28. helmikuuta 2015

Huutaa, huutaa aina vaan

 Ensimmäisen lapsen kanssa jo muutaman kuukauden koliikki tuntui hurjan raskaalle. Sitten tuli toinen ja huusi vuoden. Ei tuntunut ensimmäisen huudot enää missään vaan kiittelin kunnon huutojen osuneen vasta toiselle lapselle. Ensimmäinen kun olisi vastaavalla huudolla jäänyt suurella todennäköisyydellä myös viimeiseksi sillä eihän yöt naama punaisena huutava vauva missään nimessä aina niin mahtavan ihanalle tunnu ja koko vuoden hyvätkin muistot unohtuvat valtavassa univelassa lähes saman tien.

 Sinisilmäisenä sitä ajatteli ettei meille sentään lottopottia anneta. Uskottiin siis vahvasti kolmannen olevan ns. normaali vauva huutojen suhteen. Tulikin kunnon jättipotti, joka ei enää kitissyt vain muutamaa tuntia tai yötä vaan lähes koko vuorokauden! Onneksi sentään päivähuudot ovat  1,5 vuodessa vähentyneet ja tulevat nykyään kausittain, mutta kyllä tässä ennemmin olisin yhdeltä yöllä nukkumassa kuin huutavan pojan kanssa valveilla. Kuten näkyy enää en jaksa kiikutella hämärässä keinutuolissa vaan istun toisinaan tässä koneenkin ääressä. Huutoon kuin ei valitettavasti auta mikään eikä poika koko konettakaan huomaa. Hänellä on paha olla ja ainut mitä voin tarjota on syli.

 Tälläisellä kokemuksella sitä voisi tuntea epäonnistuneensa äitinä. Jotain meissä mieheni kanssa kai vikana onkin kun kaikki lapset huutavat pienenä. Huutaminen on kuitenkin tuonut lapset entistä tärkeämmiksi meille. He ja heidän hyvinvointinsa eivät ole mikään itsestään selvyys. Avuttomuuden tunne toisen pahaa oloa katsellessa on sydäntä särkevää, mutta se on vain hyväksyttävä. En voi kuin pitää pientä sylissä ja lohduttaa. Toivoa lapsen ymmärtävän, että auttaisin jos pystyisin. Uskoa, että pian on se aika jolloin saamme nukkua ja ennen kaikkea pienellä on kaikki hyvin. Kyllä unien aika vielä joskus tulee, vaikka nyt tuntuukin epätoivoiselta.

 Kauniita unia!

26. helmikuuta 2015

Päivän askarteluteemana koira

  Tellu tahtoi askarrella koiran ja tokihan pienimmätkin aiheesta innostuivat. Aikaa vaan ei tällä kertaa kovin paljoa ollut, joten pojat saivat tehdä yhteistyötä ja Tellu toteuttaa oman suunnitelmansa. Pojat tekivät koiran pään, jonka helppona pohjana käytettiin kertislautasta.
    Pojat kumpainenkin otti laatikosta silmän ja eriparisethan niistä tuli. Pikkutärylle jätettiin suosiolla korvat ja pienin sai touhuta rakastamiensa ryttyjen kanssa.

 Tellun koira on suurelta osin ihan vaan kartonkia ja paperia. Nenäksi en ehtinyt etsiä tytön toivomaa nappia, joten pikkuveljen tekemä silkkipaperirytty kelpasi sittenkin.

 Seuraavaksi olenkin luvannut Pikkutäryn kanssa askarrella jotain superia. Saa nähdä ehditäänkö vielä lomalla vai jääkö alkuviikkoon. Jotain poikien mieleistä kuitenkin tulossa ;)

25. helmikuuta 2015

Meidän tuurilla

 Tellu rakastui ensi silmäyksellä Picoonsa. Oli kuulemma niin ihanan värinen. Ihmettelin eilen kun takki näytti jotenkin hassulta naulakossa. Alle 10 kerran käytön jälkeen saatiin taas todeta, että meidän tuurilla takki taisi ollakin maanantaikappale.


 Olin myös eilen siirtämässä pienimmän jemmoja toiselle hyllylle, kun havahduin pieneltä tuntuvaan housupakkaukseen. Tammikuussa tilatut alehousut ovatkin eksyneet väärään pussiin!
 Pari numeroa liian pienet housut siis meille! Eikä muuten ole ensimmäinen kerta kun jemmojen joukkoon eksyykin pussissa kokoa vastaamaton tuote.

 Onko nämä vaan meidän tuuria vai käykö vastaavaa muillekin?

Muoks. reklamoidessani takista minun annettiin ymmärtää, että vian olisi aiheuttanut käyttäjä. Tellulta ei ikinä ole tai en ainakaan muista kertaakaan takin lenkkien katkeilleen joten vaikea uskoa ison tytön olleen asialla ja pojat eivät takkiin ole käsiksi päässeet. Voihan väsymyskiukku taas sentään!

