31. lokakuuta 2016

Kiitos ystävät

 Joskus on niitä päiviä, jolloin tuntuu, ettei mistään tule yhtikäs mitään. Päiviä, jolloin sitä kysyy itseltään onko missään mitään järkeä? Lapset joutuvat taas kerran kuuntelemaan mitä mahtavaa kaverit ovatkaan lomalla tehneet, samalla kuin heidän äitinsä kärsi koko lomaviikon asentohuimauksesta. Ei siinä sillä harmituksen hetkellä paljon askartelut, herkuttelut sun muut missään tunnu, vaikka oikeastihan meillä oli ihan kiva loma! Yhden lapsen kiukkuun liittyy helposti kaksi muutakin. Mies taas painaa töitä käyden yöllä vain muutaman tunnin kotona nukkumassa. Siinä usean vastoinkäymisen keskellä alkaa jo itseä ahdistaa niin, että tekisi mieli vain huutaa.
 Viihdyn todella hyvin lasten kanssa kotona. Oikeastaan tuo lause ei varmaan kyllä teitä yllättänyt :D Yleensä minua ei haittaa lasten kiukuttelut (nehän kuuluvat aina johonkin ikään) tai miehen työputketkaan. Pärjään yksin lasten kanssa pidempiäkin aikoja ja osaan jopa nauttia niistä päivittäisistä yhteisistä hetkistä suunnattomasti. Nautin myös siitä hiljaisuudesta, joka lasten mentyä nukkumaan talossa vallitsee. Oikeastaan tarvitsen oman hiljaisen hetkeni joka päivä.

 On kuitenkin myös niitä hetkiä, jolloin kaipaisi sitä aikuista juttuseuraa. Hetkiä, jolloin lapsen pieruhuumori ei nyt vaan yhtään jaksa naurattaa ja viehättää. Usein juuri tuollaisina hetkinä päivä tuntuu niin kovin synkälle ja ahdistavalle.
 Onneksi on olemassa ystäviä! Suuri osa omista ystävistäni asuu kauempana, on kiireisiä työnsä parissa ahertavia tai muuten vain pääsemme tapaamaan harvoin. Onneksi on kuitenkin olemassa puhelin, jolloin jo yksi viesti tai pieni puhelu voi helpottaa oloa. Toisaalta joskus on myös osattava ottaa sitä aikaa ystävän kanssa ja käytettävä erikoistilaisuudet hyödyksi. Itsekin kävin tänään muutaman tunnin maailmanparannusreissulla sairaslomalla olevan ystäväni kanssa ja kyllä taas elämä onkin niin ihanaa! 

 Onko muille samanlaiset tuntemukset tuttuja? Kuinka te selviätte niistä?

28. lokakuuta 2016

Hurjan hauskat Halloweenkoristeet

 Ulkona sadepäivä, sisällä ylikierroksilla käyvät lapset ja äidillä kiusana asentohuimaus. Ainekset kaaokselle olisi siis ollut valmiit, mutta päätin taistella oloani vastaan. Halloweenin askartelut olivat jääneet kokonaan tekemättä, sillä lomalla piti käydä askarteluliikkeessä. Nyt oli keksittävä jotain sellaista mihin tarpeet löytyisivät helposti kotoa.

  Kaapista vastaan tuli ensimmäisenä Led-tuikkupurkki ja aloimme lasten kanssa muistelemaan viime vuonna tekemiämme Led-lumiukkoja. Lasten toiveesta päätimme käyttää ylimääräiset tuikut hurjiin koristeisiin.
 Pikkutäry halusi tehdä haamun ja löysimmekin onneksi vielä juuri sopivan palan paksua huopaa. Paperi olisikin ollut varmasti liian ohutta painavalle tuikulle! Onni olisi halunnut tehdä lumiukon, mutta Tellun avustuksella syntyi noita. Tellu oli juuri aikaisemmin tehnyt langasta tupsukoruja, joten noidalle oli helppo löytää hiuksetkin :) Kurpitsan tyttö taas keksi oranssista kynsilakastaan sen jälkeen kun joku fiksu oli liimannut kuumaliimalla nauhan tussilla väritetyn lepakon patteriluukun päälle, eikä saatu tuon lepakon nenää palamaan. Samainen fiksu liimasi kaksinkerroin taitetun nauhan väärin päin kurpitsaan :D

  Onkos teillä suunnitteilla Halloween-juhlia? Tai muuten vain tapana koristella hurjilla koristeilla?

27. lokakuuta 2016

Äiti lasten rasvan varasti

 Olen lapsesta asti saanut taistella atooppisen ihoni kanssa. Kortisonia on kulunut ihan liikaa ja Onnin ollessa vauva päätin, etten halua omille lapsilleni samaa kierrettä, ellei olisi aivan pakko. Aloin etsimään meille vaihtoehtoja luonnonkosmetiikasta, enkä ole kortisonirasvaa enää aikoihin ostanut!

 Kyllähän sen tällä kokemuksella jo pitäisi tietää, että talvea kohden iho-ongelmat vain lisääntyvät. Oikeastaan luulinkin rasvavarastojen olevan kunnossa, mutta eräänä aamuna sainkin todeta, ettei näin ole. Vaihtoehtoina oli, joko tilata verkkokaupasta tai käydä lähikaupungissa ostoksilla. Toki ajattelin jälkimmäisen olevan se nopeampi tapa. Olisi varmasti ollutkin, jos olisin seuraavana päivänä muistanut ostaa sen ostoksille lähtemisen syyn eli rasvan, mutta eihän dementikko muistanut!


 Illalla seisoin peilin ääressä katsellen kuivuuden valtaamia kasvojani. Jotain oli keksittävä ennen kuin ihan koko naamani olisi vallattu. Silmiini osui lasten rasvatuubista sana SOS ja pelastus oli löytynyt!
 Oikeastaanhan ostin siis tämän Sophie la Girafe SOS creamin meidän vesirokkopotilaille ja sen jälkeen sillä on tehokkaasti hoidettu niin Onnin rohtuneet huulet kuin muutkin lasten iho-ongelmat. Nyt nappasin voiteen omaan käyttööni ja enpä olisikaan uskonut kuinka nopeasti tämä tehosi! Tämä oli niin mahtava apu, etten ole enää muuta hätärasvaa ajatellut hetkeen ostaakaan. Kannattaa myös kokeilla muita sarjan tuotteita, sillä me ollaan ainakin niistä tykätty. Tiesitkö muuten, että tämän luonnonkosmetiikkamerkin takana on suomalainen perheyritys Alva Organics Oy? 

26. lokakuuta 2016

Hei hei rakas kotimetsä

 Etenkin pienelle lapselle tuttu ja turvallinen elinympäristö on hurjan tärkeä. Miltä lapsesta mahtaakaan tuntua, kun tuttu ympäristö yllättäen muuttuu? Meillä on ainakin vuodatettu nyt kyyneleitä, sillä lasten rakas kotimetsä hakattiin. Kotimetsä, joka on lasten elämässä aina ollut läsnä rakkaana paikkana.
 Maalla metsä on toki aina lähellä. Meidän lapsille lähimetsä tarkoitti juuri pienen kävelymatkan päässä olevaa metsää, johon yksin ei saanut lähteä. Kotimetsä taas oli lapsille pihan jatke, jossa saattoi leikkiä vapaasti, kunhan oma piha oli näkyvissä. Siellä päivittäin mm. leikittiin piilosta, rakennettiin majoja, kerättiin tatteja, lapset tekivät omia pieniä tutkimusretkiään ja käytiin talvella kuusen alla juomassa kaakaota. Lapsilla oli lupa touhuta ja rakentaa metsässä täysin vapaasti, kunhan eivät sahaa käyttäneet.


