30. maaliskuuta 2018

Pääsiäisjuttuja

 Ehdimme jo kovasti odottaa pääsiäisloman alkua, vaikka tänä vuonna se pitkälti kotona meneekin. Viimeiset päivät ja viikot ovat tuntuneet olevan yhtä hässäkkää, joten on ihanaa muutamaksi päiväksi rauhoittua viettämään aikaa perheen kanssa ilman aikatauluja. Syödään herkullista ruokaa, leikitään ja ulkoillaan koko perhe yhdessä ilman sen kummempia suunnitelmia.
 Pääsiäisen aikaan on mukava myös nähdä ystäviä. Tänäänkin sain halata ensin kummin murusta kotona ja illan edellä käytiin vielä kyläilemässä toisaalla. Onnia tämä väkimäärä hieman stressaa, joten vastaavia maratoneja emme loppulomalla harrasta, mutta kakkukahveille odottelemme vielä vieraita useammassa erässä. Vieraissa on myös se hyvä puoli, että saa leipoa useampaa lajiketta herkkuja jolloin leivonnaisen päättäminenkin on hieman helpompaa :D Tellun suunnitelmissa on tehdä Kinder-kakkua, kun taas itse haaveilen jostain raikkaammasta kuten sitruunasta tai passionhedelmästä.
 Tietysti osittain mennään pikkuisen rytmin mukaan tai lähinnä minä menen. Kesäaikaan siirtymisen jälkeen pikkuinen on nimittäin yrittänyt saada vanhempiaan leikkimään jo viiden aikoihin. Jostain kumman syystä etenkin yöllä töistä kotiutunut mies ei innostu idealle ja itsekin mieluusti torkkuisin hieman pidempään. Onneksi hetken juteltuaan pikkuinenkin yleensä vielä torkahtaa heräten vasta seitsemän paikkeilla.
 Ulkoilun, leikin ja herkuttelun lisäksi me myös pelailemme pelejä sekä askartelemme uusia pääsiäiskoristeita. Jo viikolla lapset tekivät helmimassasta suloisia tipusia ja höyhensiimasta kranssin lastenhuoneen oveen. Tarkoitus olisikin ainakin tehdä vielä muutama pupunen sekä tietysti maalata munia!

Eniten lapsia koko lomassa taitaa kuitenkin jännittää tuleeko niitä suklaamunia. Tai mahtaakohan pääsiäisyönä oikeasti lennellä noitia? Kaunis kuutamo taivaalla ainakin valaisee :) Mitä sun pääsiäiseen kuuluu?

 Ihanaa pääsiäistä♥

26. maaliskuuta 2018

Puoli vuotta

 Pikkuinen on saavuttanut jo puolen vuoden iän. Toisaalta aika tuntuu menneen liian nopeasti ja toisaalta taas tuntuu, kuin pikkuinen olisi ollut luonamme aina. Hän on selvästikin se meidän perheen puuttunut palanen, jota me kaikki vuoroin ihastuksissamme ihmettelemme.
 Vastasyntyneestä ei ole enää tietoakaan vaan pienen ihmeemme tilalla on maailmaa ihmettelevä 64cm pitkä, iloinen tutkimusmatkailija. Rauhallisesta luonteestaan huolimatta paikallaan olo on ihan tylsää ja tutkimusretkille suunnataan usein vielä ryömien. Konttaus on kuitenkin etenkin yöaikaan mukavampi liikuntamuoto. Myös ylöspäin olisi pikkuisen jo päästävä ja sinne hän itseään vetääkin jos vaan saa sopivalta korkeudelta kiinni. Esim. astianpesukoneen tyhjennyksessä pikkuinen on innokas apulainen.