24. helmikuuta 2015

Lisää näkyvyyttä rattaisiin

 Huh mitä hulinaa näin lomalla meillä taas onkaan! Onneksi loppuviikko on ehkä rauhallisempi, joten luultavasti ehdin taas paremmin tänne bloginkin pariin.

 Kevät on jo kovaa vauhtia tulossa, mutta vielä iltapimeälläkin voi rattaiden kanssa joutua liikkumaan. Sain vihdoin ostettua lisää näkyvyyttä pienimmän menopeliin. Pitkään olin kiinteitä ratkaisuja vastaan ja yritettiin mennä irtoheijastimilla, vilkkuvaloilla jne. Autojen ajaessa 80km/h ja ylikin kelillä kuin kelillä ihan vierestä se mieli kuitenkin kummasti muuttuu. Turvallisuus ennen kaikkea!
 Paketti heijastintarroja maksoi alle 10€. Nämä kun liimailee rattaiden runkoon niin näkyy taas hieman paremmin. Toki rattaista vielä suuri osa jää ilman tarroja eli niitä irtonaisia turvavarusteita tarvitaan yhä.

21. helmikuuta 2015

Ei sittenkään unta

 Päästiin vihdoin nauttimaan talvilomasta ja eilen käytiinkin hakemassa muutama pikkuinen lomailija meille lisää. Vilinää on siis riittänyt ja onneksi pienin on jo hieman viihtynyt sylin ulkopuolellakin. Manduca on oiva apu sylikausiin, mutta onhan se kiva saada tehtyä jotain ilman lohkolämmitintä tai istua hetken ihan rauhassa :)

Tarkoitukseni oli jo pari päivää sitten tehdä postaus paidasta, jonka olemassaolon ehdin jo luulla uneksi. Kuun alussa nimittäin julkaistiin PO.P Originals- erikoismallisto juuri samaan aikaan migreeniputkeni kanssa. Ihastelin tähtipaitaa ja mietin sen tilaamista molemmille pojille, mutta kun olisin tilannut niin isompien tähtipaitaa ei löytynytkään koko verkkokaupasta! Uskoin nähneeni unta isompien paidasta tai sekoilleeni muuten. Myös lähes kaikista muista ajattelemistani oli koot jo ehtineet loppua ja päätin väsymyskiukuissani unohtaa koko asian. Saatiin kuitenkin apua ihanilta Eppusen kaapilla-blogin joukoilta ja tässä sitä nyt onnellisesti ollaan.
 En siis ollutkaan nähnyt paidasta unta! Lisäksi mies sai paljon huvia katsellessani riemuani lasten paidoista ja varmaan jo epäilee vahvasti vaimonsa olevan sekoamispisteessä. Myönsi tuo kyllä paitojen olevan hienoja, kun pojat onnellisina uutuuksiaan sovittelivat. Turhaan myös tuhlasin vähäisiä energiavarojani kiukkuisiin ajatuksiin, sillä malliston vaatteita on tullut lisää verkkokauppaan ja nyt taas tuota tähtipaitaakin löytyy täältä.

 Hätähousu toivottaa rentouttavaa viikonloppua!








19. helmikuuta 2015

Uusia lastenvaatteita Mamalicioukselta


 Raskaus- ja imetysaikana olen käyttänyt jonkun verran Mamaliciouksen vaatteita. Nyt sattumalta törmäsin merkin uuteen lastenvaatemallistoon Minimizeen, josta löytyy vaatteita vastasyntyneestä kolmevuotiaisiin asti. Kokosin teillekin kahteen kollaasiin hieman kuvia.


 Äkkiseltään löysin kolme verkkokauppaa, josta näitä voi ostaa: Zalando (löytyy parhaiten vauvojen uutuuksia etsiessä), Kuopus ja Lasten vaatekaappi. Kannattaa käydä katsomassa, sillä näiden lisäksi löytyy vielä neuletakkia, sukkahousua, leggareita jne.

 Mitäs pidätte näistä Minimizeistä?

Pikainen alevinkki

 Tulin yhdellä kädellä pikaisesti vinkkaamaan, että Keltaisen ketun verkkokaupasta saa kaikki tuotteet nyt vähintään -50% alella. Tilasin pienimmälle sittenkin vielä kokoa pienemmät mustat Molon välikausihousut ja jäin pohtimaan olisko pitänyt tilata haalari kanssa. Löytyy siis vielä ihan kivasti ulkovaatteista niin toppaa kuin välikauttakin eikä postikulutkaan ole kuin 2,90€.

