30. lokakuuta 2017

6 viikkoa

 Kuusi viikkoa voi joskus tuntua kovin pitkälle ajalle, mutta pikkuisen kanssa se on mennyt hetkessä. Kuitenkin vauvaa katsellessa voi huomata, ettei meillä enää aivan vastasyntynyttä ole vaan kehitystä on jo tapahtunut.
 Pikkuinen aiheutti neuvolalääkärissä suurta hilpeyttä painonnousullaan. Ruoka siis maittaa pojalle hyvin eikä iltojen maratonsyömisistä huolimatta todellakaan tarvitse miettiä riittääkö oma maito vai ei. Vauvan posket ovatkin pyöristyneet mahtavasti, leuan alle on muodostunut toinen leuka ja jaloista löytyy suloiset makkarat. Aivan pian joudummekin jo viikkailemaan kaikkein pienimmät 50cm:n vaatteet pois käytöstä.

 Kehitystä on tapahtunut myös muussa kuin painossa. Pikkuinen on yhä enemmän hereillä ja viihtyy mielellään sisarustensa touhuja seuraillen. Vauva on myös kova keskustelemaan ja sulostuttaa meitä hymyillään. Päätään pikkuinen kannattelee jo hienosti eikä makuuasento sylissä ole enää pojan mieleen. Ympäristön tapahtumat pitää nähdä! Lattialla pikkuinen viihtyy vain pieniä hetkiä vatsallaan ja silloinkin kädet ovat hienosti kyynernojassa jalkojen yrittäessä vimmatusti mahan alle tai eteenpäin. Musiikkituokiot ovat myös kovasti vauvan mieleen.
 Vauva on yhä todella rauhallinen luonne. Elomme ei aina kuitenkaan ole pelkkää ihanuutta ja ruusuilla tanssimista, sillä pikkuinen kärsii iltaa kohden pahenevista mahavaivoista, jolloin vain sylissä on hyvä olla. Tätäkin postausta olen kirjoittanut jo ainakin kolmessa osassa! Tällä hetkellä hulinoiksi muuttuneet yötkin sujuvat paremmin vanhempien välissä unipesässä kuin omassa sängyssä, johon sitkeästi joka ilta vauva nukkumaan laitetaan. Aamun ja illan torkut pikkuinen nukkuu sisällä ja pidemmät päiväunet yleensä ulkoilujemme aikana vaunuissa.

 Mitä muille pikkuisille kuuluu?

24. lokakuuta 2017

Mitä meille kuuluu?

 Suurperheen arjen pyöritys ja ristiäisvalmistelut pitivät viime viikolla varsin kiireisenä. Mies joutui tekemään pitkiä työpäiviä ja pikkuiselle sattui useampi huono päivä. En kärsinyt siis tekemisen puutteesta vaan päinvastoin. Lepohetkiä tai sitä omaa aikaa ei juurikaan suotu, ellei sellaisiksi lasketa vauvan sylittelytuokioita.

