Kiitos on pieni suhteellisen helposti lausuttava sana, joka opitaan melko nuorena. Jo meidän Jyräkin osaa leikkiä kiitosleikkiä, siis leikkiä jossa annetaan tavaraa vuoron perään toiselle, ja hyvin herkästi ilmoittaa jos tiitot leikkikaverilta unohtuu. Vaikka tuon sanan osaa siis jo pieni lapsikin, on se silti niin äärimmäisen vaikea sanoa. Miksi ihmeessä kiitos jää sanomatta tai sitä sanotaan aivan liian harvoin? Lapsilla on kiire esim. ruokapöydästä leikkimään, mutta miksi kiitos on aikuisille niin vaikeaa? Kiittäminenhän lämmittää saajansa mieltä!
Tämä blogi on ollut alusta alkaen lähinnä itseäni varten, paikka jossa saan hetken olla ihan itsekseni. Tai nykyään kyllä hyvin usein istun tässä koneella pienimmän kanssa miettien milloin ihmeessä näkymätön napanuoramme katkeaa, mutta siltikin tämä on paikka joka on minun juttuni. Vaikka teen tätä lähinnä omaksi ilokseni enkä miellyttääkseni muita, jokainen kävijä, mielipide ja erityisesti jokainen kommentti lämmittää! On ollut todella hienoa huomata kuinka kuukausi kuukaudelta kävijämäärät hitaasti kasvavat. Ilman teitä kirjoittaisin varmasti samoja juttuja, mutta te teette tästä puuhasta entistäkin miellyttävämpää ja koukuttavampaa. Suuret kiitokset siis teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti