30. tammikuuta 2016

En ole kuin äitini

 Viikolla saatoin hieman ärsyyntyä kuunnellessani autossa radiota. Ärsyynnys johtui kyllä oikeastaan eräästä tutkimuksesta, jonka mukaan kaikki naiset ovat samanlaisia äitejä kuin omansa. Itse olen aina tahtonut olla aivan kaikkea muuta kuin omani, joten mielessäni annoin tutkimukselle p:llä alkavan arvostelun ja vaihdoin kanavaa.

 Tänään koimme taas yhden hyvän erimerkin etten tosiaankaan ole laisinkaan samanlainen äitini kanssa. Muistan kuinka alle kouluikäisenä suurena Dingo-fanina ajattelin, että vielä joskus minustakin tulee yhtä kuuluisa laulaja. Erehdyinpä sanomaan sen myös ääneen äitini kuullen, joka ihanasti palautti tyttärensä maanpinnalle toteamalla: 'Ei tuolla variksen raakunnalla laulajaksi tulla'. Sen koommin en ääneen ole laulanut kuin salaa yksin ja omille lapsilleni, vaikka mieheni mielestä lauluäänessäni ei vikaa olekaan.
 Miten tämä päivä tähän laulamiseeni liittyy? Pikkutäry tänään luistelukoulun jälkeen harjoitteli monta tuntia pihalla kiekon käsittelyä. Hän aikoo maailman parhaaksi kiekkoilijaksi! Jos olisin samanlainen kuin äitini, olisin tiputtanut pojan maanpinnalle toteamalla, ettei onnettomalla mailankäsittelyllä mitään kiekkoilijaa tule. En kuitenkaan tehnyt niin vaan tietysti kannustin rakasta lastani!
 Vielä kun saataisiin pihalle oikea maali, olisi harjoittelu entistä hauskempaa :D

 Oletteko te samanlaisia äitejä kuin omanne?

29. tammikuuta 2016

Äidin ei tarvitse ymmärtää kaikkea

 Olen aina tehnyt lapsille selväksi ettei pihasta poistuta ennen kuin turvavarusteet on kunnossa. Koska suurin osa liikkumisestamme tapahtuu mutkaisella maantiellä, jossa autot ajavat vähintäänkin 80km/h, kuuluu meillä lasten turvavarusteisiin myös päivällä huomioliivit. Joulupukki toi Onnille kuitenkin jotain, jonka kanssa ei päivällä huomioliivejä tarvitse.
 Joo tässä Dimexin takissa lapsi kyllä varmasti näkyy! Kuitenkin tämä takki kuuluu osastoon 'Äiti ei voi todellakaan ymmärtää'. Onneksi äidin ei tarvitse kaikkea ymmärtääkään ja poika itsehän rakastaa takkia yli kaiken. Nyt pienellä työmiehellä on työmiesten takki! Myönnetään, että onhan Onni takissaan aika suloinen kun miehen kanssa töihin lähtee eväslaukku kädessään ♥ Mutta siltikään en vaan ymmärrä villitystä ja vielä vähemmän kun takkihan on ihan ylisuurikin pojalle!
 Onko teidän lapsillanne jotain vaatetta, jonka hienoutta äiti ei vaan ymmärrä?

28. tammikuuta 2016

Äiti ja poika samistelee

 Alekausi alkaa olemaan jo ohitse. Yleensä olen pyrkinyt täyttämään vaatevarastoja juuri alesta, mutta nyt on ostelut jääneet normaalia vähemmälle. Ei ole innostanut edes etsiä toppaa ensi talveen, eikä sopivalla hinnalla sopivaa kokoa ole itsestäänkään vastaan tullut. Täysin ilman aleostoksia en sentään ole selvinnyt, mutta tällä kertaa tarkoitukseni ei ole esitellä kuin tämä samistelupari :)
Joulun jälkeen tilasin Isla&Elyaksen alesta Onnille Papun Naava-housut. Housujen kotiuduttua ajattelin kaipaavani itsekin vastaavanlaisia mukavia kotihousuja. Sattumalta muutamaa päivää myöhemmin näin aikuisten housut puolella hinnalla enkä voinut vastustaa kiusausta. Onnin housut ovat vielä hieman reilut ja omanikin ovat pätkälle aavistuksen liian pitkät. Ihanat nämä kuitenkin on päällä eli mukavia kotipäiviä vielä paljon tiedossa :)

 Nyt imetyksen loputtua pitäisi kyllä alkaa uusimaan muutenkin omaa vaatekaappia. Housupuoli on pitkään kaivannut täydennystä ja paitojen kauluksia on eräs pienimies hyvin taidokkaasti venytellyt. Paniikki alkaa iskemään heti jos johonkin kauppaa kummallisempaan pitäisi lähteä. Ehkä lasten kevätvaatetuksen kuntoon laittamisen jälkeen, olisikin hyvää aikaa hemmotella vain itseään!

27. tammikuuta 2016

Mitä kuvittelen olevani?

 Mikä sinäkin kuvittelet olevasi? Tämä kirjaston oven edessä vahingossa kuulemani lause jäi päähäni soimaan. Vaikka se ei ollut minulle tarkoitettu, en saanut sitä heti mielestäni. Mitä kauemmin lapset kirjavalikoimaa tutkailivat, sitä enemmän huomasin miettiväni tuota äsken kuulemaani lausetta. Mitä minä kuvittelen olevani?

 Kun on pienestä lapsesta asti saanut niskaan enemmän tai vähemmän paskaa, sitä tuskin kuvittelee itsestään mitään suuria. Itsetuntoni on yhä edelleen surkea. Päällisin puolin sitä ei aina huomaa, mutta näkisittepä kuinka se myllertää pääni sisällä. Onneksi itsetuntoaankin voi hitaasti työstämällä itse parantaa.
  Huonosta itsetunnosta huolimatta kuvittelen olevani hyvä äiti. En maailman paras, mutta ainakin monta kertaa parempi kuin omani. Kuvittelen, että lapseni ovat onnellisia ja nauttivan lapsuudestaan. Kuvittelen myös olevani ihan hyvä vaimo, vaikka tiedänkin mieheni pinnan olevan toisinaan hieman koetuksella. Toisaalta taidan myös toisinaan päästää mieheni liian helpolla, eli eiköhän se asiaa tasoita :) Toivoisin toki olevani myös hyvä ystävä ja ei kai kukaan huonoa lähes 34 vuotta kestäisi?

