Talvihaalarit check!

 Lämmin kesä ja syksy saivat lähes unohtamaan talven. Ensimmäisenä kuuraisena aamuna kuitenkin muistin, että tosiaan niitä talvivaatteita täytyisi varmaan lapsille alkaa sovittelemaan ja uusien hankkimista suunnittelemaan. Vaikka itse talveen onkin vielä toivottavasti hetki aikaa, saa usean lapsen varusteisiin uppoamaan sellaisen omaisuuden, ettei alennuspäivien hyödyntäminen olisi pahitteeksi.

 Pikkuiselle löytyy jemmasta kuin uusi Onnin vanha haalari, josta pidän yhä hurjasti. Todennäköisesti haalari menee koko talven, mutta koska talvisin meillä pyykki kuivuu hieman hitaammin, on toiselle haalarillekin kysyntää. Ihania malleja löytyy nyt mallistoista hurjasti! Tällä kertaa päätöksentekoon auttoi hyvä alennusprosentti, jonka vuoksi puvun hinnasta napsahti mukavat noin 30€ hinnasta pois.

 Taaperoa lämmittää talven ihmeisiin tutustuessa tänä talvena Reimatecin Nuorgam koossa 80cm. Toivottavasti tuo hieman eläväinen kangas antaa hieman anteeksi likatahroja, mutta toisaalta haalarin kangas on helppo myös ulkoilun päätteeksi putsata. Yleensä olen tykännyt pienillä käyttää kahden vetoketjun haalareita, mutta koska pikkuinen vihaa ulkovaatteita, hän tuskin myöskään itse yrittää pukeutua. Tykkään myös, että haalarin ilmettä saa helposti muokattua erilaisilla asusteilla, joihin tunnetusti saatan olla hieman heikkona :D

 Onnille mahtuu suureksi iloksemme vielä ainakin hetken viime vuotinen Name it:n jääkarhuhaalari. Koska pojalla on kuitenkin selvä kasvupyrähdys käynnissä, oli ostoslistalla kaksiosaisen lisäksi myös haalari. Aluksi tuntui, ettei tänä vuonna markkinoilla oikein ollut pojan mieleistä versiota ja ajattelinkin selvitä jääkarhun kanssa mahdollisimman pitkään. Sitten se kuitenkin löytyi; rakkautta ensisilmäyksellä ja vieläpä alessa sekin!

 Työmiehen haalari on Didriksonsin Björnen, joka ominaisuuksiltaan oli myös vanhempien mieleen. Haalari on tuulen- ja vedenpitävä, hengittävä eikä siinä ole käytetty PFC:tä. Heijastimia löytyy joka suuntaan ja lumilukot pitävät toivottavasti lumet haalarin ulkopuolella.

 Suuri plussa on myös haalariin piilotetulla ominaisuudella. Tätä haalaria voi nimittäin suurentaa hihoista ja lahkeista yhden koon verran! Tämä puku siis menee taatusti kasvupyrähdyksestä huolimatta koko talven ja kenties vielä seuraavankin :)

  Seuraavaksi alkaakin sitten housujen ja takkien metsästys. Myös talvikengät menivät kaikilla ostoslistalle eli ei tässä ihan pian vielä voi huokaista helpotuksesta. Kuvia ottaessa pakkasta oli aamulla ollut jo lähes 5 astetta, joten pienemmät kyllä jo tarkenevat sään kylmentyessäkin.

 Joko olet varustautunut talven tuloon?

Kohti parempia öitä osa 2: Onni

 Osa postauksen kuvissa näkyvistä tuotteista saatu

 Noin kuukausi sitten luin jostain uutisesta Jyväskylän yliopiston tekemästä tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että yli puolet vanhemmista kokee väsymyksen ja uupumuksen vaikuttaneen perheen lapsilukuun ja kuinka yli 60% vanhemmista koki saavansa liian vähän unta. Kun takana on jo yli 8 vuotta huonoja öitä, ymmärrän erittäin hyvin tutkimuksen tuloksen! Kaikki eivät ole yhtä hullaantuneita vanhemmuuteen kuin me ja jossakin vaiheessa univelka alkaa pakostakin vaikuttamaan aivan kaikkeen tekemiseen. Kahvi ei vain auta enää jaksamaan, kun on tarpeeksi väsynyt.

