31. joulukuuta 2019

Vuosi 2019 nippuun

 Vuoden viimeistä taas viedään ja samalla pääsemme pian uudelle vuosikymmenelle. Kymmeneen vuoteen onkin mahtunut hurjasti ihania asioita, joista päällimmäisenä tietysti meidän poikien syntymät. Toisaalta osa noista vuosista ovat olleet omalla laillaan kovin raskaita ja usvaisia.  Onpahan ainakin nähty niin päivän ihanuudet, aamun ensisäteet kuin yön kauneudetkin. On opittu nauttimaan entistä paremmin arjen pienistä iloista ja olemaan kiitollisia siitä mitä meillä on.


 Vuosi sitten suunnittelimme vuoden 2019 olevan stressittömämpi hyvän olon vuosi ja paljon positiivisia muutoksia sillä saralla saimmekin aikaan. Koin vihdoin taas löytäneeni energisen minäni ja voin niin sisäisesti kuin ulkoisestikin paremmin kuin vuosikausiin. Blogin kannalta toki muutos oli hieman surkeampi, sillä en enää istu bloggaamassa yömyöhään, eikä aikaa päivisin välttämättä löydy.

 Pian päättyvä vuosi oli omalla laillaan raskas, mutta hyvin perhekeskeinen. Vuosi oli täynnä elämää sen kaikkine tunnetiloineen. Olemme vuoden aikana saaneet ihastella Onnin sosiaalista kehittymistä ja Aarren kasvua touhukkaaksi pikkumieheksi sekä nähneet lapsen innosta tuikkivat silmät, kun oma lempiurheilulaji on löytynyt. Kaikkiaan tämä vuosi on ollut ihan hyvä perusvuosi muiden joukossa. Ei mikään huippu ihana, mutta monta hymyn suupielille tuovaa muistoa se kätkee sisäänsä.





 Vuoden aikana kävimme paljon museoissa ja rakensimme nuotiopaikan sekä laavun mökille. Juhlimme miehen kanssa 10. aviovuotta, mutta valitettavasti häämatka odottaa yhä edelleen tekemistään. Olemme hitsaantuneet avioparina sekä perheenä entistä enemmän yhteen ja odotamme mielenkiinnolla uuden vuoden tuomia seikkailuja. Vuosi 2020 täältä tullaan!


 Lopuksi haluan kiittää sinua tästä vuodesta ja toivottaa onnen hetkiä uudelle vuosikymmenelle♥

30. joulukuuta 2019

Meidän joulukuu

 Enpä olisi kuukausi sitten uskonut kuinka rentoon joulukuuhun pystymmekään. Osasyyllinen tähän taitaa kyllä olla sairasteluputki, joka yllätti taudilla jos neljännelläkin perheemme jäseniä.  Lisäksi joulukuun juhlat ja kiireet sekä tonttupajan ahkerointi takasivat taas yhden blogiloman. Ennen päivittelin blogia usein lasten mentyä nukkumaan tai alkuyöstä, mutta nyt nautin ennemmin kaikesta vähäisestä kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa ja pidän univelat kurissa. Kysyjille ja ihmettelijöille siis tiedoksi, täällä ollaan yhä! Muutama lisätunti vuorokauteen olisi vain blogin kannalta tarvittavaa.
 Joulukuu meni meidän perheessä siis pitkälti aina jonkun potiessa. Sairastelujen lisäksi ehdimme kuitenkin nauttimaan joulun ajasta tuttuun tapaan. Leivoimme valtavat kasat pipareita, askartelimme hauskoja juttuja, teimme jouluisia askareita ja yllätyksiä läheisille. Onnin hittimateriaali oli tänä vuonna puu ja hän nikkaroikin hauskat jouluiset kortit. Tellu maalasi tauluja ja Aarre taas tykästyi tonttu-teemaan eikä muut askarteluideat tahtoneet kelvata.
 Kerrottavaa tästä kuusta riittäisi varmasti maratonipostauksen verran. Siispä on ehkä parempi listata kohokohdat:

♥ Aarre kulki kirjaimellisesti koko kuun tonttulakki päässään. Hän oikeasti nukkuikin lakin kanssa!
♥ Odotimme kovasti lunta ja odottelemme yhä. Alkukuusta maa oli hieman valkoinen, mutta muutamaan lumiukkoon on lumileikit jääneet.
♥ Tutkimme perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivänä aarrelaatikkoani, josta löytyy sodanaikaisia kuvia ja isompia lapsia kiinnostavia kirjeitä.
♥ Vietimme miehen kanssa päivän ihan kaksin, vaikka miehen päivystys vähän toikin päivän kulkuun jännitystä.
♥ Testasimme onko nousevan kuun aikaan kaadettu kuusi oikeasti parempi. Vielä ei ole juurikaan karissut!
♥ Luimme 27 erilaista jouluista kirjaa, osan vieläpä useampaan kertaan.
♥ Nautimme lämpimästä glögistä niin sisällä kuin ulkonakin
♥ Osa meistä kävi elokuvissa.
♥ Toteutimme isojen poikien pitkäaikaisen haaveen ja kävimme ihastelemassa Cola-rekkaa. Ei tosin jonotettu tuntia porttien sisäpuolelle.
♥ Otimme osaa koululaisen harrastusjoukkueen perhepäivään ja urheilemisesta tykkäävä Onni sai siitäkin kipinän. 30km:n harrastusmatka tullee siis ensi vuonna entistä tutummaksi.
♥ Osallistuimme jouluisiin tapahtumiin ja kävimme moikkaamassa useampaan kertaan itse joulupukkia. Aarrella oli kova hätä, muistaahan vanha pukki varmasti hänen tärkeimmän toiveensa.
♥ Onni haaveili tontun ammatista ja aattona joulupukki toivotti tervetulleeksi tonttukouluun! Enää jännittää, koskahan tuo koulu alkaa?!

 Jouluaaton me vietimme kotona. Lapset koristelivat aamulla kuusen ja etenkin alaoksilta voikin löytää 3-4 pallon sarjoja Aarren vähän innostuessa. Mies joutui kiireessä lähteä etsimään vielä kaupoista varalamppuja kuusen valoihin. Eihän niitä löytynyt, joten led-valosarja toimi kyllä kauniisti sekin. Lounaaksi söimme riisipuuroa ja vanhempien tehdessä viimeisiä jouluruokia, pojat leikkivät ja pelailivat jännityksissään. Päivän vähän hämärtyessä Onni vei koristelemansa kynttilän kumminsa haudalle ja itse koitin rauhoittaa hieman ylikierroksilla käyvää Aarrea. Pian jouluaterian jälkeen onneksi kuitenkin se odotettu vieras tuli ja voi kääk mikä määrä lahjoja hänellä olikaan mukanaan. Aarre sai kun saikin toivomansa paloauton ja Onni traktoriinsa peräkärryn, mutta muutoin lahjavuoresta paljastui pitkälti harrastusvälineitä, kirjoja ja vaatteita.
 Joulupäivä ja tapaninpäivä olivatkin omistettu yhdessäololle niin oman perheen kuin läheistenkin kesken. Nautimme jouluisista herkuista, pelailimme ja luimme. Nauroimme paljon ja tietysti leikimme. Kävimme perinteisellä joulupäivällisellä mummolassa ja nautimme ystävien seurasta. Lasten mentyä nukkumaan nautimme miehen kanssa kaksin harvinaisesta tilanteesta, sillä miehellä oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koko joulu vapaa! Sen parempaa joululahjaa emme voineetkaan saada.

Nyt joulun jälkeen olemme jatkaneet lomailua oikeastaan samaan malliin. Koululaiset ovat käyneet yökyläilemässä, mutta muuten olemme ottaneet vain rennosti ja nauttineet kiireettömyydestä. Jokainen lapsi vuorollaan on saanut arkea enemmän kahdenkeskistä aikaa ja muutoin olemme touhuilleet yhdessä kasassa leikkien, pelien, askarteluiden ja liikunnan merkeissä. Tällä samalla rennolla fiiliksellä on hyvä jatkaa uudelle vuosikymmenelle.

 Mitä sinun loppuvuoteesi kuuluu?





4. joulukuuta 2019

Kaipaako joulukoti kaupan koristeita?

 Loppusyksystä kaupan hyllyt täyttyvät toinen toistaan upeammista joulukoristeista. Nuo koristerivit houkuttelevat ostajia luokseen ja usein me joulupiiskurin kanssa riennämme oitis uutuuksia ihastelemaan. Ihailevilta huokauksilta ja 'ostetaanko'-hihkaisuilta ei voi välttyä. Koristeet jätetään kuitenkin vielä loka-marraskuun vaihteessa hyllyyn ja sama ihasteluryntäys toistuu hieman lievempänä kerta toisensa jälkeen.
 Voin myöntää, että meillä kaapit pursuilevat joulukoristeista! Laatikoiden kätköistä löytyy toinen toistaan suloisempia koristeita, joista ei missään nimessä raaski luopua. Lapsetkin rakastavat niitä. Harva noista koristeista kuitenkaan on sieltä kauppojen ihanuuksien joukosta. Laatikoistamme löytyvät joulukoristeet kertovat omalta osaltaan tarinaa lapsiemme jouluista. Nuo koristeet ovat lapsiemme pieniä aarteita, sillä he ovat ne itse tehneet.