18. helmikuuta 2015

Valonpilkahduksia

 Pienimmän oireilut jatkuvat. Pienen vauvan huutamista ja kantelua on mielestäni helpompi jaksaa. Tai sitten meillä on huudettu jo niin kauan, että alkaa mitta täyttyä. Itse huudon vielä kestää sillä mahtuhan maailmaan ääntä. Toisen hätää, johon en osaa auttaa, en sen sijaan kestä. Pitäisihän minun osata ja pystyä oman lapseni tuskaa helpottamaan. Mikään ei muka ole vialla eli siis flunssan jälkitautia ei ole, mutta lapsi vain huutaa. Onko se sitten hampaat, refluksi vai jokin muu? Sen kun tietäisi!

 Näinä vaikeina kausina sitä pitää osata etsiä ne hyvät puolet ja imeä niistä voimaa. Sää oli tänään taas ainakin ihanan aurinkoinen. Kotiutuessamme kävimme pienen kanssa hakemassa potkukelkalla postit ja hetken pienin loisti kilpaa auringon kanssa.

  Aurinko on ihana, mutta toivottavasti vielä potkuttelukelejäkin riittäisi. Pieninkin nimittäin kelkan kyydissä nauraa lähes kippurassa. Kerrassaan ihanaa katseltavaa!
  Varjot ovat nyt pienestä hurjan mielenkiintoisia. Ulkoillessakin pitää aina katsoa mistä se oma ja äidin varjo löytyykään.
 Jännittävää oli myös katolta vauhdilla alas valuva vesi. Kuin suihku ulkona ja allehan olisi tottakai pitänyt päästä. Näissä varusteissa vaan ei passaa itseään kastella. Yöllä satanutta lunta pienen piti paljailla käsillä tiputella aina heti kun silmäni vaan vältti. Juuri parantunut flunssa varmaan kiittää molemmista ideoista.

 Mistä muut etsivät voimaa raskailta tuntuviin arkipäiviin?

16. helmikuuta 2015

Takiainen

 Kukkuu! Olo alkaa olemaan melkoisen töttöröö viime yön mennessä kokonaan valvoessa. Ehkä tänä yönä saisi edes hieman enemmän nukuttua? Pienen virusperäinen flunssa vaivaa yhä ja lisäksi normaalit oireilut ovat pahentuneet sekä neljä uutta hammasta tulossa. Tuloksena äidissä kiinni oleva takiainen 24 tuntia vuorokaudessa. Edes vessaan ei pääse yksin ilman lähes tukehtumiskohtausta aiheuttavaa huutokonserttia.

 Vaikka kuinka lastani rakastankin niin aina ei vain jaksaisi. Toki tämä on poikkeustilanne, mutta silti tekisi mieli lähteä lätkimään. Oikeastihan niin en pystyisi tekemään ja pelkästä ajatuksestakin nousee syyllisyys. Tekisi mieli kulkea peltorit korvilla radio päällä kun pienen avuton itku vie hermot. En silti sitäkään pystyisi tekemään sillä enemmän se itku kuitenkin särkee sydäntä.  Ei ole aina helppoa olla äiti, mutta kyllä tämäkin voimattomuus taas iloksi ja onneksi muuttuu :)

15. helmikuuta 2015

Aurinkoista laskiaista!

 Kylläpä onkin tänään sää suosinut laskiaistapahtumien järjestäjiä. Pakkasesta huolimatta ulkona on todella mukava olla ja touhuta. Tellu kävikin mäkeä jo laskemassa, mutta harmittavasti pojat pitävät sairastupaa yllä. Pienimmälle iski suuri harmitus kun ei päässyt mukaan pulkkamäkeen. Väkisin yritti pukea hattua päähän vaikkei jalat edes meinannut kantaa. Täällä me vietetäänkin kolmestaan rauhallista sunnuntaita, kun mies lähti vielä Tellun kanssa hiihtoretkelle.
 Täytyy toivoa hiihtokelien jatkuvan vielä lomaviikolle asti, että päästäisiin hiihtämään ja retkeilemään koko perheen kanssa.

 Ihanaa sunnuntaita!

14. helmikuuta 2015

Lasten ajatuksia ystävyydestä

 Juteltiin lasten kanssa lauantaiherkkuja napostellessame Tellun aloitteesta ystävistä ja ystävyydestä. Viisaita ajatuksia jo heilläkin, vai mitä sanotte näistä keskustelusta poimituista ajatuksista?

 Tellu:
- Ystävää ei voi ostaa rahalla vaan ystävä ansaitaan.
-Ystävästä pitää pitää hyvää huolta
-Ilman ystävää on yksinäistä
- Joka päivä on ystävänpäivä



 Pikkutäry:
-Ystävä pitää seuraa, on leikkikaveri
-Ystävä on rakas
-Ystävää pitää kohdella hyvin
-Ystävänpäivä on sydän, kun rakastuu johkuun tyttöön
 Pieninkin halusi toki osallistua keskusteluun; haji, haji. Oikeassahan se pikkuinen on sillä hali piristää aina huononakin päivänä :)

Päivä ystävän

 Rakkaat ystävät eivät ole kovia kokeneelle mikään itsestään selvä juttu. Vaikka joskus tämä päivä yksinäistä ahdistikin, voin suureksi ilokseni huomata löytäneeni ystäviä minäkin. Rakkain kaikista on tietysti mieheni, mutta pari ihanaa ystävää olen tueksi ja turvakseni saanut elämän iloja ja suruja jakamaan.

