Meinasin etten viitsi kirjoittaakaan Pikkutäryn uusimmasta aarteesta, koska kuvien ottaminen on tuolla kameralla niin tuskaista. Vaikka millä, muka hyvillä asetuksilla, yrittää napsia niin ei kuvasta hyvää saa. Taitaa olla ehtoopuolella jo ja toisaalta kamera onkin vanhempi kuin Tellu ettei varmaan ihmeitä kannata kuvilta odottaakaan. Jos siis joulupukki olet kuulolla niin tiedät mitä täällä kovasti toivotaan lahjaksi!
Käytiin viime viikolla pyörähtämässä taas kirppiksillä. Jostain syystä viime aikoina ei oikein mitään ole löytynyt tai sitten hinnat ovat olleet mun mielestä liian korkeita tavaran kuntoon nähden. Erästä pöytää tutkaillessani Pikkutäry kuitenkin bongasi viereisestä itselleen aarteen, jota onnellisena tuli esittelemään. Aarre tuo löytö tosiaan olikin! Ikäisekseen hyväkuntoinen Fisher pricen minibussi hinnaltaan 50 senttiä! Väkeä ei bussiin valitettavasti löytynyt, sillä ilmeisesti heiluisivat ylös-alas. Pieni poika on kuitenkin onnellisena leikkinyt lelulla ihan tuollaisenaankin. Takana tarrassa on vuosiluku -69, mutta bussi voi käsittääkseni hyvin olla 70-luvunkin puolelta tai ihan 80-luvun alkuvuosilta.
8. marraskuuta 2011
7. marraskuuta 2011
Ihanat PaaPiin pöllöt
Meillä Tellu rakastaa pöllöjä ja kaikenlaisia unikavereita. Niinpä synttärilahjaksi hankin tytölle PaaPiin ihanan Pu-Puu pöllön. Nyt PaaPiin blogissa on käynnissä ihana arvonta, josta voi voittaa pöllölakanat. Ne olisivatkin kenties täydellinen joululahja Tellulle ja samaan pakettiin voisi saada vielä Pikkutärylle oman pöllön!
Pöllöisä arvonta on voimassa 6.-30.11 ja sinne pääset TÄSTÄ
Tein muuten viime viikolla Pikkutärynkin mielestä ihanan löydön kirppikseltä, mutta siitä lisää myöhemmin tällä viikolla.
6. lokakuuta 2011
Kateuttako?
Olen ollut kotiäitinä kohta 6 vuotta ja tänään kyläillessäni törmäsin toisen kerran puhtaasti samaan asiaan ja selän takana siitä on varmasti puhuttu enemmänkin. En tiedä onko se kateutta vai mitä? Sain siis perustella oikein kunnolla miksi ja miten ihmeessä olen yhä lasten kanssa kotona, kun ei tämän kysyjän perheessä olisi mitenkään mahdollista niin pitkään kotona viettää, kun on isot velatkin.
Niin on sitä velkaa vanhuuspäiville asti meilläkin eikä mies tosiaankaan mitenkään hyvin edes tienaa. Helpommalla varmaan pääsisin töissäkin. Lapset kuitenkin kasvavat niin kamalan nopeasti ja pian he eivät äidiltään kaipaa kuin ruokaa, puhdasta pyykkiä, ja rahaa. Haluan tarjota lapsille kiireettömiä aamuja ennen koulutaipaleen aloittamista ja ennen kaikkea aikaa puuhailla yhdessä. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan saisi tehdä, sillä kuulemma lapsi jää ilman sosiaalisia kontakteja ja kaikki taidotkaan eivät kotona kehity.Mistä lie taidoista on sitten kyse, kun käsittääkseni teemme lasten kanssa sitä samaa mitä päiväkodissakin; leikimme, askartelemme, laulelemme jne. ja siinä sivussa teemme kotityöt. Ja eikö sosiaalisia kontakteja saa mistään muualta kuin hoidosta? Onhan kotona kuitenkin jatkuvasti seuraa ja kavereitakin lapset näkevät vähintään 3-4 päivänä viikossa.
Mitä tulee siihen talouspuoleen, niin kyllähän sitä toisinaan todella tiukkaakin on ja suunnittelua kaiken ostaminen vaatii. Ylimääräisistä , kuten esim. matkoista, saa yleensä vain haaveilla. Ruuassa oppii kuitenkin säästämään laadusta tinkimättä ja rahan saa riittämään, mutta vaivannäköä se vaatii. Meillä hyödynnetään hyvin tehokkaasti luonnon antimia, mutta ei pelkästään rahan takia vaan koska myös nautimme luonnossa liikkumisesta.
