimmekohan pian jo sitä ensiluntakin?

 Mitä sinulle kuuluu juuri nyt?