  Unen määrässä on monia asioita, joihin vanhemmat pystyvät omilla toimillaan vaikuttamaan. Sitten on joukko niitä asioita, joissa mennään pitempää reittiä. Meillä valtaosa näiden vuosien huonoista öistä on johtunut allergioista sekä ah niin ihanasta refluksitaudista, joka osaa aina vaan yllättää kerta toisensa jälkeen.

 Vaikka nuorimmaisemme nukkui ensimmäiset puoli vuottaan kuin unelma, emme me suinkaan saaneet läheskään joka yö nukkua herättämättä. Onni huusi hysteerisenä sängyssään lähes joka yö. Milloin vaivasi refluksi, milloin pahat unet ja toisinaan syy oli jossain muualla. Jossakin vaiheessa myös unettomuus alkaa vaikuttamaan nukkumiseen ja tämä oli havaittavissa myös Onnilla. Pahimmillaan hän ei osannut enää nukahtaa rauhaisasti, koska pelkäsi tutuksi tulleen närästyksen saapuvan.

 Alkukesästä koimme mökillä jotain hyvin ihmeellistä; Onni nukkui varmaan ensimmäistä kertaa elämässään 13 tunnin yöunet! Kävimme jo useampaan kertaan katsomassa onko poika elossa :D Ihmettelimme suuresti mistä moinen johtui, sillä olimmehan vuosien aikana jo kokeilleet niin monen moisia keinoja.  Misä kummaa oikein tapahtui?!

 Tuon mökkiviikonlopun jälkeen Onni alkoi kulkeutumaan meidän väliimme, vaikka aikaisemmin hän ei ollut oikein millään sitä tehnyt. Kuittasimme asian ikäkauteen liittyväksi ja sängynlaidoilla nukkumisesta huolimatta olimme vain tyytyväisiä edes toisen öiden hieman rauhoituttua. Lopulta kuitenkin erään mökkiviikonlopun jälkeen meille selvisi, miksi Onni huoneeseemmekin hakeutui; Pikkuisen uninallen humina auttoi nukkumaan.

 Nyt muutaman kuukauden ajan yömme ovat Onnin puolesta rauhoittuneet huomattavasti. Taas yhden keskustelun jälkeen nimittäin vuodatin kyyneleitä, sillä Whisbear yllätti lahjoittamalla Onnille oman unilinnun. Whisbirdissä ei ole itkusensoria, mutta eihän iso lapsi sitä tarvitsekaan! Yöllä herätessä Onni vain painaa nappulaa ja nukahtaa tuttuun huminaan. Humina kuuluu toki myös yläsänkyyn ja tokaluokkalainenkin totesi kuinka mukava siihen on nukahtaa. Mukavaa on toki myös, ettei koululaisten yöunet keskeydy enää niin usein Onnin itkukohtauksiin, joita tulee enää lähinnä vain sen kirotun refluksin vuoksi.

 Missään nimessä en ollut osannut edes ajatellakaan, että valkoinen kohina voisi näinkin isoa lasta vielä auttaa vaan pidin sitä ihan vauvojen juttuna. Ajattelin, että vauvasta asti ääneen tottuneelle pikkuiselle se voisi isompanakin olla rauhoittava ääni, mutta mielessäni ei ollut edes käynyt kokeilla sitä isompaan kukkujaan. Ensimmäisen noin viikon Onni nukkui kuitenkin lintunsa kanssa vähintään 12 tunnin yöunia. Tuntui aivan kuin lapsi nukkuisi nyt kaikkien vuosien edestä vihdoin kunnon voimaannuttavia yöuniaan. Oli pakko uskoa, että linnun kohina oikeasti auttaa myös Onnin tapauksessa.