 Lempipuuhaa pikkuisesta on ehdottomasti keinuminen. Sylissä, keinussa, lattialla, ihan missä vaan kunhan keinutaan! Leluista suosiossa on autot ja pikkuinen auto tai ajaa sanat kuullessaan usein yltyykin villiin pörinään. Myös puiset palikat ja etenkin koko palikkalaatikon levittäminen on hurjan hauskaa! Pikkuinen nauttii myös satuhetkistä. Sylissä hän jakelee mielellään myös erittäin märkiä pusuja ja seurassa kiljuu kovaa, mikäli häntä ei huomioida.
 Vaikka täällä pohdin kiinteiden aloittamista, menimme täysimetyksellä täydet 6kk. Nyt yritämme harjoitella pääasiassa sormiruokailua, mutta menestys ei ole ollut kummoinen. Mikäli ruokaa suuhun asti laitetaan, se myös hyvin taitavasti päätyy vatsaan asti, mutta harvemmin sitä ruokaa tahdotaan kuitenkaan maistaa. Se kammoamani sotkun tekeminen on niiiin paljon mukavampaa! Epäilenkin vahvasti pikkuisen olleen edellisessä elämässä apina, sillä vain banaani syödään, muut liitaillaan ja tiputetaan ruokalapun kaukaloon :D
 Päivissä meillä on jo selvä rytmi. Aamulla herätään kellon soittoon ja lounaan jälkeen pikkuinen nukkuu yhdet päikkärit. Lastenohjelmien aikaan saattaa ottaa vartin tirsat, mutta yleensä ei. Nukkumaan pikkuinen käy noin klo 21 ja nukkuu yleensä sikeästi aamuun asti. Valitettavasti vain itse heräilen useamman kerran yössä, sillä vauva on lievästi sanottuna hieman vilkas unissaan ja saattaa siksi itkeä, nauraa ja kiljua unissaan.

 Puolivuotiaan kanssa päivät hurahtavat siis vauhdilla uusia ihmeellisiä asioita ihmetellessä. Puussa istuva lintu tai orava ja maassa möyrivä ötökkä saavat aikaan innostuneen kiljahduksen, mutta tuuli kasvoilla inhottaa. Mielenkiinnolla odotan millaisia seikkailuja vauvavuoden loppupuolisko meille tuokaan♥

Mitä muille pikkuisille kuuluu?

22. maaliskuuta 2018

Pääsiäisruohon hauskat purkit

 Ajattelin, ettemme tänä vuonna laittaisi kotona lasten kanssa pääsiäisruohoa kasvamaan, sillä suloisia purkkeja tulisi kuitenkin niin koulusta kuin kerhoistakin ja pikkuinen lähinnä yrittäisi vain syödä ruohoa tai vähintään levitellä pitkin lattiaa.
 Eräänä aamuna Onni alkoi mandariinia napostellessaan miettimään, saisiko itse kasvatettua mandariinipuun ja tulisiko siihen sitten ihan omia hedelmiä. Kerroin puiden kasvamiseen menevän monta vuotta, mutta kannustin poikaa kokeilemaan saisiko siemeniä kasvamaan. Niin me seuraavalla kauppareissulla ostimme multasäkin ja Onni alkoi mielessään jo miettimään kuinka isosta säkistä pystyisi istuttamaan hurjasti kaikkea muutakin. Lähikaupassa ei juurikaan muita siemeniä ollut, mutta pussillinen ohraa tarttui pojan käteen. Ei kai pääsiäisenä voi liikaa ruohoa kasvaa etenkin kun ulkona talvi näyttäisi tekevän paluuta?!
 Tarkoitus oli istuttaa pääsiäisruohot lasten askartelemiin vanhoihin hauskoihin purkkeihin. Viime vuonna tehtiin maitopurkista Onnin kanssa pupun kaveriksi suloinen tipu, jonka ohjeen löydät täältä. Pilttipurkista tehty tipu on toissavuodelta. Purkkeja katsellessaan Onni totesi, että yksi kyllä puuttuu tai muuten pikkuinen jää ilman. Eihän sellaista vääryyttä voi vauvan ensimmäisenä pääsiäisenä päästä käymään! Löysimme taas kerran itsemme suunnittelemasta pääsiäispurkkia.

 Hyvin nopeasti Onni ilmoitti, että pilttipurkista tehdään pupu. Niin tietysti, että saadaan pienemmällekin tipulle kaveri! Pikkuinen myös rakastaa pupusia eli aihe sopi loistavasti senkin puoleen. Maalattiin siis purkki valkoiseksi ja alettiin miettimään mistä saadaan korvat ja muu tarvittava.

