16. tammikuuta 2019

Kotiäiti vinkkaa - Kuinka selviät flunssaisena terveiden lasten kanssa

Terkkuja täältä! Tammikuu on jo puolessa välissä ja arki vienyt mukanaan. Tällä viikolla arki vain on ollut hieman haasteellisempaa, sillä olen joutunut selviämään siitä yksin flunssaisena lasten pysyessä terveinä. Yksinhuoltajille normaali tilanne, mutta monille muille kauhistus, etenkin jos talossa on vauhdikas, rajojaan kokeileva taapero.
 Ajattelinkin jakaa perinteiset kotiäidin vinkit kuinka selvitä tilanteesta.

♥ Kaikki lähtee asenteesta. Mikäli tilanne on se, ettei apua ole saatavilla, älä surkuttele vaan päätä selvitä tilanteesta. Sairastumisellesi et voi mitään, mutta ota sinkit ja muut saatavilla olevat flunssalääkkeet ja etsi tapahtuneesta ennemmin iloisia puolia samalla kuin kenties laadit teille sopivaa toimintasuunnitelmaa.

♥ Lepää aina kun on mahdollista. Kotityöt eivät karkaa mihinkään ja vaikka kenties kasvava kaaos ahdistaisikin keskitä voimasi lapsiisi ja parantumiseesi. Etenkin vilkkaan taaperon kanssa yhteiset päiväunet ovat ehdoton juttu jaksamisen kannalta

♥ Mene hyvällä omalla tunnolla sieltä mistä aita on matalin. Tilaa valmista ruokaa kotiin, sulata pakastimesta tai tee jotakin nopeaa. Anna ikätaso huomioiden lapsen selviytyä asioista itse, ellet jaksa olla pystyssä. Lapsi voi yllättää sinut monessakin asiassa.
♥ Katsokaa yhdessä lapsille mieluisia elokuvia, lukekaa satuja, pelleilkää peiton alla, rakentakaa sänkyyn tyynymaja tms. jossa lapset viihtyvät suht' aloillaan. Anna taaperolle jotain uutta tutkittavaa tai rajaa hänen tutkimusmatkansa alue johonkin tiettyyn huoneeseen. Esim. meiltä löytyy laatikko, jota lapset saavat tutkia vain poikkeusoloissa. Näin migreeni- ja sairaspäivinä saan levätä hetken helpommin.

♥ Lapsista on hauskaa tehdä asiat joskus toisin. Anna syödä olohuoneessa picnic-tyyliin, vaikka se normaalisti olisikin kiellettyä tai anna lapsen hoitaa vuorostaan sinua. Näin puuhista saattaa syntyä mahtava mielikuvitusleikki samalla kuin sinä vain makaat!

♥ Hemmottele itseäsi saatuasi lapset vihdoin yöunille ja käy itsekin ajoissa hyvillä mielin nukkumaan. Yksi selvitty päivä tarkoittaa normaalin arjen olevan taas päivän lähempänä.

♥ Muista, ettei sinun ole pakko selvitä kaikesta yksin. Pyydä rohkeasti lähipiiriltäsi apua tai palkkaa vaikka muutamaksi tunniksi lastenhoitaja.
 Hieman vanhempien lasten kanssa on luonnollisestikin jo helpompaa toimia, vaikka itse olisikin sairaana. Pienen lapsen energia taas syö helposti vanhemman vähäisiä voimavaroja, mutta pienellä luovuudella monista tilanteista selviää. Isommista lapsista on luonnollisesti suuri apu pienempien viihdyttämisessä, mutta päävastuu täytyy aina olla aikuisella! Yleensä taudit menevät ohi muutamassa päivässä, joten siitä selviää kyllä tavalla tai toisella.

 Mikä on sinun paras vinkkisi vanhemman sairaspäiviin?

10. tammikuuta 2019

Parasta just nyt

 Vuoden alussa ihmiset yleensä katsovat tulevaan vuoteen tavoitteita ja toiveita asettaen. Suunnitelmia ja toiveita on aina kiva miettiä, mutta itse yritän elää sekä nauttia hetkistä. Siispä päätin nyt jakaa kanssasi asioita, jotka mielestäni ovat parasta just nyt.