 Tuollaisen rakkaan leikkipaikan menettäminen siis tuntuu lapsesta todella pahalle. On raskasta katsoa kun rakkaat majat sekä leikkipaikat katoavat yksi toisensa jälkeen. Myös meitä vanhempia surettaa, sillä rakastimme sitä maisemaa. Kuinka monesti perheenä sängyllämme makoilimme ihastellen talven huurtuneita metsän puita?! Nyt jäljellä on vain karu aukko ja oma pihakin tuntuu niin kovin autiolle, suojattomalle ja vieraalle.
 Ei se kotimetsä tietenkään pinta-alaltaan mihinkään katoa, mutta eihän hakkuuaukea ole sama asia kuin metsä. Eikä se ole samanlainen sittenkään, kun sinne on istutettu uusia taimia. Ei ole enää sama asia istua terassilla tai leikkiä piilosta. Onni oli toki konehulluna kovin innoissaan metsäkoneista, joiden kyydissäkin sai olla, mutta illalla nukkumaan käydessä hän kysyi " Ollaanko me nyt eläimiä, joiden kotimetsä on kaadettu?" Niin, ehkä eläimistäkin tuntuu juuri samalle?!

 Kiitos kotimetsä ihanista hetkistä♥ Meillä on niin kova ikävä sua! Muistot eivät kuitenkaan onneksi katoa mihinkään ja lapsetkin varmasti sopeutuvat hiljalleen muuttuneeseen tilanteeseen. Elämä tuo toisinaan tullessaan muutoksia, joille me emme voi mitään. Noista muutoksista voi syntyä jotain uutta ja mahtavaa. Ehkä me löydämme lähiympäristöstä vielä jotain uutta ja mahtavaa, kun joudumme suuntaamaan tutkimusretkille kotimetsää kauemmas?!

25. lokakuuta 2016

Talvi tuli vihdoin takas!

 Me ollaan viime päivät nautittu syyslomasta, joten koneella ei juurikaan ole tullut oltua. Jo ennen lomaa leikkimielisesti glögimukillinen palkintona arvuuttelimme minä päivänä saataisiin kunnolla ensilunta. Esimakua talvesta, kun todella usein on sattunut saamaan juurikin syyslomalla ollessa. Ja tulihan sitä taas tänäkin vuonna tai oikeastaan sataa vieläkin!
 Päivän ohjelmaa ei siis liiemmin tarvinnut aamulla miettiä. Lapset suorastaan syöksyivät lähes suoraan sängyistään ulos. Vaikka itse en vilukissana talvea rakastakaan, oli ihanaa katsoa valkoista ympäristöä. Aivan kuin se loputon pimeys olisi hetkessä kadonnut! Onhan luminen maisema niin kovin kaunista! Oikeastaan itselleni iski kunnon joulufiilis ja söimmekin tänään riisipuuroa sekä tuhosimme purkillisen sitä glögiä.
 Siinä missä Tellu teki innoissaan lumiukkoja ja oli lumisotaa, Onnille kaivettiin esiin koko kesän niin kovin kaivattu lumikola. Onni aamulla huusikin innoissaan lumen jäädessä maahan "Äiti, äiti, talvi tuli vihdoin takatin! Nyt mä pääsen aulaamaan!" Kuinka hyvälle mielelle toisen riemua katsellessa voikaan tulla?!
 Kauanhan tästä ilosta tuskin saa nauttia, mutta ensilumesta tuli ainakin riemuittua kunnolla. Päivän ulkona riehumisen jälkeen, ei lapsilla nukahtaminen kestänyt kovinkaan kauaa :)

 Onkos muualla jo päästy lumileikkeihin? Odotatteko talvea vai onko se pakollinen paha?

23. lokakuuta 2016

Pääsemmekö kunnialla läpi teinivuosien?

 Tuntuu kuin omasta teiniajasta olisi ikuisuus, mutta silti kaiken muistaa niin selvästi. Kuinka hölmö sitä silloin olikaan, kuinka pieni asia voi tuntua maailmanlopulta tai kuinka hassuja sitä ajattelikaan. Oman teiniajan jälkeen olin ennen lasten syntymää viikoittain tiiviisti tekemisissä lähes sadan lapsen ja nuoren kanssa. Osalle heistä olin se aikuinen, jolle oli helppo avautua.

 Jostain syystä lasten ja nuorten on aina ollut helppo lähestyä minua. Liekö olen pätkänä sitten näyttänyt ja tuntunut tarpeeksi nuorelle, luotettavalle ja helposti lähestyttävälle? Eihän tästä montaa vuotta ole kun arviolta parikymppinen lähettipoika kysyi pakettia tuodessaan olisiko vanhempiani kotona :D Raskaan yön jälkeen huutava nyytti sylissäni tyylikkäästi repesin nauramaan ja kiitin kohteliaisuudesta saaden pakettini tuojan syvästi punastumaan. Onneksi lopulta ymmärsimme toisiamme eikä pojalle jäänyt traumoja!

 Mutta takaisin aiheeseen palatakseni, olen siis saanut kuulla ja auttaa yhdessä sun toisessa teinien murheessa. Olen aina yrittänyt rohkaista nuorta puhumaan vanhempiensa kanssa, mutta yrittänyt omalta osaltanikin auttaa tilanteessa. Aina kun valitettavasti suhteet vanhempiin eivät ole niin helpot ja joukossa on niitäkin vanhempia, jotka eivät jaksa tai halua välittää.
 Viime aikoina on toisinaan törmännyt juttuihin, jotka koskevat nuorten kiusaamista ja härskiäkin viestittelyä sosiaalisessa mediassa. Järkytyin eilen suuresti, kun kummilapseni näytti minulle saamiaan Whatsapp-viestejä, joiden joukossa oli mm. koulussa otettuja kuvia pellenaamareista itsetehtyine puukkoineen. Yhdessä videossa selvästi alaikäinen poika oli kotonaan viinapullo kädessä, silmät päässä seisoen kertoen sammaltaen kuinka kova äijä onkaan. Eikä valitettavasti tuo poika tosiaankaan kyllä esittänyt, vaikka sellaistakin on nuorilla tapana tehdä. Sain myös kuulla, ettei tuossa videossa ollut vielä mitään, sillä viesteissä on yleisesti puhuttu myös mm. kannabiksen käytöstä. Järkytyin lisää.

 Äitinä sitä aina yrittää suojella lastaan, mutta miten suojella teini-ikäistä tässä muuttuvassa maailmassa? Tellulla on onneksi vielä muutama vuosi aikaa ennen varsinaista teini-ikää, mutta silti en pysty olla miettimättä olenko kasvattanut hänet oikein? Nuoruuteen kuuluu kyllä osaltaan hölmöilytkin, mutta onko lapseni tarpeeksi fiksu ja vahva sanomaan ei? Onko suhde meihin vanhempiin tarpeeksi hyvä, jotta lapsi uskaltaa tulla apua pyytämään ja murheistaan kertomaan?
 Tahtoisin uskoa, että olemme mieheni kanssa onnistuneet kasvatustehtävässä. Meillä molemmilla on läheiset välit lapsiimme ja kuuntelemme lasten pienimmätkin murheet niissä auttaen. Luotamme lapsiimme niin kauan kunnes he toimillaan luottamusta syövät. Uskon myös maalla asumisen auttavan nuoruusvuosissa siinä mielessä, ettei täältä pääse iltaisin ja viikonloppuisin kavereille jne. kuin kyydin kanssa. Uskon sijaan on kuitenkin yhä toimittava ja kasvatettava lapsia parhaansa mukaan suurella sydämellä ja rakkaudella.

21. lokakuuta 2016

Haalarit on vauvoille! Mistä harmaa takki?