 Tällainen purkista sitten tuli. Korvat ovat pojan toiveen mukaan softiksesta samoin kuin nenäkin. Saa nähdä millaiset hiukset tälle pupulle oikein kasvaakaan :D Purkkiin voisi myös piilottaa esim. pieniä suklaamunia tai viestejä siltä oikealta pääsiäispupulta ;)

Jokos siellä on pääsiäisruohot muistettu laittaa kasvamaan? Ellei, niin vielä ehtii pääsiäiseksi!

19. maaliskuuta 2018

5-vuotiaatko jo eskarilaisiksi?

 Viime viikolla pyöri uutinen, jossa kerrottiin suunnitelmista muuttaa esiopetus koskemaan jo 5-vuotiaita. Sinälläänhän tämä ei ole uutta, sillä vastaavia toiveita on saanut lukea viime vuosina useampaankin kertaan, mutta tällä kertaa uutinen vain kosketti perhettämme Onnin täyttäessä tänä vuonna tuon 5 vuotta.

 Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistääkin syksyllä kokeilun, jossa 5-vuotiaat saavat maksuttoman 20 viikkotunnin varhaiskasvatuksen. Tuon kokeilun tarkoituksena on selvittää miten maksuttomuus vaikuttaa vanhempien työssäkäyntiin ja 5-vuotiaiden osallistumiseen varhaiskasvatukseen. Onnia tuo kokeilu ei koske, sillä kotikuntamme ei aio hakea mukaan kokeiluun. Toisaalta, vaikka hakisikin, Onni pysyisi kotona. Toivon myös, ettei 5-vuotiaiden esiopetuspakko ole voimassa aikanaan pikkuisen kohdalla.
 Esiopetuksen aloittamista 5-vuotiaana perustellaan mm. perhetaustaisten erojen tasoittamisella, koulutuksellisella tasa-arvolla ja kasvun, kehityksen sekä oppimisen tukemisella. Miksi ihmeessä olemme siis suunnitelmia vastaan?  Oikeasti, miettikääpä mitä pidemmän päälle tapahtuu lapsen aloittaessa eskarin! Ensimmäisestä eskaripäivästä lähtien lapsen elämää rytmittää pakosta ensin opiskelut ja sitten työt eläkeikään asti.

 Onko liikaa vaadittu, että lapsi saisi sen pienen, nopeasti kiitävän hetken olla lapsi ja elää vapaata, aikataulutonta elämää, mikäli perhe sen lapselle ja itselleen sopivaksi katsoo? Toki eihän 4 tunnin eskaripäivä lapsuutta kokonaan lopeta ja opetus olisi hyvin leikinomaista. Koemme kuitenkin 5-vuotiaan paikan olevan vielä kotona, mikäli se perheen elämäntilanteeseen sopii.
 Emme todellakaan ole itse esiopetusta vastaan! Tellun ollessa 6-vuotias eskari oli vielä täysin vapaaehtoista ja tyttö kävi sen silti. Se oli kotona kasvaneelle lapselle hyvä ja mielestämme riittävä valmistautuminen koulumaailmaan. Vaikka lapsemme eivät ole kuuluneet varhaiskasvatuksen piiriin, menestyvät he loistavasti koulussa. Meidän perheen kohdalla en siis ymmärrä miten 5-vuotiaiden esiopetus lisäisi tasa-arvoa koulumaailmaan, mutta on toki perheitä joilla ei ole voimavaroja yhtä lailla lapsensa kehitystä tukea.

Mietimme myös miten ihmeessä kunnat takaisivat kaikille 5-vuotiaille laadukasta varhaiskasvatusta monen päiväkodin pullistellessa jo nyt ääriään myöten täysinä. 5-vuotiaista toki suurin osa on jo varhaiskasvatuksen piirissä, mutta olisihan kuitenkin etenkin suuremmissa kaupungeissa esim. 10% lisäys jo melkoinen, jolloin lisätilaa sekä osaavaa henkilökuntaa tarvittaisiin reilusti.
Piileekö halutussa uudistuksessa suurin syy kuitenkin siinä kokeilun toisessa puolessa? Siis siinä, että meidät vanhemmat, etenkin enemmän kotona olevat äidit, tahdotaan väkisin töihin huolimatta siitä riittääkö mieleisiä töitä kaikille vai ei? Lapsista ilmeisesti kaavaillaan supermenestyviä, siis aiempaa parempia veronmaksajia. Mikäli perimmäinen syy olisi oikeasti vain koulutuksellisen tasa-arvon parantaminen, uskoisin avun tarpeessa olevien lasten löytämiseen löytyvän toiset keinot.  Onhan meillä kuitenkin esim. neuvolassa varsin kattavat tarkastukset lapsille! Mikäli taas haetaan uutta menestystä PISA-tutkimuksissa, onko tämä oikea tapa? Onhan valtaosa jo nyt testin tehneistäkin käynyt aikanaan sen eskarin!

