27. kesäkuuta 2014

Paukkuva pannu

 Saatiinhan edes sitä aurinkoakin vihdoin! On oikein piristävää herätä koiranunesta auringon paistaessa. Kummasti lähes olematon energia lisääntyy. Eilen tehokkaana laitoin heti aamusta pyykkiä koneeseen ennen puuron keittoa. Puurokulhollisen jälkeen yllättävän myöhään herännyt Pikkutäry valitteli vielä nälkäänsä ja tahtoi paistettua kananmunaa. Syötin pienimmälle jo lounaan, paistoin munat, otin pannun pois levyltä ja laitoin levyn pois päältä. Heitin pienimmän ulos rattaisiin ja hain kiireesti pyykit narulle. 

 Siinä pyykkejä ripustaessani laskin rattaisiin tympääntyneen pienimmän tutkimaan ympäristöään ja nautin ihanasta kesäaamusta linnunlauluineen. Nautinnon keskeytti paniikissa yöpuvussaan sisältä juokseva Tellu. Paistinpannu kuulemma paukkui. Naurahdin tytön kuvittelevan, mutta kiireesti laitoin loput pyykit ja menin katsomaan tilannetta.

 Ei tyttö kuvitellutkaan omiaan vaan pannu tosiaan paukkui. Hieman hitaalla käyvän ajatustyöni kanssa kesti hetken ymmärtää miten ihmeessä se pannu oikein pystyi paukkumaan. Pannun viereinen levy oli päällä ja pannun kahva siinä yläpuolella! Turvallista elämää väsyneen äidin kanssa tai sitten ei!

 Olin aivan varma, että laitoin levyn pois päältä. Pikkutäry kuitenkin useaan kertaan sanoi ettei hän ollut koskenut mihinkään. En sitten vieläkään tiedä mitä oikeasti tapahtui sillä levyhän oli eri millä kananmunat paistuivat. Onneksi Tellu kuitenkin tuli asiasta sanomaan ettei jonkin ajan kuluttua olisi pitänyt soittaa Pikkutäryn iloksi palokuntaa nakit ja muusit keikalle.

 Sen verran paukkuva pannu minua taas herätti, että viikonlopun taidan käyttää nukkumiseen ennen kuin koko talo vielä oikeasti palaa. Miehen pitäisi pitkästä aikaa olla ihan vapaalla ja saa viettää yksin laatuaikaa jälkikasvunsa kanssa. Hyvinhän se ulkomaalaus lapsiltakin sujuu, vaikka mies tuskin ajatuksesta innostuu.

 Rentouttavaa viikonloppua!

25. kesäkuuta 2014

Leirivarusteviidakossa

 Tellulla on ensi viikolla edessään elämänsä ensimmäinen leiri. Tyttö on aivan innoissaan ja äiti taas kauhuissaan. Koska elämämme on toisinaan Jyrän kanssa melko kaaosmaista, päätin hyvissä ajoin alkaa kasaamaan tytön leirivarusteita. Huh, kylläpä niitä onkin tullut valtavasti sitten nuoruusvuosieni!

 Päätin myös palata nuoruuteen tietokonehommien kanssa. Aikoinani jonkun poikaystävän tapaisen kanssa muutaman vuoden pyöriessäni osasin tehdä tietokoneella vaikka mitä. Poika kun oli nörtti ja siinä sivussa sitten opin minäkin. Sitten tuli aika jolloin en halunnut konetta nähdäkään kuin surffaillessa ja niin tekniikan kehittyessä taidot ruostuivat. Nyt kyllästyin miehen saamattomuuteen, hankin kuvankäsittelyohjelman ja tein elämäni ekan kollaasin! Ei se mikään mahtava ole, mutta tästä on hyvä lähteä taas päivittelemään osaamistaan :) Alla on siis kooste erihintaisista leirikamppeista.
1. Deuter fox 40 lastenrinkka 95€. Suunniteltu lasten mitoitukselle.
2. McKinley Dawson 50 rinkka 29.90€
3. Deuter ATC lite 45+10 SL 159€. Erittäin kevyistä materiaaleista tehty pikkurinkka
4. Marmot wawe 2 jr makuupussi 90€. Kuitutäytteinen kolmen vuodenajan makuupussi lapsille
5. McKinley Dalton trek jr makuupussi 29.90€ 
6. BS makuualusta 5.95€
7. Light My fire spork 2€
8. Light My fire meal kit 21,9€
9. SOS makuualusta 49€. Sopii kaikille neljälle vuodenajalle