 Kysyin eräänä aamuna Pikkutäryltä onko hänellä toiveita eskariin hankittavien toppavaatteiden suhteen. Hän kuulemma haluaisi harmaan takin ja lisäsi vielä haalareiden olevan vauvoille. Olin hetken pienesti järkyttynyt, sillä luulin tyttöjen hylkäävän haalarit yms. "pienten" jutut poikia aikaisemmin ja Tellu piti haalaria vielä pienenä koululaisenakin. Onneksi pienen keskustelun jälkeen Pikkutäry itsekin totesi, että viime vuotista harmaata haalaria voi kyllä kotona olla kivempi pitää.
 Nyt ollaan siis tilanteessa, jossa punaista ja muutenkin raikkaita värejä rakastanut poikani haluaakin harmaata. Musta takki ei kuulemma kelpaa vaan pitää olla kunnon harmaa. Ensin ajattelin vaihtoehtoja löytyvän ja suuntasin katsomaan niin Reiman, Name it:n kuin monen lastenvaateliikkeenkin valikoimia. Löytyi vain Molon Castor ja siitäkin useasta paikasta jo koko 128 loppunut.
 H&M:ltä  löysin kivan harmaan parkatakin (34,99€) , mutta tässä ei taida olla mitään teknisiä ominaisuuksia ja on muutenkin enemmän ns. kaupunkitakki.  Onkohan siis tänä vuonna muuta harmaata takkia kuin tuo Molo edes olemassa? Onko joku nähnyt tai sattuisiko joltakin löytymään ylimääräisenä esim. Reiman harmaata meille sopivassa koossa käytettynä?

20. lokakuuta 2016

Ne on vaan vaatteita!

 Mitä tuokin yrittää olla olevinaan? Käyttää lapsiaan mallinukkeina, vaikkei olisi oikeasti edes noin kalliisiin vaatteisiin varaa! Näin voisi kuulua viereisessä pöydässäni käytävä keskustelu tai mistäs tiedän, vaikka olisi käynytkin. Ei nimittäin ole mikään salaisuus, ettei tästä kotona olosta juuri makseta ja silti meidän lapsilla on jopa merkkivaatteita. Tämä yhtälö kauhistuttaa joitakin ja toiset taas ovat varmoja, että yritän pönkittää itsetuntoani lasteni avulla tai peittää pienituloisuuttani. Ikävä tuottaa pettymys, mutta näin ei ole ja onhan meidän perheessä kuitenkin kaksi lapsista vastuussa olevaa tasavertaista vanhempaa!
  Minulle vaatteet ovat vaan vaatteita. En tosiaankaan jaksa tapella mistään vaatteesta vaan pärjään aivan hyvin ilmankin. Tai siis lapseni pärjäävät sillä rakastan lastenvaatteita ja olen tunnettu vetämään niiden kanssa joskus hieman överiksi. En osta vaatteita niiden merkin tai hinnan vuoksi, mutta olen kyllä valmis maksamaan lasten paidasta pienistä tuloistani huolimatta enemmän kuin muutaman euron. Meiltä löytyy lasten vaatekaapeista siis niin Prismasta ostetut halpis Cirafit kuin niitä hieman arvokkaampia ja himotumpia Mini Rodineita, Vimmaa, Papua sun muuta.

 Yleensä ostan lapsille vaatteita heidän mieltymyksiensä, laadun ja toimivuuden mukaan. Lastenvaatteen täytyy myös tuntua hyvältä lapsen päällä ja Onni onkin erittäin tarkka siitä. Vaatteen täytyy kestää pesua sekä käyttöä ja etenkin pojilla on iso plussa jos vaate pysyy hyvänä myös sisaruksellakin. Eskari-ikäisellä tosin täytyisi varmaan housuina käyttää haarniskaa, niin kestäisi paremmin. Suosin mielelläni myös kotimaisia tuotteita, vaikka ne maksavatkin yleensä enemmän.
 Kaikkea ei aina tarvitse ostaa heti niiden ilmestyttyä vaan voi odottaa myös vähintään pieniä aleprosentteja ja hyödyntää tehokkaasti ale-aikaa. Toki vaarana on jäädä ilman jotain iki-ihanaa tuotetta, mutta ainahan tulee uusia ihanuuksia! Meillä ei myöskään vierasteta käytettyjä vaatteita eli kaikkea ei aina välttämättä osteta uutenakaan. Ainut poikkeus tästä on kengät, mutta sisarukselta toiselle on joskus nekin kiertäneet. Jos taas haluaa pieneksi jääneistä vaatteista eroon, on helpompi myydä merkkivaatteita kuin henkkamaukkaa. Ketjuliikkeiden vaatteet usein annankin mielihyvin eteenpäin sen sijaan, että jaksaisin alkaa niitä myymään.

 Entäs kun lapsi on hieman hintavammissa, vaivalla metsästetyissä Vimman lettileggareissa ensimmäistä päivää koulussa ja tulee kampatuksi? Eihän ohuet leggarit asfalttia kestä eli meneekö äidiltä piloille menneistä housuista hermot? Miksi ihmeessä menisi?! Toki asia hieman harmittaa, mutta suurempi harmitus se on lapsella!
 Meillä vaatteita ei suojella millään lailla. Lapset saavat elää, touhuta ja sotkeakin oli heillä ihan mitkä vaatteet tahansa päällään. Toki esim. leikkimökkiä maalatessa yritetään muistaa vaihtaa hieman huonommat vaatteet päälle. Ulkomaalia kun on hankalampi saada vaatteista poiskaan. Jos lapsi haluaa koiraa leikkiessä kontata pihalla, niin kontatkoot. Toki terävä murske voi tuhoa tehdä, mutta harvoinpa meillä lapsilla on ulkovaatteet puhki asti menneet.

 Onko oikeasti mitään väliä, millaisia vaatteita muut lapsilleen pukevat? Eikö tärkeintä ole, että lapsella on sopivan kokoiset, puhtaat ja ehjät kuteet yllään? Meillä jokaisella on omat makumme, arvomme ja varallisuutemme, jotka ohjaavat toimiamme eikä kukaan meistä ole toista parempi. Pääasiahan on lapset ja se, että heillä on mukava olla ja touhuta. Vai oletko erimieltä?

18. lokakuuta 2016

Kerrossänkyviidakossa

Syksyisin aivan yhtä usein kuin olemme jännittäneet Onnin leikkauksia, olemme myös pohtineet pojan siirtoa pois pinnasängystä. Koska mitään akuuttia tarvetta ei ole ollut, emme ole tarttuneet tuumasta toimeen vaan nauttineet pojan tuhinasta huoneessamme. Kuinka suloista nukkuvaa lasta onkaan katsella!

 Tiedostan, että jossain vaiheessa Onni pitäisi pinnasängystä pois siirtää. En ehkä henkisesti vielä ole valmis ajatukseen, ettei huoneessamme enää kukaan tuhisisi, mutta onko tuohon lopulliseen siirtoon koskaan täysin valmis? Onni on kuitenkin jo yli 3-vuotias ja kuuluisi kyllä isojen sänkyyn! Siirtoa on myös hidastanut väsymys ja siirron hankaluus. Onnin on mentävä lastenhuoneeseen, jossa ei ole sängylle tilaa. Pieni kerrossänky olisi siis ehdoton, mutta toimiiko sellaiset oikeasti 170cm korkeassa tilassa? Tai on huoneessa muuten normikorkeus, mutta kaarevan katon vuoksi seinän vieressäpä ei ole!

 Tässä on siis useampi vuosi pähkäilty ja tarvottu kerrossänkyviidakossa etsien matalia vaihtoehtoja. On myös huomattu ettei vanhempien ja lasten toiveet aina kohtaa sillä nuorempi pojista tahtoisi auto- tai konesängyn ja vanhempi majasängyn. Ilkeät vanhemmat (tai lähinnä äiti) ei kirkasta autosänkyä huoneeseen hyväksy vaan on perinteisemmällä linjalla kriteereinään korkeus, kotimaisuus ja muokattavuus eli mielellään sängyt pitäisi tarvittaessa saada erilleenkin.