  Joskus sitä toivoisi, että päätöksissä ajateltaisiin oikeasti perheiden ja etenkin lasten parasta eikä aina ajateltaisiin vain sitä miten sinne valtion kirstuun saisi vanhempien nahoista mahdollisimman tehokkaasti varoja kiskottua.

 Mitä mieltä olet 5-vuotiaiden esiopetuksesta?

14. maaliskuuta 2018

Yksi arkipäivämme

 Siitä on luvattoman kauan, kun lupailin tehdä meidän päivä-postausta. Usein tuo lupaus on ollut mielessä, mutta ajatustyöni ei aamuisin ole parhaimmillaan. Niinpä useamman kerran olen havahtunut vasta puolilta päivin, että ai niin. Tässä kuitenkin vihdoin nyt yksi meidän ihan tavallinen arkipäivämme.
klo 6.37 Pinnasängystä kuuluu 10 tunnin unien jälkeen hento kutsuhuuto aamumaidolle. Nappaan pojan viereeni ja saan kiitokseksi päivän ensimmäiset naurut.

klo 6.45 Isommat pojat kömpivät hiljaa kuiskien alakertaan ja käyvät hetkeksi sohvalle lastenohjelmien pariin.

klo 07.00 Nousen pikkuisen kanssa herättämään Tellun. Pikkuinen pääsee leikkituokiolle lattialle, josta ekaluokkalainen nappaa pian syliinsä.
klo 07.05 Aamutoimien aika. Aamupuuron keitto ja aamupala, jonka jälkeen isommat lapset sujahtavat päivävaatteisiin.

klo 07.50 Koululaisten on aika lähteä bussipysäkille. Vesisade onneksi juuri taukosi!

klo 08.00 Pikkuinen tankkaa maitoa hieman lisää ja Onni katsoo samalla kainalossa lastenohjelmia. Pian pojat ovatkin jo lattialla leikkimässä.
klo 08.55 Pikkuinen nukahtaa pikkutorkuille ja itse nautin vihdoin aamukahvista Onnin leikkiessä pikkulegoilla.

klo 09.30 Onni suuntaa ulos töihin. Teen vihdoin pikkuisen aamutoimet ja pikatankkauksen jälkeen on meidänkin aika nauttia raikasta ilmaa. Nautimme suojalumen riemuista ja ihmettelemme karvamatoa.

klo 10.50 Koska edellispäivältä ei jäänyt päivällistä, tulemme Pikkuisen kanssa sisälle tekemään lounasta. Pikkuinen tutkailee tyytyväisenä keittiötä kokkaillessani.
klo 11.20 Lounasaika. Ensin nautin rauhassa Onnin kanssa oman lounaani ja sen jälkeen on pikkuisen maitotankkauksen aika.

klo 11.55 Pikkuinen nukahtaa syliini kesken ulkovaatteiden pukemisen. On siis päivän lepohetken vuoro. Saatuani pikkuisen ulos, valitsemme Onnin kanssa kirjan ja käperrymme sohvalle viltin alle sitä lukemaan.

klo 12.35 Pelaamme Onnin kanssa muutaman lautapelin. Onni kihertää voittaessaan minut aina enkä todellakaan edes yritä hävitä tahallani!
Klo 13.30 Ekaluokkalaisen taksi saapuu. Nautimme välipalaksi smoothieta, jonka jälkeen edessä on matikan ja äikän läksyt. Läksyjen aikana Onni tekee omia "läksyjään" eli taiteilee värityskirjaa. Laitan astianpesukoneen hyrräämään ja käyn heittämässä pyykkiä koneeseen.
klo 14.40 Pojat säntäävät pihalle ja itse laitan ensimmäisen koneellisen pyykkiä kuivamaan. Pian pikkuinenkin herää hymyssä suin uniltaan. Imetyksen jälkeen tankataan vielä hetki läheisyyttä sylissä ennen kuin vauva suuntaa tutkimusretkilleen.