 Leirivarusteisiin siis pystyy sijoittamaan paljonkin rahaa, mutta toisaalta halvallakin voi päästä. Kukaan ei kiellä pakkaamasta jo olemassa olevaan reppuun ja kassiin, mutta itse olen kokenut rinkan todella käteväksi. Mietin lastenrinkan tilaamista, mutta ehkä me kuitenkin hankitaan keskihintainen, kevyt naistenrinkka. Sillä kun voisi olla käyttöä pidempään? Makuualustana saa kyllä mennä vielä perus halpaversio, mutta makuupussiin ajattelin panostaa. Mietin vain ostaisinko aikuisten kolmen vuodenajan makuupussin vaiko lasten vastaavan? Astioiksi pakataan ihan perusmuoviset ja ostettiin jo tuollainen Light My Fire spork. Siinä kun on samassa sekä lusikka että haarukka niin onpahan aina ruokaillessa oikea väline mukana :)

 Eikä leirivarusteet toki näihin loppuneet. Onhan niitä jakkaroita, retkilamppuja sun muita vielä, mutta eiköhän tässä tällä erää ole tarpeeksi hankittavaa. Onkohan muuten kertakäyttökameroita yhä olemassa? Tellu kun tahtoisi toki kuvata leirimuistoja.

23. kesäkuuta 2014

Sadesäässä jotain kaunista

 Juhannussää ei ollut kovinkaan suosiollinen. Tellu toivottikin kaikille tutuille hyvää joulua. Kieltämättä kylmä sää raekuuroineen tuntui enemmän talvelta kuin keskikesältä. Uimaan ei uskaltauduttukaan, mutta grilli sentään kuumeni ja muutama ulkopeli tuli pelattua.

 Sateessa voi kuitenkin olla jotain kaunista. Saimme nimittäin ihastella useita kauniita sateenkaaria. Kotimatkalla neljäkin eri sateenkaarta oli helppo nähdä lyhyellä matkalla ja Pikkutäry oli aivan innoissaan. Neljä aarretta odotti etsijäänsä! Vaan kummasta päästä aarre löytyykään? Näkemämme kaaret olivat paljon kauniimpia, mutta pojan aarteenmetsästysinto vain kasvoi kun kotiinkin saatiin ihasteltavaa.

  Yksi kunnollinen ja yksi erittäin haalea sateenkaari saivat aikaan sen että me mennään kuulemma metsään aarretta etsimään heti kun ehditään. Nyt lähdetään kuitenkin sadepäivän puuhiin eli shoppailemaan. Tellu on lähdössä leireilemään ja tarvitsee leirivarusteita. Toivottavasti niitäkin löytyisi kivalla alella :)

20. kesäkuuta 2014

Hyvää juhannusta!

 Aurinko, kesäherkut, järvimaisemaa silmän kantamattomiin. Alla olevan, meidän mökkijuhannukseen täydellisesti sopivan, runon kautta toivotan ihanaa ja nautinnollista juhannusta kaikille!

Kaunis usva hiljaa järvelle katoaa.
Aurinko kultaa koivuhaan
ja laine lyö rantaan rauhaisaan.
Käen kukunta jo viimein vaimenee,
uinuu lapsi tuoksussa ruusujen.
On hetki aikaa olla hiljaa.
Soi tuulessa viesti kesäinen:
Nyt on aika juhannuksen.