On varmaan totta, että Ticketeissä tai muuten kalliimman merkin maineessa olevissa vaatteissa liikkuvat lapset antavat tuloista totuutta paremman kuvan. Ikinä en kuitenkaan ole mitään niistä normaalihinnalla ostanut! Meillä on erittäin paljon käytettyä ja hyvillä alennusprosenteilla löydettyä. Lisäksi jokainen lapsi saa kerran vuoteen syntymäpäivälahjaksi yhden ulkovaatteen. Etenkään ulkoiluvaatteiden ja kenkien mukavuudesta, käytettävyydestä ja kestävyydestä en vaan halua tinkiä. Ylipäätänsä vaatteiden pitää olla ja tuntua sellaisille, että lapsi niissä viihtyy. Miksi ihmeessä ostaisin jotain tarpeellistakaan vain halvan hinnan takia? Halpa ei läheskään aina ole hyvää ja meillä kyllä oikeasti vaatteet ja tavarat kiertävät mahdollisuuksien mukaan lapselta toiselle.
Ovatko nämä kyselijät siis vaan kateellisia vai miksi ihmeessä pitää arvostella tai vähätellä sitä, että saan olla kotona? Ei kai sitä kotona olemista ole keneltäkään muultakaan kielletty? On kai pitkälti vaan kysymys valinnoista. Me olemme valinneet tämän tien. Emme välttämättä sitä helpointa, mutta meille sopivimman. Olemme joutuneet luopumaan ja oppimaan, mutta olemme silti onnellisia näin. Vähälläkin pärjää jos niin haluaa ja kun tulee yllättäviä menoja niin asioita saa halutessaan sovittuakin. Olemme mekin joutuneet neuvottelemaan laskujen eräpäiviä, pankista lainaan lyhennysvapaata ja käyttämään Visaa yllättäviin ja tarpeellisiinkin kuluihin. En sano, että tämä kotona olo taloudellisesti tosiaankaan mitään herkkua olisi. Monet unettomat yöt ollaan valvottu ja mietitty miten saadaan maksettua mikäkin, mutta asioilla on tapana järjestyä. Emmekä me loppujen lopuksi edes koe jäävämme mistään paitsi. Ainahan sitä saisi ruokaan ja vaatteisiin isomman summan kulutettua, mutta koskaan emme ole nälkää nähneet tai ilman vaatetta palelleet. Ja joku varmaan ajattelee lastemme kärsivän vanhempiensa valinnoista, mutta kuinka kärsivä aurinkoisesti naurava, sosiaalinen, haleja jakava lapsi voikaan olla?
Niin on sitä velkaa vanhuuspäiville asti meilläkin eikä mies tosiaankaan mitenkään hyvin edes tienaa. Helpommalla varmaan pääsisin töissäkin. Lapset kuitenkin kasvavat niin kamalan nopeasti ja pian he eivät äidiltään kaipaa kuin ruokaa, puhdasta pyykkiä, ja rahaa. Haluan tarjota lapsille kiireettömiä aamuja ennen koulutaipaleen aloittamista ja ennen kaikkea aikaa puuhailla yhdessä. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan saisi tehdä, sillä kuulemma lapsi jää ilman sosiaalisia kontakteja ja kaikki taidotkaan eivät kotona kehity.Mistä lie taidoista on sitten kyse, kun käsittääkseni teemme lasten kanssa sitä samaa mitä päiväkodissakin; leikimme, askartelemme, laulelemme jne. ja siinä sivussa teemme kotityöt. Ja eikö sosiaalisia kontakteja saa mistään muualta kuin hoidosta? Onhan kotona kuitenkin jatkuvasti seuraa ja kavereitakin lapset näkevät vähintään 3-4 päivänä viikossa.
Mitä tulee siihen talouspuoleen, niin kyllähän sitä toisinaan todella tiukkaakin on ja suunnittelua kaiken ostaminen vaatii. Ylimääräisistä , kuten esim. matkoista, saa yleensä vain haaveilla. Ruuassa oppii kuitenkin säästämään laadusta tinkimättä ja rahan saa riittämään, mutta vaivannäköä se vaatii. Meillä hyödynnetään hyvin tehokkaasti luonnon antimia, mutta ei pelkästään rahan takia vaan koska myös nautimme luonnossa liikkumisesta.
On varmaan totta, että Ticketeissä tai muuten kalliimman merkin maineessa olevissa vaatteissa liikkuvat lapset antavat tuloista totuutta paremman kuvan. Ikinä en kuitenkaan ole mitään niistä normaalihinnalla ostanut! Meillä on erittäin paljon käytettyä ja hyvillä alennusprosenteilla löydettyä. Lisäksi jokainen lapsi saa kerran vuoteen syntymäpäivälahjaksi yhden ulkovaatteen. Etenkään ulkoiluvaatteiden ja kenkien mukavuudesta, käytettävyydestä ja kestävyydestä en vaan halua tinkiä. Ylipäätänsä vaatteiden pitää olla ja tuntua sellaisille, että lapsi niissä viihtyy. Miksi ihmeessä ostaisin jotain tarpeellistakaan vain halvan hinnan takia? Halpa ei läheskään aina ole hyvää ja meillä kyllä oikeasti vaatteet ja tavarat kiertävät mahdollisuuksien mukaan lapselta toiselle.