klo 15.37 Bussi pysähtyy kohdallamme ja Tellu saapuu koulusta. Pojat juoksevat siskoaan vastaan, mutta eivät vielä saa kaveriksi tossupalloa pelaamaan. Pojat päättävät vielä hetken hiihtää ja Tellu saa läksyrauhansa.

klo 16.10 Pojat tulevat sisälle leikkimään ja viihdyttävät vauvaa samalla kun itse alan laittamaan päivällistä. Olohuoneesta kuuluu pikkuisen kikatusta ja isompien hassuja juttuja♥

klo 17.00 Päivällisaika. Tänään nautitaan lohisoppaa sämpylöiden kanssa.
klo 17.45 Koululaisten on aika lähteä harrastuksiin. Katselemme lastenohjelmat loppuun, jonka jälkeen Onni tahtoo vielä ulos hiihtelemään. Jään huonon sään vuoksi suosiolla pikkuisen kanssa sisäleikkeihin.

klo 19.20 Iltatoimien aika. Iltapalaksi lapsille voileivät ja banaani. Yöpukujen päälle saamisen jälkeen löhöämme vielä hetken kasassa sohvalla ennen iltasatua.

klo 20.30 Hyvää yötä yläkerta! Onni yrittää päästä yhä pois sängystä milloin janon ja milloin vessahädän turvin, mutta palaa lopulta kiltisti sänkyynsä. Pikkuisen kanssa tankkaamme vielä hetken läheisyyttä lorutellen ja kirjaa lukien.
klo 21.15 Muutaman inahduksen jälkeen pikkuinen on unessa. Otan iltanaposteltavaksi kurkkutikkuja ja porkkanaa. Katselemme miehen kanssa hetken telkkaria ennen rentouttavaa saunaa.

klo 22.24 Istahdan hetkiseksi tietokoneelle. Katson läpi wilma-viestit, sähköpostit ja lueskelen hetken blogeja.

klo 23.07 On aika sammuttaa valot ja kerätä voimia seuraavaan päivään. Mitähän se tuokaan tullessaan?

  Meillä elellään siis ihan tavallista ja touhukasta lapsiarkea. Huonolla säällä ulkoilemme vähän vähemmän ja leikkihetken voi korvata esim. kotimuskari. Onnin kanssa askartemme viikoittain pikkuisen päiväuniaikaan. Illan pyrin pitämään kotitöistä vapaana, mutta ainahan se ei onnistu. Toisinaan taas pikkuinenkin käy yöunille selvästi myöhemmin, jolloin itsellä on mielessä enää kaatuminen sänkyyn :)

 Millaiselta sinun arkesi näyttää?





10. maaliskuuta 2018

Mitä vauvalle kevätulkoiluun?

 Aurinko lämmittää kasvoja ja linnut visertävät iloisesti kunnes vesisade yllättää. Kyllä se on nyt uskottava, että kevät on vihdoin tulossa! On siis viimeistään nyt alettava pohtimaan lasten kevätvaatetusta ja etenkin meidän pikkuisen osalta.

 Ennen talvea pikkuinen oli suloinen pieni nyytti vaunujensa suojissa, mutta pian hän istuu, möyrii ja konttailee maassa. Ihanalla neulehaalarilla ei siis enää voida ulkoiluja hoitaa vaan haalarilta vaaditaan jo jotain ominaisuuksia. Yllätyin kuitenkin kuinka vaikeaa on 63cm pitkälle mittarimadolle haalaria löytää sillä usea malli alkaa vasta koosta 74, joka toki saattaisi mennä syksyllä.

 Aivan pienillä maassa möyrijöillä olen huomannut kokonaisen sadehaalarin olevan pahimpaan kura-aikaan verraton. Kurahaalari hörppää vettä vain kauluksesta ja on todella nopea putsata ulkoilun päätteeksi. Päiväunien aikana haalarin saa kuivaksi ja taas mutasyönti voi alkaa. Harmaa pilvikuosinen sadehaalari (koot 74-98) 39,99€ Lindex

 Kuivemmille keleille ja muuas ulkoiluun ei kuitenkaan sadehaalari ole se paras vaihtoehto. Mini Rodinin Pico-haalari, 99€ Hippu Kids, on tyylikäs moneen menoon ja löytyy vieläpä meille sopivassa koossakin!