 En kuvittele olevani mikään bloggari, mutta tiedän nauttivani näistä omista hetkistäni. Näistä hetkistä, jolloin voin heittäytyä purkamaan ajatuksiani sanoiksi tai hyvällä omalla tunnolla nauttia hömppäjutuista. Hömppäjutuilla tarkoitan nyt ihan höpönlöpön juttuja meidän arjesta, lastenvaattehöpinöitä yms. Siis enimmäkseen sellaista mistä mies ei välttämättä edes halua ymmärtää. Nautin entistä enemmän näistä hetkistä lukiessani teidän kommenttejanne. Kiitos niistä!
  Huonolla itsetunnolla vuosikausia kotona lusmuilleena voisin kuvitella olevani epäonnistuja. Niin en kuitenkaan kuvittele, vaikka tiedän joidenkin niin ajattelevankin. Olen onnistunut kaikista lähtökohdistani huolimatta rakentamaan onnellisen elämän. Niin, kuvittelen olevani äiti, vaimo ja ennen kaikkea onnellinen. Tarviiko sitä muuta aina kuvitellakaan?


26. tammikuuta 2016

Pakollinen sisäpäivä

 Tänään kun sulkee silmänsä ja kuuntelee sateen vimmattua ropinaa ikkunaa vasten, voi hetken kuvitella, ettei olekaan talvi. Sateen ropinaa on yleensä kyllä ihana kuunnella, mutta toipilaana yksin villien poikien kanssa.... No, arvaatte varmaan kuinka kivaa :D

 Pojat kaipaavat siis tekimistä. Usein aamupäivisin ollaan laulettu ja soiteltu, mutta en viitsi rääkätä poikia flunssan kurittamalla äänelläni. Äidin kanssa pelaaminenkaan ei Onnia innostanut, hän tahtoo isin pelaamaan. Onneksi on muitakin kivoja ja rauhallisia puuhia!
 Sateen sattuessa voi vaikka piirrellä tai askarrella. Instagramin puolella jo eilen vilauttelinkin mitä Tellu oli piirtämässä. Tässä on tuon pikaisen tuokion lopputulos.
 Sateella on myös hauska kääriytyä peiton alle lukemaan. Onnin suosikkeja on Muumi-kirjojen ohella myös Barbapapat. Ellei taas jaksa itse lukea satua, on cd-sadut oivia!
 Tai sitten voi vaikkapa kehittää sorminäppäryyttä hamahelmillä :) Onnille pitäisi varmaan hankkia niitä isompia helmiä, sillä vaikka poika näppärästi näitä alustaan laittaakin, loppuu pienien helmien kanssa kärsivällisyyskin aika usein. Vahingosta viisastunut äiti neuvoo myös katsomaan, että jokainen helmi jää rasiaansa. Lapset voivat keksiä vaikka leikkiä lääkäriä ja lopulta vanhempi saa pähkäillä miten syvälle nenään tungettu helmi saadaankaan pois käsien loppuessa. Lääkäriä ei tuolla kerralla tarvittu, mutta lisäkädet tilattiin paikalle :D Tosin jos lapsi työntää helmen nenäänsä ja poistaminen yhtään epäilyttää, suosittelen välttämään turhaa panikointia ja käyntiä lääkärillä. 

 Mitäs muut puuhailee sisäpäivinä?

25. tammikuuta 2016

Lumilinna pakkaslumesta

 Monessa perheessä on varmasti odotettu kovasti suojalunta. Meilläkin lapset ovat malttamattomina odotelleet lumilinnan ja lumiukon rakentamiskelejä. Pakkaskelit jatkuvat yhä ainakin tämän päivän, mutta meillä pojat aloittivat rakennuspuuhat jo eilen. Kuinka kummassa tämä on mahdollista?

 Viime vuonna teimme täällä suojalumesta lumilinnaa laatikon avulla. Sama tekniikka toimii kyllä pakkaslumenkin kanssa! Pakkaslumestakin pystyy siis rakentamaan ukkoja ja linnoja kunhan lumesta saa ilman pois ja lumikiteet tarttumaan toisiinsa. Käytännössä tämä tehdään siis tunkemalla muovilaatikko täyteen lunta kovasti painellen ja taputellen.
Parasta tässä rakentamisessa on, että puuhaa riittää varmasti kaikille. Etenkin pienille intohimoisille lumityöntekijöille :D Onnihan ei olisi malttanut puuhaa lopettaa laisinkaan!
 Valitettavasti kuvaajani ei suostunut ottamaan kuin muutaman kuvan, koska valokuvaus häiritsi itse rakentamista :D Ehkä tässä joskus alkaa itsellä huimaus helpottamaan ja omat voimat palautumaan niin, että pääsen itse linnaa kuvaamaan. Siihen asti puuhakasta alkuviikkoa!

24. tammikuuta 2016

Pyjamasunnuntai

 Täällä on vietetty viikonloppua vielä normaalia rauhallisemminkin sohvan pohjalla. Toissayönä pyörryin vessareissulla ja sen jälkeen ennen tätä hetkeä en ole uskaltanut yksin omin jaloin kulkea. Mistään sen vakavammasta kuin flunssa ei sentään ole kyse. Kova, yli 39 asteen kuume ei siis tälle päälle sovi :) Miehellä oli ainakin hauskaa, kun kuunteli mun järjettömiä juttuja :D
 Tänään pään toimiessa jo hieman paremmin ollaan pelailtu paljon pelejä. Choco on yksi Onnin lemppareista, joka saa pojan vallattoman hyvälle tuulelle. Mikä olisikaan parempaa lääkettä kuin lapsen aito nauru ♥ Nyt isommat pelaavat miehen kanssa Roope setää ja Onni leikkii talouspaperirulla kädessään palomiestä :D Päivävaatteet on vielä vaihtamatta, mutta mikäs tässä on pyjamasunnuntaita viettäessä :D Välillä voi ottaa rennostikin ja Pikkutäryn sanoja lainatakseni eihän kukaan näe mitä ulkovaatteiden alla on. Jep eli pyjamajengi aikoo ilman pyörtyilijää vielä luistelemaankin.

 Kuka muu tunnustaa viettävänsä joskus pyjamapäivää?

22. tammikuuta 2016

10 kysymystä Tellulle

 Tellua ei viime aikoina ole paljon blogin puolella paljon näkynyt. Koulu, kaverit, harrastukset ja muut puuhat vievät häneltä jo niin paljon aikaa. Päätinkin lasten leikkien lomassa leikkiä toimittajaa ja esitin tytölle muutaman kysymyksen. Tämä toimittaja mokasi unohtaessaan tarttua kameraan, joten pakko mennä kuvilla joita löytyi. Vaan nyt itse asiaan! Näin Tellu kysymyksiin vastasi

Mikä on lempiaineesi koulussa ja miksi?
 Kuvis ja Ylli. Yllissä tykkään eläimistä yms. ja kuvistunneilla saa piirtää ja askarrella.