18. kesäkuuta 2014

Vauva-ajan arjen pelastajat

 Lapsen oppiessa kävelemään, kiipeilemään ja puhumaan ei joidenkin mukaan voida enää puhua vauvasta. Onhan se totta ettei lapsi silloin enää kovin vauvamainen ole, mutta koska en vielä ole päässyt vauva-ajasta nauttimaan haluaisin meidän täystuhoa vielä vauvaksi kutsua sinne elokuulle jolloin ensimmäinen eletty vuosi täyttyy. Ei varmaan ole jäänyt epäselväksi ettei meillä ole ensimmäistä vuotta menty ihan helpointa tietä. Koska meidän kamera on matkoilla, päätin esitellä meidän hankalan vauva-ajan pienet helpottajat.


En isompien lasten kohdalla ollut mikään sitterin kannattaja. Mielestäni lapsi pärjäsi aivan yhtä hyvin lattialla möllöttämässä kuin tilaa vievässä härpäkkeessä. Nyt tämän nuorimman kohdalla päätin kuitenkin antaa Babybjörnin Balance sitterille mahdollisuuden. Onneksi päätin sillä sitteristä muodostui yksi meidän pelastuksista! Lattiallahan refluksioireista kärsivä Jyrä ei ole makoillen viihtynyt. Sitterissä taas asento oli sopivan pysty ja vauvan pystyi hetkeksi laskemaan käsistään ilman sekunnin murto-osassa alkavaa huutokonserttia. Ergonominen muotoilu, helppo kolmen asennon säätö, lapsen oman liikkeen aiheuttama keinuminen ja konepestävä kangas vakuuttivat minut täysin. Tämä härpäke, johon kyllä varpaitamme löimme liiankin usein, ei kuitenkaan ollut sellainen kauhistus mitä aikaisemmin olin kaupoissa ahdistuneena katsellut.  
Sitteriin saatava puulelu teki siitä vieläkin loistavamman. Jo muutaman kuukauden ikäisestä tämä lelu viihdytti. Tässä 3kk-kuvassa tarttuminen onnistui jo hienosti. Toisinaan tämä kokonaisuus on käytössä meillä vieläkin sillä painorajaan 13kg meillä on vielä todella reilusti matkaa!
 
Manducan ostin jo Pikkutäryn aikaan enkä vieläkään ole hetkeäkään katunut! Vannoin joskus etten ikinä osta mitään kantoliinaa tai muuta vastaavaa. Koin etteivät ne tosiaankaan olleet minua varten. Huutava, sylissä asuva pieni vauva laittoi kuitenkin etsimään jotain ratkaisua isosiskon hoitamiseen ja ruuan laittamiseen. Tuolloin törmäsin Manducaan, joka tuntui kantolaitteita vastustavasta tarpeeksi yksinkertaiselle ja mukavalle. Manducan suunnittelija Petra Schachtnerin tavoitteena oli kantoväline, jolla voisi kantaa eri-ikäisiä helposti ja mukavasti ilman lisävarusteita ja pelkoa säätöjen loppumisesta. Juuri sellainen tämä kantoreppu onkin!
Kuva täältä
Manducan käyttö on helppo oppia. Yhdessä paketissa on kaikki mitä tarvitsee vastasyntyneestä alkaen. Manducassa on siis integroitu vauvatuki, joka takaa ortopedisesti oikean asennon ja kantamisen voikin aloittaa vauvan ollessa 3,5kg. Integroitu korkeudensäätö taas tukee isomman lapsen selkää. Manducan avulla jaksoin kantaa vauvaa tunnista toiseen pystyen samalla tekemään vaikka mitä. Olen jopa imettänyt pienimmän ollessa Manducassa ja hyvin onnistui! Pikkutäry lopetti todella aikaisin rattaissa viihtymisen, joten usein hoidimme näyteikkunoissa juoksentelut välttääkseni kaupoilla asioinnit Manducan kanssa. Isommankaan lapsen kantaminen ei tunnu pahalle ja kantaa voi halutessaan jopa lonkalla. Voisin ylistää tätä loputtomiin!
 