 Maassa istuva ja konttaileva lapsi ei vielä kenkiä kaipaa. Stonz-töppösillä, 39,90€ Minim, kuitenkin kävelyharjoituksetkin onnistuu ja jalat pysyvät lämpöisinä sekä kuivina.

 Etenkin nyt keväthangilla kaivataan aurinkolaseja ja sopivat sellaiset on meilläkin pikaisella ostoslistalla. Babiatorsin tyylikkäät ja kestävät aurinkolasit 100% UV-suojalla 28,80€ Minime.fi

Jo nyt meidän pikkuinen paahtuu merinovillavaatteista huolimatta lämpöpussissaan. Baby's Onlyn kevytlämpöpussi, 79€ Pikkuvanilja, onkin vakaassa harkinnassa. Onhan lämpöpussin kanssa niin paljon helpompi, nopeampi ja mukavampi liikkua autolla!

 Lisäksi vauvan hankintalistalla on tietysti myös pipot ja hanskat sun muut asusteet, mutta ensin pitäisi löytää ne sopivat ulkovaatteet :D

 Millaisia ulkovaatteita kevääseen sinun pienokaiseltasi löytyy?

7. maaliskuuta 2018

On aika kiitoksen

 Kuluneet vuodet ovat olleet meidän perheelle omalla tavallaan hyvin raskaita ja stressaavia. Pikkuisen ihmeemme myötä päätimmekin keskittyä niihin elämän hyviin puoliin ja yrittää välttää turhaa stressiä. Pyrkimys stressittömämpään elämään tuo toisinaan eteen tilanteita, jotka eivät ole helppoja. Tätäkin päätöstä mietin pitkään sillä sydän ja järki taistelivat kovasti.

 Bloggaaminen on antanut minulle paljon. Joskus vain haaveksin kuuluvani johonkin blogiyhteisöön ja voi kuinka onnellinen olinkaan päästessäni mukaan Perheblogeihin. Jo viime vuoden puolella bloggaaminen kuitenkin tuotti enemmän stressiä kuin iloa. Oli tehtävä raskaita päätöksiä.
 Tämä blogi on yhä rakas, enkä ollut vielä valmis sitä kokonaan hylkäämään. Raskain mielin sanoin kuitenkin hyvästit Perheblogeille, sillä en halunnut olla tuolle mahtavalle joukolle riippakivenä. Kiitos teille ihanaisille vertaistuesta ja siitä, että sain olla mukana ja kokea monta ilon hetkeä♥ Te olette aivan mahtava porukka ja pääsette varmasti vielä pitkälle♥

 Tästä hetkestä eteenpäin kuljen siis kiitollisena kaikesta kokemastani taas yksinäisenä sutena bloggaillen silloin, kun se itsestä hyvälle tuntuu. Toivon, että tämä päätös riitti vähentämään stressikuormaani blogin suhteen ja saisin sen myötä taas paremmin toteutettua ne kaikki päässäni pyörivät ideat. Ihania, auringon täyteisiä päiviä teille kaikille♥

2. maaliskuuta 2018

Vaatelöytö Prismasta

 Vaikka rakastan helppoutta, en juurikaan ostele vaatteita ruokaostosten yhteydessä. Reiman ulkoilua ja Vikingin tai Superfitin kenkiä sekä alusvaatteita ostan marketeista paljon useammin kuin sisävaatteita. Syy sisävaatteiden ostamattomuuteen on puhtaasti se, että harvemmin olen löytänyt etenkään poikien valikoimista mitään niin kivaa ja laadukkaan oloista, että se olisi meille kotiutunut.

Olin viikolla kiiruhtamassa Prismassa syöttämään kitisevää Pikkuista, kun silmiini osui juuri myymälän puolelle tuotu vaaterekki. Vauhdissa katsoin ensin, että siinä komeili Blaan kevätuutuudet ja ehdin tästä jo Instastoryynkin kuvan napata. Imetyksen jälkeen oli palattava takaisin tutkimaan tilannetta.
 Blaan vaatteita rekki tosiaan oli pullollaan, mutta ne ihanimmat kevätuutuudet sieltä puuttui. Mahtavaa kuitenkin, että ruokaostoksillakin voi nyt napata samalla laadukasta perusvaatetta lapselle. Meillä Onni on nimittäin erittäin tarkka miltä vaate tuntuu päällä, joten ihan mitkä tahansa housut eivät hänelle kelpaa.