 Nyt kun pikkuisen ensimmäinen juhla on onnistuneesti ohi ja lapsilla syysloma, päätin tulla hieman kirjoittelemaan meidän kuulumisia. Mitä kummaa täällä on viime aikoina tapahtunut?
♥ Olemme nauttineet syksystä ulkoillen ja metsäretkiä tehden.
♥ Ekaluokkalainen on lukenut pikkuiselle paljon satuja ja ilahduttanut meitä vanhempia ihanilla, ihan itse kirjoittamillaan viesteillä. Kuinka ihanaa onkaan seurata oppimisen iloa!
♥ Iltaisin perhe on nauttinut takkatulen ritinästä ja glögistä
♥ Sadepäivinä olen kokenut hieman huonoa omaatuntoa, ettei askarteluun ole ollut voimia ja aikaa, mutta olen saanut ihastella upeita piirustuksia ja leikkiä paljon traktoreilla sekä puimureilla. Ehkä saimme siis onnellisesti kaiken viljan puitua?!
♥ Olemme ihmetelleet pikkuisen nopeaa kehittymistä, ihailleet hurmaavaa hymyä ja nauttineet seurustelutuokioista
♥ Olemme saaneet seurata monia metsän eläimiä ja isoja hanhiparvia
♥ Onni on nauttinut työpäivistä isänsä kanssa
♥ Pihan lehtimatto sai nopeasti kyytiä, kun laitoin lapset kilpailemaan kuka saa aikaiseksi suurimman lehtikasan. Lopulta itselleni jäi vai lehtien ja lasten kuljetusta kottareilla.
♥ Koimme huolestuttavia hetkiä koiruuden kanssa, mutta onneksi pian eläinlääkärin määräämän lääkekuurin aloittamisen jälkeen karvaturri heilutteli taas iloisena häntäänsä.
♥ Leivoimme ja söimme ehkä liikaakin kaikkea hyvää tekosyyllä ristiäiset
♥ Pikkuinen sai siis onnellisesti nimen ilman, että olisimme joutuneet nimiarpajaiset järjestämään. Jouduin myöntymään joistain vaatimuksistani, mutta oikeastaan nimi on aivan pojan oloinen. Kaverini sanoja lainatakseni nimi on täydellinen kantajalleen♥

 Mitä sinulle kuuluu?

19. lokakuuta 2017

Vauva tuli taloon- mitä tuumii sisarukset?

 Pikkuinen on ollut luonamme jo kuukauden. Isompien lasten alkuinnostus on siis hälvennyt ja nyt voikin jo sanoa mitä sisarukset oikeasti ajattelevat vauvasta, jota me kaikki odotimme niin kovin.

Täällä kerroin lasten suhtautumisesta raskausuutiseen ja Onnin ensijärkytyksestä. Vaikka Onni odottikin innoissaan pikkuisen syntymää ja oli ylpeä uudesta isoveljen roolistaan, jännitin hieman kuinka meille käy vauvan synnyttyä. Onnihan sietää huonosti isoja muutoksia ja vauvan tulo taloonhan on juuri sellainen. Yritimme jo raskausaikana kertoa mitä muutoksia pikuisen syntymä arkeemme tuo, mutta voiko pieni lapsi koskaan silti olla täysin valmis muutokseen?
 Kotiuduttuamme sairaalasta Onni oli vain haltioissaan uudesta tulokkaasta. Arki saapui kuitenkin vauvakuplaan heti muutaman päivän jälkeen. Miehen ollessa töissä sain kokea ennennäkemättömiä kiukkukohtauksia Onnilta. Lopulta kuitenkin poika kertoi kuinka ikävissään ja peloissaan oli ollut, ollessani vauvan kanssa sairaalassa. Toisaalta olen sitä mieltä, että uuden perheenjäsenen tulo saa lapsessa näkyä, mutta kyllähän tieto harmituksen syystä helpotti mieltä. Tilanne helpottui sylittely- ja keskustelutuokiolla ja jäljelle jäi jo ennen vauvan syntymää esiintyneet normaalit pienet uhmat. Pikkuinen on yhä Onnista hurjan ihana ja saakin usein pusuja osakseen. Leikkikaveria odotetaan leikkeihin jo innolla mukaan♥

 Myös meidän ekaluokkalainen on ollut todella innoissaan vauvasta. Hän mielellään pitää pikkuista sylissä ja kertoo tarinoita. Mikäli en ole samassa huoneessa tai pääse heti ottamaan pikkuista harmituksen iskettyä syliin, saa ekaluokkalainen laulullaan vauvan rauhoittumaan. Pikkutäry myös muuten mielellään laulelee ja leikittää pikkuista. Äidin sydän sulaa totaalisesti niissä hetkissä, jolloin nämä kaksi istuvat sylikkäin ja pikkuinen saa isoveljeltään kuiskauksen: "Olen niin onnellinen, että olet vihdoin siinä" ♥

