31. maaliskuuta 2014

Pienen miehen ensimmäiset kengät

 Valvotut yöt ja kiireiset päivät pitävät huolen siitä etten ehdi postaamaan, vaikka aiheita olisi mielessä valtavasti. Nyt pikaisesti päätin tarttua kuitenkin meille akuuttiin ongelmaan, joka yllätys yllätys on kenkäaiheinen.

 Jyrä siis seisoo jo tukea vasten sekä ottaa muutamia askeleitakin. Todennäköistä siis on, että meillä kävellään ennen kesäkelejä. Tai toki riippuu milloin ne kesäkelit saapuvat :D Mutta siis sopivat tukevat ensiaskelkengät kevääseen pitäisi löytää sillä hiekkalaatikon reunaakin vasten pitäisi päästä jo puuhailemaan. Pikaisella silmäyksellä alle koon 19 kenkiä ei ihan joka paikassa vastaan tulekaan. Kokoa 18 löytyy jo jonkun verran ja täytyy toivoa isojalkaisena sen sopivan sillä kokoa 17 en löytänyt kuin tossuversiona. Saa siis vinkata jos tietää jostain minimiehille pieniä kenkiä löytyvän!

Pikkujaloista löysin Bundgaardin ruskeat tarrakiinnitteiset kengät. Siellä olisi myös saman merkin mustat nauhalliset, jossa kuitenkin samassa koossa kengän sisämitta on hieman suurempi. Hintaa molemmilla alle 40€ ja ainakin isompien lasten kengät ovat tähän asti vakuuttaneet laadullaan.
 
Footway on itselleni entuudestaan vieras nettikauppa. Sivuilla olen kyllä ennenkin vieraillut, mutta kokemuksia ei ole. Heillä olisi kuitenkin valikoimissa useampikin koon 18 kenkä ja myöskin entuudestaan meille tutuilta merkeiltä. Superfitin kengät ovat kaikkein värikkäimmät. Hintaa näillä kaikista eniten 59€.
Kavatilta löytyisi mustat. 49€ laatukengistä ei mielestäni ole paljon.
Footwaysta löytyisi myös tarjouksessa olevat mustat Bundgaardit hintaan 29,4€.
 Valikoimaa siis löytyisi! Footwayllä vaan ei ole kenkien sisämittoja ilmoitettuna ja kun jo saman merkin eri malleilla on kokoeroa niin varmasti vielä enemmän kokohajontaa löytyy eri merkeiltä.

Josko iltasella muistaisi vihdoin jalan koon mitata niin selviäisi pitääkö kenkien metsästystä vielä jatkaa. Saappaita en taida edes uskaltaa haaveilla noin pieniä löytäväni. Suureksi ilokseni meidän isomman jättijalan jalka on pitänyt kasvusta hengähdystaukoa ja nyt sopivia saapasmalleja löytyy hurjasti enemmän! Jes! Päästään ekaa kertaa valkkaamaan oikein kunnolla :D
 

27. maaliskuuta 2014

Lapsuuteni lempikirjat




 Kuten varmasti blogia aikaisemmin lukeneet ovat huomanneet, meillä rakastetaan lastenkirjoja. Niinpä saadessani tietää blogien lastenkirjaviikosta ei tarvinnut kauaa miettiä osallistuisinko vaiko enkö. Tarkoituksenani on useammassa postauksessa käsitellä aihetta. Nyt lähdetään ensin liikkeelle ihan omasta lapsuudestani.

 Olen pienestä asti uppoutunut satujen maailmaan. Vanhemmillani ei tosin ollut tapana lukea vaan uppoutuminen tapahtui lähinnä kuvien kautta. Isovanhemmilla onneksi sain nauttia satujen kuuntelemisestakin ja siellä Minttu-sarja ja Pupu Tupunat olivat kestosuosikkeja. Gunnel Lindenin kirjoittamiin Lurituri-kirjoihinkaan en ikinä jaksanut kyllästyä etenkin kun isoisäni osasi niin ihanasti niitä lukea. Iltaisin kuvittelin kuinka pieni veikeä Lurituri tulisi pikkuisen kaverinsa Hömpön kanssa ja lähtisimme yhdessä sänkyni kanssa matkustelemaan. Tai kuinka Lurituri yöllä siivoaisi huoneeni kun en itse halunnut sitä tehdä.

