Pikkutäryn lahja testissä

Olin hieman yllättynyt, kun parikymppinen lapsiin tottumaton sinkkumies toi kummipojalleen lahjaksi tämän ihanan Skip Hopin valjasrepun

Kuva täältä

Oli siis selvästi huomannut meidän eväslaukun tai muuten erittäin hyvin perillä mausta. Täytyy myöntää, että ajattelin mielessäni mitä ihmettä me tehdään valjasrepulla? Repulla on taatusti käyttöä, mutta että niillä valjailla?? Täytyihän sitä kuitenkin testata! Ensin Pikkutäry oli innoissaan saadessaan repun selkäänsä, mutta valjaiden hihna jo hieman mietitytti. Keksin selittää, että nyt leikitään koiraa ja niinpä poika läähätti innoissaan koko kirppiskierroksen ajan :) Kyllä muuten ihmiset katsoivatkin pitkään! Koko aikaa en poikaa kuitenkaan valjaissa kuljettanut, mutta ehkä hieman lämpenin repulle kuitenkin. Pikkutäry ei oikein viihdy rattaissa, mutta etenkin kassajonoissa menettää hermonsa välittömästi juosten silloin karkuun. Valjasrepulla pojan saa pysymään tarvittaessa aloillaan, mutta valitettavasti kapinahuutoon tämäkään ei tehoa.

Testissä PO.P:n verkkokauppa

 Tarpeeksi kun tylsistyy sitä keksii lähes mitä vaan. Me päätettiin lasten kanssa kokeilla miten toimii kauan kaivattu Polarn O. Pyretin nettikauppa kun toimituskulujakaan ei vielä ollut. Valikoima oli kyllä itselleni pettymys ja pitkään ajattelin etten tilaakaan mitään. Osittain tästä pettymyksestä johtuen annoin Pikkutäryn valita itselleen t-paidan. Tellu ei nyt saanut mitään koska ei tähän hätään tarvitse ja mitään pakko saada-fiilistä ei mistään tullut. Viime viikon tiistaina tilattu paita löytyi sitten tänään postilaatikosta, joten reilu viikko meni. Joillain ei ilmeisesti ole tilaus onnistunut laisinkaan joten jännitin kuinka käy, kunnes loppuviikosta sähköpostista löytyi ilmoitus toimituksesta. Voihan se olla, että näin alkuun on valtavasti tilauksia tullutkin, mutta kärsimättömälle tämäkin aika tuntuu jo pitkälle.

Mitä Pikkutäry sitten valitsikaan? Oikeastaan varmaan lähes ainoan t-paidan joka  pikkupoikaa olisi tarjonnasta voinut kiinnostaakaan.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Koska ei Pikkutäryn kanssa päästä ihmisten ilmoille (onneksi pakastimessa on ruokaa miehen ollessa tämän viikon töiden takia poissa), ollaan nautittu ihan vaan kotipihan ihmeistä. Tarkemmin ollaan mm. bongattu traktoreita, kuunneltu lintujen laulua ja  iltaisin kiikaroitu metsän eläimiä. Tellu viihtyy päivät pitkät ulkosalla ja saan olla siitä onnellinen, että saan joka päivä maljakkoon uuden kukkakimpun.

 Meillä siis on tälläinen useita kymmeniä metrejä pitkä kukkameri heti oman tontin ulkopuolella. Metsämansikoitakin on tulossa valtavasti ja niiden kypsymistä tyttö odottaa jo innoissaan :)

 Pikkutäry taas ei kukista välitä, mutta kykkii pitkiä toveja katsellen ampiaisia ja mehiläisiä työssään. Aluksi pelkäsi pistämistä (hyvä niin), mutta pian huomasi nätisti katsomisen onnistuvan ilman piikkejä. Myös muurahaiset, koppakuoriaiset ja madot ovat kiinnostavia, mutta hämähäkit liiskataan nopeasti kiljuen.

Ja kerran kun luontoaiheissa liikutaan niin pakko hehkuttaa täällä mainitsemastani hyttyspuikosta olevan vastoin epäilyjäni oikeasti hyötyä! Yöt ovat sujuneet kaikilta ilman raapimista ja ininäkin onneksi loppui löydettyämme hyttysten sisäänkäynnin :)