 Tellu on jo niin iso, ettei aivan samalla lailla kenties kehtaa näyttää hullaantumistaan vauvaan kuin me muut. Silti hän mielellään kuiskii helliä sanoja korvaan, hoitaa ja jutustelee pikkuisen kanssa. Vaipanvaihdon Tellu jättää kyllä suosiolla Onnille, mutta sylistään ei mielellään pikkuista pois laskisi. Ainakaan, jos vauva olisi menossa pikkuveljien syliin :D Neidin luonnon päälle hieman käy myös se, ettei hän saa vauvaa yhtä hyvin rauhoittumaan kuin Pikkutäry laulullaan. Rauhallinen vauva on kuitenkin esiteinin mielestä paras ja ihanin pikkuveli ikinä. Ainakaan tämä pienin painos ei vielä käy ärsyttävästi salaa tutkimassa neidin aarteita :D

 Mielenkiinnolla jään katsomaan miten sisarusten välit tästä kehittyvät. Pikkuisesta on kuitenkin jo ehtinyt tulla koko perheen lellikki, joten vaikka ikäeroa sisaruksiin onkin, rakkautta hän ainakin tulee saamaan osakseen.

 Mitäs teillä on tuumittu?

12. lokakuuta 2017

Mikä pikkuiselle nimeksi?

 Pikkuisen ristiäiset lähestyvät kovaa vauhtia ja me vanhemmat painimme polttavan kysymyksen kanssa; Mikä vauvalle nimeksi? Rakkaalla lapsella on sanonnankin mukaan monta nimeä ja pikkuistakin kutsutaan kotona useilla. Jokainen lapsi on antanut vauvalle oman nimensä ja me vanhemmat yritämme välistä ääneen maistella pojalle sopivaa. Valitettavasti, kun pikkuisesta ei voi Onnin ehdottamaa esi-isääkään tulla :D
 Jos pikkuinen olisi ollut tyttö, meillä olisi ollut valmiina monta kaunista nimeä mistä valita. Kivoista poikien nimistä valitettavasti sen sijaan tuntuu olevan pulaa tai sitten ne eivät vaan tunnu vauvan oloisilta. Oman lisänsä nimen löytämisen vaikeuteen lisää myös se, että miehellä on juuri poikien nimissä hieman erilainen maku kuin mulla. Se mikä toisesta olisi nätti nimi, on toisesta aivan karsea. Aika mahtava lähtökohta lähteä ratkomaan tätä pulmaa, eikös? Nimilistoja meidän on siis toisillemme turha tehdä, sillä ongelma ei niillä ratkea.

Millainen vauvan nimen sitten pitäisi olla? Omasta mielestäni nimi ei saa missään nimessä löytyä suosituimpien listalta, mutta en etsimällä etsi mitään harvinaisuuttakaan. Mies ei tässä olisi niin ehdoton, mutta ehkä lapselle on mukavampaa, ellei luokassa, harrastamassa jne. satu olemaan kolmea saman nimistä poikaa. Mitään ulkomaalaiselta haiskahtavaa nimeä en myöskään näe meille sopivana, vaan etsinnässä on jotain suomalaista ääkkösiä sisältävän sukunimen kaveriksi. Nimi saisi myös olla kaunis, joten perus Matit, Pekat sun muut vastaavat eivät vaan iske. 
 Oikeastaan meillä olisi ollut mielessä muutama täydellinen, juuri pikkuisen näköinen etunimi. Toinen nimistä on vain liian samanlainen jo olemassa olevan kanssa, jolloin pojat olisi jatkuvasti sekaisin. Huudanhan nytkin dementikkona jo liudan nimiä ennen kuin se oikea tulee :D Toinen nimistä taas löytyy jo ennestään yhdestä nimirimpsusta.

 Saa nähdä arvotaanko nimi kasteessa hatusta vai päästäänkö tässä päivien käydessä vähiin vielä yhteisymmärrykseen. Olisipahan ainakin vieraille mieleenpainuvat ristiäiset, jos arvontaan asti jouduttaisiin :D Vaikka tämä nimen etsiminen nyt onkin tuskastuttavan vaikeaa, tahdon uskoa lopulta löytävämme sen meistä maailman kauneimman nimen. Kävihän niin Onninkin kohdalla :)

 Tahdotkos auttaa meitä ongelmassa? Jos tahdot, niin otamme mielellämme nimiehdotuksia vastaan!