 Myös Rudolf Koivun kuvittama ja Topeliuksen kirjoittama Lukemisia lapsille-sarja kuului isovanhemmilla suosikkeihini. Ellei minulle ehditty lukea niin sarjan kirjoista löytyi paljon ihastuttavia kuvia eikä kuvien mustavalkoisuuskaan haitannut.
Kuva täältä

Yksi kirja oli kotonani ylitse muiden, Kaarina Helakisan Riemukas riimikirja.
Kuva täältä
Kirjan vaaleanpunainen kansi ja valloittava kuvitus ovat jääneet mieleeni. Englantilaisista runoista suomennettuja runoja en muista ikinä kuulleeni. Tämä kirja oli silti niin rakastettu että joutui valitettavasti ahkerasta lukemisesta kärsimään joten ole uskaltanut sitä lapsuudenkodistani meille tuoda. Nyt tekisikin mieli tilata kirja omille lapsilleni ja vihdoin lukea ne runotkin!

25. maaliskuuta 2014

Kohti unelmien kotia osa 1: Suunnittelu

 Taloprojekti ei ole kunnolla vielä käynnissäkään, kun olemme jo ehtineet oppia ja kokea yhtä sun toista. Se tiedettiin jo valmiiksi ettei talopakettien vertaileminen ole mitenkään helppoa. Kuvittelimme kuitenkin, että tarjoukset voisi saada yhdestä ja samasta pohjaratkaisusta vaan eihän se mene niin! Löydettiin meitä miellyttävä pohja, jota itse muokkailimme. Tämän piirtämäni kuvan perusteella kävimme läpi talofirmoja tarjouksia pyydellen. Välillä tapaamisista kotia lähtiessämme tuli tunne että koko reissu oli hukkaan heitetty. Mitä me sitten opimme?

 Ainakin sen, että jos ensivaikutelma ja meidän toiveisiimme suhtautuminen on huono ei yhteistyötä kannata jatkaa. Samoin on jos luvatusta ajankohdasta on kulunut jo kuukausi eikä mitään kuulu kahden puhelunkaan jälkeen tai jos kuuluu niin kaikki tehty on pielessä siis hätäpäissä kysättynä. Pätee muuhunkin kuin vain rakentamiseen! Olemme kuitenkin rakentamassa ja maksamassa kotiamme, joten miksi meidän pitäisi tyytyä sellaiseen mitä ei haluta? Ja miksi ihmeessä meidän pitäisi tehdä myyjälle kuuluva työ ellei pohjaratkaisumme suoraan heille kelpaa? Eräänkin firman edustaja kovalla äänellä kailotti, että valitkaa näistä heidän pohjista ja soveltakaa pohjanne siihen ihan itse. Maallikkona minulta meni vaivaiset 5 min asian valmiiksi pyörittelemiseen, mutta siitä huolimatta tämä firma sai jäädä tarjousten ulkopuolelle. Toisen firman edustaja taas kuukauden odottelun ja kahden puhelun jälkeen sai lupaamansa asiat toimitettua, mutta kun niissä ei  mikään ollut kohdillaan. Olisimme joutuneet muuttamaan siis lähes kaiken ja aloittamaan alusta.