Kolmas asia mikä on tuonut hetken helpotuksen ei oikeastaan ole mikään lastentarvike vaan todella edullinen hankinta. Ostin hoitopöydän viereen tauluiksi Onni ja Ilona katselukortteja. Näissä oli jotain ihmeellistä taikaa sillä pahinkin huuto loppui pojan päästessä hoitopöydälle aurinkoa ja muita tauluja katsomaan. Eikä reaktio jäänyt pelkkään huudon loppumiseen vaan tilalle tuli maailman ihanan hymy ja myöhemmin nauru sekä jokeltelu. Edes neuvolan perinteinen hymynaamakuva ei saanut huutoa loppumaan, mutta hoitopöydän kuvat toimivat edes hetken joka ikinen kerta! Voitte varmasti kuvitella kuinka usein me hoitopöydällä ollaan aikaamme vietettykään näiden kaikkien kuukausien aikana!
 
 
 Toivottavasti tämä aurinko jaksaa tuoda taikavoimillaan pian sen ihka oikeankin taas meidän kaikkien iloksi kesäpäiviä lämmittämään!
 

17. kesäkuuta 2014

Klo 8:03

 Toisilla aamu vasta alkamassa, meillä lähes kokonaan valvottu yö ja useita huudon täyteisiä aamutunteja takana. Vauvan huutaessa toista tai viimeistään kolmatta tuntia tulee pakostikin mieleen kuka ihme toi meille pikkupirun? Mitä ihanaa muka vauvoissa on? Voiko vauvan palauttaa tai edes vaihtaa toiseen yksilöön? Kai niillä nyt joku takuuaika on?

 Isommat lapset alkavat juuri heräilemään, joten päivä on taas jaksettava kahvin voimalla. Pikkupiru sentään katosi ja sen tilalla sängyssä on maailman suloisin pieni mies, josta en ikinä luopuisi mistään hinnasta. Kyllä tämä päivä tästä vielä iloksi muuttuu!

16. kesäkuuta 2014

Kesällä huvitellaan, mutta missä?

 Viime kesänä emme vaikean raskauteni takia tehneet oikeastaan mitään normaalista poikkeavaa. Jäi huvipuistot ja muut kesähuvit lapsilta kokematta. Hyvinhän nuo silti viihtyivät, mutta tänä kesänä päätimme huvitella edes hieman. Pari vuotta Tellua vanhemmalla kummitytöllämme on kesäloman aikaan synttärit ja hänelle haluamme antaa pääasiassa lahjaksi aikaamme. Viikonloppu tai viikko kummilassa olisi tälle lapselle tuiki tavallista joten päätimme ottaa tytön mukaan huvittelureissulle. Enää pitäisi löytää kohde, jossa koko porukka viihtyisi.

Särkänniemessä varmasti riittäisi näkemistä ja koettavaa kaikille. Laitteita löytyy joka lähtöön ja lisäksi on tietysti delfinaariota, Koiramäkeä, Angry Birdsejä ja ties mitä muuta. Kaksi elämysavainta ja yksi ipana-avain maksaisivat ennakkoon ostettuna 99€. Epäselväksi jäi tarvitsevatko aikuiset pääsylippuja huvipuiston alueelle, mutta ainakin delfinaarioonhan sellainen tarvitaan selkä Koiramäkeen. Kumpaiseenkin sisäänpääsy ilman ranneketta on 13€ per nassu.