 Vieläkään meillä ei nukuta kokonaisia öitä, vaikka osa ykkösen pikkuisen unikoulu olikin onnistunut.  Hänen kohdallaan salapoliisin työt sopivista ruoka-aineista on nimittäin yhä työnalla kuten myös kärsiikö pienikin "vain" refluksista vai onko hänellä mukana ainakin maitoallergiaakin. Pikkuisen vihaamat autohetket sentään ovat rauhoittuneet hieman, sillä Onni ystävällisesti lainaa pitkille matkoille lintuaan. Matkakäytössä Whisbird onkin isompaa kaveriaan uninallea selvästi kätevämpi. Lämmin kiitos siis vielä kerran Whisbear Nordic arkemme huimasta parantamisesta♥

Olisipa puhelinmyynti vanhuksille kiellettyä!

 APUA! Älyluuriko?! Eihän nyt ole aprillipäivä! Näin mahtavasti reagoimme, kun kuulimme läheisemme uusimmasta hankinnasta. Kauhistus ei johtunut kielteisestä asenteestamme, olemmehan älypuhelimien lumoissa itsekin, vaan uuden puhelimen omistajasta, puoliksi sokeasta lähemmäs 80-vuotiaasta, joka ei ikinä ole edes tietokoneen päälle ymmärtänyt ja jolle jo Nokian uudistettu 3110 tuntuu olevan ehkä juuri ja juuri hallinnassa.

 Tarkemmin jutusteltuamme tämä läheinen kiven kovaan väitti, että älypuhelin oli tullut puhelimen välityksellä tapahtuneen matkapuhelinliittymän päivityksen kylkiäisenä. Siis oikeastiko 450€:n arvoinen uutuuskännykkä kaupan päälle?! Ei ihan uskottavalta tuntunut, mutta näin se kuulemma oli ja koska 14 päivää oli kulunut, ei puhelinta voinut enää palauttaakaan. Läheisemme päätti ottaa uuden puhelimensa käyttöön, mutta arvatkaapa vaan osaako neuvonnasta huolimatta edes soittaa tai vastata sillä?! Hänellä on siis puhelin, jolla ei tee yhtään mitään!

 Puhelinmyynti on työtä siinä missä moni muukin, mutta valitettavasti osa menee harmaalle alueelle. Ikäihmisille on ilmeisesti helppo myydä tai heidät on helppo puhua pyörryksiin. On myyty kasoittain luontaistuotteita sekä sukkia, täysin sokeille lehtiä tai muistisairaille postilaatikon täydeltä luettavaa. Ongelma korostuu etenkin myyntipuheluissa, joissa nuorempikin saa olla erittäin tarkkana.

 Tämän älypuhelinselkkauksen jälkeen olenkin vahvasti sitä mieltä, että iäkkäille ihmisille ei saisi myydä puhelimitse tai ovelta ovelle mitään! He kyllä varmasti osaavat viimeistään läheistensä avustamana hankkia kaiken tarvitsemansa. Onneksi sentään remonttihuijarit eivät läheisemme päätä pääse sekoittamaan kymmenien tuhansien laskuillaan, mutta vahinkoa saa aikaan pienemmässäkin mittakaavassa. 450€:n uutuuskännykkääkin maksaa erissä eläkkeestä aika pitkän aikaa ja hyvällä tuurilla tuona aikana oppii jo edes vastaamaan puhelimen soidessa!

Sama se mistä luetaan, kunhan luetaan!

Yhteistyössä LueMua!

 Suureksi ilokseni meillä kaikki lapset rakastavat kirjoja ja niitä luetaankin melkoiset määrät. Kotikirjastomme on valtava, mutta kirjaston ja kirjastoauton ovetkin käyvät tiuhaan. Lempikirjojen lisäksi on aina mukava lukea jotain uuttakin!