 Kuten jo totesin itse talopakettien tarjousten vertaileminen on täyttä salapoliisin työtä. Yhdellä firmalla tarjous mahtuu kahteen sivuun kun taas toisesta paikasta saat kirjan kokoisen nivaskan luettavaa ja lisäksi on kaikkea näiden väliltä. On firmoja joiden tarjous pohjautuu meidän tekemään pohjaan ja sitten taas niitä firmoja joissa pohja on jotain aivan muuta. Lopullisen hinnan kannalta on melkoisen iso ero onko tarjoukseen sisällytetty 140 vaiko 190 neliötä! Yhteen tarjoukseen sisältyy sitä ja toiseen taas jotakin muuta. Onneksi meillä on tarjousten vertailemisessa luottomies apuna!

 Meidän unelmien kodin toimittaja on siis usean toisinaan värikkäänkin vaiheen jälkeen onnellisesti valittuna. Helpointa olisi ollut ottaa halvin vaihtoehto, mutta me arvostimme muutakin. Kyseisen firman edustajan kanssa oli aina mukava asioida ja mukana oleva lapsi tai useampi ei ollut ikinä ongelma vaan suuri ilo. Oma pohjakuva tai siihen kaksi kertaa tehdyt isotkin muutokset eivät olleet tarjouksen tekemisen esteenä vaan myyjä teki töitä tosissaan että sai meidän haluamamme asiat kasaan. Päätöksen tekemisen jälkeen olo oli varsin helpottunut ja luottavainen. Me saamme sen mistä haaveilemmekin! Projekti jouluksi uuteen kotiin alkakoon!

22. maaliskuuta 2014

Lempikirja lohduttaa

 Meillä pikkuisella on edelleen melkoisen rankkaa. Yöt ovat erittäin katkonaisia ja toisinaan päivätkin täyttyvät pelkästä kitinästä. Poika tahtoisi mennä pitkin lattioita tutkailemassa, mutta asento aiheuttaa ikävän olotilan. Jalat taas pitävät tukea vasten paikoillaan kyllä hienosti, mutta liikkuminen niiden varassa ei meidän vanhempien onneksi vielä onnistu.

 Jyrän puuhat ovat siis huonoina päivinä melkoisen rajoittuneet. Laululeikeistä ja loruista poika innostuu kovasti, mutta itse en jaksaisi raakkua kuin varis koko päivää. Niinpä meillä luetaan vauvankin kanssa paljon kirjoja. Toisinaan molemmat pojat istuvat sylissä ja luetaan Tatua ja Patua kunnes Jyrällä menee hermot kun ei saa kirjaimellisesti ahmia sivuja suihinsa.

 Yksi kirja on Jyrälle ylitse muiden. Se tuo lohtua ja rauhoittaa edes pieneksi hetkeksi silloinkin kun olo on kaikista kurjin.
Gummeruksen Tuikkii, tuikkii tähtönen ihastutti minua kannellaan kirjakaupassa ja se päätyikin meille. Kesken kauppareissun Jyrä aloitti kitinänsä, joka vaihtui aurinkoiseen hymyyn heti kirjan nähtyään. Kirjassa on neljä erilaista ääninappulaa, mutta jo pelkät kuvatkin uppoavat poikaan. Äänet ovat vain mahtava bonus. Alle 10€:n kirjasta tuli siis meidän päivien pelastus! Olenkin miettinyt josko hankkisin saman sarjan Kedolla leikitään kirjankin niin saisi hieman vaihtelua. Tämän kirjan kun osaan jo ulkoa, kuten useat isompien lasten lempparikirjatkin.  

20. maaliskuuta 2014

Kun Pikkutäry pyörään rakastui

 Käytiin alkuviikosta taloprojektin tiimoilta asioilla ja samalla pyörähdettiin Prismaan ruokaostoksille. Miehen etsiessä treenivaatetusta tutkailtiin lasten kanssa uusia polkupyöriä. Pikkutäry rakastui ensisilmäyksellä.