 Jo vuosikausia olemme viettäneet joulun alla päivittäisiä askarteluhetkiä. Se vähentää lasten jännitystä, mutta on myös mukavaa yhteistä puuhaa. Laatikoissamme on askarteluja, joita olen tehnyt vuoroon jokaisen lapsen kanssa. Jokainen noista askarteluista on samasta muotista, mutta joista erottuvat vuodet ja jokainen on kuitenkin selvästi tekijänsä näköinen. Sitten on myös iso joukko eri vuosien hittejä, mutta iloa jokaisessa koristeessa on tunteiden lisäksi rutkasti mukana. Onnekseni lapset ovat antaneet paljon säilöttyjä enemmän tuotoksiaan myös muille eikä jokainen suloinen askartelu ole kestänyt leikkimistä tai vuosia.
 Löytyy meidän kaapeista paljon myös niitä kaupan joulukoristeita. Myönnän ostaneeni muutaman tänäkin vuonna. Silti meidän perheen joulun koristelusta vastaa suurimmaksi osaksi lapset, jotka suuren ylpeyden vallassa laittavat ihan itse tekemänsä koristeet esille. Aarrekin silmät loistaen ja riemuissaan hyppien esittelee kaikille vieraille hänen ihan omia juttujaan.  Eikä sitä vanhempanakaan koe mistään ostetusta koristeesta yhtä mahtavaa tunnetta.

Miksi siis viettää kulutusjuhlaa, kun ne lasten mielestä parhaat jutut syntyvät kuitenkin paperirullasta ja paperista tai muista yksinkertaisista materiaaleista? Pitäisikö meidän aikuisten lasten tavoin arvostaa joulun koristelussa enemmän pieniä asioita ja nauttia itse tekemisen riemusta ainaisen ostamisen sijaan? Joulussa perimmäisenä, kun kuitenkin on kyse aivan muusta kuin kodin juhla-asusta.

2. joulukuuta 2019

Näkyykö tonttuja?

 Onni haaveilee tulevansa joskus ihan oikeaksi tontuksi. Voi kuinka paljon kivoja ja jännittäviä hommia tontuilla hänen mielestä onkaan eivätkä ne lopu kesken! Oikeastaan tuntuu kuin Onnin sisällä asuisikin pieni iloinen tonttu. Niin innoissaan ja onnellisena hän aina joulua odottaa.
 Aarre puolestaan matkii tietysti veljeään. Eräänä arkiaamuna hän kaipasi kiikareita. Sellaisia ei siihen hätään löytynyt, mutta Aarrea ei tarvinnut houkutella askartelemaan. Näin joulun alla päädyttiinkin tekemään oikeat tonttujen kiikarit, joista taisi tulla kyllä joulupukin versiot.
 Päällystettiin siis kaksi paperirullaa punaisella ja tehtiin koristeeksi mustasta sekä kultaisesta kartongista vyö. Hihnaksi jouluista nauhaa ja joulun hittikiikarit olivat valmiit! Onni teki tietysti myös eskarista tullessaan itselleen omat ja näillä näkee kuulemma hyvin niin tonttujen jäljet, piilopaikat, metsän eläimet kuin kiltit lapsetkin. Niin ja tuhma aikuiset myös eli täytynee muistaa olla kiltisti ;)


1. joulukuuta 2019

Joulukuun eka

 Kuten ehkä jo huomasit, tänä vuonna ei blogissa availla joulukalenterin luukkuja. Olen pitkään puhunut pyrkimyksestä stressittömään elämään ja aika pitkälle tämä päätös juontaa juurensa siihen. Luvassa on tänäkin vuonna meidän perheen jouluvalmisteluja, askarteluja, herkkuja yms. aikaisemmilta vuosilta tuttua, mutta ainut ero on siinä, etteivät postaukset ole sidottuna päiviin eikä itseni tarvitse panikoida valottomuuden kanssa tai valvoa yötä myöten luukkuja väkertämässä. Kalenterittomuudesta huolimatta toivottavasti viihdyt matkassamme kohti joulua!
 Joulutohinat ovat olleet täällä käynnissä jo pitkään. Erilaisia pipareita on leivottu kymmeniä pellillisiä, on askarreltu ja aloitettu itse tehtyjä joululahjoja. Päivän satuhetket ovat muuttuneet jouluisiksi jo kuukausi sitten, talossa hyräillään ahkerasti joululauluja ja sadepäivänä on Petteri Punakuono elokuvakin jo katsottu. On nautittu riisipuuroa, glögiä ja muita joulun herkkuja. Vain kunnon lumipeite on puuttunut.
 Tänä vuonna me matkaamme kohti joulua hyvin rennosti lasten ehdoilla. On mukavaa huomata kuinka Aarre nauttii joulun puuhista sekä tunnelmasta ja odottaa tietysti jo innokkaana joulupukin tapaamista. Onni on nimennyt itsensä joulupiiskuriksi ja tämän piiskurin komennossa ei valitettavasti vältytä joulusiivoltakaan. Hän nimittäin on hyvin tarkka, ettei verhoja vaihdeta ilman ikkunoiden pesua tai sauna ole joulusauna ilman sen kuuraamista. Onneksi ei sentään ole vielä keksinyt kaappien siivoamista :D