Linnanmäellä kävimme joskus Pikkutäryn ollessa ihan pieni. Laitteita löytyy varmasti kaikille halukkaille, mutta uskaltaako maalaiselämään tottuneita tyttöjä päästää yksin liikkumaan? Epäilen vahvasti ettei pienin laitteessa kävijä jaksa katsella isompien riemua ja isommat taas haluaisivat kieppua laitteissa koko rahan edestä. Pikkutärylle ja myös Jyrälle löytyisi muutamia ilmaisia laitteita, mutta jos kerran ollaan kunnolla menossa huvittelemaan täytyisi varmasti kuitenkin ostaa kolme ranneketta, joille S-etukortilla jäisi hintaa 102€.

Tykkimäki taitaisi olla sen verran pieni, että tyttöjen uskaltaisi antaa liikkua itsenäisestikin. Laitteita löytyisi varmasti kaikille lapsille sillä pieninkin pääsisi tyttöjen kanssa ilmaiseksi kolmeen laitteeseen. Lisäksi kaikki lapset nauttisivat varmasti minimaatilan eläimistä ja kaksi pienintä lasten seikkailumaan keinuista ja kiipeilytelineistä. Jos vanhemmilla vielä riittäisi päivän päätteeksi puhtia, voisi lapset käyttää iltapesulla uudessa vesipuistossa. Pelkillä huvipuiston rannekkeilla ja aikuisten aluemaksuilla hintaa tulee ennakkoon nettikioskista ostettuna 91€.

 100 euroa on siis kovin pieni raha huvitteluissa sillä pitäähän päivän aikana evästäkin nauttia ja saada edes pienet herkut vielä päälle. Yllämainittujen lisäksihän on vielä olemassa Puuhamaa, Visulahti, Muumimaailma ja liuta muita, mutta tänä kesänä me taidamme tehdä valinnan näiden kolmen väliltä. Muumimaailmaa oltiin kyllä ajateltu, mutta annetaan pienimmän vielä hieman kasvaa niin ymmärtää enemmän. Mihin noista kolmesta sitten kannattaa mennä? Lapset kyllä nauttivat varmasti kaikista kohteista joten ei kai tässä valinnassa voi ihan metsäänkään mennä :)

13. kesäkuuta 2014

Ihana 4-vuotias

 Pikkutäry on saavuttanut sen vaiheen, jossa uhmailevasta täystuhosta on kehittynyt suloinen hurmuri. Pian meillä siis ollaan jo 4 ja saan tämän lapsen kohdalla hetken hengähtää. Tellulla on vaikea vaihe menossa joten ihan ilman uhmakohtauksia en tosiaankaan pääse suvesta nauttimaan. Mielestäni Pikkutäry on kuitenkin juuri mahtavassa iässä; ei ole vielä niin hirveän iso muttei pienikään. Omatoimisuutta löytyy kaikessa ja tosiaan nyt uhman helpottaessa se ihana ja avulias luonnekin pääsee taas paremmin esille. Toisinaan ollaan liiankin avuliaita jolloin esim. kastellaan kasvimaa isoksi mutalammikoksi, mutta virheistähän nuo oppivat.


 Aloin miettimään pojan synttäreitä ja kyselin pojan toiveita. Pikkutäry vastasi että on jo niin iso ettei halua juhlia. Kavereita voidaan kutsua kylään leikkimään ja aikuisille tarjota kahvia, mutta ei mitään juhlia ja herkkuvuoria. Jos olisi kova helle epäilisin pojan saaneen auringonpistoksen, mutta usean varmistelun jälkeen on yhä samaa mieltä. Eipähän tarvitse tällä kertaa miettiä koristeluita ja ohjelmanumeroita villin poikalauman iloksi sankarin halutessa vain leikkiä parhaimpien ystäviensä kanssa.