♥ Talven kauneus
 En missään nimessä ole talvi-ihmisiä vaan rakastan lämpöä. Kuitenkin jokaisessa vuodenajassa on ne omat ihanuutensa ja talvessa yksi sellainen on ehdottomasti sen kauneus. En voinut tällä viikollakaan kuin haltioituneena pyöriä ympyrää pihallamme ja huokaillen ihastella lumisia puita ja maisemia. Niin kaunista!

♥ Merinovilla ja viltin alla kölliminen
 Mitä pienempi ihminen, sen enemmän vaatekaapista löytyy merinovillaa, jonka ominaisuudet ovat mahtavat. Lämmittävien vaatteiden lisäksi nautimme myös talvella koko perheen voimin viltin alla köllimisestä ja pelleilystä. Kuinka mukavaa peiton alla onkaan myös lukea kirjaa!

♥ Sitrushedelmät
 Joulun suklaalla mässäilyn jälkeen sitrushedelmät tuntuvat täydellisille. Ei liian makeaa ja kuinka valloittavan piristäviä myös väreiltään!

♥ Pienen töyhtöhyypän kikatus
 Pikkuisen hiukset ovat kasvaneet keskeltä päätä ja nyt viime päivinä nousseet irokeesin lailla pystyyn. Hentoinen nauru vaan raikaa, kun meidän oma töyhtöhyyppämme puuhastelee. Sitä katsellessa ja kuunnellessa päivä ei vaan voi olla huono!
♥ Hiihtäminen ja lumileikit
 Vihdoin pystyy kunnolla nauttimaan talven urheilulajeista ja lumileikeistä. Nyt siis riemuitaan lumella ja hiihdellään jopa iltahämärissä! Mahtavana bonuksena tästä touhusta saa vielä suloiset punaiset posket ja hyvät unet.

♥ Takkatulen ritinä
 Joulun tunnelman katoaminen ei yhtään haittaa, kun istuu illan hämärässä kuunnellen takkatulen ritinää pakkasen paukkuessa nurkassa. Pimeään vuodenaikaan kaipaan juuri tällaisia tunnelmallisia valoja. Takka ja kynttilät ovat siis ehdottomasti parhautta!

♥ Yhdessä jaettu arki
 Pystyn ja jaksan pyörittää arkeamme yksinkin, mutta kuinka mukavaa onkaan saada mies kotiin sitä jakamaan! Kerrankin päivä ei mene vain siivoamiseen ja muihin kotitöihin, taksikuskina tai erotuomarina oloon ja lasten kanssa touhuiluun. Nyt lapsetkin saavat jakamatonta huomiota, vanhemmat vuorovedoin noin suunnilleen riittävästi unta ja kahvinkin ehtii juomaan kuumana.
♥ Lapsen silmien tuike löytäessään sen oman juttunsa
 Tuo tuike on äärettömän kaunista! Innostunutta lasta katsellessa ja kuunnellessa innostuu helposti myös itsekin. Osaisipa sitä nauttia vielä lapsen lailla kaikesta!

♥ Tulppaanit
 Kuin lupaus keväästä talven keskellä. Kenties ulkona vallitsevan valkoisuuden päälle sisälle vain kaipaa hieman ripauksen lisää väriä ja lopuksi kukat voi hyötykäyttää jääteoksissa.

♥ Onni
  En nyt tarkoita tällä pelkästään poikaani vaan sitä tunnetta mikä sisälläni on. Voiko olla mitään parempaa kuin joukko rakkaita ihmisiä ympärillä, niin paljon hyvää sisällään pitävä oma koti, ilon täyttämä arki ja suht' terve olotila?

 Mikä sinusta on parasta nyt?

7. tammikuuta 2019

Minne loma katosi?