 Alla olevan kuvan ja runon myötä toivotan ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Mitä voin sanoa ystävälle,
joka on aina auttamassa?
Tukemassa ja neuvomassa,
vaikka ei edes tiedä mistä on kysymys.
Rakkaalle ihmiselle,
joka jaksaa muistuttaa minulle, että olen olemassa!
Nämä ystävät ovat harvinaisia aarteita,
joita ilman elämä olisi hyvin yksinäinen taival.
Rakastan sinua, ystäväni
-kiitos, että olet olemassa!

13. helmikuuta 2015

Perjantai 13.

  Sanomalehdessä lukee perjantai 13. Hui kauhistus! Vai onko tuo kauhistus sittenkään? Mitä kummaa tässä perjantaissa muka on? Joo, sanotaan kyllä epäonnen päiväksi, mutta ikäviä asioita tapahtuu myös muulloin. En siis ole taikauskoinen ja lukkiudu kotiin ulkona liukastumisen tai muun onnettomuuden pelossa. Sitä paitsi yhtä hyvinhän sitä voisi kotona sisälläkin jotakin sattua! Vai pitäisikö matotkin rullata lattialta ja istua pehmustetussa huoneessa paastolla ettei vaan pääse kompastumaan tai tukehtumaan?
 On tänään meille kaikenlaista sattunutkin. Kaikki alkoi yöstä, jolloin pienin korisi todella pahasti. Muutamaan otteeseen mietin jo ambulanssin tilaamista, mutta väsyneenäkin sain järkeiltyä tilanteen kuulostavan pahemmalta kuin onkaan. Flunssan lisäksi pienen refluksi oli taas pahana.

 Aamulla taas postia hakiessani pari vikkelää poikaa löivät viisaat päänsä yhteen.
 Pojat pääsivätkin pyyhkimään taiteensa pois peppupyyhkeillä ja onneksi enää on vain muisto jäljellä!

 Mitähän vielä? Pienin ainakin löi päänsä ja  Pikkutäry kaatoi täyden kahvikuppini kaaressa pöydälle sekä matolle ja oksensi neulehuopaportaisiin, joiden puhdistus vaatii hieman työtä. Siltikin nämähän ovat vain arkisia asioita. Ei se ole tämän perjantain syy vaan sattumusten summa. Oletko kenties erimieltä?

12. helmikuuta 2015

Askarrellaan vielä yksi ystävälle

 Tellulla oli tänään mummon kanssa tarttunut kaupasta mukaan suklaasydämiä. Ne olivat varattuna parhaalle ystävälle. Tellu halusi vielä ennen iltatoimia askarrella lahjalaatikon viedäkseen lahjan huomenna mukanaan. En kuitenkaan jaksanut alkaa etsimään askartelutarvikkeita, joten laatikko vaihtui pikaiseksi koteloksi.

 Paperihylsyn päälle liimattuna pöydältä löytynyt paperi. Siivet lahjapaperista, sydännokka ja silmät jääneet tänään yli Pikkutäryltä. Aika hauskan pöllön sai tyttö aikaan kaikesta huolimatta!  Vai mitä mieltä te olette?

11. helmikuuta 2015

112-päivä

 Tänään vietetään valtakunnallista 112-päivää ja päivän kunniaksi mekin tehtiin aamusta retki paloasemalle.Meillä asuu oikea pikkupalomies, jonka lempiohjelmia ovat 112 ja joskus aiemmin tullut Pelastajat. Ei siis tosiaankaan mitään piirrettyjä Sameja vaan ihan oikeaa toimintaa! Kiinnostuksen aiheesta en pane pahakseni, sillä hyvin tuo imee itseensä kaikkea hyödylistä tietoa ohjelmista ja ihanalta kummiltaan.

  Valitettavasti unohdin vahingossa kameran kotiin ja siitähän Pikkutäry hermostui. Pienintä kiinnosti eniten tietysti itse autot ja Pikkutäryä kaikki muu toiminta. Olisi halunnut jauhesammuttimella tai sammutuspeitteellä kokeilla alkusammutusta, mutta jätettiin pienen protestoinnin jälkeen kuitenkin harjoitus muuhun kertaan.