 Vaikka meillä luetaankin paljon, olen sen verran vanhanaikainen, etten ole ikinä edes harkinnut lapsille e-kirjoja ja meidän 8-vuotiaskin kuuluu niihin muutamaan prosenttiin ikäisistään, jotka eivät edes matkapuhelinta omista. Kun kesän alussa sain yhteistyötiedostelun Laura Raution kirjoittamasta ja Veera Träskelinin kuvittamasta Hippa ja Viipeli lasten e-kirjasarjasta, olin aluksi kohteliaasti tyrmäämässä koko ideaa. Eihän se nyt meidän juttu olisi! Hyvin nopeasti kuitenkin tulin toisiin ajatuksiin. Joskus on vain hyvä katsoa asioita uudelta kantilta ja edes kokeilla uusia juttuja. Loppupeleissähän ei ole tärkeää mistä lapsille satu luetaan, eikä lapsi itse voi lukea liikaa.

  Kesän aikana lapset saivat erikoistilanteissa tutustua Hipan ja Viipelin, joiden olemassaolosta ei kukaan ihminen tiedä, salaiseen elämään. Osan tarinoista luin esim. mökillä iltasaduksi kaikille ja osan luin vain Onnille koululaisen lukiessa itse tarinan myöhemmin. Näin mielestäni sain hyvän kuvan kuinka tarinat upposivat heihin. Aluksi toki lapset olivat ihmeissään jo ihan pelkästään e-kirjasta, mutta pian he jo odottivat uutta lukuhetkeä malttamattomina.

 8-vuotiaamme ahmii jo isompiakin kirjoja, mutta Hippa ja Viipeli e-kirjasarjan kirjat olivat hänelle juuri sopivan pituisia näytöltä luettavaksi. Teoksissa oli pojan mielestä kaikki hyvän tarinan ainekset; mm. sopivasti tapahtumia, jännitystä, hauskuutta sekä myös tietoa ja tehtäviä. 5-vuotiaamme taas ihasteli usein kuvitusta ja eläytyi selvästi tarinoiden maailmaan.

LueMua!:n tavoitteena on lisätä lasten lukuharrastuneisuutta ja siihen helppolukuinen Hippa ja Viipeli-sarja on mielestäni mainio. Usein etenkin juuri lukemaan oppineet pojat viihtyisivät mieluusti pelien ääressä. Tavallinen kirja voi tuntua tylsältä, mutta helppolukuisella e-kirjalla lukeminen voi olla jopa kivaa juuri älylaitteen käytön vuoksi.

 Hippa ja Viipeli-kirjasarjassa on neljä kirjaa ja yhden e-kirjan, joka kulkee kätevästi mukana automatkoilla, retkillä, matkoilla jne., hinta on verkkokaupassa 7,99€. Meidän pojat olisivat mieluusti uppoutuneet seikkailuihin enemmänkin eli kannattaa käydä tutustumassa mikäli kaipaat syksyn pimeneviin iltoihin uutta luettavaa lasten kanssa !

 Luetko sinä paljon lasten kanssa? Onko lasten e-kirjat tuttuja?

Meille kuuluu hyvää, kiitos kysymästä!

 Sen verran moni on ilahduttanut viestillä viime aikoina, että päätin naputella ennen postaussuman purkua meidän kuulumisiamme. En siis edelleenkään ole katoamassa yhtään mihinkään vaan täällä ollaan kyllä! Kärsin vain siitä kuuluisasta aikapulasta ja tällä hetkellä blogi ei nyt vaan ole ajan käyttöni kärkipäässä.

Täällä päivät pyörii siis pitkälti ihan normaalissa arjessa. Aamulla isompien lähdettyä kouluun usein ulkoilemme, lounaan jälkeen pikkuisen nukkuessa vietän aikaa Onnin kanssa ja iltaisin olen säilönyt kauden makuja, valmistellut seuraavaa päivää, viettänyt aikaa miehen kanssa tai ollut muiden projektieni parissa. Onnin kerhopäivistäkään ei ole apua aikapulaani, koska on hieman hankalaan aikaan meille ja pikkuinen herää viimeistään kotipihaan ajettaessa. Toisaalta myös näin hän saa kahdenkeskistä aikaa kanssani.