 Jopo pitäisi siis saada. Periaatteessa oltiin ajateltu, että Tellun vanha pyörä kelpaisi tyttömäisyydestään huolimatta. Poikia on kuitenkin kasvamassa kaksi joten josko jonkinlainen uusi pyörä kesällä synttärilahjaksi tulisikin hommattua. 16-tuumaisen Jopon vähimmäispituus on 105cm ja meillä ei aivan niin pitkiä taideta vielä olla. Pienemmän päällä istui kyllä kaupassa ja siinä jalat ylettivät kivasti maahan, mutta se jäisi sitten nopeasti pieneksikin. Ehkä me katsellaan kuinka pyöräily alkaa maistumaan sillä onhan kesään aikaa. Ihanahan tuo kyllä olisi äidinkin mielestä.

18. maaliskuuta 2014

Ekaluokkalaisen kevääseen

 Ulkona on taas talvi pakkasineen, mutta mieli sekä aatokset ovat jo ihanassa keväässä. Tellu on ottanut kasvupyrähdyksen ja tarvitsisi kipeästi uutta vaatetusta. Muutamia luottokamppeita hankitaan ihan varmasti.

 Yksi meidän perusvaatteista on NovaStarin huppari. Merkin vaatteita on käytetty meillä jokunen vuosi todella ahkerasti ja kertaakaan ei ole vielä tuottanut pettymystä. Yhdelle vaatteelle tulee käyttöikänsä aikana lukuisia pesuja, mutta kunto pysyy hyvänä. Jyrä saa siis aikanaan Pikkutäryn vanhoja loistokuntoisia vaatteita niiden ahkerasta käytöstä huolimatta.

http://www.lastentaikamaa.fi
Kuva Lasten Taikamaasta
 Hupparit ovat keväällä ilmojen lämmetessä ja kesän viileinä iltoina niin käteviä, että niitä tulee hankittua useita. Tellu on tykästynyt Puman vaatteisiin, joten ensiviikon kauppareissulla voisi Prismasta katsoa vaikka tätä

Kuva Prisman verkkokauppa

 Kouluun Tellu tarvitsisi myös jotkin mukavat housut vaihtohousuiksi. Talvella saatujen hyvien kokemusten myötä meinasin antaa Reimalle mahdollisuuden ja ostaa merkin Odenset kokeiluun.
Farkun tyyliset housut, jotka sopivat myös sisäkäyttöön. Voisivat siis olla varsin kätevät koulussa. En kyllä tiedä miten nämä kestävät poikien perässä rymyämisen, mutta ei kai muusta kuin rautahaarniskasta voisi täyttä varmuutta ollakaan. Näyttävät siis sen verran mukaville, että otetaan riski :)

17. maaliskuuta 2014

Vinkkejä pienten taiteilijoiden valloilleen päässeen luovuuden putsaukseen

 Kuten aikaisemmassa postauksessa taisin jo mainita, Pikkutäry päästi luovuutensa valloilleen hieman väärässä paikassa. Paneeliseinä näyttää nyt tältä
 Tellu on aina rakastanut piirtämistä, mutta tuotokset ovat pysyneet sallituissa paikoissa. Pikkutäry taas ei juurikaan ole kynien käytöstä innostunut ennen talvea, mutta sisällä vellovaa luovuutta on päästetty valloilleen valvovan silmän välttäessä kiellettyihin paikkoihin. Niinpä päätin jakaa kokemuksia muillekin.

 Tuo tuorein tuotos saa kohta, mikäli Jyrä vain suostuu nukkumaan, kyytiä ihan Fairylla. Monet vannovat ihmesienten nimeen, mutta itse koitan aina ensin selviytyä sellaisilla tuotteilla joita kotoa jo löytyy. Kokemuksella uskallan jo sanoa maalin kestävän. Ensin siis pyyhitään kevyesti ihan pelkkää Fairya ja sitten voi vielä kostetulla liinalla pyyhkäistä.