 Mikä on lempivuodenaikasi?
 Vaikee valita. Tykkään kesästä, koska on lämmintä ja pääsee uimaan ja talvesta, koska voi hiihtää ja luistella.

Mikä on parasta pakkaspäivissä?
Lumi, jota pystyy kauniisti heittelemään ja kuuma kaakao

Paras lukemasi kirja?
 Susikoira Roi ja karkulainen. (vastaus yllätti täysin haastattelijan, joka luuli saavansa vastaukseksi Harry Potterin) Siinä on koira ja mukavasti jännitystä.
 Lempiruokasi ja juomasi?
 Sienikeitto ja mummon mansikka-raparperimehu

Mikä on parasta ajanvietettä?
 Piirtäminen, askartelu ja tietty perheen kanssa oleilu :D

Mikä on suosikkipelisi?
Alias. Tykkään enemmän lautapeleistä kun pleikkarista. Pitkille matkoille on kyllä kiva ottaa mukaan Nindendo ds eläinpelin kanssa.
Lempieläimesi?
 Pupu ja koira. Toimituksen välihuomautus: Käsi ylös jos tämä vastaus yllätti :D

Hauskin juhlapäivä?
 Onks pakko valita vaan yks? Tykkään juhannuksesta ja tietty synttäreistä.

 Mitä toivoisit tulevaisuudelta?
 Onnea ja tietty oman koiran

 Onnen täyttämiä hetkiä teidän viikonloppuunne♥

21. tammikuuta 2016

Gluteenittomat letut

 Meidän pieni potilas ilmoitti eilen aamulla syövänsä vain lettuja. Kummasti kuitenkin sämpylä ja hedelmätkin maistuivat. Lounaalla hän teki ilmoituksensa uudestaan; vain letut kelpaisivat. Kun päivällisenkään jälkeen suuhun ei ollut uponnut mitään, totesin lettujen varmasti auttavan pojan paranemisessa. Iltapalaksi meillä siis tarjottiin kaikille lääkelettuja :D

 Nämä lääkeletut tein myös Pikkutärylle sopiviksi. Normaalisti teen kaksi annosta, tavallisen ja pienemmän Pikkutärylle. Tämä siksi ettei paistajalle muuten jäisi letun lettua. Nyt pitikin yksi varastaa suoraan pannulta suuhun ja tietysti polttaa suu siinä samalla :D
Gluteenittomat letut
2 kananmunaa
5dl maitoa
2rkl sokeria2 
3dl jauhoja
2rkl sulatettua margariinia
Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää muut aineet hyvin sekoittaen ja anna turvota noin 5min. Paista voidellulla kuumalla pannulla.

Kuten pienestä malttamattomasta kädestä voitte aavistella, hyviä olivat! Onni tosin lopulta söi vain neljä lettua, kun normaalisti vetäisi ja kinuaisi vaikka kuinka paljon. Päivän leveimmän hymyn tämä lääke kuitenkin voimattoman pojan kasvoille toi. Paras palkka mitä paistaja voi urakasta saada♥

 Onko teidän lapsillanne jotain lääkeruokaa, joka saa mielen paremmaksi ja uppoaa takuuvarmasti?

20. tammikuuta 2016

Tahdotko postia meiltä?

 Yön pimeinä tunteina sitä on aikaa ajatella kaikenlaista. Mieluiten sitä tietysti nukkuisi, mutta pienen uniterroristin valvottaessa tulee mieleen kaiken laista. Hyvin usein ajatuksissa ei enää aamulla ole mitään järkeä, mutta toisinaan ajatukset jäävät päähän muhimaan.
Toissayönä mietin ensin yksinäisiä ihmisiä ja sitten ajatukseni harhailivat ystävänpäivään. Mietin niitä koululaisia, jotka joutuvat yksin nurkasta katselemaan muiden luokkatovereiden vaihtaessa ystävänpäiväkorttejaan. Mietin kuinka yksinäinen ihminen voikaan ahdistua positiiviseksi jutuksi tarkoitetusta päivästä ja mietin niitä yksinäisiä vanhuksia, jotka makaavat yksin kotona. Niitä, joiden luona kotihoito käy pikaisesti kaksi kertaa päivässä ja muun ajan he lähes kokonaan katselevat yksin sängystä kattoa. Lopulta mietin myös Tipulan Emosta, joka viime viikon postauksessaan lupautui lähettelemään postia.

 Tänään Postisen välistä syliini tipahti kortti. Mainoskorttihan se oli, mutta tipahtaessaan se sai aikaan monenlaisia ajatuksia. Jos voittaisin lotossa, ostaisin valtavan ison kasan kauniita kukkia, joilla lasten kanssa ilahduttaisimme niin yksinäisiä kuin muutenkin ilahdusta kaipaavia ihmisiä. Tuohon ei valitettavasti mahdollisuutta ole, mutta päätinpä hetken mielijohteesta napata Emoselta haasteen vastaan.
 Nyt siis kaikilla halukkailla on mahdollista saada postia! Täällä on myös innokkaita pikkuapulaisia, jotka mielellään lähettävät postia muille lapsille! Riittää siis, että kommenttilootaan hihkuu kiinnostuksesta postin vastaanottamiseen ja sen jälkeen laittaa osoitetietoja sähköpostilla osoitteeseen tellujapikkutary(at)gmail.com. Me jäämme täällä jännittyneinä odottelemaan päästäänkö postituspuuhiin :D

 Kaunista keskiviikkoa!


19. tammikuuta 2016

Vinkkejä yrjön vierailuun

Kaksi korkeintaan huonosti torkuttua tuntia reilussa vuorokaudessa saa aikaan sen, ettei ajatus tahdo enää kulkea. Syynä voi tosin olla kahvin puutekin, sillä ilkeä mies vei mennessään viimeiset.  Pakko kuitenkin päivä jaksaa sillä mies saapuu hyvällä tuurilla ehkä jo huomisen puolella. Talo on kyllä normaalia rauhallisempi eli väsymyksestä huolimatta eiköhän tässä pärjätä, mikäli vain silmäluomet saan pysymään auki.