 Viikonloppuisin olemme keskittyneet koko perheen yhteiseen aikaan; viettäneet aikaa mökillä, käyneet ravintolassa syömässä, tehneet metsäretkiä ja ihan vaan olleet kotona puuhastelemassa. Vaikka viikonloppuisin itselläni olisikin kenties enemmän aikaa myös omiin juttuihin, haluan nyt keskittyä perheen yhteisiin hetkiin. En kuitenkaan kiellä, ettenkö nauttisi aamuista, jolloin saan nukkua hieman pidemmän pätkän aamulla ja nousta valmiiksi katettuun aamiaispöytään.

 Tällä hetkellä meillä valmistaudutaan juhlimaan 1-vuotiasta pikkuista. Viime vuoden syksy tuntui menevän jossakin hattarassa, mutta ihanaa meillä on ollut nytkin. On mahtavaa katsoa vierestä kuinka pieni nauraa kikattaa putoaville lehdille tai ihmettelee taivaalla lentäviä lintuja. Kaikki on niin uutta sekä ihmeellistä ja pienen katseestakin sen jo huomaa. Elämän mittainen seikkailu on pikkuisella vasta alussa.

 Kaikki on siis täällä kuten ennenkin, mutta olen vain oppinut vähentämään yötöitä. On kuitenkin ollut todella ihanaa huomata, että te olette siellä tästä muutoksesta huolimatta♥ Kiitos♥ Nyt kuulisinkin mielelläni mitä juuri sinulle kuuluu?

Viikonlopun ihanuus

 Käsi ylös kuinka monella tulee alla olevasta kuvasta ensimmäisenä mieleen kesä? Oikeasti kuva on siis viikonlopulta, jolloin nautimme auringosta mökillä. En kyllä muista koska lapset olisivat syyskuussa ilman vilunväristyksiä koko päivää uineet, mutta kiitos hellekesän vesi oli yhä lämpimämpää kuin juhannuksena!

 Arkeen paluun myötä viikonloppujen merkitys taas korostuu. Näin maanantaisin olo on haikea ja torstaisin sitä viikonloppua jo oikein odottaa, sillä arkikiireiden keskellä koko perheen yhteinen aika on vähissä. Viikonloppuisin onkin hyvä tehdä aikaa vieviä juttuja tai vain olla ja nauttia.

  Mökille emme enää myöhään syksyllä valitettavasti ehdi, mutta viikonloppuna vielä nautimme olostamme. Sää oli yllättävän lämmin +20 astetta, joten tuntui kuin kesä olisikin saanut vielä jatkoa. Silti mukana oli syksyn tuulahdus pimeine iltoineen, varisevine lehtineen ja sumuisine aamuineen.
Isommat lapset nauttivat tietysti uimisesta, mutta muutenkin viikonloppu oli täynnä mukavia yhteisiä puuhia. Kävimme ravintolassa syömässä ja ahersimme pihan kimpussa. Pelasimme pihapelejä, kävimme onkimassa ahvenia ja paistoimme nuotiolla makkaraa.

 Viikonlopun ihanuuteen kuuluu siis pieniä arkisiakin asioita. Pääasia on, että koko perhe saa olla yhdessä ilman kiirettä mihinkään. Tehdään juuri sitä mikä hyvälle tuntuu ja nauretaan paljon. Keskitytään hetkeksi kiireen ja huolien sijaan hyvinvointiin, nautitaan elämästä ja kerätään voimia uuden viikon haasteisiin. Ainut miinuspuoli viikonlopuissa taitaakin olla se joka kerta odottava maanantai tai sitten meillä on vaan liian mukavaa yhdessä :D

 Mikä sinusta viikonlopuissa on parasta?