 Monet tuntuivat sitä jo kovasti odottaneen, mutta meidät se yllätti, arkeen paluu siis. Olisimme mielellämme jatkaneet vielä yhteistä lomailua, mutta niin vain sain herätä tänä aamuna kellon soittoon. Aikaisessa herätyksessä ei kuitenkaan ollut mitään uutta, sillä nyt aamulla pitkään nukkunut pikkuinen hoiti koko loman herätyskellon virkaa ollen hyvin varhain pystyssä.
 Miksi kummassa arkeen paluu tuntuu aina yhtä haikealta? Tuohan se tullessaan myös paljon mukavia asioita, kuten lapsille enemmän kavereita ja harrastuksia sekä vanhemmille vähemmän työtä. Usein lomilla emme edes tee mitään ihmeellistä, mutta silti sama haikeus iskee jokaisen loman lopussa.
 Tahtoisin uskoa meidän vain viihtyvän perheenä niin hyvin yhdessä. Nauttivan yhdessä niistä ihan arkisista puuhista ulkoiluineen ja leikkeineen. Todellisuudessa kuitenkin kyllähän lapset lomalla enemmän myös kinastelevatkin, sillä hetkittäin toisen naama lähes 24/7 saattaa vain ärsyttää. Ainakin jos kysytään aamuisin teiniltä, jonka mielipide aikaisin kolinalla heräävästä pikkuveljestä on tullut varsin selväksi. Pieniä ärsytyksen hetkiä lukuun ottamatta on kuitenkin ollut ilo seurata kuinka kaikki lapset yhdessä iloisina touhuilevat ikäeroistaan huolimatta.
 Juuri kiireetön yhdessäolo taitaa olla se loma-aikojen salaisuus. Ei tarvitse lentää minuuttiaikataululla taksikuskia leikkien vaan voi kaivaa vohveliraudan esiin, jos siltä tuntuu. Lomalla toki lapset touhuilevat myös kavereidensa kanssa, mutta aikaa jää enemmän sisarustenkin välisille puuhille. Pelataan aamuisin pyjamissa lautapelejä, mennään metsäretkille, hiihdellään ja kutitellaan iltaisin kilpaa toinen toisiamme. Aikataulujen poistuminen vie kiireen mennessään ja päivistä nauttii aivan toisella tapaa. Toki tämä ei tarkoita täysin rytmitöntä vapaata elämääkään.
 Tuntuisiko arki yhtä ihanalle, jos olisikin ainainen loma? Vaikka pitkä kesälomakin saa vielä samanlaisen haikeuden pintaan, tarvitaan välillä myös täysin normaalia arkea aikatauluineen. Loma ei olisi yhtä nautinnollista lomaa ilman sitä perusarkea välissä. Ilman perusarkea puuttuisi myös jännittävä suunnitteluvaihe puhumattakaan loman alkamisen mahtavasta fiiliksestä. Nyt on siis taas aika nauttia arkisista päivistä kaikkine menoineen ja alkaa hiljalleen suunnittelemaan talvilomaa. Sieltä se kuitenkin tulee nopeammin kuin uskoisikaan.

 Millaisin fiiliksin sinä palaat lomalta takaisin arkeen?

1. tammikuuta 2019

Vuosi 2019

Uusi vuosi on alkanut ja uudet seikkailut odottavat. Uuden alussa ei täysin aina tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Luvassa on onnen lisäksi taatusti myös surullisempia hetkiä, mutta niinhän se elämässä aina on. Elo ei ole vain vaaleanpunaisissa pilvilinnoissa leijailua.  Luottavaisina lähdemme kuitenkin rakentamaan tästä vuodesta mahtavaa vuotta 2019.
 Vuosi tuntuu pitkälle ajalle, emmekä suuria suunnitelmia ole vielä tehneet. Tänä vuonna me kuitenkin:
♥ Nautimme elämästä ja pyrimme yhä välttämään stressiä
♥ Matkustelemme niin aikuisten kuin koko perheen voimin
♥ Onni aloittaa eskarin ja Tellu jo yläasteen
♥ Rakennamme mökille nuotiopaikan sekä laiturin, mutta ennen kaikkea nautimme kesäpäivistä rakkaassa ympäristössä
♥ Vietämme aikaa luonnossa
♥ Panostamme kaikkien hyvinvointiin ja liikumme yhdessä koko perheen voimin
♥ Nautimme vuoden ihmeistä yhdessä pikkuisen kanssa
♥ Remontoimme ja sisustamme kotia
♥ Laitamme pihaa toimivammaksi ja viihtyisämmäksi
♥ Vietämme miehen kanssa 10. hääpäivää. Olisikohan jo häämatkan aika?
 Vuosi vaihtui meillä perinteisissä merkeissä kotona pelejä pelaillen, leffaa katsoen, myrskyä ihmetellen ja tietysti nakkeja, perunasalaattia sekä muita herkkuja maistellen. Raketteja emme olleet tänä vuonna hankkineet, emmekä niitä onnistuneet paukkeesta huolimatta ikkunoistakaan näkemään. Muutama suihku ja pata sekä tähtisadetikut tuntuivat riittävän lapsille. Oikeastaan pikkuinen hieman pelkäsi jo pelkkiä tuulessa nopeasti palavia tikkujakin eli hyvä näin. Ulkona olon jälkeen nostimme maljan uudelle vuodelle ja nautimme olostamme yhdessä kasassa sohvalla kunnes yksi toisensa jälkeen nukahti.
 Jos vuodenvaihdetta voi pitää enteenä koko vuoteen, on vuodesta pakko tulla onnellinen. Myrskytuuli nimittäin oli lennättänyt ulkotulen roskakatostamme päin, mutta onneksi tuli oli sammunut ennen katoksen syttymistä! Tulkoon tästä vuodesta siis onnen vuosi!