 Olen kyllä ehdottomasti turvallisuusasioiden harjoittelemisen kannalla, mutta ikätason mukaisesti. Olemme kotona harjoitelleet hätäpuhelun tekemistä (no lemppariohjelma taitaa tehota kuitenkin paremmin) ja palavasta talosta poistumista. Eihän sitä koskaan tiedä jos minulle sattuisikin jotain tai yöllä syttyisi tulipalo ja lasten olisi pelastauduttava yläkerrasta. Myös yksinkertaisia ensiapuohjeita voi lasten kanssa leikin ohella käydä läpi.

 Vaikka meillä paloturvallisuus onkin kotona melko hyvin hallussa, ei kotimme ole mikään turvallisuuden perikuva. Siellä ne konetiskiaineet ovat tiskialtaan alla kaapissa ihan vapaasti saatavilla. On lapsia kyllä ihan pienestä pitäen opetettu niiden myrkyllisyydestä ja hyvin on oppi mennyt perille. Eivät suostu ottamaan pakkausta käteensä edes kaupan hyllyltä.
  Jos tänään jäi 112-päivä kokematta, kannattaa katsoa täältä  löytyisikö kodin läheltä vaikka ystävänpäivälle tapahtumaa. Aika moni VPK järjestää teemapäivän vasta illalla tai loppuviikosta.

 Turvallista keskiviikkoa!

10. helmikuuta 2015

Poikien ystävänpäiväkortit

 Kyllä onkin ollut tänään ihanaa ulkoilla auringon paistaessa! Koko päivää ei valitettavasti kuitenkaan voitu ulkona olla sillä Pikkutäry valitteli oloaan. Paljon ei kuumetta vielä ole, joten virtaa pojassa riittää. Tuota virtapiikkiä purkaakseni annoinkin pojalle sormivärit ja hetken mietittyäni yritin kiertää touhuun mukaan hinkuvan pienimmän käsien sotkemiskammon.
  Paperirullasta taittelin sydänmuotin, jolla pienin paineli kuvioita paperiin. Toimi ehkä ensimmäisen minuutin, kunnes lähti käsistä ja poika tajusi jotain!
  Niin käsihän oli ihan maalissa. Hui kauhistus ja itku! Vielä suurempi kauhistus oli pojan tajutessa maalia olevan myös navan kohdilla. Kivaksi tarkoitettu puuha loppui lyhyeen.
  Saa työstä kuitenkin kummille kortin tehtyä eli hukkaan ei menneet nämäkään panikoimiset.
  Siirryttiin suosiolla pienimmän kanssa mielekkäämpiin töihin. Iso sydän sai paljon ruttuja koristeeksi. Taakse liimasin toisen paperin ja väliin laitoin nauhan. Tellu sai mieluisen yllätyksen tullessaan koulusta kotiin, kun pikkuinen ylpeänä tämän juoksujalkaa siskolleen vei.
 Koska pieninkin sai maalaamisen lisäksi askarrella, teki Pikkutärykin ystävänpäiväkortin. Poikaa ei todellakaan mitkään hempeät työt kiinnosta, mutta saahan sitä perusjuttujakin muokattua aiheeseen sopivammaksi jo yhdellä pienellä sydämellä. Tähänhän tuli jo oikein mahtava sydänsavupilvi :)

9. helmikuuta 2015

1,5-vuotias

 Tuntuu uskomattomalle ajatella kuinka meidän pikkuinen on ollut ilonamme jo 1,5 vuotta. Aika on mennyt niin hurjan nopeasti! Koon puolesta monet luulevat poikaa todella taitavaksi vauvaksi vaan eihän tuo mikään vauva ole! Millainen on meidän pikkuinen?

- Ääni on yhä hentoinen, mutta hiljaisia hetkiä ei ole. Ei edes pojan nukkuessa. Selvää puhetta tulee jos poika niin haluaa. Yksittäisiä sanoja on hurjasti ja lauseet ovat yksinkertaisia pisimmillään 3-4 sanan mittaisia.
- Luonteeltaan poika on oikea ilopilleri. Ellei asiat mene pienen mielen mukaisesti, menee alahuuli mutruun ja saattaa huutoakin kuulua. Mielenosoitusta kestää kuitenkin vain todella pienen hetken.
- Yöt ovat vielä suurimmaksi osaksi valvomista, mutta muutama ihan mukava unipätkäkin väliin mahtuu. Päiväunia nukkuu ulkona yhdet 1-3 tunnin mittaiset.
- Päivät ovat täynnä liikkumisen riemua; kävelyä, juoksua, kiipeilyä, portaiden opettelua ja hyppimistä tai ainakin tasajalkaa hyppäämisen yrittämistä.