 Käytettyjä sänkyjä olemme myös paljon katselleet, mutta mieleistä sopuhinnalla ei ole vastaan tullut. Myynnissä on paljon vain muutamaa edullista mallia melko uusinakin, jolloin tietysti herää heti kysymys minkähän takia?

 Millaisia matalia sänkyjä sitten on löytynyt? Kokosin kollaasiin kuusi erilaista, joista todennäköisesti joku löytää tiensä meillekin. Siis jos joskus oikeasti tähän projektiin nyt talven aikana uskalletaan lähteä :D
1. Ellen 359€  + lisäturvareuna alas 19€Veken kaluste. Korkeus 140cm, materiaali koivua.
2. Retrosänky 595€ Niemen Tehtaat Korkeus 142cm, materiaali koivua. Kotimainen tuote!
3. Roope-Riikka jatkettava kerrossänky 980€ + lisälaita alasänkyyn 40€ Korkeus 154cm, materiaali koivua tai mäntyä. Kotimainen tuote!
4. Lundia Lofty 2457€ sis. patjat  Korkeus 143cm. Kotimainen tuote!
5. AVA Roomin kerrossänky 755€ + lisälaita alasänkyyn 59€ Korkeus 135cm. Kotimainen tuote!
6. LumoKidsin kerrossänky 2220€ + lisäturvalaita 50€ Korkeus 155cm, koostuu parvisängystä sekä lastensängystä, jolloin lastensängyn voi myös laittaa parvisängyn alle poikittain. Kotimainen tuote!

 Todella hienosti on siis kerrossängyissä saatavilla suomalaisia tuotteita! Lapsimessuilla meidän perhe ihastui tuohon AVA Roomin sänkyyn, joka onkin näistä kaikista matalin. Koska lastenhuoneessa tulee asumaan ainakin jonkun aikaa kolme lasta, on säilytystila arvokasta. Pikkutäryn nykyisen sängyn alle tulevaa laatikkosänkyä en siis mielelläni edes harkitse. Silti mielessä on käynyt onko se kerrossänky oikeasti toimiva ratkaisu? Onko Pikkutäryllä hyvä olla siellä yläsängyssä, kun seinän kohdalta katto on niinkin matala? Millaisia kokemuksia muilla on näistä tai muista pienistä kerrossängyistä käytännössä?

  Kiitollisena otan kaikki vinkit, kokemukset ja muut kommentit vastaan ;) Kertokaahan mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa?!

17. lokakuuta 2016

Ei kai taas tänäkin vuonna?

Mitä lähemmäs loppuvuotta mennään, sitä epäluuloisemmaksi olen käynyt. Löydetäänkö me taas tiemme leikkaussaliin? Onnihan on molempina vuosina leikattu marras-joulukuussa, ensin täysin suunnitelmallisesti ja viime vuonna yllättäen aikaistetusti. Seuraava leikkaus pitäisi olla joskus ehkä vuosien päästä, mutta silti huomaan pimeinä, hiljaisina hetkinä pelkääväni loppuvuoden mullistusta, joka veisi viimeisetkin voimani.

 Tiedän, ettei pelolle saisi antaa valtaa, mutta sairaalakammoiselle se on helpommin sanottu kuin tehty. Onni voi, kasvaa ja kehittyy aivan niin kuin pitääkin ja elo menee koko ajan parempaan suuntaan. Epäluulolle ei siis todellakaan ole mitään perusteita! Silti huomaan yhä useammin ajattelevani entäs jos?
 Vanhemmuuteen kuuluu niin kovin monia tunteita. On luonnollista pelätä lapsensa puolesta, kunhan pelko pysyy järkevissä mittakaavoissa. Asiat, joita ei voi hallita, pelottavat, mutta usein jo peloista puhuminen auttaa. Väsyneenä ja yksin ollessa pelon tunteet ottavat kuitenkin helpommin vallan. Lapsen elämässä on myös vaiheita, jolloin vanhempien pelko korostuu. Pelkäänkö nyt kuitenkin täysin turhaan? Pelkäänkö nyt vain tavan vuoksi edellisvuosien kokemusten takia? Vai onko tämä jotain äidin vaistoa, johon Onnin lisääntynyt kiukkuisuuskin liittyy? 

 Vaihtoehtoja elämässä riittää ja vain aika näyttää miten asiat todellisuudessa ovat. Huomista päivääkään ei voi täysin ennustaa, mutta tulevaisuutta ei saa liikaa pelätäkään. On osattava nauttia tästä päivästä, sen hyvine ja huonoine hetkineen. On osattava pelon sijaan elää ja arvostaa sitä mitä sillä hetkellä on ja aloittaa epätoivoinen murehtiminen vasta silloin, jos siihen aihetta ilmenee.

 Onnekasta alkanutta viikkoa♥

16. lokakuuta 2016

Kotiäidin vinkit edullisiin syyslomapuuhiin

 Vaikka me saammekin vielä syyslomaa odotella, on monet jo päässeet loman makuun. Useassa perheessä suunnataan syysloman kunniaksi reissuun, mutta mitä tehdä, ellei reissaamiseen ole aikaa tai varaa? Tässä kotiäidin seitsemän vinkkiä edullisiin lomapuuhiin!
1. Tutustu oman lähialueesi syyslomaviikon ohjelmatarjontaan. Monissa paikoissa järjestetään mukavaa ja jopa täysin ilmaista puuhaa!

2. Lähtekää uimaan tai luistelemaan. Uimahalli on kylpylää huomattavasti edullisempi vaihtoehto ja moneen jäähalliin pääsee luistelemaan yleisvuorolla ihan ilmaiseksi.

3. Viettäkää erilaisia teemapäiviä kuten leipomispäivä, lautapelipäivä ja askartelupäivä. Askartelumateriaaleja saa luonnostakin ja paperiksi käy hätätilanteessa myös postin mukana tulleet kirjekuoret jne.

4. Pakatkaa kuumaa kaakaota tai mehua sekä mieleistä evästä reppuun ja lähtekää retkelle! Kohteita voi halutessaan valita, vaikka jokaiselle päivällä oman; metsään, uuteen leikkipuistoon, lähikaupunkeihin, kotieläintilalle jne.

5. Käykää kirjastossa lainaamassa lisää lomatekemistä elokuvien ja kirjojen muodossa. Pienelle lapselle jo retki kirjastoon on elämys.

6. Pitäkää pyjamabileet ja kutsukaan lapsen kavereita, kummilapsia tms. yökylään. Askarrelkaa juhliin kartongista tai kertiskupeista jokaiselle omat popcorn-astiat ja tehkää itse pellillinen pizzaa. Mikäli rahaa ei riitä tarjottaviin, järjestäkää bileet nyyttärimeiningillä.

7. Viettäkää laiskottelupäivä. Loma ei ole suorittamista varten vaan silloin voi täysin hyvällä omallatunnolla viettää kunnon löhöpäivää. Tehkää juuri se mikä hyvälle tuntuu tai maatkaa koko päivä elokuvia katsellen, kirjaa lukien tai muissa rennoissa lomapuuhissa.

 Mitä teillä tehdään syyslomalla?