 Alkuyöstä se tauti siis iski viimein Onniinkin. Pikkutäryllä oksennuskerta johtui äkillisestä kuumeen nousemisesta sekä päänsärystä. Onni päätti sen sijaan pitää äidin kiireisenä koko yön  ja joka kerta vieläpä ilman ennakkovaroituksia. Vaikuttaisikohan refluksi noin sillä sen kanssahan taudit usein normaalia pahempia on? Nyt täällä pojan nukkuessa pohdin siis jyllääkö meillä kaksi tautia samaan aikaan vai aiheuttaako refluksi eroavaisuuden.
 Koska järki ei nyt kulje mihinkään syvälliseen, päätin jakaa teille muutaman yöllistä operointia helpottavan asian. Täällä on myös pieni lista vinkkejä yrjön vierailujen varalle. Tässä kuitenkin pari uutta käytännön kautta opittua ja vahingosta viisastuneen huomioita.

1) Kerrosta sänkyyn muutama lakanakerros valmiiksi. Lakanan alle kannattaa laittaa esim. iso pyyhe. Näin yöllinen lakananvaihto on helpompaa eikä tarvitse keskellä yötä käydä petauspuuhiin vaan lapsi pääsee nopeasti takaisin sänkyyn.

2) Ota vaikeasti pestävät unikaverit turvaan. Korvaa ne helposti pesukoneeseen heitettävillä yksilöillä. Jos lasta harmittaa olla erossa rakkaasta unikaverista keksi epätoivoisesti vaikka tarina pehmon matkasta.

3) Ämpäri tms. voi pelottaa lasta, jolloin hätätilassa ole valppaana ja turvaudu hätätilassa vaippaan, pyyhkeeseen tms. mistä sotku on lattiaa helpommin siivottavissa. Valppaus ei tosin auta jos oksennus tulee ilman pienintäkään ennakkovaroitusta.

4) Älä laita unista kaveria odottamaan sänkyysi. Kohdan 1) järjestelyt eivät auta jos lapsi odotellessa pistää omat petivaatteesi vaihtoon.

5) Jos mahdollista käytä helposti riisuttavia vaatteita. Unihaalarit tms. joita ei tarvitse pään yli kiskoa on helppoja.
 Hyväksi koettuja lisävinkkejä otetaan toki ilolla vastaan! Parempaa päivää muille ja nauttikaahan talven riemuista ♥


18. tammikuuta 2016

51 kertaa kiukutus

 Näin viime viikolla jossakin otsikon, jossa kerrottiin äidin listanneen 44 syytä 3-vuotiaan tyttärensä kiukutteluun. En kiireessä ehtinyt itse juttua lukemaan, mutta päätin kokeilumielessä tehdä vastaavanlaisen postauksen. Jotta jutusta ei olisi tullut aivan tylsä ja aiheeton, perustyytyväisen Onnin kanssa piti odottaa sopivaa aamua eli ensin kärsiä huonompi yö. Vihdoin eilen päästiin asiaan ja muistin jopa aamusta aloittaa kirjurin työt :) Tässä siis 51 syytä kiukutella :D

1. Unikaveri hukassa
2. Vanhempien välissä on tyhmää, koska ei saa äidin peittoa kokonaan omaksi
3. Pikkutäry katsoo lastenohjelmia väärässä paikassa, se paikka on Onnin
4. Äiti tarjoilee väärää aamupalaa
5. Aamupalaa tippuu yöpuvulle
6. Aamupalaa on sormissa
7. Aamukahvin kanssa ei tarjoilla vohveleita
8. Äiti on valinnut väärät päivävaatteet
9. Paita ei mene oikein päälle
10. Sohva ei ole kokonaan ikioma
11. Sisko on liian lähellä pesää
12. Työhanskat eivät mene oikein käsiin
13. Koneet on tyhmiä
14. Leikit ei suju Onnin haluamalla tavalla
15. Pesässä on aivan liian vähän tyynyjä
16. Lounas on väärää
17. Lounas on ihan oma
18. Hattara-pupu on hukassa
19. Ulos ei pääse nyt ja heti
20. Äiti valitsee väärät hanskat. Ei mustille hanskoille!

21. Tyhmä kelkka heittää selästä, tahtoo sisään!
22. Onni ei tule sisään, Onni tahtoo kuivan naaman!
23. Vapaana on väärä pulkka
24. Sisko ottaa leikeissä väärän eläimen
25. Päiväunille ehdoton ei, ei, ei
26. Onni tahtoo tutin, eipäs kun se onkin vauvojen juttu
27. Äiti antaa väärän mukin. Ainoastaan käynnissä olevassa pesukoneessa oleva automuki kelpaa.
28. Ihan kamala vääryys, kun ei saa Pikkutäryn Darth Vader kelloa omaksi!
29. Iskä kehtaa kutsua väärällä nimellä; ei Onni vaan ikkä!
30. Veikka ei kipeänä suostu leikkimään
31. Sisko kehtaa istua tuolissa. Tahtoo tuolin omaksi!
32. Pehmokaveri ei suostu tottelemaan ja seisomaan suorassa
33. Onni ei todellakaan halua Oktonautti-leikeissä asemiin
34. Peitto ei mene oikein päälle
35. Sairastupalaiset ei lähde luistelemaan
36. Peitto ei pysy juostessa ympärillä
37. Isi on puhelimessa ulkona eikä tule heti punaisella sekunnilla ottamaan syliin
38. Pikkutäry liian lähellä, joten sitä pitää purra
39. Äiti on ihan hölmö, kun käskee pyytämään anteeksi. Pakko ottaa jalat ja kädet avuksi.
40. Peitto ei mene millilleen oikein päälle.

41. Sisko käskee katsomaan ihan hölmöä kissaohjelmaa
42. Veikalle luettava kirja on ihan huono, tahtoo toisen kirjan
43. Takkaa ei saa sytyttää yksin
44. Lautanen on väärä, autot puuttuu
45. Pikkutäry istuu aivan liian lähellä siskoa.
46. Tahtoo mandariinin (jota ei ole)
47. Ei nukuta
48. Ei missään nimessä aamupalaa
49. Iskä ottaa ihan väärän yöpuvun. Traktoriyöpuku se olla pitää!
50. Äiti ei saa kantaa sänkyyn, tahtoo isin.
51. Ei sänkyyn, ei nukkumaaaaaan!
 Minuutti viimeisen kiukun jälkeen sängystä kuuluu suloista nukkuvan pojan tuhinaa.
  Vaikka joskus tuntuu Onnin elämä olevan vain yhtä huutoa, on kiukkujen syy selvä; väsymys. Kuka meistä jaksaa olla aina hyvän tuulinen jos kovasti väsyttää? Onnilla on päiviä jolloin kiukku loppuu päiväuniin. Eilen vain sattui unet selvästi jäämään kesken vaikka mitään selvää syytä heräämiselle ei ollutkaan. Tänään taas Onnilla on meille hyvä yö takana ja ilonamme on hyväntuulinen pojanvesseli, jonka kiukuttelusaldo on tasan kaksi. Joskus lapsen kiukutteleminen saa höyryn nousemaan korvista, mutta on se huvittavaakin katsottavaa (nauraa ei toki saa) ja kuuluu osana lapsen kehitykseen.