 Näillä tunnelmilla toivotamme sinulle ihanaa joulun odotusta♥

27. marraskuuta 2019

Askel paljasjalkakenkien maailmaan

 Kerroin kesällä täällä kuinka Aarre rakasti kulkea paljain jaloin. Sukkia hän on vihannut aina, mutta syksyn tullen sain tuskailla kenkien pukemisen kanssa päivittäin. Etenkin saapaskelien aikaan Aarre ei juossut entiseen malliin ja valitti kipua vuoroin kummassakin jalassa. Mitään ulkoista syytä tuolle kivulle ei löytynyt ja kenkien oikea kokokin tuli tarkastettua useaan kertaan. Hiljalleen sisätiloissa tuo kipu kuitenkin aina hävisi eikä syy ollut ainakaan erilaisissa liikkumistavoissa. Aarrehan mieluiten juoksee, hyppii tai tanssii paikasta toiseen.
 Kun kuulin ensimmäistä kertaa syksyllä Affenzahnin paljasjalkakengistä, tiesin Aarren talvikenkien löytyneen. Moni muukin taisi olla innoissaan, sillä meidän koko oli hetken loppunut. Viime viikolla kuitenkin vihdoin Aarre pääsi kenkiä sovittamaan ja voi kuinka hän kenkiin tykästyikään! Illalla poika testasi kengät mm. wobbelilla, bobleseilla, hyppien ja juosten eikä olisi halunnut riisua kenkiä edes nukkumaan käydessä. Hiljaa sisälläni tuuletin, sillä noiden kenkien oli pakko olla oikeasti todella mukavat Aarren jalassa.
Nämä Affenzahnin paljasjalkakengät ovat siis suunniteltu niin, että jalka voi kehittyä ja liikkua oikein. Kenkä on vesitiivis ja hengittävä, mutta sen kolme kerrosta pitäisi taata lämmittävyys talven pakkasilla. Aarren ääreisverenkierto ei tunnetusti ole parhaasta päästä, joten mielenkiinnolla odotan kuinka lämpimäksi kenkä osoittautuu.
Tähän asti olemme olleet erittäin tyytyväisiä näihin paljasjalkakenkiin eikä nämä pikaisesti ohimennen vilkkaasta pojasta otetut kuvat tee oikeutta näille ihanille kengille. Nämä paljasjalkakengät on helppo taaperon itse pukea, loskakelit ovat pitäneet jalat kuivana ja pitoa on löytynyt myös hieman liukkaammilla pinnoilla. Parasta on kuitenkin se, että lapsi itse viihtyy ja tykkää kengistään.
 Onko sinulla kokemusta paljasjalkakengistä?

17. marraskuuta 2019

Mitä kuuluu?

 Olen ollut koko syksyn todella väsynyt. Ensin ajattelin vain kaipaavani kesän valoisuutta, mutta lopulta oli myönnettävä väsymyksen tulevan sisältä päin. Reilut 10 omalla laillaan rankkaa vuotta takana enkä ollut ajoissa huomannut kehoni varoitusmerkkejä tai pitänyt itsestäni tarpeeksi hyvää huolta. Monta kertaa tiedostin, että pitäisi, vaan kaiken kiireen keskellä se lopulta hiljalleen vain jäi.
 Viime aikoina olen keskittynyt arjen pyörityksen lisäksi opettelemaan uudestaan myös lepäämään kuunnellen kehoni viestejä. Nyt mm. pahin väsymys ja huimaus ovat helpottaneet, kiitos lisäraudan. Lenkitkin kulkee taas toisella tavalla voimien lisääntyessä ja kehon virheasentojen hiljalleen korjaantuessa. Olen viimeisen kuukauden aikana neulonut enemmän kuin 10 vuoteen yhteensä, lukenut kymmeniä satuja päivässä ja nauttinut kävelemisestä jopa sadepäivinä. Olen koneella istumisen ja bloggaamisen sijaan kuin huomaamattani keskittynyt aktiivisempaan elämään, sillä en edes muista milloin viimeksi se olisi tuntunut yhtä hyvälle!  Ja ei, tämä muutos ei nyt millään lailla liity raskauteen. Meille ei valitettavasti ole tällä hetkellä tulossa lisää lapsia toisin kuin on suoraan udeltu ja olen kuullut huhuttavan.