 Mitä sinä toivot tältä vuodelta?

31. joulukuuta 2018

Kiitos vuodelle 2018

Vuosi lähenee loppuaan, joten on aika kiitollisena muistella mennyttä. Vaikka kulunut vuosi oli omalla tavallaan rankka, eikä hyvästeiltä vältytty, jätti se jälkeensä hyvät muistot. Päällimmäisenä mielessä on tietysti pikkuisemme kasvu vauvasta 1-vuotiaaksi taaperoksi. Kuinka ihanaa ja haikeaa sitä onkaan ollut seurata, eikä vauvakuumeeltakaan olla vältytty.
 Vuoden aikana nautimme ihanasta hellekesästä rennolla fiiliksellä ja jatkoimme kesken jääneitä mökkiprojekteja. Teimme paljon metsäretkiä, leivoimme ja askartelimme eli nautimme luonnosta sekä normaalista arjesta kaikkina vuodenaikoina. Otimme myös miehen kanssa muutaman koko päivän irtioton melkein kahdestaan eli vain pikkuinen mukanamme. Kaikessa puuhastelussa olemme pyrkineet stressittömämpään elämään ja se on melkein jopa onnistunut.
 Jos ajatellaan blogia, kulunut vuosi on ollut ehkä se kaikista vaikein. Alkuvuodesta tein raskaan päätöksen, jonka yhteydessä mietin koko blogin lopettamista. Oikeastaan pohdin samaa useita kertoja pitkin vuotta miettien onko tällaisella tavallisella arjenmakuisella blogilla enää tulevaisuutta? Kiinnostaako ketään enää blogeja lukea tai kommentoida? Rakkaus tätä touhua kohtaan on saanut kuitenkin kerta toisensa jälkeen jatkamaan eikä huolta, täällä ollaan vielä ensi vuonnakin!

 Vaikean blogivuoden jälkeen haluankin kiittää sinua koko sydämestäni. Kiitos, että olet siellä ja jaksat postaus toisensa jälkeen kulkea matkassamme♥ Lämmin kiitos vielä kerran myös ihanille yhteistyökumppaneillemme♥

 Mielenkiinnolla aina loppuvuodesta seuraan millaiset postaukset olivat vuonna 2018 lukijoiden suosiossa. Vuoden top 10 näyttääkin tämän vuoden osalta tältä:
 10. Yllättäen jaetulle sijalle pääsivät Ostoslistalla kävelyvaunu sekä Kesäloma tuulettaa lompakkoa. Kaksi hyvin erilaista postausta, joita yhdistää raha.