 Kuulostaakos meidän kiukuttelujen syyt yhtään tutuille? Vai asusteleeko muualla hyväntuulisempaa pikkuväkeä?

17. tammikuuta 2016

Yksinäinenkö?

 Entisenä taajama-asukkina en yhä edelleenkään reilusti yli 10 vuoden maalla asumisen jälkeen ymmärrä erästä asiaa. En ymmärrä miksi ihmeessä täällä lampsitaan kylään koputtamatta, kengät jalassa vaikka talon perimmäiseen nurkkaan asti! Kyllä meillä käymään saa tulla, ihan ilmoittamattakin, mutta en haluaisi tulla pelästytetyksi ja vesilammikko keittiön pöydän ääressä on jo vähän liikaa.

 Näin viikonloppuna taas eräs kylän eläkeläisrouva pääsi yllättämään. Hän oli vain pakkasaamuna päättänyt lenkillä tulla päivittelemään sitä kuinka yksin olenkaan. Minä yksin? Mistä lähtien? Onhan minulla täällä lapset seuranani! Kylä on täynnä yksinäisiä vanhuksia ja tämä rouva oli huolissaan minusta, jolla on kädet täynnä askareita ja joka joskus saattaisi toivoa hetken hiljaisuuttakin.
  On toki totta, että mies on paljon töiden vuoksi poissa eikä aikuista seuraa kotona päivittäin ole. Isompien lasten ollessa pieniä kyläilin paljon puolin jos toisin muiden samassa tilanteessa olevien äitien luona, mutta Onnin kanssa ei ole enää ketään kenen luona kyläillä. Kerhot kyllä tuovat kaivattua vaihtelua arkeen. Vaikka aikuiskontakteja onkin päivässä aiempaa vähemmän, en koe olevani yksin.
Toki en pistäisi pahitteeksi rupatella aikuisten kanssa kasvotusten useamminkin, mutta tämä nykyinenkin riittää minulle. Toisaalta asia voisi myös olla toisin, sillä koulukiusattuna sitä tottui olemaankin yksin.  Nyt kuitenkin ajattelen, ettei aina tarvitse nähdä naamatusten vaan yhteyttähän voi pitää niin monella eri tavalla. Parannan maailmaa päivittäin viestein ja puheluin. Kun ystävien kanssa nähdään, tehdään se ajan kanssa. Tai sitten piipahdetaan vaan ohiajaessa pikaisesti kahvilla ja palataan juttuun myöhemmin.

 Kun ympärillä on suuri aarre, ihania ihmisiä, niin voiko sitä yksinäinen olla? Tunnetteko te olonne yksinäiseksi tai millainen teistä on yksinäinen?

16. tammikuuta 2016

Tahdon retkelle!

 Onni rakastaa luontoa ja retkiä. En tänään yhtään yllättynytkään pojan halutessa ulos retkelle. Mies oli kuitenkin töissä ja Pikkutäry yhä sairaana. Yritin selittää Onnille ettei tänään onnistu, mutta pienen maailmahan meinasi murtua täysin ja hän sopersi: "Tiellä paittaa aulinkokin!". Hellyin ja päätin, että retkeillään sitten omalla pihalla sillä välin kun Pikkutäry lepää.
 Niin me tehtiin kuumaa minttusuklaakaakaota ja etsittiin pihapiiristä sopiva retkipaikka. Kuuma kaakao yhdistettynä auringonpaisteeseen ja kovan pakkasen tuomaan raittiiseen ulkoilmaan oli kyllä lähes täydellistä :D
 Hankalahan ulkona on hyvin topatun pienen mukista juoda, mutta mitäpä ne pienet vahingot haittaa? Lumessa möyryämällähän puku on jo heti hyvin paljon puhtaampi!
Tellu onkin kiitettävästi nauttinut pakkasista ulkona ja tuli meidän kanssa nytkin suoraan omista puuhistaan retkeilemään. Hyvillä varusteilla ei kylmä tule etenkin jos on koko ajan liikkeessä :)

 Mites muualla on lauantaita vietetty?

15. tammikuuta 2016

Plus plus puuhaa

 Perjantai alkoi meillä aivan liian aikaisin Pikkutäryn toimesta. Poika oli ennen kolmea tulossa herättämään, mutta heräsinkin itse outoihin, liiankin tuttuihin ääniin ja komensin pojan vessaan. Lopputulos olikin vessan lattialla. Nyt täällä on jännitetty oliko yöllinen itse sitä inhottavaa tautia, johtuiko se pojan valittamasta päänsärystä vai olisiko molemmat oireet jostain flunssasta tms. sillä poika on kovin voimaton ja hänelle on noussut kuumekin.

 Oikeastaan tarkoitus oli tulla esittelemään mitä kivaa joulupukki toikaan Tellulle. Kyse on siis ihanan monipuolisista Plus plus-paloista! Näistä on meillä kovasti nyt innostunut myös Pikkutäry ja mieskin eli 600kpl paloja on ihan liian vähän :D

 Nämä Plus plus-palat on tosiaan ihanan monipuolisia! Näillä voi tehdä palapelien tyyliin kuvia ja kirjaimia tai sitten rakentaa ruokia, asusteita, rakennuksia, koneita jne. Vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana!

 Pikkutäry tarvitsi leikkeihin linnan ja lohkareen, mutta oikeasti näillä paloilla saa aikaan todella upeitakin luomuksia! Plus plussat on myös esim. Legojen tilalle kiva kaverilahjaidea sillä 300kpl maksaa noin 10€ ostopaikasta riippuen ja pari pienempääkin pakkauskokoa löytyy. Tuolla isommalla määrällä rakentelee jo ihan kivoja juttuja :) Pikaisella etsimisellä näitä löytyi ainakin Jollyroomista, Kärkkäiseltä, Br-leluista sekä Clas Ohlsonilta.

 Onko muut jo hurahtaneet näihin palikoihin? Näitähän ilmeisesti oli joskus viime syksynä Hesessä lastenaterian leluna? Tai kuulemma ainakin sieltä tonttu oli nämä Tellulle keksinyt.