 Mustekynätahrat saavat myös kyytiä. Kevyitä keinoja paikasta riippuen on Fairy, sappisaippua, hiuslakka (suihkutetaan seinään) tai vaikkapa alkoholia sisältävä hajuvesi. Hajuvettä ei kuitenkaan kannata suihkuttaa seinään vaan ihan liinalle ja kevyesti kokeilla hankaamista. Sohvasta olen saanut taideteokset pois vauvan shampoolla, mikä pisti miettimään mitähän tavaraa tuote oikeasti onkaan! Eli ensin kostutetaan aineella liina tms. ja sitten varovaisesti pyyhitään ja tahranpoiston jälkeen vielä putsataan kevyesti kostutetulla liinalla. Mikäli jollain näistä ei lähde (meillä aina lähtenyt) niin asetonia tms. liuotinta sisältävät tuotteethan voivat tahran poistaa, mutta pinnan kestävyyttä en mene takaamaan.

 Myös vauvan kosteuspyyhkeistä on moneksi. Tuoreet tussituotokset saa seinistä pois (myös taulutussi maalatulta seinäpinnalta). Puuväreihin sekä muovimattoon tulleisiin tuotoksiin tehoaa kuulemma myös ja käyttävätpä jotkut niitä ihan perussiivouksessakin.

 Nyt sen seinän kimppuun! Toivottavasti muut eivät pääse katselemaan yhtä ihanaa taidetta vaan lasten luovuus pääsisi valloilleen pelkästään sallituissa paikoissa.

11. maaliskuuta 2014

Paljosta kiitollinen (sekä Ticketin haalari)

Mielestäni kun on ikää reilusti päälle 70 saisi itsekkäästi nauttia elämästä juuri niin kuin haluaa etenkin jos on vielä voimissaan. Meillä mummo on aina ollut vähään tyytyväinen ja ahertanut urakalla töissä unohtaen itsensä. Koska kunto on ikäisekseen vielä erinomainen, olen yrittänyt houkutella mummoa ottamaan aikaa omaan hemmotteluunsa. Ei kuulemma osaa vaan jaksaa paremmin jos saa olla rakkaiden täystuhojeni kanssa. Siis myös sen yksilön joka päätti taiteilla tänään alkuillasta kokonaisen seinän kun paperi on loppunut!!
 
 Olenkin mummolle kovin kiitollinen siitä kaikesta panostuksesta, jotka nämä meidän suvun nuorimmaiset ovat häneltä saaneet. Itse en kehtaa mummoa enää lastenhoitoavuksi pyytää, mutta mummo tulee usein automaattisesti paikalle auttamaan. Milloin tuo sairastuvalle pari kassillista ruokaa, milloin nappaa jonkun lapsista yökylään voidakseni keskittyä paremmin muihin tai sitten ajaa minut omasta kodistani nuorimmaisen kanssa rauhassa asioimaan. Lapset tykkäävät valtavasti, kun mummo jaksaa pelailla, lukea ja ylipäätään keskittyä vain ja ainoastaan heihin. Oikea aarre siis!
 
  Ajan antamisen lisäksi mummo on myös viimeaikoina valitettavasti hemmotellut lapsemme piloille. Lähes aina kassissa on lapsille jotain; kirjaa, lelua, kyniä, vaatetta jne. Olen tästä hänelle ystävällisesti maininnut, mutta aina hän vaan hymähtää ettei täältä omaisuutta mukaansa hautaan saa. Juu ei saa, mutta ei meilläkään seinät enää tätä vauhtia yksinkertaisesti kestä ja lapsillakin pitäisi jotkin rajat olla. Aina ei yksinkertaisesti voi saada kaikkea!
 

 Viikonloppuna mummon kassista löytyi vaatetta plus vuoden 7. värityskirja. Toki olen kiitollinen että mummo lapsille kalliita ulkovaatteitakin ostaa, mutta ennen ne olivat etukäteen synttäri- ja joululahjoja. Nykyään merkkipäivinä kannetaan lisää isoja suosikkitoivelahjoja lastenhuoneen täytteeksi. Vaikka mummo ostaakin yleensä ihan laatuvaatetta niin aina ne maut ja koot ei mene yksiin.
 