10. lokakuuta 2017

Imuri nenään

 Pienten lasten, etenkin vastasyntyneiden, tukkoista nuhanenää on sydäntäsärkevää kuunnella ja katsella vierestä. He, kun eivät niistääkään osaa ja paha olo saa lapsen kitisemään. Vanhempana sitä yrittää kaikkensa, jotta pienen olo helpottuisi, mutta useimmista vauvoille tarkoitetuista niistäjistäkään ei kunnon apua ole.
 Joskus kauan sitten ostin sellaisen pikkuniistäjän, mutta lapsen ensimmäisen niiston jälkeen mieleni teki pommittaa sillä vaikka sitä vesilintua. Ekaluokkalaisen ollessa vauva ostin sitten monien kehuman NenäFriidan, joka oli kyllä edeltäjäänsä parempi. Taidan vaan omata liian onnettoman imutehon, sillä ei ne pienet nenät koskaan täysin auenneet.

 Kerran kahvipöydässä lasten flunssakierteistä jutellessa eräs tuttuni alkoi sitten puhumaan Baby-Vacista. Silmäni olivat varmaan isommat kuin pöllöllä kuullessani, että tuo toimisi pölynimurin avulla. Voitteko uskoa?! Seuraavan flunssan aikaan lähetin miehen töistä tullessaan kuitenkin ostamaan kyseisen niistäjän ja olisittepa nähneet mieheni ilmeen kaivaessani pölynimuria esiin niistämistä varten :D Miehen epäluuloisuus kuitenkin muuttui heti hänen huomatessaan kuinka mahtavan apurin oli lasten flunssan hoitoon hankkinut.
 Baby-Vac soveltuu ihan vastasyntyneillekin ja se onkin ollut kullan arvoinen laite nyt pienen kanssa.  Laite asennetaan siis pölynimurin taipuisaan putkeen, mutta se säännöstelee imurin imun lapselle sopivaksi. Se ei siis tunnu lapsista epämiellyttävälle vaan lähinnä samalle kuin niistäminenkin. Meillä pikkuinen tukossa ollessaan rauhoittuu jo välittömästi kuullessaan imurin äänen. Hän on siis selvästi jo oppinut, että aivan pian olo on taas parempi.

 Baby-Vacilla lapsen nenä aukeaa jo ihan muutamissa sekunneissa. Nenän pysyessä auki taudin kesto lyhenee sekä mahdollisuus jälkitauteihin vähenee. Mies aluksi kauhisteli nenäimurin yli 40€:n ostohintaa (netistä saa halvemmalla), mutta hyvin nopeasti kauhistelut vaihtuivat tyytyväisyyteen. Ties kuinka paljon mekin olemme jo säästäneet lasten kunnon niistämisen ansiosta ja tärkeintähän on, että lapsella olisi mahdollisimman hyvä olla.

 Kotiäidin elämää-blogin joukot siis suosittelevat  Baby-Vacia ja tämä ei ollut maksettu mainos, jos siltä tuntui. Näin flunssakautena tahdoin vain vinkata teillekin tästä mahtavasta avusta, jonka ansiosta pikkuinenkin saattoi säästyä lääkärireissulta.