  -Lempilelu on Pikkutäryn attoi eli siis traktori. Myös muut ajoneuvot kiinnostavat kovasti, mutta vastapainoksi myös koti-, rakentelu- ja palloleikit ovat suosiossa.
-Paras leikkikaveri on ehdottomasti Tellu, jonka perään pieni kysyy heti ensimmäiseksi herättyään. Voi sitä tuskaa jos sisko onkin koulussa! Pikkutäryn kanssa leikit sujuvat vaihtelevasti. Yleensä isoveljellä olisi juuri se auto tms. jonka pienin haluaisi. Molemmat sisarukset kuitenkin peittyvät halauksiin ja erittäin märkiin suukkoihin.
-Rakastaa piirtämistä (myös itsensä tatuoimista jos tussi löytyy) sekä yksinkertaisia askarteluja. Sormivärit yms. ovat kuitenkin tällä hetkellä kauhistus, sillä nehän sotkevat kädet! Itseään pieni voi siis piirtää vaikka kuinka paljon, mutta työmiehen kädet eivät saa likaantua :D
-Lukee, laulaa ja soittaa mielellään, mutta innostus palapeleihin on lopahtanut vauhdin lisääntymisen myötä.
- Viihtyy ulkona lumikolan, pulkan ja suksien parissa. Myös luistelemaan hinkuaisi isompien tavoin, mutta raukalta puuttuu luistimet ja tarkkana poikana hän ei voi muka kengillä mennä jäälle.
- Ruoka maistuu vaihtelevasti ja riippuu paljon ihan refluksin oireilustakin. Herkuille taas ei kieltäytyisi ikinä.
- Yksi lemppareista on yllä olevan kuvan aineksista keitettävä kasvissosekeitto. Perunasta ei kovin paljon pidä sillä se aiheuttaa ilmeisesti vaivoja.
- Syöminen tapahtuu ehdottomasti ihan itse. Paras ase ruokailussa on haarukka, mutta lusikointikin onnistuu. Siis silloin kun pieni ei halua tehdä jännittäviä lentoruokakokeita.

 Mitäs muuta? Pottailut onnistuu vaihtelevasti, etenkin housujen riisuminen on hurjan hauskaa ja kengillä kävellään sisälläkin. Ihana nauru raikaa hassuille ilmeille, sanoille ja meistä aikuisista ihan kummallisille asioille. Jonkinlainen huumorintaju on siis jo olemassa. Kotitöissä auttaa enemmän kuin apua tarvittaisiinkaan ja lelut korjaa hienosti koriin tai toisinaan esim. keittiön laatikoihin.

 Sellainen on meidän pieni. Kuulostiko yhtään tutulle vai millaisia muut noin 1,5-vuotiaat ovat?

8. helmikuuta 2015

Ystävänpäiväkortteja

 Hups, unohdin täyttää meidän askarteluvarastoja viikonlopuksi. Tellun oli tarkoitus ystävänpäiväkortteja sekä lahjoja tehdä ja tokihan samalla Pikkutärykin olisi puuhastellut. Onneksi on vielä lähes viikko aikaa, joten poikien ollessa miehen kanssa traktoreita ihmettelemässä Tellu teki vain muutaman postitettavan kortin.
  Mummolle lähtee kuulemma tämä sydänkortti. Hopealle kartongille on liimattu paperisydän, joka on tehty kuudesta erillisestä sydämestä.
Sydänilmapallot pääsevät postiin myös. Näitä tekee nopeasti ja edullisesti tarvittaessa paljonkin sillä korttiin tarvitsee vain korttipohjan, väriä, kynän ja oman sormen.

 Lähetättekö ystävänpäiväkortteja tai muistatteko muuten ystäviä? Meille tämä päivä kortteineen on tullut ihan lasten innostuksen myötä, vaikka rakkaille ystäville ollaankin viestiä heidän tärkeydestään ennenkin laitettu.

7. helmikuuta 2015

Viikon lukusuosikit

Pitkästä aikaa päätin näyttää millaiset kirjat meillä on tällä viikolla osoittautuneet lapsilla hiteiksi.

Pienin on ihastunut Polly Dunbarin Tilda-sarjan kirjoihin. Kun tammikuussa alkuviikon iltasadut-postauksessa mukana ollut Totti-kirja alkoi kyllästyttämään meitä vanhempia, oli aika hommata uusia. Tällä viikolla ehdottomasti suosituin on ollut Hyvää yötä Sipsu. Sipsulla on meidän pojille tuttu ongelma eli Sipsua ei nukuttaisi yhtään. Lopputulos on kuitenkin niin pojilla kuin Sipsullakin sama ja meidän pienin saa kuistata kirjan lopuksi hyvin hiljaa yää yytä.


 Pikkutäry odottaa jo ensi viikon retkeä paloasemalle. Hän onkin ahkerasti tutustunut ja opiskellut palomiesten maailmaa jo ennalta yhdessä Ransun kanssa. Kirjan avulla onkin helppo opettaa lapsille tärkeitä asioita.