  Vuorokaudessa on vakiomäärä tunteja ja keskittyessäni uusiin tuuliin, on se tietysti ollut jostain pois. Tällä kertaa kärsijänä on ollut blogimaailma, vaikka postausideoita ja aiheita olenkin mielessäni pyöritellyt. Muutaman kerran istahdin jopa koneen ääreen, mutta lähes jokailtainen netin pätkiminen sai pidettyä tehokkaasti poissa. Tässä siis pikakelauksena se, mitä täällä on tapahtunut.
  Viimeisen kuukauden aikana ainakin joku meistä on myös:
♥ Ihastellut syksyn kauneutta
♥ Käynyt teatterissa ja elokuvissa
♥ Tunnelmoinut pimeydessä
♥ Nauttinut rauhallisesta ravintolaillallisesta
♥ Mennyt uimaan
♥ Ollut innostunut harjoituskauden alusta
♥ Leiponut erilaisia kauden herkkuja
♥ Keksinyt hyväntekeväisyystempauksia
♥ Saanut uuden kaverin
♥ Nauttinut syyspäivistä metsällä
♥ Paistanut vaahtokarkkia nuotiolla
♥ Nauttinut isänpäivästä, jolloin isä ehti kerrankin olemaan koko päivän läsnä
♥ Askarrellut sekä jakanut näkyvyyttä muillekin
♥ Riemuinnut ensilumesta ja kuuran kauneudesta
♥ Aloittanut joulunodotuksen
 Jouluun on vielä reilu kuukausi aikaa, mutta meillä on jo täysi joulutohina päällä. Joulua niin kovin rakastava Onni nimittäin nimesi itsensä joulupiiskuriksi eikä päivääkään mene ilman jouluun valmistautumista. Olen myös miettinyt mitä tehdä blogin joulukalenterin kanssa. Askarteluja yms. meillä syntyy kyllä hurjaa vauhtia, mutta onko aika ajanut jo blogijoulukalentereiden ohi? Instan puolella tätä jo kyselinkin ja vastaukset olivat vain 67% kalenterien puolesta. Vielä en siis ole päätöstä tehnyt, vaikka jotain jouluisia luonnoksia hiljalleen syntyykin.
  Tämän ns. lomani aikana olen varmaan tipahtanut ihan pihalle kaikesta etenkin somemaailmassa tapahtuneesta. Pienen irtioton jälkeen on kuitenkin mukava palata takaisin uusin voimin. Ensimmäiseksi kuulisin erittäin mielelläni mitä sinulle kuuluu?


7. lokakuuta 2019

2 vuotta

 Hetki sitten saimme juhlistaa jo 2-vuotiasta Aarrea. Ei sitä vieläkään pysty ymmärtämään kuinka nopeasti pieni lapsi kehittyykään tai vuosi vierähtää. Vastahan me ihmettelimme pientä vastasyntynyttä ja nyt talossa on jo erittäin touhukas miehen alku. Jotain on sentään pysynyt samana, sillä Aarre on yhä perheen silmäterä, joka saa kilpaa osakseen haleja ja huomiota. Tosin nyt jo 'mene pois'-huutojakin kuulee pojan sotkiessa isompien puuhia :D Millainen tuo meillä asuva pieni suloisuus sitten onkaan?
 2-vuotias Aarre:
♥ On hurmaava pikkuapulainen, joka kiiruhtaa vauhdilla mukaan kokkaamaan, siivoamaan, ulkotöihin jne. missä milloinkin tapahtuu.

♥ Viljelee minä-sanaa ja lempilause on varmasti 'Eiku minä ite!' Osaa omasta mielestään tietysti vähintään saman kuin isommatkin ja selviää yksin kaikesta. Jopa yläasteen matikka on hänestä helppo nakki :D
♥ On selvästi sosiaalisin lapsista ja mieluusti haastelee tuntemattomienkin kanssa. Unohtaa uusissakin hauskoissa paikoissa täysin äidin olemassaolon, kunnes halipula iskee.