 Sairastupa toivottelee rentouttavaa ja ihanaa viikonloppua! Nyt ainakin täällä on pakkasesta huolimatta ihanan aurinkoinen talvisää :)

14. tammikuuta 2016

Vieroittaisin jos osaisin

 Jokainen meistä tietää, että lapset ovat erilaisia. Moni on varmasti myös huomannut rakkaassa lapsessaan joskus jonkin ärsyttävän tavan kuten esim. tahallinen hampaiden narskuttelu. Myös meidän Onnilla on eräs äitinsä hulluuden partaalle ajava ärsyttävä piirre, josta hän on sairaalassakin jo hyvin kuuluisa.

 Blogia pidempään seuranneet tietävät millainen alkutaival Onnilla on ollut. Hän on hakenut sylistä lohdutusta, turvaa ja apua joka ikisellä solullaan. Aivan alusta asti hän on pahimpina aikoinaan yrittänyt miehekkäästi myös etsiä vaikka väkisin rintaani käsiinsä. Jälkiviisaana voisin todeta imetyskorun olleen tarpeen, mutten muista oliko niitä edes suuremmin vielä silloin? Jos oli niin syystä tai toisesta en sellaista älynnyt kokeilla.

 Imetyksestä poika luopui luonnostaan, mutta tuota pakonomaista pienen käden hakeutumista paitani alle en ole saanut kuriin millään. On kokeiltu erilaisia keinoja yhdessä miehen kanssa ja erikseen, mutta poika vain jatkaa ja jatkaa kunnes otan molemmat pienet käpälät väkisin käsiini. Päästettyäni irti Onni aloittaa yrittämisen välittömästi uudelleen.
Tiettyinä aikoina sydän haluaisi ottaa Onnin ehdottomasti syliin, mutta toinen minä menettää hermot jo pelkästä ajatuksesta. Niinpä olemme miehen kotona ollessa tehneet sylijaon; pidän Onnia sylissä silloin kun hän ei ole väsynyt eikä vaivainen ja mies pojan torkkuessa sekä oirehtiessa. Miehen paidan sisältö kun ei pojalle kelpaa! Ongelmaksi tämä tietysti muodostuu niinä hetkinä jolloin mies on poissa tai ei muuten vain kelpaa.

 Haluatte varmasti myös kuulla miksi ihmeessä Onni on sairaalassakin jo kuuluisa. Pojan ensimmäisen leikkauksen aikaan emme ehtineet myöhäisen ilmoituksen vuoksi ajoissa heräämöön. Eräs hoitaja oli sitten ottanut pienen silmät kiinni hentoisesti vaikeroivan Onnin syliinsä ja poika oli hakenut vimmatusti väkisin kädellään turvaa hoitajan paidan alta. Meidän mennessä paikalle koko henkilökunta nauroi pojallemme, jonka käsi oli vieraissa tisseissä kiinni. Onni teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että muutamaan otteeseen olemme sairaalan käytävillä saaneet vastailla kysymykseen miten pieni tissimies jakselee. Toisella leikkauskerralla heräämöstä soitettiin paikalle taatusti ennen kuin poika ehti tajuta tai päästää yhtään mitään.

 Kertokaa ihmeessä jos teillä on vinkkiä pojan käden vieroittamiseen! Eihän se ole lainkaan soveliasta, jos vielä eskarissakin Onni pahassa paikassa yrittää hakea turvaa opettajan paidan alta! Joo, alan olemaan jo ehkä hieman epätoivoinen :D

13. tammikuuta 2016

Tapaus pilvihousut

 Onni ei mielellään lumikolan löytymisen jälkeen ole kaupoille lähtenyt. Hän haluaisi vain olla ulkona kolansa kanssa. Tellu tarvitsi kuitenkin uudet luistimet ja viikonloppuna lähdimme koko perheen voimin niitä etsimään ja pikaisesti hieman alennusmyyntejä samalla katselemaan.

 H&M:llä oli samaan aikaan eräs puolituttu vauvapuolen alerekkejä selailemassa. Vaihdettiin siinä tutkimisen lomassa muutama sana ennen kuin mä tein jotain järkyttävää. Valitsin Onnille tyttöjen housut! Vähän aikaa minua tuijotettuaan tämä puolituttu kysyi kovaan ääneen: Tajuuks et ne on tyttöjen? Ööö niin, entä sitten? Enkö mä voi ostaa vauvapuolelta tyttöjen vaatteita vai pitääkö tytöillekin viedä lahjaksi poikamaista?
 En kyllä oikeasti näitä pilvihousuja ole lahjaksi viemässä vaan ihan Onnille ne ostin. Onni rakastaa pehmeää, taivasta, tähtiä, pilviä jne. Näin siis nämä housut Onnimaisina ja kovasti poika niihin tykästyikin.

 Mitä mieltä te olette? Onko nuo pilvihousut liian tyttömäiset pojalle? Järkytänkö poikani miehisyyttä pukemalla hänelle nämä tyttöjen puolen housut?

12. tammikuuta 2016

Vihdoin!

 Kylläpä tuntuu taas mukavalle istua koneen ääressä, vaikka uudet jutut aina vaativatkin totuttelua! Aivan kunnossa kone ei vieläkään ole ja mm. kuvankäsittelyohjelma puuttuu, mutta nyt pääsen sentään taas postauksia tekemään :)

 Oikeastaan ei tässä paljon ole konetta kaivannut muulloin kuin talon ollessa aivan hiljainen. Koneella notkumisen sijaan olen listannut lähiaikojen puuhia ja suunnitellut remonttia. Ensimmäiseksi hankintalistalle pääsi yksimielisesti miehen kanssa keittiön pöytäryhmä, joka on hajoamispisteessä. Olisin halunnut sen vaihtaa uuteen jo monen monta vuotta sitten ja vihdoin mies on samaa mieltä asiasta! Vielä kun mies ehtisi huonekalukaupoille ja olisi samaa mieltä siitä millainen uusi ryhmä tulee olemaan :D

 Pakkovieroituksen aikana oli tarkoitus myös kaivaa puikot tai virkkuukoukku esiin, mutten ikinä päässyt lankakauppaan asti. Sen lisäksi kirja- ja lehtipinot odottavat yhä yöpöydällä. En vain väsyneenä jaksa lukea. Iltaisin oli kuitenkin oikein mukavaa käpertyä kuuma muki kourassa viltin alle takan edustalle ja rupetella rauhassa miehen kanssa. Tuli siinä katsottua kyllä normaalia enemmän telkkariakin.
Pakkasista huolimatta ollaan nautittu kauniista luonnosta sekä ulkoilusta lasten leikkiessä piiloa yms. Isompien lasten kadotessa jo sisälle lämmittelemään, on Onni jatkanut ulkona puuhastelua kunnes hänet on väkisin vanhemman jäätyessä kannettu sisään. Onni on siis rakastunut kolaamiseen ja aura-autolla ajamiseen ja välittömästi ulos päästyään on kolassa kiinni.  Tänään onneksi ollaan saatu jo lisää luntakin eli Onnille lisää kolattavaa ja pian voimme kaivaa sukset ja pulkatkin esiin :)

 Toivottavasti saan pian sen kuvankäsittelyohjelman koneelle asti niin pääsen taas normaalisti kirjoittelemaan :) Sitä ennen kuulisin kuitenkin mielelläni mitä teille kuuluu?