9. Puoli vuotta eli postaus siitä millainen pikkuinen tuon iän juuri saavuttaneena olikaan. Myös jutut 1-vuotiaasta ja 8kk:n ikäisestä olivat hyvin lähellä pääsemistä listalle eli vauvan kehitys tuntui kiinnostavan.
8. Totta se on! Isot lapset, isot murheet Vuoden aikana tämän sanonnan paikkaansa pitävyys on tullut todistettua jo useamman kerran. Oikeasti, nauti silloin, kun lapsi on pieni, lämmin syli auttaa vaivaan kuin vaivaan ja voit olla lähes kaikkialla häntä suojelemassa.
7. Olisiko jo kiinteiden aika? Pikkuisen ollessa 5kk pohdin kiinteiden aloitusta ja samaa pohdintaa on käynyt selvästi moni muukin. Lopulta menimme kuitenkin täysimetyksellä sinne puoleen vuoteen asti ja pikkuisen tapauksessa hyvä niin. Pojan suolisto nimittäin ei ollut vielä silloinkaan aivan valmis kiinteille.
6. Vauva nukkuu, minä en Juttu siitä kuinka pikkuinen kyllä nukkui kellon ympäri, mutta omat uneni jäi aivan liian vähiin. Isossa perheessä on monta muuttujaa, eikä äiti pysty välttämättä nauttimaan vauvan hyvistä unista.
5. Mitä meillä syödään? Kahden viikon ruokalista Ruokalistat ja syömiset tuntuvat olevan aiheissa kestosuosikkeja, joten tämän postauksen mukana olo ei yllättänyt yhtään. Kaipaahan sitä toisinaan itsekin uutta vinkkiä ja vaihtelua arkiruokailuun!
4. Voisko lapsenteon aloittaa alusta? Alussa mainitsemani vauvakuumeen lisäksi nämä pohdinnat tuntuvat kiinnostavan. Vielä näin lähes vuosi myöhemmin voin tuntea tuon hetken ja allekirjoittaa jutun täysin, vaikka haikealta tuntuukin se pienen käärön muuttuminen sylissä isommaksi ikiliikkujaksi.
3. Whisbear -unikarhu- toimiiko se oikeasti?! Tämä suloinen ja arkemme pelastanut unikarhu taisi olla joulun hittilahja perheen pienemmille. Ainakin tähän päivään asti kokemuksemme on herättänyt valtavaa kiinnostusta! Toivottavasti sen rohkaisemana on monet perheet myös saaneet nauttia paremmista yöunista♥
2. DIY vauvan lelukaari Edullinen ja nopeasti tehty lelukaari pikkuiselle on kiinnostanut kuukaudesta toiseen. On muuten yhä edelleen meillä esillä, tosin nyt tietysti jo tunnelina sekä pikkuisen majana leikeissä!
1. Taianomainen unikarhu Willen ensiesiintyminen blogissa on etenkin kesän jälkeen tullut kuukausi kuukaudelta suositummaksi. Kuhina Whisbearin ympärillä tuntuu kasvavan, enkä yhtään ihmettele miksi! Ilman tätä taianomaista unikarhua meillä kärsittäisiin huonoista öistä ihan testatusti. Unohdin vaihtaa nimittäin jouluna paristot enkä juurikaan yöllä nukkunut! Seuraavana yönä väsyneenä kirosin puhkeamassa olevan hampaan tai joulusta ärtyneen refluksin enkä tajunnut yhtään pattereiden olevan yhä lopussa. Vihdoin uusien pattereiden myöstä pikkuinen kuitenkin huokaisi onnesta ja nukkui kuin tukki aamuun asti. Onnea on siis pinkki kohina♥
Instagramin puolella (@kotiaidinelamaa) julkaisin vuoden aikana noin 630 kuvaa ja seuraajamäärämme tuplaantui. Yhdeksän suosituimman kuvan joukkoon on päätynyt niin arkea pikkuisen kanssa kuin juhlaakin, vaikka selvästi myös arvonnat kiinnostavat. Toivottavasti viihdyt seuranamme kuitenkin muutenkin myös ensi vuonna!

Kiitos kaikesta vuosi 2018 ja tervetuloa uuden vuoden seikkailut!

 Ilon ja onnen hetkiä sinulle vuoteen 2019♥

28. joulukuuta 2018

2018 valokuvat joista olen eniten ylpeä -blogihaaste

Lapsiparkki-blogin Såfin haastoi minut jakamaan vuoden 2018 lempivalokuvani. Hauska haaste, mutta täytyy myöntää muutaman hikikarpalon tulleen heti otsalle. Tykkään valokuvata, mutta tämä kulunut vuosi ei ollut paras vuoteni. Ei ainakaan kuvissa, joita voisin blogiin laittaa sillä iso osa oli ehdottomasti liian tunnistettavia kasvokuvia, jotka puuttuvan kuvankäsittelyohjelman avulla voisi jopa olla jo ehkä lähes puoliammattilaisen tasoa.
 Olen ehkä hieman outo, sillä en kaipaa välttämättä kuvissa täydellisyyttä. Tärkeämpää on juuri sen tunteen tai hetken aistittavuus kuvasta. Valokuvat ovatkin vuosien saatossa muodostuneet tärkeiksi muistoiksi sillä ilman niitä en muistaisi isompien poikien kasvusta yhtään mitään. Tartun kameraan usein hetken mielijohteesta, kun saan silmiini jotain kaunista ikuistettavaa. Ennalta suunnitellut kuvaustilanteet eivät ole vielä mun juttu, sillä täydellisyyteen pyrkivä luonteeni ei kuviin useinkaan ole tyytyväinen.