9. lokakuuta 2017

Viikonloppuna

 Viime viikko meni pitkälti sairastaessa, sillä vauvan tukkoisuuden lisäksi sain itse oikein kunnon flunssan. Viikonlopuksi sekä vauvan tukkoisuus että oma flunssani olivat kuitenkin onneksi jo hieman helpottaneet, joten päätimme unohtaa kaiken muka pakollisen puuhan ja viettää kunnon rennon perheviikonlopun.
 Viikonloppuna me mm:
♥ Nautimme aurinkoisista hetkistä
♥ Nauroimme paljon
♥ Osa perheestä kastui metsäkävelyllä aivan läpimäriksi
♥ Ihastelimme ruskaa
♥ Teimme retken puistoon
♥ Kuuntelimme sateen ropinaa teetä juoden
♥ Leikimme monenlaisia leikkejä
♥ Nautimme takkatulen loimusta
♥ Yritimme opetella vauvakieltä, mutta saimme vauvalta vastaukseksi vain hymyjä
♥ Nautimme ensimmäiset glögit
♥ Kutittelimme kilpaa toisiamme
♥ Ihmettelimme lepäämään laskeutuneita isoja hanhi- sekä kurkiparvia
♥ Kävimme ravintolassa syömässä
♥ Katselimme luontoaiheisen dvd:n
♥ Pelasimme lautapelejä
♥ Suunnittelimme vauvan ristiäisiä
♥ Nukuimme pitkään

 Miten sinun viikonloppusi sujui?

3. lokakuuta 2017

Pieni nuhanenä

 Samalla kun syksy loistaa luonnossa kauniina, on myös tautiarmeija lähtenyt liikkeelle. Hieman ennen pikkuisen syntymää alkoi koulun terveydenhoitajalta kantautumaan Wilma-viestejä koulussa esiintyvistä taudeista. En koskaan ole ollut vastasyntyneenkään kanssa mikään hysteerinen taudin pelkääjä. Viestejä lukiessa aloin lopulta kuitenkin tehostetusti valvoman omien lasten käsien pesua koulusta tullessa ihan vain varmuuden vuoksi.

 Vaikka arkena joudun pikkuisen kanssa käymään kaupassa jne., oli mielestäni paljon todennäköisempää mahdollisen taudin kulkeutuvan meille lasten mukana kerhosta tai koulusta. Juuri ennen pikkuisen syntymää saapuikin ekaluokkalaisen mukana ensimmäinen flunssa, joka kaatoi varsin tehokkaasti perhettä yksi toisensa jälkeen. Lapsilla tuo flunssa tuntui menevän ohi yhtä nopeasti kuin ilmaantuikin, mutta miehellä, jolle ei lasten tavoin noussut kuumetta, oireet eivät helpottaneet millään. Vastasyntynyt oli siis kyllä saanut erilaisia vasta-aineita jo ennen syntymäänsä ja äidinmaidosta lisää, mutta toki jännitin kuinka pikkuisen käy.
 Kuten postauksen otsikosta voi päätellä, ei pikkuinenkaan flunssaoireilta säästynyt. Täällä ollaan siis nyt sylitelty entistäkin enemmän, sillä pojan nenä on tukossa. Tosin aivan pienillä vauvoilla nenä voi olla tukossa ilman flunssaakin. Vielä ollaan kotikonstein pärjätty, mutta toki tarkkailemme pikkuisen vointia herkeämättä. Näin pienet kun eivät osaa vielä suun kautta hengittää ja ruokaillakin pitäisi. Tähän mennessä tosin ruokailun kanssa ei ole ongelmia ollut vaan maito maistuu samalla lailla kuin ennenkin.

 Kuinka näin pienen oloa voi sitten helpottaa? Listasin tähän muutaman vinkin.

♥ Keittosuolatipat nenään hetki ennen tissittelyä helpottaa syömistä. Mikäli tukkoisuus pääsee yllättämään eikä tippoja kotoa löydy, voi sieraimeen laittaa samassa tarkoituksessa myös tipan äidinmaitoa.

♥ Pystyasennossa olo on parempi. Päivisin siis kannattaa nauttia vauvasta ja pitää mahdollisuuksien mukaan sylissä. Kun taas on pakko tehdä ruokaa tms. kotitöitä, saa kädet vapaaksi laittamalla vauvan kantoreppuun.

♥ Yöllä nukkumista helpottaa esim. sängyn päädyn korottaminen. Pikkuinen on nukkunut unipesässä, jonka päätypuolen alle olen viikannut peiton. Näin vauva nukkuu lievässä kohoasennossa. Vauvan sängyn viereen voi myös pilkkoa esim. harson sisään sipulia, mutta itse olen käyttänyt huoneessa omaan nenään miellyttävämmän tuoksuista Vaporizer-kuivahöyrystintä.

