31. maaliskuuta 2020

Terkkuja etäopetuksesta

Kaksi viikkoa etäopetusta takana, ja ties kuinka monta edessä. Täysi arvostus ja lämmin kiitos opettajille, jotka selvästi tekevät kaikkensa taatakseen jokaisen oppilaan oppimisen. Onneksi tämä poikkeusaika on näin keväällä, jolloin kenties suurin osa niistä kaikkein tärkeimmistä asioista on opetettu siellä koulussa. Silti etenkin pienen koululaisen oppimisessa on nyt vanhemmillakin iso vastuu.
 Etäopetuksen myötä me vanhemmat olemme nyt saaneet entistä lähemmin olla seuraamassa niin ala- kuin yläkoululaisenkin opiskeluarkea, esikoulua unohtamatta. Seiskaluokkalainen toki suoriutuu tehtävistä jo hyvin itsenäisesti ja hänellä on laajemmin erilaiset oppimisympäristöt käytössä. Neiti opiskelee kotona, mutta hyvin pitkälti opettajien valvonnassa. Me vanhemmat olemme tukena ja apuna taitojemme mukaan, jos sitä tarvitaan. Tähän asti olemme saaneet tyytyä kuitenkin vain keittäjien ja koemaistajien rooleihin.

  Kolmasluokkalaisen kohdalla vastuu etäopetuksessa oppimisesta on toki myös opettajalla. Kuitenkin me vanhemmat pidämme pitkälti opiskelurytmiä yllä, ohjaamme ja opastamme sekä neuvomme vaikeammissa asioissa oikeaan suuntaan. Poika on hyvin omatoiminen ja nopea oppimaan, mutta toisinaan kiire ns. mukavampiin puuhiin valtaa mielen. Koulussa on kuulemma helpompi keskittyä vain opiskeluun eli ensimmäinen viikko opeteltiin pitkälti etätyöskentelyä. Työskentelyn mielekkyyden lisäämiseksi olemme opetelleet myös tekstien ja esitelmien tuottamista tietokoneen eri ohjelmilla. Näin ne on ollut helppo palauttaa sähköpostitse.
 Myös eskari on tavoitteellista toimintaa, jonka tavoitteena on kehittää lapsen kouluvalmiuksia. Suurin haaste meillä onkin ollut Onnin kanssa. Hänestä nimittäin nyt ollaan lomalla, kun ei kerran eskariakaan ole. Eskarista emme ole saaneet samalla lailla etäopetukseen tavoitteita ja päivittäisiä tehtäviä, mutta tarkoituksenamme on tukea lapsen kehittyvää luku- ja kirjoitustaitoa sekä ennen kaikkea opetella työrauhaa. Vaikka Onnin päivät menevätkin pitkälti keväästä nauttien ulkona, on meillä päivittäin tehtävä- ja askartelutuokiot, joissa lapsi saa mahdollisuuden oppia uutta. Lisäksi nyt etäopetuksessa vietetään ihan normaalia arkea; luetaan paljon kirjoja, leivotaan ja kokkaillaan, pelataan pelejä sekä tietysti ihan vaan leikitään.
 Uuden arjen opettelua on helpottanut miehen vähäinen työtilanne. Hän on siis tarvittaessa pystynyt touhuamaan Aarren ja / tai Onnin kanssa, jolloin isommat ovat saaneet paremman työrauhan. Olemme myös pitäneet yhteisiä kuvis-, liikunta- ja musiikkitunteja, jolloin päivää on pystytty rytmittämään paremmin. Kolmasluokkalaisen tunteja on myös toisinaan pidetty ulkoillen, esim. mittaamista on hauskempi suorittaa ulkona ja samalla bongailla yhdessä kevään merkkejä.