 Lahjojen kanssa Pikkutäry on myös samalla linjalla eli ei kuulemma tarvitse mitään. Se keväällä mietitty uusi pyörä olisi kuulemma kiva mutta ei mitään muuta. Sukulaisille siis tarjotaan mahdollisuutta halutessaan osallistua kimppalahjaan. Kummeille ajattelin ehdottaa lahjakortteja joissa olisi yhteistä aikaa kummipoikansa kanssa. Oli kyse sitten ihan vaan leikkituokiosta meillä, retkestä, leffareissusta tai vaikka uimassa käymisestä uskoisin juuri tämän tyylisten lahjojen olevan Pikkutäryn mieleen. Kahdenkeskistä aikaa ilman ärsyttävää isosiskoa ja leikkejä sotkevaa pikkuveljeä.


 Yhden lelulahjan poika taitaa kyllä saada. Lapsimessuilla toivoi vielä synttärilahjaksi kaikkea ja lupasin jotain hankkiakin. Lupaushan on pidettävä, mutta se kai saa muuttua hieman matkalla? Keväällä saimme kerhosta menneen vuoden kerhokansion, jossa oli hauskasti lasta toisinaan muutamalla kysymyksellä haastateltu. Yksi haastattelu koski leikkejä ja siinä oli maininta pojan lempileikkien olevan juna- ja maatilaleikit. Tästä tulikin heti mieleeni Lapsille.comin teemalaatikot. Pikkutäryn toiveissa vielä lapsimessuilla kyllä oli palokunta teemalaatikko, mutta lempileikeistä tuli mieleeni maatilaloota.
 Nämä saisivat ehkä olla jopa pienimmältä rauhassa sillä Jyrä rakastaa vain autoja. Pienin kulkee aina auto käsissä ja turvakaukaloon laitettaessa alkaa hillitön päristely. Vielä muutama kuukausi sitten ei Pikkutäry olisi varmasti veljelleen autoja lainannut, mutta nyt on kantanut oma-aloitteisesti valtavan autovuoren alas. Toivottavasti tämä ikäkausi kestäisi vielä pitkään ja tarttuisi siinä samalla Telluunkin!

10. kesäkuuta 2014

Vihdoin!!!

 Tänään kirmasin postiin hakemaan kauan odotettua pakettia. Meidän tietokone siis tuli vihdoin monien mutkien kautta huollosta! Tai ei tämä meidän oma ole vaan takuun myötä saimme ihan uuden sillä vanhassa oli joku mystinen vika mitä eivät löytäneet. Pakettikin seilasi viime viikon kadoksissa jossain, mutta nyt siis onnellisesti käytössä :)


 Yritän ehtiä mahdollisimman pian taas normaaliin postausarkeen kiinni, mutta vielä kone vaatii ennen sitä ohjelmien asennuksia yms. pientä jotka jätän suosiolla miehelle. Sen verran tapahtumasta opin, ettei tosiaankaan pidä kaikkea säilyttää vain koneen uumenissa. Nyt onneksi huomasimme vian ajoissa ja saimme pelastettua kaiken, mutta huonostikin olisi voinut käydä.


 Ennen arkeen palaamista koittakaahan vaikka arvata mitkä ovat nuorimmaisen tuoreet mitat 10kk:n ikäisenä? Vihjeenä voin sanoa, että isommat lapset ovat olleet samaa kokoa noin suunnilleen puolet nuorempana.

4. kesäkuuta 2014

Onnea

Konetta ei näy eikä kuulu vieläkään! Loma siis jatkuu yhä ja sateista sekä viileämmistä säistä huolimatta kiirettä on pitänyt.
Tellu on lomansa alussa vielä vaiheessa jossa pikkuveljet on maailman ihanimpia. Saa nähdä kuinka kauan tätä autuutta kestää. Pikkutäry perusti oman pienen kasvimaan jonka kasvit kasvavat ihan liian hitaasti. Pienin rakastaa rappusia jotka pääsee vauhdilla ylös.
Onnea, vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulvillaan on siis meidän päivät.
Lämpöä ja ihania päiviä teille!