 Miltä sitten näyttää blogikuvat 2018, joista olen eniten ylpeä? Muutama suosikkikuva on nyt harmillisesti hukassa. Tässä siis lempparini niistä otoksista, joita löysin. Kuvat ovat satunnaisessa järjestyksessä.









 



Miltä näyttäisi sinun suosikkikuvasi vuodelta 2018?

27. joulukuuta 2018

Joulumme 2018

Huomasithan jo 16. luukun takaa paljastunen arvonnan? Ellet niin ei hätää, vielä ehtii hyvin osallistumaan! Nyt tarkoitukseni ei kuitenkaan ole muistutella vaan kertoa muutamalla sanalla joulustamme.
 Lähtökohdat joulunviettoon oli varmasti monen silmiin aika kaoottiset; monta hommaa oli tekemättä ja oman perheemme lahjoja paketoitiin vielä puoli neljään asti aamulla, vaikka tiesimme herätyksen olevan turhankin aikaisin. Lasten iloa ja jännitystä katsellessa oma väsymys kuitenkin helposti unohtuu.
 Aaton aamupäivä menee meillä yleensä omalla painollaan. Osa lapsista katselee lastenohjelmia, osa leikkii tai ulkoilee. Tänä vuonna lapset pääsivät koristelemaan kuusta ennen lounaaksi nautittua riisipuuroa. Vastaanotimme vielä muutamia joulutervehdyksiä ja lapset levittelivät lisää koristeita ympäri taloa sillä välin, kun pikkuinen nukkui vaatimattomat 3 tunnin päikkärit.
 Yleensä meillä on ollut tapana mennä päivällisen jälkeen joulusaunaan, mutta tänä vuonna anoppi tuli vieraaksemme joten jätimme saunan seuraavaan päivään. Olihan vasta ollut lauantain saunapäivä. Päivällisellä pikkuinen onnellisena maisteli kinkkua, mutta porkkanalaatikon rakenne ei miellyttänyt. Pikkuinen ei siis tykkää liian sosemaisista ruuista vaan kunnon purtavaa pitää olla. Isommat pojat taas söivät kilpaa kinkun lisäksi kaloja sekä mätiä.

 Päivällisen jälkeen saapuikin se lasten eniten jännittämä ja odottama vieras, joulupukki. Pikkuinen hieman pelästyi päästäen pienen itkun, mutta pian jo kilpaili joulupukin kanssa yrittäen jakaa omia pakettejaan muille. Petterillä taitaa ikä alkaa painaa, sillä tänäkään vuonna hän ei ollut meille asti kyennyt. Valtavan lahjakasan pukki sai perille siis laina-autolla. Myös tontun pajalla oli kuulemma ollut vaikeuksia. Onneksemme pukki kertoi tämänkin, sillä jouduimme turvautumaan Onnin tärkeimmän lahjan kanssa itsetehtyyn joulupukin pikakirjeeseen, jossa sattumalta kerrottiin samaa. Ilman tätä tietoa olisi kuulemma Onnin joulu ollut piloilla. Huh, selvisimme siis!
 Joulupäivänä mies joutuikin käväisemään töissä, joten me lasten kanssa ihmettelimme lahjaksi tulleita leluja, luimme uusia kirjoja ja pelailimme pelejä. Toki myös Onnin saamaa rattikelkkaa piti heti aamusta testailla, vaikka ulkoilureissulla joulurauha oli hieman koetuksella. Pikkuinen kun 1-vuotiaan päättäväisyydellä yritti omia kelkan itselleen! Päivän pimentyessä kasailimme vielä lahjaksi saatuja Legoja sekä nautimme tunnelmasta koko perhe sohvalla köllien. Samanlaisena puuhasteluna jatkui myös aurinkoinen tapaninpäivä.
Joulumme oli siis juuri sellaista parasta, kiireetöntä aikaa yhdessä. Teimme asioita, jotka tuntuivat hyvälle, nautimme hyvästä ruuasta sekä herkuista, ulkoilimme paljon ja ennen kaikkea nauroimme. Näinä päivinä kaikki ikävät asiat ja mahdollinen stressi unhoittuivat eikä mielessä ollut oikeastaan mitään ylimääräistä. Sen vuoksi blogiin sopivia kuviakin sain hakemalla hakea, sillä tällä kertaa en kertaakaan miettinyt someen sopivia kuvakulmia. Kiitos joulu 2018, olit kerrassaan mahtava!

 Kuinka sinun joulusi sujui?