  Suurin ongelma tähän asti on ollut paikoitellen pienempien toimesta kadoksissa ollut työrauha. Aarre ei oikein tahdo ymmärtää tilannetta vaan kuvittelee tehtävien olevan leikkiä. Papupadan suu käy siis tauotta hänen värittäessä tai kirjoittaessa omiin kirjoihinsa ja hetken kuluttua veljet yritetään vielä äänekkäämmin saada leikkiin mukaan. Myös tietokoneen jonotusvuorot tuskastuttavat toisinaan, sillä miehen täytyisi saada myös omia paperitöitä tehtyä, eikä älypuhelimilla kaikkia tehtäviä ole lasten mielestä mukava tehdä. Lisäksi esim. tehtävissä käytettävät sivut, esim. peda.net, tökkivät toisinaan niin pahasti, ettei tehtävien suorittaminen / palauttaminen onnistu sen vuoksi.

 Taas kerran mullistuksen kokenut arkemme pyörii ihan mukavasti. Lisääntynyt yhteinen aika on mahtavaa ja poikkeustilan tuoma pakollinen rauhoittuminen on tuonut lisää rentoutta eloomme. Koululaiset tuntuvat oppivan hienosti näin etänäkin, mutta etenkin vilkkaimpien päivien jälkeen saatan nukkumaan käydessä huokaista tilanteen väliaikaisuutta. Lapset ottavat tämän nykytilanteen kyllä suurena seikkailuna ja onhan tämä omanlaisensa opettava kokemus. Silti toivon tämän olevan vain kerran elämässä kokemus ja kiitollisena tulostan aamuisin opettajien suunnittelemat päivän tehtävät.
 Kuinka siellä etäopetus sujuu?

17. maaliskuuta 2020

Seikkailumielellä eteenpäin

 "Äiti, tuntuu hassulta miten joku niin hurjan pieni saa koko maailman sekaisin!" Niin, poikaani paremmin en kai osaisi itsekään tätä tilannetta kuvailla. Kaikkialla pursuilee nyt vain yksi asia ja yllättäen huomaa arjen kokeneen suuren mullistuksen. Ei ihmekään, jos lapset ovat nopeista käännöksistä olleet hieman ymmällään ja pettyneitä tai eskarilainen hakee vanhempien rauhoitteluista huolimatta turvaa öisin välistä.
 Kuten ehkä edellisestä postauksesta voi päätellä, perheessämme kuluu ruokaa sellaisia määriä, ettei tulisi mieleenkään lähteä viime päivinä paljon puhutulle hamstrauslinjalle. Viikonloppuna kävimme tekemässä normaalit viikon ostokset, jotka joidenkin silmissä ehkä hamstraukselta näyttivät. Olihan joukossa ihan todelliseen tarpeeseen sitä valkoista pehmeää aarretta, josta kaupoissa on jopa tapeltu. Jouduimme käymään lopulta kolmessa eri kaupassa löytääksemme kaiken tarpeellisen ja silti jätimme suosiolla joitain kuiva-aineita odottamaan seuraavaa kertaa.
 Niin kauan kuin meistä ei kukaan oireile, jatkamme tätä normaalia viikoittaista käytäntöämme. Jos tilanne muuttuu, niin siitäkin selvitään! Kaapeista löytyy aina sitä paljon puhuttua kotivaraa, joita luovuudella hyödynnettiin myös esim. täällä lasten ollessa muutama vuosi sitten vesirokossa . Nykyään myös haja-asutusalueelle saa tilattua ruokaa suoraan kotiovelle esim. Feelialta, eikä ole edes tuhottoman kallista! Enemmän olemme huolissamme niistä vähävaraisista lapsista, joille kouluruokailulla on ollut suuri merkitys ravitsemuksen kannalta. Toivottavasti liikkeellä oleva valtaisa hyväntekijöiden joukko muistaa auttaa myös heitä!
 Suurin muutos arkeen tapahtui tosiaan tänään kaikkien lasten jäädessä kotiopetukseen. Odotellessamme tietoa kotona opiskeltavista asioista päätimme jatkaa noin suunnilleen lukujärjestysten mukaan. Neiti päätti oma-aloitteisesti liikunnasta koirien kanssa ja pojat nauttivat kuviksesta maalaillen, jonka jälkeen pelasivat vielä ulkona jalkapalloa. Englantiin puolestaan oli hyvä keskittyä Aarren päiväunien aikaan, sillä toki pienin haluaa olla kaikessa mukana! Onni toivoi kotiopetukselta tavu- ja lukuharjoituksia, joiden lisäksi keksimme varmasti paljon muutakin kehittävää puuhaa ajan kuluksi.