Kuva on pimeä sillä huomenna puku tuskin enää olisi kuvauskelpoinen meidän mutaisen pihan jäljiltä. Kyseessä on siis Ticketin haalari koossa 110. Tämä on juuri sellainen mitä emme varmaankaan olisi itse ostaneet. Toisaalta Pikkutäry keksi heti, että kyseessähän on hänen metsäpukunsa. Kasvunvaraa löytyy, joten ehkä tämä jää kakkoshaalariksi mikäli nyt vaan saan ensin edes välikautta lisää ostettua. Onneksi akuuttia tarvetta nyt ei ole sillä kaikille lapsosille löytyy jo kevyemmät vermeet Tellun saadessa takin + housut. Jyrälle sopii viime syksyksi ajateltu Reiman haalari ainakin vielä tämän kevään. Jännityksellä odotan alkaako kevätaurinko kasvattamaan tuota minimiestäkin. 7kk:n iässä meillä on yhä käytössä koon 62 vaatteet ja minusta on hieman hassun näköistä kun niin hento ja pikkuinen seisoo innoissaan isoa olkkarinpöytää vasten.

8. maaliskuuta 2014

Pikkutäry odottaa posteljoonia

 4-vuotisuhma on rantautunut meille. Pian 4 täyttävän elämä tuntuu olevan välillä erittäin vaikeaa. Mitään E:llä alkavaa ei saisi suustaan päästää ja Pikkutäry kävelee kädet maata hipoen pois aina kun hänelle sanoo jotain hänestä epämiellyttävää. Eilisestä asti meillä on annettu palautetta tyhmästä posteljoonista.

 Niin Tellu sai eilen lehden ja poika ei ikinä saa mitään. Ennen ovat Aku Ankka ja mainokset kelvanneet, mutta nyt poika tarvisi jo jotain ihan omalla nimellään tulevaa. Kävin pojan kanssa netissä katsastamassa lehtivaihtoehtoja olettaen valikoimaa olevan. Onhan tytöillekin jos jonkinlaista; Prinsessa, Barbie, Top Model jne sekä liuta erilaisia kerhoja. Lemmikkilehdetkin taitavat enemmän kiinnostaa tyttöjä kuin poikia. Etsintäni tulos oli 0 kiinnostavaa.

 Muumi lehti olisi uponnut varmasti vuosi sitten, mutta nyt ei kiinnostanut. Turtles tai Spiderman eivät ole äidin mielestä vaihtoehto. Bamse ja Nalle Puh eivät myöskään uppoa niin paljoa, että viitsisin maksaa. Autot kelpaisi kummallekin, mutta sitä ei saa kotiin asti kannettuna. Mistä siis saa tilattua poikaa miellyttävää postia?

3. maaliskuuta 2014

Pestävä ja tuhottava ennen käyttöä

 Muistan kuinka aikoinaan ihastuttiin Tellun kanssa ensisilmäyksellä Pompdeluxin vaatteisiin. Laatu oli vakuuttavaa ja tykkäsimme ettei ihan heti samanlaisia vaatteita vastaan tullut. Viime vuonna koimme karvaita pettymyksiä useamman vaatteen kanssa. Kaksi hajosi heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen ja pari muuta järkytti laadullaan lyhyen käytön jälkeen. Täältä esim. löytyy postauksesta viime vuoden alussa 70% alella ostetut toppahousut lyhyen käyttönsä jälkeen lumisena talvena.

  Useamman pettymyksen jälkeen en ole syksystä lähtien juurikaan merkin vaatteisiin kiinnittänyt huomiota. Nyt kuitenkin 70% ale sai houkuteltua tilaamaan melko reilun paketin, jossa oli mm. viime viikonlopulle juhliin mekko. Hain paketin perjantaina sen ensin jonkin aikaa seikkailtua ilmeisesti Itellan logistiikkakeskuksessa.