♥ Näyttää selvästi tunteensa. Halaa ja silittelee meitä usein onnellinen hymy kasvoillaan ja hakeutuu tiiviisti syliin, jos on paha mieli. Heiluttaa muristen suloinen kurttuilme kasvoillaan myös nyrkkiä mikäli suuttuu.

♥ Ymmärtää kaikki ohjeet, mutta kuulo on ilmeisen valikoiva. Puhua pälpättää kuin papupata, jos niin haluaa. Usein kuitenkin on vähäsanainen suomalainen mies ja kuittaa tyyliin 'nii, nii!', 'joo'o' ja 'eikä!'.

♥ Leikkii mielellään isompien kanssa, mutta nauttii hetkittäin myös yksin leikkimisestä. Menee mieluusti myös vieraiden lasten leikkeihin mukaan, mutta paras kaveri on kuitenkin aina Onni.

♥ Tykkää hurjasti ulkoilusta metsäretkineen, lukemisesta sekä autoleikeistä. Kasaa mielellään myös junarataa tai duplo-rakennelmia sekä hoitaa nukkea.

♥ On yleensä kaikkiruokainen, mutta herkkusienet on Aarresta koirille. Hedelmät ovat suurta herkkua, kanapasta lempiruokaa ja ruokajuomaksi menee kauramaitoa. Nauttii yhä myös muutamia kertoja päivässä aitoa eli äidinmaitoa.
♥ Omasta mielestään ei tarvitse enää päiväunia. Parhaiten unet tulevatkin väsytystaktiikalla eli pitkällä lenkillä, jolloin kotimatkalla silmät painuvat jo väkisinkin kiinni. Illalla nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä, mutta yleensä ehtii mylläämään koko sängyn ennen nukkumatin tuloa.

♥ Lyö usein jalalla rytmiä, mutta laulaa vain silloin kun kukaan ei kuule. Aarre usein käskee laulamaan laulun, mutta toisaalta ei tykkää mikäli käskemättä laulaa. Meidän oma pikkuinen pomo siis!
 Arki 2-vuotiaan kaiken osaavan tahtojan kanssa ei aina ole niin leppoisaa. Silmän välttäessä voi olla siskon huulirasvat pitkin pojan ihoa, isompien läksyt tehtynä, taideteokset seinässä tai kahvit lattialla, mutta ei Aarre sisimmässään pahaa tarkoita. Hän on hyvin avulias ja huomaavainen poika ja voi kuinka paljon tempauksistaan huolimatta Aarre tuokaan iloa meille kaikille! Sydän sulaa katsellessa kuinka hän innosta pomppii ja hihkuu perheenjäsenten tullessa kotiin. Tai kuinka hän kesken leikin saa rakkauskohtauksen ja pusuttelee meidät märäksi. Meidän oikea aarteemme♥



18. syyskuuta 2019

Syksyn ihanin gluteeniton juustokakku

 Tykkään yhdistää juhliin aina kauden makuja. Loppukesästä ja alkusyksystä tämä on tietyllä tapaa varsin haastavaa, sillä ihania, tuoreita raaka-aineita on saatavilla niin, ettei oikein osaisi valita. Tänä vuonna mustikat kypsyivät täällä parhaiten syvemmällä metsien kätköissä, emmekä saaneet omenoitakaan kuin vähän. Sen sijaan kaksi luumupuutamme olivat niin täynnä, että oksat lähes pettivät painolastin alla. Olemmekin antaneet niitä isot määrät halukkailla sekä tehneet mm. marmeladia joulutorttuihin, hilloa, pannukakkuja ja piirakoita. Eikä aherrus ja ahkera syöminen vieläkään tahdo näkyä missään!
  Koska luumusato on niin mahtava, päätin hyödyntää sitä myös Onnin syntymäpäiville. Ensin ajattelin tehdä vain piirakkaa tai minikuivakakkuja, mutta lopulta kiehtoi kokeilla luumun toimivuutta juustokakussa. Voi mikä taivaallinen herkku siitä syntyikään! Ei lainkaan liian makea vaan meidän makuumme sopivan kirpeähkö. Maku ilmeisesti hurmasi muutkin, sillä kaksi kakkua myöhemmin olen saanut maistaa sitä vain yhden palasen! Ehkä täytyisi vielä tehdä yksi miniversio itselle? Toisaalta tein pakastimeen muutaman satsin luumusosetta, sillä tämä kakku sopii hyvin myös jouluun!