15. lokakuuta 2016

Happi loppuu, kiukuttaa

 Nautin suuresti lasten kanssa olemisesta, enkä yleensä ahdistu miehen poissaolostakaan. Hyvinhän me pärjätään täällä ilmankin, vaikka ennemmin toki viettäisin aikaani ihan koko perheen kanssa. Joskus on kuitenkin niitäkin yksinäisiä päiviä, jolloin kaipaan kipeästi sitä toista aikuista viereeni, itseltäni tuntuu happi loppuvan ja alan mielessäni käyttäytymään uhmaikäisen tai teinin lailla. Tänään oli juuri sellainen päivä.
 Aamulla pojat nousivat aivan liian aikaisin ja tappelivat kumpi saa istua sohvan päässä. Sohvassahan onkin vain yksi pää... Aamupala oli pahaa, vaatteet olivat väärät ja harrastuksiinhan ei kertaakaan voi lähteä ilman isiä. Olisi tehnyt mieli heittää luistelukamppeet takaisin kaappiin ja painua muihin hommiin ajatellen, että olkoot sitten menemättä. Hikihatussa sain kuitenkin pojat suosiolla autoon, jossa polttoaine oli lopussa eikä tietoakaan päästäisiinkö lähimmälle kylmäasemallekaan enää.

Kun olimme vihdoin 5min. ennen luistelukoulun alkua laittamassa luistimia jalkaan, tappelivat pojat, kummalle laitetaan luistimet ensin. Puolituttu heitti vielä vettä kiukaalle toteamalla, että saan taas näköjään hoitaa kaiken yksin. Siis vaikka olin ensimmäistä kertaa ikinä yksin laittamassa luistimia kahdelle lapselle! Kun viimein lähes viimeisinä kiiruhdin poikia päälle, heittäytyy Onni tien tukoksi. Hän ei tahtonut jäälle, kun isi ei ole paikalla ja kun olin viemässä pois, hän tahtoi luistelemaan.

 Seurailin tuttuun tapaan Onnin pärjäämistä kaukalon laidalla, kun kuulin takanani naapurin eläkeläispariskunnan keskustelevan kovaan ääneen olenko raskaana vai en sen sijaan, että olisivat lapsenlapsensa suoriutumista katselleet. Se siitä hyvästä mielestä useamman kilon kadottua kuin itsestään! Olisi tehnyt mieli kääntyä ja huutaa hyvinkin rumasti, mutta alahuulta purren päätin hakea kupposen kahvia hermoja rauhoittamaan. Olisi pitänyt hakea kaksi.
 Luistelukoulun jälkeen Onni aloitti itku-potku-raivoamisen lounaasta, väärästä kuun asennosta ja ties mistä. Uhmaikä on todellakin löytänyt myös Onnin luokse tai joku on käynyt salaa vaihtamassa pojan! Kaksi isompaa taas tappeli keskenään ja valittivat jopa siitä, jos toinen katsoi toista päin. Jotenkin ihmeellisesti sain ruuan uuniin ja ryhdyttiin siivoamaan. Lapset yksi toisensa jälkeen karkasivat siivoamaan yläkertaa ja kun vihdoin oli muuten valmista, niin mitäpä yläkerrasta löytyikään?! Siivoamisen sijaan lastenhuoneen lattiaa ei näkynyt yhtään! Viimeistään tässä vaiheessa olisi itse tehnyt mieli heittäytyä raivoamaan lattialle.

 Entäs sitten loppupäivä? Normaalisti lasten lempiruoka oli ihan pahaa, ulkona oli tyhmää, äiti oli ilkeä muinaismuisto, leikit oli tylsiä jne.  Niin monen monta kertaa mieleni olisi tehnyt mieli vain juosta ovesta ulos ja karata yksin johonkin palmun alle. Syvällä sisimmässäni kuitenkin tiesin, mistä tämä kauhea päivä johtui. Meillä kaikilla oli ikävä ja keneen muuhunkaan lapset sitä olisivat purkaneet kuin minuun?
 Vaikka happi tänään olikin loppumispisteessä, löytyy tästäkin päivästä paljon hyviä hetkiä.
♥ En kertaakaan menettänyt hermojani lapsille vaan pystyin kiukkuamaan vain mielessäni
♥ Lapset katsoivat lopulta lastenohjelmia toinen toistensa kainalossa peiton alla.
♥ Onni nauroi ja nautti jäällä olemisesta, Pikkutäry oppi luistelemaan ympyrää
♥ Vaikka lastenhuone oli totaalisessa kaaoksessa lapset leikkivät yhdessä sovussa.
♥ Onni kertoi kuinka sisko on hänen paras ystävänsä ja veikkakin ihan ookoo, jonka jälkeen hän halasi ja pusutteli sisaruksiaan.
♥Tellu teki veljilleen hienoja värityskuvia
♥ Lasten kanssa pelasimme pelejä, luimme ensimmäisen joulukirjan, kutittelimme toisiamme, herkuttelimme ja katsoimme elokuvaa yhdessä kasassa.
♥Siistissä talossa on mukava nauttia vihdoin hiljaisuudesta ja takkatulen ritinästä

 Millainen päivä teillä oli?

13. lokakuuta 2016

Kotiäidin vinkit kuinka hankit lasten joululahjat edullisemmin

 Joko saa puhua joulusta? Tai oikeastaan jouluhöperönä teen sen silti :D Tähän uskaliaaseen tekooni on kuitenkin hyvä syy, sillä tämän postauksen vinkit tuskin enää auttavat tarvitsijoitaan joulun alla. Rakastan siis joulua ja lahjojen antamista. Tänä vuonna kotiin jäämisestäni johtuen kuitenkin rahat ovat hieman tiukilla. Toki en kaikkia lahjoja yksin osta, mutta lahjottavia lapsia lähipiirissä riittää. Päätin siis jakaa teidän kanssanne muutaman vinkin, kuinka yritän epätoivoisesta tilanteesta tänä vuonna selvitä.
1. Hyödynnä kaikki hyvät tarjoukset ja alennusmyynnit. Anttilan konkurssimyynnistä ostin lapsille ison kasan lautapelejä 60% alella. Lautapelihän on myös siitä kiva lahja, että sen voi antaa tarvittaessa perheen lapsille yhteiseksikin! Olen myös hyödyntänyt nyt syksyllä Cittarin ja Tokmannin Legotarjoukset sekä tehnyt muutaman kirjahankinnan Suomalaisen alesta. Kaikkein edullisimmat lahjat sain kuitenkin muita odotellessani katsellessani Prismassa alepelejä. Luokseni tullut myyjä lupasi kaikki valitsemani pelit eurolla kappaleelta! Luulin vitsiksi, mutta kotiuduinkin ison pelinipun kanssa :D

2. Säästä plussa-, bonus-, yms. setelit ja pisteet joulun hankintoihin. Plussaseteleitä olen oikeastaan aina säästellyt jouluksi. Mikäli joku lahjottavista lapsista on jäämässä ilman lahjaa, voi sen katsoa Citymarketista ja maksaa plussaseteleillä. Muutoin setelit ovat mukava helpotus joulun ruokaostoksiin. KappAhlin bonusseteleillä tai Lindexin bonuspisteillä taas saa kaikkein pienimmille kääräistyä pehmeää pakettiin.

3. Tee lahjoja itse. Ellei ompelukone tai sukkapuikot suostu sinua tottelemaan, löytyy helpompiakin vaihtoehtoja. Esim. vanhasta villasukasta sekä pätkästä harjanvartta syntyy lapselle helposti persoonallinen keppihevonen.
4. Vaikka ostaisitkin vain normaalihintaisia hittilahjoja, aloita niiden hankkiminen ajoissa! Jakamalla lahjahankinnat muutamallekin kuukaudelle, joulusta on helpompi selvitä kuin kertarysäyksellä ostamalla.

5. Vertaile hintoja! 25% ale ei todellakaan ole hyvä, jos saman tuotteen saa muualta samaan hintaan tai jopa edullisemmin.  Näin kävi meidän Onnin itsensä toivomalle nimipäivälahjallekin, jonka ostimme yhdessä Br:stä 25% alella ja seuraavassa kaupassa se oli normihinnalla maksamaamme summaa jopa 50 senttiä halvempi.