Ovatko nämä kyselijät siis vaan kateellisia vai miksi ihmeessä pitää arvostella tai vähätellä sitä, että saan olla kotona? Ei kai sitä kotona olemista ole keneltäkään muultakaan kielletty? On kai pitkälti vaan kysymys valinnoista. Me olemme valinneet tämän tien. Emme välttämättä sitä helpointa, mutta meille sopivimman. Olemme joutuneet luopumaan ja oppimaan, mutta olemme silti onnellisia näin. Vähälläkin pärjää jos niin haluaa ja kun tulee yllättäviä menoja niin asioita saa halutessaan sovittuakin. Olemme mekin joutuneet neuvottelemaan laskujen eräpäiviä, pankista lainaan lyhennysvapaata ja käyttämään Visaa yllättäviin ja tarpeellisiinkin kuluihin. En sano, että tämä kotona olo taloudellisesti tosiaankaan mitään herkkua olisi. Monet unettomat yöt ollaan valvottu ja mietitty miten saadaan maksettua mikäkin, mutta asioilla on tapana järjestyä. Emmekä me loppujen lopuksi edes koe jäävämme mistään paitsi. Ainahan sitä saisi ruokaan ja vaatteisiin isomman summan kulutettua, mutta koskaan emme ole nälkää nähneet tai ilman vaatetta palelleet. Ja joku varmaan ajattelee lastemme kärsivän vanhempiensa valinnoista, mutta kuinka kärsivä aurinkoisesti naurava, sosiaalinen, haleja jakava lapsi voikaan olla?
27. syyskuuta 2011
Tästä se alkaa!
Joskus kauan sitten Tellun ollessa pieni mulla oli joku blogin tapainen Vauva-lehden sivuilla. Hiljalleen se vaan hiipui ja hiipui, mutta mieleen jäi pyörimään ajatus ihan oikeasta blogista. Tästä se nyt siis alkaa! Saa nähdä hiipuuko tämäkin hiljalleen vai kuinka käy, mutta koetetaan nyt.
Täällä tuskin tulee hienoja kuvia Tellusta ja Pikkutärystä löytymään sillä meillä on miehen kanssa sopimus ettei liiemmin ainakaan kunnollisia lasten kuvia netissä näytellä. Kalliita vaatteitakaan täältä harvemmin löytyy. Vaikka Tellun kanssa rakastammekin shoppailua niin karu tosiasia on ettei meillä liiemmin ylimääräistä rahaa ole ja toisaalta maaseudulla asuessa on pitkälti verkkokauppojen ja lähikaupunkien tarjonnan varassa. Meillä lasten vaatekaapit täyttyvätkin kirppislöydöistä sekä alennusmyynneistä hankituista. Toisaalta nykyään onnekseni onkin jos jonkinmoisia tarjouspäiviä, jolloin niitä ihania uutuuksiakin saa jo pienellä alella :) Ulkoiluvaatteisiin ja kenkiin meillä kyllä panostetaan sillä lapsia ei meinaa saada sisälle edes iltamyöhäisellä ja varusteiden on oltava sen mukaisia.
Niin mitä täältä sitten mahdollisesti löytyykään? Lasten vaatetusta varmasti pitkältikin, kenties lastenhuoneen ja miksei muutenkin sisustamista sekä ihan ylipäätään pieniä otteita Tellun ja Pikkutäryn elämästä.
Sen pidemmittä puheitta, Tervetuloa!
Täällä tuskin tulee hienoja kuvia Tellusta ja Pikkutärystä löytymään sillä meillä on miehen kanssa sopimus ettei liiemmin ainakaan kunnollisia lasten kuvia netissä näytellä. Kalliita vaatteitakaan täältä harvemmin löytyy. Vaikka Tellun kanssa rakastammekin shoppailua niin karu tosiasia on ettei meillä liiemmin ylimääräistä rahaa ole ja toisaalta maaseudulla asuessa on pitkälti verkkokauppojen ja lähikaupunkien tarjonnan varassa. Meillä lasten vaatekaapit täyttyvätkin kirppislöydöistä sekä alennusmyynneistä hankituista. Toisaalta nykyään onnekseni onkin jos jonkinmoisia tarjouspäiviä, jolloin niitä ihania uutuuksiakin saa jo pienellä alella :) Ulkoiluvaatteisiin ja kenkiin meillä kyllä panostetaan sillä lapsia ei meinaa saada sisälle edes iltamyöhäisellä ja varusteiden on oltava sen mukaisia.
Niin mitä täältä sitten mahdollisesti löytyykään? Lasten vaatetusta varmasti pitkältikin, kenties lastenhuoneen ja miksei muutenkin sisustamista sekä ihan ylipäätään pieniä otteita Tellun ja Pikkutäryn elämästä.
Sen pidemmittä puheitta, Tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)