♥ Tarvittaessa vauvan nenän voi 'niistää' esim. Baby-vacilla tai NenäFriidalla

♥ Mikäli vauvan olo yhtään epäilyttää, alle 3kk:n ikäisellä on kuumetta 38 astetta, pissavaippojen määrä vähenee selvästi tai nenän tukkoisuus ei kotikonstein muutamassa päivässä helpotu, on hyvä käydä moikkaamassa lääkäriä. Välttämättähän mitään vakavaa ei löydy, mutta vanhemmat saavat mielenrauhan.

Pienoisella jännityksellä odottelen mitä lähipäivät tuokaan tullessaan. Lapsen sairastaminen kun on aina niin kovin kurjaa, mutta pienen vastasyntyneen toivoisi vieläkin enemmän pysyvän terveenä.

 Jokos siellä on syksyn taudit olleet liikkeellä?

1. lokakuuta 2017

2 viikkoa

Jo kaksi viikkoa olemme saaneet ihmetellä pikkuista. Kovin ihmeelliselle hän onkin meistä tuntunut, sillä kuvittelimme mahassa möyryävän ikiliikkujan olevan oikea vilkastus. Pikkuinen on kuitenkin itse herra rauhallisuus, joka ei turhia itkeskele ja herää öisinkin vain 1-2 kertaa syömään. Ruoka onkin vauvalle maistunut todella hyvin, sillä syntymäpaino oli saavutettu jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä.
 Tällaiseen vauvan unirytmiin emme ole koskaan vielä päässeetkään, enkä täysin osaa vielä uskoa, tämän olevan pysyvää. Pikkuisella on nimittäin hieman masuvaivoja, jotka toki ovat vastasyntyneille ihan normaalejakin. Epäilen vaivojen johtuvan ihan vain suihkuavasta maidosta, mutta meidän kokemuksellamme kolmesta huutavasta vauvasta pelkään taustalta nytkin löytyvän jotain muuta. Toisaalta tällä kertaa olen todella panostanut vauvan nukkumiseen, joten toivomme hyvien öiden saavan jatkoa vastaisuudessakin.

 Hereillä ollessaan pikkuinen nauttii selvästi musiikista ja isompien lasten jutusteluista. On ollut hauskaa huomioida kuinka odotuksen aikainen varhainen vuorovaikutus on oikeasti totta! Pikkuinen mm. innostuu yhä isänsä äänestä, rauhoittuu tuttuun silittelyyn ja kuuntelee tarkkaavaisena niin tuttuja biisejä kuin Bola-korun helinääkin. Olemme vieläkin olleet paljon ihokontaktissa, mutta kylpemistä odottelemme yhä. Napatynkä kyllä irtosi juuri tasan 2-viikkoisena, mutta navan pohja hieman vuotaa vielä.
 On ollut myös ihanaa huomata, kuinka monet ovat aidosti onnellisia puolestamme ja toivovat hieman helpompaa vauva-aikaa. Vieraita on siis riittänyt ja pikkuinen on saanut ihania lahjoja. Kyyneleiltäkään en täysin ole välttynyt, sillä vaikka en ikinä ole vauvakutsuja saanut kokeakaan, yllätti rakas ystäväiseni minut eräänä aamuna täysin. Mahtoi pikkuinen olla ihmeissään katsellessaan äitinsä tunteen purkausta :D

 Näinä kahtena viikkona olemme myös saaneet ihastella ensimmäisiä hymyjä. Toki nuo hymyt eivät vielä ole tarkoituksellisia, mutta onhan toinen niin suloinen hymyillessään! Erään aterioinnin päälle pikkuinen myös ihan selvästi kikatti tyytyväisenä♥ Iltaisin usein poikaa katsellessa mietimmekin, miten ihmeessä nämä ihanat hetket voisi purkittaa talteen?