7. tammikuuta 2016

Pullapojan gluteenittomien pullien resepti

 Tänään taas on tuntunut ettei vuorokaudessa tunnit riitä. Tai riittäisi, ellei rakas mieheni osaisi järjestää yllätyspuuhia kuten paria muovikassillista lihaa yhdessä pakastettavaksi. Onneksi ei tarvinnut itse sentään alkaa lihojen kanssa tuskailemaan vaan sain mättää lihaa pussiin ja pakastimesta sisään. Lisäksi olin aikaisemmin miestä pyytänyt ajoissa ilmoittamaan milloin oikeasti käy tämän tietokoneen kimppuun. Oltiin Onnin kanssa leipomassa spelttipullaa miehen ilmoittaessa, että heti huomenna aamulla.
  Täällä siis hiljennytään aamusta joksikin aikaa. Puhelimella pääsen kyllä nettiin, mutta postauksia en sillä ala väkertämään. Tarkoitus oli varastoon tehdä kasa ajastettuja postauksia, mutta ilmoituksensa jälkeen mies valtasi tietokoneen. Instagramiin varmaan laitan tauon aikana jotain ennakkokuvia ja sieltä muuten löytyy kuva Onnin pullapojastakin. Tarkoitus oli napata toki kuva tännekin, mutta poika söi sen ennen kun löysin kameran :D
 Tässä siis lupailemani gluteenittomien pullien resepti ja sen jälkeen hiljennyn pakkasloman viettoon.

 Gluteeniton pullataikina
2,5dl maitoa
50g voita
25g hiivaa
1,5tl psylliumia
1 muna
hieman kardemummaa
0,5dl sokeria
0,5tl suolaa
noin 6dl jauhoja

 Sekoita sulatettu voi ja lämmitetty maito. Liota joukkoon hiiva ja lisää psyllium. Sekoita huolellisesti ja anna turvota noin 5min. Lisää Sokeri, suola, kardemumma, muna ja noin 4dl jauhoja. Vaivaa taikinaa ennen loppujen jauhojen lisäämistä. Jauhojen määrä vaihtelee, mutta lisää jauhoja vain sen verran, että se on käsiteltävissä. Tämän taikinan kuuluu siis olla löysempää kuin tavallisen pullataikinan! Älä kohota taikinaa aluksi vaan leivo suoraan pulliksi. Kohota pellillä olevia pullia noin 1h, jonka jälkeen voitele ja paista 225 asteessa noin 10min.

   Taikinasta voi hyvin myös leipoa maidottomia vaihtamalla maidon veteen ja voin sopivaan margariiniin. Gluteenittomissa jauhoseoksissa on eroa, joten jos samalla pitää olla Pikkutäryn lailla vehnätöntä, suosittelen lukemaan jauhopakkausten tuoteselosteen. Varsin monissa gluteenittomissa jauhoseoksissa kun on vehnätärkkelystä mukana.

 Ihania pakkaspäiviä kaikille♥

6. tammikuuta 2016

Pullapoika

  Pikkutäry harmitteli aamupäivällä, ettei hän ole pitkään aikaan saanut omaa korvapuustia. Vaikka pojan kanssa paljon hyvää leivotaankin, olen suosinut helppoja ja nopeita versioita. Kammoni sitkoa vaativien gluteenittomien leivonnaisten tekoon syntyi jo samana päivänä saadessamme tietää pojan allergiasta. Silloin olimme miehen kanssa juhlissa, joissa tuttu pitopalvelun emäntä kirosi gluteenittomien leivonnaisten rakenteen. Olin siis ennakkoluuloinen ja aivan varma ettei pullasta voisi kotileipuri hyvää saada.
 Pikkutäry oli tänään niin hellyttävä haikaillessaan korvapuustin perään, että päätin pojan kanssa kokeilla millaisen sotkun saisimmekaan aikaan. Tehtiin tahmainen pullataikina, jota poika napsi suuhunsa ja kauli onnellisena. Levitettiin kunnolla voita, kanelia sekä sokeria ja jännittyneinä kohohettiin pullia tunnin verran. Jännitys taisi itselleni olla liikaa, sillä pullien ollessa uunissa tajusin migreenin tulevan väkisin kylään.

 Jälkiviisaana voin kuitenkin sanoa meidän vältelleen Pikkutäryn pullan leipomista ihan turhaan! Ensinnäkin itse tehden pullat tulevat hyvin paljon edullisimmiksi eikä se tekeminen mitään rakettitiedettä ollutkaan! Pikkutäryn mielestä meidän tekemä pulla maistui maailman parhaalle ja erittäin tarkan ja vaativan makuaistin omaava mieskin napsi pelliltä useammankin pehmeän pullan. Muutaman pullan vielä sain migreenin hellitettyä pelastettua pakastimeenkin :)

 Onko teillä leivonnassa jotain tällaisia kammotuksia, joita ette uskalla edes kokeilla?

5. tammikuuta 2016

Lämmikettä ruuasta?

 Tämän viikon ruokalistaamme katsellessa huomaa hyvin millaisessa säässä se on tehty. Näin käy itse asiassa aika usein; kesähelteillä lista sisältää keveyttä ja syksyn sateilla piristystä. Näin pakkasilla lämpöä haetaan epätoivoisesti myös ruuasta. Pakkasjaksolla suosimmekin usein keittoja sekä erilaisia pataruokia, mutta tuliset ruokalajit unohdamme vielä toistaiseksi Onnin refluksin vuoksi.
 Miltä meidän ruokalista sitten tällä viikolla näyttääkään?
Maanantai
Äidin kasvissosekeitto
raejuusto
sämpylä

Tiistai
Lihapata
keitetyt perunat
salaatti

 Keskiviikko
Kirjolohikiusaus
salaatti

 Torstai
Kanakeitto
ruisleipä

Perjantai
Seitileikkeet
muusi
porkkanaraaste

Lauantai 
Karjalanpaisti
keitetyt perunat
sienisalaatti

 Sunnuntai
Hirvipataa

    Lista koskee tällä kertaa pelkkiä päivällisiä. Lounaaksi lapset syövät yleensä edellispäivän ruokaa, kuten tänään kasvissosekeittoa, tosin ilman mystisesti kadonneita sämpylöitä :D Päivän palat taas menevät yleensä ihan tutulla kaavalla: puuroa, rahkaa, maustamatonta jugurttia, leipää, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä jne.