 Tellu on sisällä ollessaan lähes asunut nenä kirjassa kiinni. Ensin hän on lukenut Pikkutärylle Ellaa
 Kovin kauaa ei Ella kuitenkaan jaksa kiinnostaa, sillä tyttö on löytänyt Harry Potterit. Liekehtivä pikari on jo loppusuoralla.
 
Kaikki kirjat löytyvät ainakin Suomalaisen verkkokaupasta, mutta ellei omaan kirjahyllyyn halua täytettä niin kannattaa tehdä retki kirjastoon. Sinne mekin taidetaan taas suunnata ensi viikolla paloaseman lisäksi sillä repullinen kirjoja ei meillä kovin kauaa kestä.

6. helmikuuta 2015

9 vuotta kotona

 Tässä kuussa tulee huimat yhdeksän vuotta täyteen siitä kun lääkäri käski minut ehdottomaan lepoon mikäli haluaisin saada lapseni elävänä maailmaan. Hetkessä onnellisesti alkanut odotus muuttui peloksi ja suureksi huoleksi sekä muutti suunnitelmani täysin. Tarkoitukseni oli vielä kevääseen asti suorittaa kasa opintoja ja kesällä työharjoittelu, mutta eihän niitä sängystä käsin voinut tehdä! Opiskelin ammattiin josta olin jo pitkään unelmoinut ja johon kukaan ei uskonut minun kykenevän. Edelliset vuodet olivat taustani vuoksi olleen henkisesti raskaita tarpoessani opiskeluissa yksin. Pelon lisäksi tunsin suurta helpotusta maatessani sängyssä katsellen talvista maisemaa.
 Olin aina kuvitellut ettei minua ole luotu olemaan loputtomasti kotona lasten kanssa, mutta niin vain äitiys vei mukanaan. Tellun täyttäessä 3 vuotta en hakeutunut työelämään vaan jäin vailla tuloja kotiin odottamaan uutta lasta. Taloudellisesti se oli hyvin tiukkaa, mutta päivääkään en ole katunut. Enkä ole katunut vieläkään vaikka joudunkin nykyään pyörittämään arkea joskus pitkiäkin aikoja yksin.
 Näin pitkä kotiäitiys jakaa hurjasti mielipiteitä. Usein korviini kantautuvia kommentteja ovat olleet: Mä en ymmärrä tollasta, Se tekee lapsia vaan saadakseen olla kotona ja Mikäs siinä jos tykkää olla sosiaalipummi. Sanoisin ettei järin kannustavaa! Mä en vaadi muiden ymmärrystä. Tämä sopii meille, mutta ei toki läheskään kaikille. Meillä lapsia ei todellakaan ole tehty ja suunniteltu näillä ikäeroilla ja jos jonkun mielestä olen sosiaalupummi niin sitten olen. Miehen mielestä ainakin teen arvokasta työtä kotona.

 Hyvin usein saan myös vastata niin sukulaisten kuin muidenkin kyselyyn milloin lähden työelämään. Muutaman vanhemman sukulaisen olen jo järkyttänyt vastaukselle etten välttämättä koskaan. Kyllä, haluaisin jäädä kotiin vielä senkin jälkeen kuin nuorin on täyttänyt kolme. En tiedä onko se taloudellisesti mahdollista, mutta pitkän pohdinnan jälkeen olemme tulleet miehen kanssa siihen lopputulokseen, että se olisi kaikkein järkevin vaihtoehto. Voisin toki opiskella myös pari vuotta lisää jotain alaa mikä ei oikeasti minua kiinnostaisi, mutta josta löytyisi tältä seudulta varmasti töitä. Onko hampaat irvessä väkisin töitä tehden sitten hyvä viettää kymmeniä vuosia? Eikö työntekoon vaadita myös edes hieman rakkautta työtään kohtaan? Tällä hetkellä haluan ainakin tehdä valintani sen mukaan mikä tekee minut onnelliseksi.

 Saan myös usein ihmettelyjä kuinka jaksan vuodesta toiseen tylsää kotielämää. Arki voi toki olla joskus puuduttavaakin, mutta voiko lasten kanssa oikeasti olla tylsää? Eihän mikään päivä ole kuitenkaan samanlainen. On vain osattava nauttia niistä pienistäkin iloista tai vaikka tehdä välillä jotain rutiinit täysin rikkovaa. Yhtälailla sitä voi leipääntyä muihinkin töihin. Jos kotiseinät alkavat ahdistaa niin pääseehän sitä kotoa poiskin. Jos kaipaa sosiaalista kanssakäymistä niin onhan olemassa perhekerhot yms. ellei kaveripiiristä satu seuraa löytymään. En koe elämäni olevan tylsää päivästä toiseen puurtamista vaan täynnä antoisia ja ikimuistoisia hetkiä. Lapset ovat pieniä vain kerran, miksi en siis nauttisi siitä? Kommentoida saa vapaasti niin hyvässä kuin pahassakin :)