  Ei nämä vinkit siis mitään ihmeellisiä ole, mutta näillä ajattelin yrittää pärjätä. Toki veronpalautuksiakin olisi kyllä tulossa, mutta niistä ajattelin hankkia miehelle lahjan ja pistää loput säästöön :) Omille lapsille ei ensin ajateltu tänä vuonna ostaa mitään säästääksemme vanhan joulupukin selkää, mutta sainkin loistoidean :D Siitä siis varmasti lisää lähempänä joulua ;)

 Olisikohan teillä antaa vielä hyviä lisävinkkejä? Tai osaako joku kertoa miksi nykyään lähes kaikki kuvat näyttävät paremmille ennen latausta?

12. lokakuuta 2016

Emme huku pimeään

Miksi nykyään aina on niin pimeää? Istuin eräänä aamuna sohvalla Pikkutäryn noustessa ylös enkä ehtinyt huomentakaan sanoa ennen kuin poika huomioi ulkona vallitsevan pimeyden. Siinä Onnin pomppiessa sylissäni kuin villein pupunen tarkoitukseni oli antaa pojalle vastaukseksi jotain hieman järkevämpää, mutta olotila vei mennessään ja suustani pääsikin vain latteasti "Niinpä, ihan tylsää!".
 Kyllähän sen tietää, että etenkin ennen lumen tuloa maahan pimeää on ihan liian paljon. Lapset lähtevät hämärässä eskariin ja kouluun eikä valoisaa vapaa-aikaa kotona juurikaan jää, ainakaan neljättä luokkaa käyvällä koululaisella. On siis taisteltava hämärää vastaan! Lapsethan nyt nauttivat suuresti mm. heijastin- ja valopiilosta ja syksyhän on niihin leikkeihin loistavaa aikaa! Vaikka itse puolestani ennemmin nauttisin takkatulen loisteesta, ei liikkumista voi kokonaan unohtaa. On siis kiinnitettävä taas enemmän huomiota näkyvyyteen, sillä vaikka valoisan aikaa lähtisikin liikkeelle, päivä hämärtyy yllättävän nopeasti.

  Olen ennenkin kirjoitellut, kuinka minua aina joskus hirvittää liikkua pihan ulkopuolella lasten kanssa. Ellet halua metsään tai pellolle, on mentävä ainakin osittain mutkaiselle maantielle, jossa monet autot ajavat yli sallitun 80km/h. Ei siis ole aivan sama millaisissa varusteissa koululainenkaan bussipysäkille tallustaa! Heijastimet, lamput ja heijastinliivit ovat löytäneet tiensä eteiseemme ja ilman kunnon joka suuntaan näkyvää taikaviittaa on aivan turha kuvitella poistuvansa tontiltamme. Rattaatkin ovat saaneet lisää näkyvyyttä vilkkuvasta lampusta ja täällä vinkatuista heijastintarroista, sillä kuka haluaisi yllättää mutkan takaa kaahaavat autoilijat edessään rullaavilla pimeillä rattailla?
  Nykyään ulkovaatteista löytyy jo ihan kivasti heijastavia pintoja ja esim. Molon haalareiden heijastimet on todettu meillä loistaviksi! Jo ulkovermeet pukemalla lapsi voidaan saada siis näkyväksi. Kaikkien jo olemassa olevien heijastavien juttujen lisäksi, ostin kuitenkin vetoketjuihin laitettavia heijastusläpysköitä. Pieniähän ne ovat, eivätkä yksinään riitä, mutta ovat pikkulisä synkässä repussa tai takissakin. Itse käytän kuitenkin lapsilla myös päivällä tiellä liikkuessa heijastinliivejä, jotta autoilijat huomioisivat pienet aarteet paremmin.

 Useamman tuttavan suusta olen kuullut, ettei lapset tykkää liiveistä ja isommat kokevat ne noloiksikin. Ehkä perinteiset kaupoista löytyvät "työmiehenliivit" eivät kaikille, etenkään vain pinkkiä ihannoiville pikkuprinsessoille, uppoakaan, mutta vanhemmathan ne loppupeleissä päättävät mitä lapset pukevat. Ainaisen huutokonsertin sijaan, vanhemmat voivat kyllä päästä helpommallakin ja hankkia Vinkeen hauskat heijastinliivit.
Kuvat: Vinkee

 Blogia pidempään seuranneet tietävätkin, että suosin ja vinkkaan mielelläni kotimaisia yrityksiä. Vinkee onkin yksi vinkin arvoinen, sillä heidän tuotteensa ovat kotimaisia ja heille on myös myönnetty Avainlippu-merkki! Toisin kuin monet markettien turvaliivit, Vinkeen heijastinliivit kestävät hyvin myös konepesua. Oikeastaan heijastinkangas on samaa laatua kuin ammattikäyttöön tarkoitetuilla tuotteilla, joten laatua varmasti löytyy! Heijastinliivit maksavat mallista riippuen noin 40€ ja kokovaihtoehtoja on kaksi; 2-4vuotiaat sekä 4-7vuotiaat. Meillä nämä heijastinliivit ovat ainakin Onnille pitkään olleet "pitäisi hankkia"-listalla. Joskus pitäisi vain siirtyä ajatuksista tekoihin tai ehkä joulupukki osaisi tarttua tähän vinkkiin?

 Ja kun tässä on nyt urakalla vinkkailtu, niin vinkataan hieman vielä lisää. Vinkeen nettikaupasta nimittäin löytyy myös heijastavia reppuja. Usein reput ovat pimeässä vain mustia mötiköitä selässä. Heijastava reppuhan tuo aivan toisella tavalla näkyviin töihin pyöräilevän tai tienpiennarta kulkevan koululaisen!

 Muistakaahan te katuvalojen luona asuvatkin näkyä kunnolla pimeässä♥

 Onko teillä antaa lisää hyväksi havaittuja vinkkejä pimeässä kulkeville?

10. lokakuuta 2016

Yksi arkipäivä ja arvonnan voittaja

  Millaista on kotiäidin arki? Pelkkää sohvalla makoilua ja kattoon syljeskelyäkö? Päätin viime viikolla pitää yhtenä päivänä kirjaa päivästäni. Ei siitä tyypillinen päivä tullutkaan ja sitä joidenkin epäilemää makoiluakin se sisälsi, mutta kattoon en sentään syljeskellyt! Ehkä olisi pitänyt ottaa joku kaaospäivä tai päivä jolloin mies tulee töistä vasta lasten käydessä nukkumaan. Illalla ei kuitenkaan koskaan voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Tällainen oli siis yksi päiväni.
03:16 Viereisestä sängystä kuuluu rohinan sijaan hentoista itkua, joka onneksi lakkaa ennen kuin saan itseni ylös.

04:07 Herään jonkun varpaat suussani. Pohdin hetken jatkanko uniani sohvalla, mutta en saa itseäni ylös. Sitä paitsi miehen herätyskello soi aivan pian ja sänkyyn saadaan lisää tilaa.

04:30 Miehen herätyskello huutaa kerran jos toisenkin. Tekisi mieli tunkea koko kello sinne mihin aurinko ei paista, mutta hillitsen ymmärtäväisenä hermoni. Olinhan itse illalla ensimmäisenä nukkumassa!

07:15 Herätyksen aika, mutta silmäluomet ei aukea. Pojat kuorsaa kilpaa, mutta pakko nousta herättämään Tellu.

07:45 Joudun tekemään kunnolla töitä, että Pikkutäry heräisi. Loppuviikon eskariaamut ovat usein juuri tällaisia!

07:55 Laitan Pikkutärylle aamupalaa ja toivottelen samalla Tellulle hyvää koulupäivää. Ovi paukahtaa kiinni niin kovaa, että on ihme ettei Onni herännyt.

08:15 Alan hoputtaa Pikkutäryä valmistautumaan taksin tuloon. Taksi on ekaa kertaa ennen aikojaan pihassa ja poika ehti juuri ajoissa saamaan vaatteet niskaansa. Painun keittämään pannulisen kahvia.