 Koska juustokakku sai niin paljon kehuja, laitan reseptin jakoon. Valitettavasti kaikkeen en osaa antaa tarkkoja määriä, koska tein mm. luumusoseen määrän kanssa mututuntumalla molemmat kakut. Toiseen kakkuun jouduinkin vielä pienen määrän tekemään sosetta lisää ennen kiillettä. Toisaalta soseen määrällä saa myös vähän säädeltyä kuinka voimakkaan luumun maun kakkuun haluat.
Gluteeniton luumujuustokakku 

Tee tarvittaessa ensin luumusose tuoreista luumuista. Itse tein sosetta isomman määrän kerralla, joten valitettavasti tarkkaa määrää en osaa antaa. Arviolta yhteen kakkuun:
1,5l kivettömiä luumuja
puristus sitruunasta
1dl hillosokeria
ripaus kanelia
 Keitä noin 10 min, kunnes luumut pehmenevät. Soseuta ja purkita. Anna jäähtyä.

Pohja: (muistaakseni 24 tai 26cm vuokaan)
200g gluteenittomia pipareita
75g voita
Murskaa keksit ja sekoita sula voi joukkoon. Taputtele leivinpaperilla päällystetyn irtovuoan pohjalle ja laita vuoka hetkeksi jääkaappiin.

Täyte:
5 liivatetta
200g maustamatonta tuorejuustoa
n. 250g rahkaa (laitoin 500g:n purkista noin puolet, mutta 200g:n purkkikin riittää kyllä)
reilu 1dl sokeria (jos tykkäät kunnon makeasta laita väh. 1,5dl)
3tl vaniljasokeria
kanelia
3dl kermaa
arviolta 4-5dl luumusosetta
tilkka sitruunamehua
 Liota liivatelehtiä noin 5min. Vatkaa sillä välin tuorejuusto, sokerit, luumusose ja kanelit sekaisin sekä kerma erillisessä kipossa löysäksi vaahdoksi. Sulata liivatelehti kuumennetussa sitruunamehussa ja lisää ohuena nauhana tuorejuustoseoksen sekaan hyvin sekoittaen. Nostele käännellen kermavaahto seokseen kunnes täyte on tasaista. Kaada pohjan päälle, tasoita ja hyydytä jääkaapissa muutama tunti.

Päälle:
2,5dl luumusosetta
2 liivatetta
tilkka sitruunamehua
 Liota liivatelehtiä noin 5 min. Sulata kuumaan sitruunamehuun ja lisää seos luumusoseeseen sekoittaen. Kaada kakun päälle ja kaita jääkaappiin hyytymään mielellään seuraavaan päivään, jolloin kakun maut tulevat paremmin esille.

Kuva ei anna oikeutta tälle kakulle, mutta nappasin viimeisen palan pikaiseen kuvaan, ennen kuin se katosi Tellun suuhun :D

 Herkullista syksyn aikaa♥


4. syyskuuta 2019

Ehkä näin oli tarkoitettukin?

Kohta kuukausi tätä lukukautta takana ja voin vihdoin riemuissani todeta arjen sujuvan taas omalla painollaan. Aarre pitkään kiukkuisena vahti vain minua eikä oikein osannut puuhiinsa keskittyä. Raukka luuli munkin vielä katoavan jos selkäänsä kääntäisi ja lisäksi samaan syssyyn alkoi seuraavat hampaat puhkeamaan.  Päälle syksyn kiireisimmät viikot, joissa perheen aikatauluja sai oikein kunnolla sovitella yhteen. Huh, selvittiinpäs niistä kunnialla!
 Vihdoin enää taksin pihaan ajo ei aiheuta kiukkua vaan saa aikaan iloisen vilkutuksen. Ajatella, että useimmiten tuota taksia ajaa itse palomestari Teräs! Tai näin meidän pieni palomies Sami-fani ainakin kovasti luulee. Olemme myös jo voineet nauttia kahdenkeskisistä hetkistä ja kehitellä niitä ihan omia, kahdenkeskisiä päivärutiinejamme. Arki just nyt tuntuu kokonaisuudessaan mahtavalle!
 Arjen sujumisen myötä pohdin myös viime yönä kuinka tämä kaikki olikin ehkä tarkoitettu näin. Tarkoitan siis sitä, ettei toiveista huolimatta lapsille tullutkaan koskaan niitä pieniä ikäeroja. Nyt jokainen lapsista on saanut kokea myös tätä kiireetöntä arkea kaksin vanhemman kanssa. Näillä hetkillä on lapselle suuri merkitys, mutta samalla itse vanhempana näkee lapsessaan myös paljon uutta. Kun on enemmän aikaa keskittyä hetkiin, nuo hetket antavat myös enemmän.  On eriasia viettää kahdestaan useana päivänä 5 tuntia putkeen, kuin ottaa niitä pieniä kahdenkeskisiä hetkiä päivittäin. Ei sillä, etteikö nuokin päivittäiset hetket ole kaikille lapsillemme yhtä tärkeitä. Jokainen toki tarvitsee sen oman hetkensä!