 Lauantaina iltasella pesin mekon pesuohjeen mukaan. Vaikka kuukaudesta toiseen huutavat poikavauvat ovat opettaneet kotitöissä menemään pitkälti siitä mistä aita on matalin, olen yhä erittäin tarkka vaatteiden hoidossa. Mies kiertääkin koko kodinhoitohuoneen kaukaa todeten ettei uskalla edes tyhjentää konetta. Väsyneenä laitoin mekon kuivumaan ja juhliin valmistautuessa huomasin sen menneen jo ensimmäisessä pesussa rikki.


 En kovin taidokkaasti onnistunut kiireessä kameralla tuhoja ikuistamaan, mutta siis molemmista olkapäistä on laajalta alueelta paljetit irronneet lankojen vain hapsottaessa. Juhliin oli siis tietysti kamala kiire ja itselläni kolme lasta + itse laitettavana edes jonkinlaiseen edustuskuntoon miehen huudattaessa valmiina jo autoa ulkona. Jyrä huusi vakiona, Pikkutäry ilmoitti ettei halua tyhmiin juhliin (kiitos koulun isot pojat, jotka opetitte poikaa noin taidokkaaksti) ja Tellu itki ettei risalla mekolla voi mihinkään lähteä. Kuinka ihanaa!

 Verenpaineeni ollessa varmasti huippulukemissa ehdittiin juhliin kuitenkin ajoissa. Tellulla oli kuin olikin risa mekko päällänsä. Taivaallisen ihana suklaakakku sai tytön mielen paremmaksi, Pikkutärynkin muuttamaan mielipidettään juhlista ja toimimaan lääkkeenä verenpaineelleni. Vain meidän minimies jatkoi kiukkuaan, mutta helliä sylejä hänelle juhlassa riitti.

 Nyt vuorokauden toivuttuani olen entistä varmempi ettei meille taida pitkään aikaan enää Pompin vaatteita tulla. Tosin eihän sitä koskaan tiedä jos jollain heikolla hetkellä sorrun taas aleen. Toivon että muut paketin vaatteet edes kestäisivät ja olen onnellinen ettei mekko maksanut kuin reilun 10€. Niin ja kaiholla lähes kuola kilpaa Jyrän kanssa valuen muistelen sitä taivaallista suklaakakkua.

Maukasta maaliskuun alkua kaikille!

1. maaliskuuta 2014

Kotiäiti "sijoittaa"

 Sattuipa toissa viikolla niin ihanasti, että hetken mielijohteesta ostetulla Kenolla voitin reilut 100€. Mukava lisä kotiäidin tienesteihin. Viisaampi olisi ehkä sijoittanut rahat jotenkin toisin, mutta kun reissun päällä ollessamme kyläpaikassa sattui olemaan Me&I esittely niin järki unohtui. Säästämisen tai fiksumman sijoittamisen sijaan meille on tulossa jokaiselle lapselle jotakin.

  Vauvalle tilasin nämä housut, mutta en tiedä mikä ihme ajatuskatkos tuli sillä tilasin koossa 74/80, vaikka tällä hetkellä käytämme vasta kokoa 62. Onneksi näin päin sillä kasvaahan tuo minimies joskus!


 Pikkutäryllä on yhä punainen vaihde menossa, joten ei tarvinnut kauaa miettiä mistä poika voisi tykätä.

Toivottavasti kesää ajatellen kuitenkin muutkin t-paidat kelpaavat. Ainakin sellaiset joissa on autoja.

Tellu sai valita ihan itse, mutta päätyi eläinrakkaana vain tähän
 
 Yleensä onni ei ole puolellani joten olen tuhlailun jälkeenkin vielä kovin iloinen voitosta. Salaa haaveilen jo uudesta voitostakin, vaikka todella harvoin edes Veikkauksen pelejä pelailen.  Ainahan sitä saa haaveilla ja suunnitella! Eihän sitä koskaan tiedä vaikka onni kotiutuisi joskus risukasaankin!