08:40 Köllitään ja kikatellaan Onnin kanssa sängyssämme. Ellei rauhassa nautittu kahvikuppi ole saanut piristymään, tämä hetki tehoaa varmasti! Voisikohan tuota kikattelua, supinaa ja makoilua jatkaa koko päivän?

10:05 Vihdoin Onnikin on syönyt aamupalan ja saanut päivävaatteet päälle! Ulkona näyttää ihan liian kylmälle tällaiselle vilukissalle. Yritän ahtaa päälleni tarpeeksi lämmintä vaatetta ja hiki valuu ennen kuin Onni ehtii hyppäämään haalariinsa. Suuntaamme ulos pihalle ja lähimetsikköön leikkimään.
12.07 Onni ei tahtoisi vieläkään hiekkalaatikolta sisälle, mutta itse kaipaan jo lämpimään. Onhan jo lounasaikakin! Yllättäen lounas ei taas Onnille muutamaa haarukallista enempää maistukaan. Peruna ei ikinä uppoa sillä ranskalaiset eivät Onnista ole perunaa. Onneksi illalla on pastaa niin saa pojan syömään edes hieman paremmin.

12:30 Rakennamme lähes koko olohuoneen valtaavan junaradan ja vaihdan veturiin patterin. Onnin leikkiessä vieressä lattialla saan hetken rauhassa lukea lehteä viltin alla.

13:24 Ovi pamahtaa sen merkiksi, että eskarilainen on saapunut kotiin. On välipalan ja iltapäiväkahvin aika.

14:00 Askartelemme poikien kanssa siilit ja laitamme ne koristamaan jääkaappia. Keittiössä meillä onkin usein vaihtuva taidenäyttely :) Askartelun jälkeen pojat kiiruhtavat leikkimään junaradalla ja itse ahtaan pyykkiä koneeseen.

14:30 Mies saapuu taas yllättäen töistä jo kotiin. Kahvi- ja turinatuokion jälkeen käytän tilaisuutta hyväkseni ja karkaan ulkoilun sijaan päivätorkuille. Viimeisen viikon aikana tätä on tapahtunut usein, mutta edes Onnin pahimpana unettomuuskautena en päivisin ehtinyt torkkumaan. Syksy taitaa vaan väsyneeltä viedä viimeisiäkin voimia?

15:35 Tellu saapuu vihdoin koulusta kotiin. Mies viihdyttää poikia, jotta koululainen saa varmasti läksyrauhan.

16:50 Päivällisen aika. Tieto lähestyvistä lastenohjelmista saa pojat kerrankin syömään ruokansa mukisematta. Onni tahtoo jopa lisää.
18:00 Lastenohjelmien jälkeen lähdemme väsyttämään lapsia ulos. Tai näin ainakin haluan uskoa :D

19:15 Kannan Onnin väkisin sisälle iltatoimille. Edes pimenevät illat eivät helpota iltatoimille ryhtymistä, sillä ulkona on pojan mielestä niin hurjan paljon mukavaa puuhaa.

20:15 On iltasadun aika. Alakerrassa luetaan Barbapapaa ja yläkerrassa Risto Räppääjää. Yläkerran tyypit tosin yrittävät aina salaa lukea myös nukkuajan jälkeenkin :D

20:30 Rojahdan hetkeksi sohvalle miehen seuraksi. Jotain iltapalaa tekisi mieli, mutta mitään ei tee kuitenkaan mieli syödä. Päätän tyytyä porkkana- ja kurkkutikkuhin sekä mandariiniin.

22:00 Harvinaista, mutta totta! Olen sängyssä enkä tietokoneella, jossa en oikeastaan käynyt edes koko iltana. Pitäisköhän mitata kuume? Uni vie kuitenkin voiton.

 Miltäs vaikutti? Päiväunet eivät siis todellakaan kuulu tämän kotiäidin päiviin! En oikeasti edes muista milloin olisin päivätorkut viimeksi ottanut! Siis ellei viimeviikkoa lasketa :D Nytkin mies sai lähes kantaa mut torkuille, sillä itse olen lähes lapsuudesta asti mieltänyt omat päivätorkkuni heikkouden merkiksi ajatellen, että jos olen väsynyt, en ole kunnossa. Päivätorkkujeni aikaan mies siis teki sen mitä itse olisin normaalisti tehnyt; viihdytti lapsia, laittoi astioita koneeseen jne. Yleensä en myöskään lopeta päivääni kymmeneltä vaan joskus lähempänä puoltayötä kunhan saan viimeiset pyykit kuivumaan ja itseni pois koneelta :D

 Loppuun vielä julkaistaan arvonnan onnellinen voittaja. Osallistujia oli ilahduttavan paljon, suuri kiitos jokaiselle♥ Valitettavasti palkintoja oli vain yksi. Arvonta suoritettiin aamulla Onnin kanssa perinteisellä lippusysteemillä. Valinnaisen yövalon ja lahjakortin onnelliseksi voittajaksi selvisi.....
 Onnea Jani/ Kaikki Paketissa! Sinulle lähtee aivan tuota pikaa sähköpostia. Kiitos Li'l Decor ihanasta lisästä arvontaan♥ Lopuksi vinkkaan vielä, että noiden ihanien yövalojen lisäksi tuollainen pienikin Lightbox antaa mukavasti valoa turvaamaan liikkumista yöllä. Tuo meidän oma on sijoitettuna valaisemaan ja turvaamaan alas rappusia tulevien lapsosten tietä ja antaa samalla valoa hieman myös alakerrassa liikkujillekin.

 Hyvää alkanutta viikkoa♥

7. lokakuuta 2016

Muistithan arvonnan?

 Viikko on ollut kauniita syyspäiviä täynnä. Ainakin meillä yritetään vielä imeä lisää energiaa auringosta ja koneella oleminen jää vähemmälle. Sen vuoksi tulinkin pikaisesti vain muistuttelemaan arvonnasta, jonka löydät täältä.  Ellet ole vielä muistanut osallistua, ei hätää! Aikaa on vielä huominen, joten nyt kipin kapin osallistumaan!
 Täällä kokonainen vuorokausi meni migreenissä. Lähtökohta viikonloppuun ei siis ole paras mahdollinen, mutta eiköhän me jotain kivaa keksitä! Aurinko ainakin paistaa niin ihanasti ja pienet tuulenpuuskat saavat lasten mielestä lehdet hauskasti lentämään puista alas. Voisiko se tuuli kuitenkin hieman kääntyä, ettei lehdet laskeutuisi pihallemme vaan metsään? :D

 Aurinkoa viikonloppuunne♥

5. lokakuuta 2016

Kotiäitiviha

 Tänään tarkoitukseni oli kirjoitella paljon kevyempää tekstiä, mutta yllättäen silmät ristissä huomasinkin näpytelleeni tämän.