 On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea Aarre meille ilman sisaruksiaan opettaakaan. Tähän asti hän on näyttänyt, ettei ehkä olekaan ihan niin sosiaalinen kuin on antanut ymmärtää. Aarre nauttii suuresti tutustua, jutella ja touhuilla ihmisten kanssa, mutta selvästi kaipaa myös Onnin tavoin sitä omaa tilaa. Kerhopäivän jälkeen seuraavana päivänä on parempi tehdä retki kahdestaan kuin sopia leikkitreffejä. Onnin kanssakin leikit sujuvat paremmin, kun Aarre saa joskus aamupäivisin puuhailla rauhassa yksin. Aarre tykkää myös laulaa ja musisoida, muttei kenenkään muun lapsen kanssa. Aivan kuin hän häpeilisi tai ujostelisi seurassa käyttää suloista lauluääntään. Kahdestaan taas hän palaa innosta oppia uusia lauluja ja kerrata vanhoja.

 Olisiko Aarre koskaan nauttinut samalla lailla musisoinnista, jos Onnin kanssa ikäero olisikin ollut pienempi? Pärjäisikö Onni nyt eskarissa yhtä loistavasti, ellei meillä olisi ollut samalla lailla kaksin aikaa kasvaa?  Ainahan voi jossitella tai kuvitella. Varmasti hienosti olisi pienemmilläkin ikäeroilla vuodet vierineet ja niitä ihania muistoja kertynyt. Asioilla on aina kaksi puolta ja vieläpä molemmissa paljon hyvää, mutta ehkä kaikki tosiaan meni sittenkin juuri niin kuin pitikin♥

28. elokuuta 2019

Tuoksuu jo vähän syksylle

 Ihana lämpö hellii taas ihoa ja mieltä. Lapset nauttivat uimisesta, herkutellaan jäätelöllä ja leikitään yhdessä vesisotaa. Välissä vähän tuoreita marjoja tai jäähilejuomaa ja kesäilot voivat jatkua. Todellisuudessa tuon kaiken nauttimisen keskellä on mielissä hieman haikeuttakin, sillä Onnin sanoja lainatakseni: Hmm tuoksuu jo vähä syksylle!
Vaikka vielä saadaan nauttia helteisestä säästä, on Onni havaintonsa kanssa aivan oikeassa. Illat ovat pimenneet, vilja kypsyy, usva luo omaa tunnelmaansa, lehdet leijailevat ja muutenkin luonto pukeutuu hiljalleen jo syksyn väreihin. Enää ei myöskään ole kesän kiireettömiä päiviä vaan kalenterit ovat täyttyneet arkisista menoista, kokouksista, vanhempainilloista ja harrastuksista, joita epätoivoisesti yritämme saada fiksusti soviteltua yhteen.
 Tällä hetkellä tuntuu, että kaipaisin vielä auringon ja valon tuomaa lisäenergiaa selvitäkseni syksyn kiireistä. Toisaalta tiedän innostuvani myös niistä syksyn ihanista puolista; kauniista ruskasta, tunnelmallisista illoista, sateen ropinasta jne. Tänä syksynä me myös ainakin yritämme:
♥ Saada mökillä vielä muutaman pihaprojektin valmiiksi
♥ Tehdä paljon yhteisiä metsäretkiä
♥ Käydä museoretkellä
♥ Hyödyntää ja säilöä syksyn satoa myös kokeillen uutta
♥ Tehdä koko perheen yhteisen reissun
♥ Juhlia meidän omaa vekkulia Aarrea
♥ Hyppiä vesilätäköissä ja lehtikasoissa
♥ Ihastella tähtitaivasta
♥ Panostaa omaan ja koko perheen hyvinvointiin
♥ Pistää loput ylimääräiset tavarat kiertoon ja sisustaa kotia
♥ Tehdä makumatkoja kotikeittiössä

 Ennen kesän lopullista katoamista syksyn tieltä kuitenkin vielä riemuitaan ja kerätään yhteisiä kesäisiä kokemuksia. Hieman loppukesästä nauttimista hidastaa tämän viikon aivan täpötäysi kalenteri, mutta viikonloppuna vietämme aikaa ystävien kanssa ja ehdimme myös juhlimaan 6-vuotiasta Onnia. Vieläkään ei voi käsittää, mihin aika oikein katoaa!

 Millaiselta sinun syksysi näyttää?