 Harrastusten ja koulussa käynnin jäätyä hetkeksi on hyvä suunnata seikkailumielellä kohti kesää. Nykyinen järjestely antaa aikaa levätä ja toipua raskaasta talvesta. Parasta tässä kuitenkin on lisääntynyt perheen yhteinen aika! Vaikka kevään matkat jäivät suureksi harmiksemme tekemättä, on meillä pitkät päivät aikaa puuhailla yhdessä. Aurinkoiset päivät ovat täydellisiä metsäretkille, pyörälenkeille ja ulkoiluun. On aikaa nikkaroida, askarrella tai laittaa yhdessä hyvää ruokaa. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Juuri nyt on hyvä näin!

 Millaisella mielellä sinä olet juuri nyt?

13. maaliskuuta 2020

Paljonko ruokaa kuluu viikossa?

 Kuulutko niihin ihmisiin joita kiinnostaa toisten ruokaostokset? Blogeissa vilahtelee säännöllisin väliajoin postauksia perheiden ruokaostostoksista ja itsekin olen sellaisia tehnyt. Meillä on monen muun tavoin pyrkimys välttää kokonaan ruokahävikkiä. Niinpä mielenkiinnosta ja viikon ostoksia helpottamaan pidin tammikuussa viikon listaa miten paljon eri aineksia meillä oikeasti viikossa kului. Oletko valmis kurkkimaan listaamme?

3kg perunoita
2kg porkkanoita
6 sipulia
n. 200g kevätsipulia
muutama valkosipulinkynsi
puolikas lanttu
pari parsakaalia
kukkakaali
noin litra sieniä
reilu kilo salaattia
17 kurkkua
500g paprikaa
2,5kg tomaattia
2 rasiaa kirsikkatomaatteja
2 nippua tilliä
1 nippu persiljaa
9 suolakurkkua

1,5kg peruna-sipulisekoitusta
2pss pakastekasviksia
n. 500g lasagnelevyjä (osa gluteenittomia)
n. 600g riisiä
42 kananmunaa
6dl kermaa
250g ranskankermaa

500g katkarapuja
650g graavilohta
200g kylmäsavulohta
1,5 kg naudan jauhelihaa
n. 1,5 kg hirvenlihaa
3 prk janssonin fileitä
1kg kanaa
800g seitifileepaloja
3,5kg puurohiutaleita
1 purkki mysliä
1l sokeritonta jugurttia
1l kaurajugurttia
1,5kg rahkaa
n. 1kg 100% ruisleipää
1pkt gluteenitonta vuokaleipää
pari pellillistä sämpylöitä
2pkt leikkeleitä
n. kilo juustoja

4 avokadoa
3kg rypäleitä
ämpärillinen appelsiineja
500g kiiviä
1 ananas
2,5kg omenoita
1,5kg mandariineja
3 terttua banaaneja
n. 1,5kg pakastemarjoja
1 sitruuna

1 täytekakku
1 satsi gluteenittomia tuulihattuja
n. 500g karkkia
1 pss Namiset smoothie-makeisia

Juomat:
 15l maitoa
4l kauramaitoa
1l glögiä
2l mehukeittoa
1,5l limpparia
1 pillimehu
1 olut
1 siideri

1 ateria ravintolassa
 Huomioitavaa on, ettei useampana päivänä koko perhe ollut kotona syömässä, mutta välipalapöydistä saattoi löytää lasten kavereitakin. Meillä ei myöskään kaupasta lähdetä hakemaan yhtä tai kahta loppunutta asiaa eli joissakin todellinen menekki olisi varmasti paljon suurempaa. Esim. kurkku meillä loppuu aina kesken, sillä lapset tykkäävät sitä napostella kokonaisen kerrallaan ihan sellaisenaan. Jotain saattoi myös unohtua listaan merkitä ylös ja jauhoja yms. en nyt alkanut laskemaan. Pääpiirteittäin meillä kuluu esim. 1 pkt gluteenittomia jauhoja viikossa.