Ikiliikkujan pandat

 Suloisia pandoja on voinut löytää moneltakin eri merkiltä ja monesti Tellu on niitä itselleen pyytänyt. Tässä postauksessa oli tarkoitus esitellä nuorimmaisen ainokainen pandavaate vaan eihän se ikiliikkujan kanssa niin helppoa olekaan!
  Koira on hyvin usein pojan leikeissä hevonen, jolla ratsastetaan villisti pomppien ihhahhaa.
  Sitten kiireesti takkaa lämmittämään ennen kuin äiti kieltää..
  Ja lopulta leikitään nätisti lattialla junalla tsuh tsuh kunnes äiti saa taas kameran käsiinsä.

 Menossa mukana pojalla on siis tänään Viljamin puodin pandahousut. Olen todella ennakkoluuloinen housujen tilaaja, mutta nämä pysyvät todella hyvin hoikan lapsen yllä. Pienin myös rakastaa näitä housuja niin paljon ettei niitä saisi riisua edes vaippaa vaihdettaessa vaan poika alkaa huutaa hennolla äänellään ei taataa, ei taataa poit. Kuinkahan saadaan housut illalla pesuun?

 

5. helmikuuta 2015

Kirpputorilta lapsille

 En ole pitkään aikaan tehnyt hyviä vaatelöytöjä kirppiksiltä. Mielestäni ei vaan hinta-laatusuhde ole kohdallaan jos H&M:n selvästi kuluneista, ehkä jopa tahraisista ja reikäisistä vaatteista pyydetään 2-5€. Leluja ja pelejä sen sijaan löytäisi useammin kuin niillä tahtoisi lastenhuonetta täyttää. Olenkin pyrkinyt ostamaan vain todella mielekkäitä sekä sellaisia jotka käyvät kaikille lapsille tai edes yhteisesti isommille tai pienemmille. Pikkutäry keskimmäisenä on siis lähes aina onnellisesti saajapuolella.

 Viimeksi sattui löytymään iso pussillinen rakentelusarjaa, jolla lapset ovatkin yhdessä kivasti leikkineet.
 Tämä löytö tulikin varsin sopivaan saumaan sillä sitkeä migreeni on ollut taas kylässä. Näiden avulla olen voinut maata sohvalla kun pieninkin viihtyy pitkään isompien kanssa rakentelun parissa.

3. helmikuuta 2015

Ihanin jemmahaalari

 Löysin taannoin jemmasta vihdoin Pikkutäryn vanhan Villervallan haalarin, jota en voinut aikoinani vastustaa todella hyvällä alella hieman naftista koosta huolimatta. Nyt tämä kevyesti topattu farkkuhaalari pääsi taas kauppakäyttöön leudommille keleille.
Ikiliikkuja lumisateessa yllään veljänsä vanha haalari ja -50% alesta ostetut Crocsin Colorlite bootit. Viihtyvyys kaupassa huomattavasti parempi kuin kuumassa topassa :)

2. helmikuuta 2015

Kyllä se kevät tulee!

 Viime päivät ovat olleet pelkkää lumisadetta ja kevään lähestyminen on tuntunut kovin kaukaiselle. Kyllä se kevät sieltä kuitenkin tulee! Muistatteko kun tammikuun alussa olin yrittänyt ottaa kuvia saatettuamme Tellun bussille? Nythän on siihen verrattuna jo paljon valoisampaa!
  On huomattavasti mukavampaa lähteä aamulla tallustamaan kun ei ole pilkkopimeää. Valo tuo tullessaan myös lisää turvallisuutta kun autoilijat näillä huonommillakin keleillä huomaavat paremmin meidän marssivan elefanttimarssia tien varressa.
  Myös lumitöiden tekeminen näin aamuvarhain on paljon hauskempaa! Ihana naapuri on tosin käynyt pari kertaa traktorilla putsaamassa kulkuväylät miehen ollessa poissa. Painavaa lunta on ollut siis vähemmän kolattavana ja pojilla on ollut erittäin mieluista katseltavaa.
 Hitaasti tässä tassutellaan kohti kevättä vaikkei sitä ulos katsoessa välttämättä nyt uskoisikaan! Ihanaa alkanutta viikkoa!

1. helmikuuta 2015

Pienet rakentajat

 Paljon uutta suojalunta. Mitä sillä tekisikään?
  Aletaan rakentamaan! Lunta laatikkoon uudelleen ja uudelleen. Mitä siitä syntyykään?

  Linna! Ihan ikioma! Mukavia leikkejä tiedossa kunhan vaan ei sulaisi heti pois!
 Vartija linnan pitää olla suuri. Nenän yletän laittaa juuri ja juuri.
 Lystikästä sunnuntaita!
 t. Tellu