 Näkyykö vallitseva säätila teidän ruokalistoillanne tai syömisissänne? Millaisia ruokia suositte kovemmilla pakkasilla?

 Loppukevennykseksi vielä kuva Onnista, joka mahtavasti osaa tuhota äidin postausaatteet.
 Tarkoitus oli siis näyttää miten meillä lapset pukeutuvat kovilla pakkasilla ulos ja missä varustuksessa Onni ulkona päikkäreitään nukkuu. Ehdin vasta ajattelemaan asiaa ja kokoamaan osan vaatteista haalarin päälle, kun Onni juoksi kalsaripellenä paikalle, heitti vaatteet puvun päältä pois ja puki haalarin ylleen komentaen: Äiti älä kuvaa, nyt ulos. Jep, se siitä ideasta :D

4. tammikuuta 2016

Läksyrauhaa

 Meillä palattiin tänään taas arkeen Tellun loman loppuessa. Hieman oli itselläni tahmeaa nousta kellon soidessa ja tietysti Onni juuri tänään päätti nukkua kymmeneen. Saatiinpahan Pikkutäryn kanssa aamulla mukavasti kahdenkeskistä leikki- ja peliaikaa!

 Koulun jälkeen Tellu syö usein välipalan, jonka jälkeen tekee koulupöydällään läksyt. Koska tytöllä ei kuitenkaan ole omaa huonetta, on meidän ollut pakko keksiä keinoja läksyrauhan takaamiselle. Onnin päiväunien aikaan tämä onkin helppoa, mutta kahdestaan pojat ovat varsin vilkkaita. Etenkin pitkien koulupäivien jälkeen Tellu taas toisinaan tarvitsee apua tehtävien ymmärtämisessä. Yksin ollessa poikia ei voi siis ulkoistaakaan vaan yleensä yritän rauhoittaa menoa satutuokiolla.
 Tänään miehen ollessa kotona pääsimme Tellun tehdessä läksyjä nauttimaan talvesta. Näin kovemmilla pakkasilla ulkona tuleekin ravattua useammin sillä itse en tarkene tuntitolkulla putkeen ulkoilla. Lapsia on puolestaan ollut vaikea saada sisälle kauan kaivatun lumen saapumisen myötä.
 Itse kyllä olen ilahtunut suuresti lumen tullessa hiljalleen hiutale kerrallaan. Vaikkei hiihtämään aivan vielä päästäkään, maa on jo ihanan valkoinen. Lapset ovat ahkerasti kolanneet pihaa, mutta itse olen vielä siltä puuhalta säästynyt. Toisaalta mukavuuden haluisena itsekin kolailisin ennemmin kevyttä pakkaslunta kuin märempää tavaraa.

 Pikkutäry on vihdoin vaihtanut pienehkön viimevuotisen pukunsa tähän Ticketin haalariin. En tiedä, miksi pojalla on aina vaikea luopua vanhoista luottokamppeistaan, vaikka uudetkin on innokkaana itse valinnut. Tai no, aika usein kyllä mieskin sekoilee vaatteissa. Ei ole montaakaan päivää siitä, kun valittivat pojan kanssa kilpaa lyhyeksi käyneistä yöpuvun housuista. Joo oli ne varmaan lyhyet, jos ne olivat sopivat pojan päällä noin 1,5-vuotiaana :D

 Jokos muualla on lomat ohi vai pääseekö lomailemaan loppiaisen yli?

3. tammikuuta 2016

Ihan palikka juttu

 Meillä on hurjasti puisia palikoita; vanhoja kirppislöytöjä ja isommille lapsille lahjaksi tulleita. Sekä Tellu että Pikkutäry ovat saaneet 1-vuotiaina joulupukilta kirjainpalikoita, mutta Onnin kohdalla olin aivan varma, ettei enää lisää kaivattaisiin. Ei siitäkään huolimatta, että nuo palikathan ovat hurjan hyviä kirjainten, tavujen ja sanojen opettelussa sekä toki myös laskemisessa. Ikinä ei kuitenkaan pitäisi sanoa ei ikinä.

 Jouluaattoaamuna tonttu oli jättänyt Onnille paketin, joka sisälsi ihania Muumipalikoita! Ei näitä tontun alun perin pitänyt tuoda, mutta jotenkin ne jäivät kummittelemaan tontun mieleen. Tasan viikkoa ennen aattoa tonttu oli katsellut sydän pakahtuen aamupäivän pientä toipilasta ja kyseli iltapäivällä sähköpostilla palikoita täältä. Kiitos myyjän salapoliisintyön, seuraavana päivänä palikat olivat jo postissa odottamassa hakijaansa! Eikä tonttu ole hetkeäkään palikoiden hankkimista katunut sillä Onni rakastui niihin ensisilmäyksellä. Mikä parasta paketillinen palikoita on kuin tehty traktorin peräkärrylle heinäpaalikuormaksi :D

2. tammikuuta 2016

Nautitaan talvesta!

 Lämpömittari näytti aamulla 12 astetta pakkasta. Itse olisin halunnut kääriytyä viltin alle sohvalle, mutta lapsilla oli kiire ulos. Yön aikana oli satanut lisää hentoa pakkaslunta! Vihdoin oli tullut aika, jolloin aurauskaluston voi ottaa varastosta käyttöön!
 Pojilta ei ulkona vauhtia puuttunut ja kuvaaja ei oikein tahtonut perässä pysyä :D Hyvin pukeutumalla ei pakkanen päässyt pitkänkään ulkoilutuokion aikana puraisemaan. Vielä kun aurinko paistoi ja taivaalta leijaili hiljalleen lumihiutaleita, oli ulkona todella kaunistakin!
  Hiihtämään ei vieläkään päästä, mutta nyt nautitaan talvesta ja siitä vähäisestäkin pakkaslumesta!

  Lystikästä lauantai-iltaa!