 Ostoksissa pyrimme suosimaan kotimaista ja joitain tuotteita haemme myös suoraan tuottajilta. Kuten listasta voi päätellä, saa meillä kauppaan menemään ihan sievoisen summan rahaa. Toisaalta tarvittaessa myös ruokakustannuksista olisi helppo vielä nipistääkin jättämällä kalliit herkut pois ja hyödyntämällä vielä entistä enemmän pakastimen anteja.

Millaiselta sun listasi näyttäisi?

2. maaliskuuta 2020

Koulutulokas

 Tämä postaus on odottanut luonnoksissa monen muun tavoin jo pari kuukautta.  Kävi nimittäin niin, että eräällä perheretkellä ulkopuolisia ihmisiä seuratessani ärsyynnyin niin, että päätin hylätä kuukaudeksi somen ja netin. Tai eihän nykypäivänä täysin ilman selviä, mutta pyrin hoitamaan vain pakolliset laskunmaksut, Wilmat jne. Kuin huomaamatta menikin yli kuukausi, eikä tehnyt edes tiukkaa!
Nykyään tietotekniikan kehityksen vuoksi niin monet asiat käyvät kuin lähes huomaamatta. Eräänä joulukuisena päivänä oli Wilmaan ilmestynyt osio koulutulokas. Tuon huomatessani jähmetyin hetkeksi tunteikkaana. Isompien lasten kohdalla lähikoulukirjeitä oli aina pienoisen jännityksen keskellä odotettu postitse alkuvuodesta. Nyt pian tuon osion ilmestymisen jälkeen saimme jo ennen joulua tietää Onnin tulevan lähikoulun. Tai oikeastaan, vaikka asummekin lähes kahden koulun rajalla, tiesin tulevan päätöksen jo etukäteen.  Ei konkreettista kirjettä kädessä, mutta kuitenkin mustaa valkoisella kertomassa kuinka omasta pikkuisesta on tulossa hiljalleen ihan oikea koululainen. Niisk!

 Vaikka tällä kertaa tieto lähikoulusta ja ilmoittautuminen kouluun tapahtui tietokoneen välityksellä, on ne samanlaiset tunteet kuin isompienkin kohdalla silti läsnä. Hetkittäin tekisi mieli painaa paniikkinappulaa, jolla saisi tämän ajan hetkeksi vielä pysähtymään. Meidän hymy huulilla syntynyt pieni vauvamme on jo koulutulokas! Niin mahtavan hieno asia, mutta samalla niin haikeaa.

 Suureksi iloksemme Onnin lähikoulu on se sama tuttu ja turvallinen pieni kyläkoulu, jossa isommat lapsetkin ovat olleet. Näin aamun bussimatkat taittuvat yhdessä isoveljen kanssa, mikä luo Onnille hänen vielä tarvitsemaansa suurta turvaa. Tuttu pihapiiri, tutut kaverit ja suuria kouluja vähäisempi oppilasmäärä lisää meidän vanhempien luottoa oppimisen sujumisesta syksylläkin. Onhan valtaosa vanhemmista koululaisistakin jo tuttuja!
 Hyppäys eskarista koululaiseksi ei nykyään ole suuren suuri ja Onnillakin käytössä oleva joustava alkuopetus kaventaa sitä entisestään. Silti onhan se ihka ensimmäinen luokka lapselle ja vanhemmille suuri asia. Kun Onni astuu koulun ovesta syksyllä ensimmäistä kertaa sisään, tulee koulumaailma hänen elämäänsä vähintäänkin armeijaikään asti. Tuntuu hurjan pitkältä ajalta, mutta loppupeleissä hujahtaa ohitse yllättävän nopeasti.

 Luottamuksesta huolimatta ei voi taas kerran kuin ihmetellä miten kummassa olemme taas näin pian tässä vaiheessa? Aarre tuntuu vielä niin pieneltä, mutta todellisuudessa vuodet vierivät hänenkin kohdallaan ihan yhtä nopeasti. Ehkä täytyy syksyn jälkeen alkaa siis henkisesti valmistautumaan jo seuraavaan koulukutsuun :D