 Istuin aamulla Onni sylissä sohvan nurkassa. Poika katseli lastenohjelmia ja itse selailin samalla kerrankin uutisia. Iltalehden sivuilla törmäsin uutiseen, jonka otsikossa tuleva perheministeri oli selvästikin kotihoidontuen kannalla. Hymy nousi kasvoilleni ja hyvillä mielin avasin uutisen. Tuo hyvä mieli vain katosi hyvin nopeasti jatkettuani lukemista pidemmälle. Uutisessa Timo Soinin mainitsema sana "kotiäitiviha" onkin melko osuva ilmaisu!
  En tiedä mistä ihan perusihmisten kotiäitiviha johtuu. Jos joku teistä tietää, niin kertokaa ihmeessä minullekin! Koetaanko meidät kotiäidit niin laiskoiksi vai miksi ihmeessä juuri äidit eivät saisi halutessaan lapsiaan kotona hoitaa? Kuten olen ennenkin todennut, kotiäitiys ei toki kaikille sovi ja kaikkien ei missään nimessä tarvitse sitä edes kokeilla. Jos äiti viihtyy paremmin töissä kuin kotona, niin laadukas päivähoitohan pitää kyllä lapsesta huolta. Päivähoidossa ei näin kotiäidin silmin ole todellakaan mitään pahaa. Miksi siis työssäkäyvät vihaavat meitä kotiäitejä?
 Politiikassa usein kotiäitivihaa selitellään kielteisillä vaikutuksilla mm. naisten työuriin ja eläkkeisiin tai sukupuolten välisellä tasa-arvolla. Jokainen kotiin jäänyt nainen on varmasti tiedostanut kotiäitiyden vaikutuksen tulevaisuuteensa. Aina ei ihmisillä ole päällimmäisenä mielessä ura tai eläke, josta kaikki eivät  valitettavasti ehdi edes ikinä nauttimaankaan. On ihmisiä, jotka arvostavat aivan muita asioita. He haluavat antaa lapsilleen hyvän alun elämälle sekä ennen kaikkea olla lapsensa elämän alkutaipaleella läsnä.

 Tasa-arvon mukaisesti toki miehetkin voivat ja ihailtavasti myös jäävätkin lastensa kanssa kotiin, mutta taloudellisesti tämä ei vaan kaikissa perheissä ole mahdollista. Onko sekin kotiäitien syy, että miehillä vaan usein on merkittävästi parempi palkka? Kyllä meilläkin mies haluaisi olla koti-isänä ja itse sen ilon haluaisin hänelle suoda, mutta mitenkäs yrittäjänä jäät?!
 Tuosta aamulla lukemastani uutisesta ehkä eniten niskakarvojani nostatti Juhana Vartiaisen kommentti, jossa varakkaiden perheiden lapset pärjäävät, mutta vähävaraisten vanhempien lapsille päiväkoti antaisi kotihoitoa paremmat eväät elämään. Siis miten ihmeessä varallisuus liittyy laadukkaaseen kotihoitoon?!

 On toki totta, että joillakin vähävaraisten lasten vanhemmilla on ongelmia, joiden vuoksi lasten päivähoito on täysin perusteltua ja taatusti paremmaksi lapsen kehitykselle, mutta samalla lailla niitä ongelmia voi löytyä myös varakkaammilta! Sitä paitsi eihän laadukkaaseen lasten kotona hoitamiseen välttämättä hyviä tuloja tarvita! Läsnäolo, leikkiminen, laulelu, sylittely ja ulkoilu ovat ihan ilmaisia ja askartelumateriaaleistakaan ei välttämättä tarvitse maksaa.  Löytyy myös avoimia perhekerhoja ja muita ilmaisia kerhoja. Moni vähävaraisten lasten vanhempi on tahtomattaan myös työtön. Jos viet lapsesi päiväkotiin ollessasi itse työttömänä kotona, teet taas väärin!
 Tiedän olevani kotiäitivihaajille sitä alinta kastia, enhän ole enää edes kotihoidontuella kotona vaan heidän mielestään käytän hyväksi miestäni. Tiedän, ettei iso osa tule ikinä tätä ratkaisuani ymmärtämään vaan olen kotona makaava luuseri. Mitäpä noista kommenteista välittämään, sillä onneksi tiedän kuitenkin myös sen, että voin olemattomista tuloistani huolimatta tarjota lapsilleni hyvää ja laadukasta kotihoitoa. Olen läsnä lasteni arjessa ja he tulevat taatusti kyllä pärjäämään elämässään. Pärjäisivät aivan yhtä hyvin myös jos olisivat päivähoidossa.

  Parasta mitä vanhempi voi lapselleen antaa on onnellinen ja turvallinen lapsuus ja tiedän omien lasteni sen saavan kotihoidostaan huolimatta kokea. Sainhan tänäkin aamuna märän pusun kanssa kuulla lauseen "Kiitos rakas äiti, kun saan eskarista tulla suoraan kotiin". Älkäämme siis kuluttako energiaamme mihinkään vihaan! Me vanhemmat olemme aivan yhtä hyviä, oli lapsemme hoidossa sitten kotona tai päiväkodissa ja meidän lapsemme kyllä saavat varmasti molemmissa paikoissa hyvät eväät elämälleen.


4. lokakuuta 2016

Haastateltavana Onni

 Tellulla on syksyn aikana ollut kotiläksynä muutaman kerran haastatteluja. Viimeksi Onni roikkui siskonsa puntissa vaatien saada tulla haastateltavaksi. Vielä ei vaan pieni poika aikuinen ole, joten kiirehdin apuun keksimällä muutamia kysymyksiä ja kirjaamalla ne ylös. Tällaisia vastauksia sain.

 Lempivärisi? Batmäään-väli ja keltanen!

Kuinka vanha olet? Näin pieni-vanha (näyttää samalla sormillaan kolmea)

Mitä teet mieluiten? Leikin!
Mikä on lempiruokasi? Pehmeä leipä! Mettäluoka

Mitä pelkäät? Koilaa, kalhua, ötököitä jaaaaa paljon pelottavaa

Mikä on lempilelusi? Koneet!

Odotatko jo talvea? Miksi? Joo, ku mä aulaan isin kanssa!

Mikä on parasta siskossa? Se leikkii junalataleikkejä
Entäpä veikassa?               Se leikkii koneleikkejä

Millainen äiti on?       Näääääin iso! (näyttää sormellaan nenänpäätään) Pieni!
Entä millainen isi on? Näääääääin iso (osoittaa sormellaan kohti kattoa)

Mitä eroa on tytöillä ja pojilla? Sänky! Tytöillä on iso ja pojilla on pieni, mut pojat leikkii koneilla.
 Kiitos Onni haastattelusta♥

 Kuten haastattelusta voi päätellä, Onni on innostunut vuorostaan Batmanista, rakastaa koneitaan sekä junarataa ja Tellulla on isoin sänky :D Hieman epäselväksi kyllä jäi tarkoittiko mettäruoka metsäeväitä vaiko jotain sieniruokaa tms.

Mitä sinä haluaisit kysyä Onnilta? Tai millaisia vastauksia oma lapsesi antaisi?

3. lokakuuta 2016

Metsänpeikko

Metsänpeikko pikkuinen,
kahden tuuman korkuinen,
kerää syksyn lehtiä,
voi kylmyys pian ehtiä.
Syö peikko ensin hunajaa,
ja lehtikasaan kellahtaa.
Kesästä se unta näkee,
on siinä metsän pientä väkee.
Kevään tullen keijut siivillään,
taas herättää peikon leikkimään.

 Leikkisää alkanutta viikkoa♥


1. lokakuuta 2016

Kuin Saarioisten roiskeläppä

Lasten suusta kuuluu usein hauskoja juttuja. Tällä kertaa päätin kuitenkin jakaa kanssanne päivälliskeskustelun mieheni kanssa.
M: Miten sun naama näyttää tolta?
N: Jaa'a?
M: Ei se vielä lähtiessä ollu tollanen.
N: Siis millanen?
M: No ku Saarioisten roiskeläppä
N: Kiitti kulta! Sä se et ainakaan kaunistele! :D
 Meillä mies on suhteen alusta asti päästellyt mielenkiintoisia sammakoita suustaan. Nytkin naurukohtauksesta selvittyäni hetken keskustelua jatkettuamme tuli selväksi, ettei puolisoni sentään ole pärstääni kyllästynyt. Talven tulon vain voi aistia kasvoiltani, jotka olivat päivän ulkoilun aikana kuivuneet. Nuo kuivat kohdat toivat miehen mieleen roiskeläpän.

 Nyt onkin varmasti hyvä hetki ottaa aikaa vain itselleni pienen hemmottelun merkeissä. Josko huomenna en enää muistuttaisi sitä rumaa pizzaa :D

Lystikästä iltaa♥