  Plussaa näissä Prisman vaatteissa on myös hinta. Esim. tuo Onnin Budapest-huppari maksoi 36,95€, kun vastaava malli blaan verkkokaupassa maksaa 49€. Papukaija t-paita maksaa Prismassa 24,95€, kun verkkokaupassa se maksaa 27€. Prisman värit ja mallit eivät välttämättä olleet juuri ilmestynyttä mallistoa, siis uusinta uutta, mutta keltaista rakastavalle pojalle juuri täydelliset.
Sekä Onnin huppari että housut ovat kokoa 98/104 eli nämä ovat melko reilua kokoa ja vastaavat enemmän tuota isompaa numeroa. Housuista löytyy säädettävä vyötärö, mikä on ihan loistojuttu! Tämä asukokonaisuus olisi jäänyt heti sovittaessa pojan päälle eikä sitä tahdo saada nyt pesuun millään. Onnin kohdalla tuo siis tarkoittaa, että vaatteet ovat todella ihanat ja mukavat päällä :) Nuo jalassa olevat sukat muistuttavat lähinnä Pelle Hermannin kenkiä, mutta eksyvät aina salaa jalkaan. Onhan ne sentään CAT-sukat!

 Ostatko sinä paljon vaatteita marketeista?

1. maaliskuuta 2018

Totta se on! Isot lapset, isot murheet

 Monet tuoreet vanhemmat ovat saattaneet kuulla muka lohdutukseksi sanottavan, että pieni lapsi ja pienet murheet, iso lapsi,isot murheet. Väsyneen pikkulapsen vanhemman voi olla vaikea tuota sanontaa pitää lohdutuksena, mutta jo tällä kokemuksellani voin sanoa sen kyllä pitävän paikkaansa!

 Aivan pienet vauvat kaipaavat vain syliä ja maitoa sekä aiheuttavat unettomuutta. Leikki-ikäisen suurin murhe voi olla väärä lusikka aamupalapöydässä ja uhma voi saada vanhemman pinnan kiristymään, mutta entä kun lapset tulevat kouluikään? Väärä lusikka tai vaatevalinta tuntuu jo hurjan pienelle murheelle verrattuna koulussa kiusaamisen kohteeksi joutuneen lapsen murheisiin. Syli on pienelle koululaiselle yhä tärkeä, mutta ei se yksinään enää auta poistamaan pahaa mieltä.
 Mitä lähemmäs teini-ikää ja mustavalkoista ajatusmaailmaa lapsi lähestyy, sen vähemmän lapsi saattaa mielen päällään olevista huolista kertoa. Olenkin jo kasvattanut tuntosarvia, jotta osaan oikeaan aikaan avata kahdenkeskistä keskustelua ja tulkita niitä. Vaikka vanhemmuus kasvaa lapsen myötä, voi ison lapsen kanssa herätä yllättäen vaikeaankin ongelmaan. Lähes teini osaa halutessaan jo taitavasti peitellä niin paljon, ettei vanhemmat kaikkea, esim. syömishäiriötä heti huomaa.

 Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän tulee tilanteita joille vanhempi ei vain voi mitään. Kouluikäisen vanhempi ei voi olla joka tilanteessa suojelemassa lastaan. Kasvaakseen lapsen on annettava myös tehdä omat virheensä, joista voi oppia ja vanhemman tehtävä on tukea ja opastaa lasta.  Sylin korvaa entistä enemmän lämmin halaus, aito läsnäolo ja keskustelu.

Isot lapset saattavat yllättää sinut myös soittamalla: "Äiti älä nyt pelästy, mut oon matkalla päivystykseen. Oikeesti ei tässä mitää hengenhätää oo".  Voin sanoa, että varoitteluista huolimatta kyllä pelästyy ja sydän jättää lyönnin jos toisenkin välistä! Onneksi tästäkin tilanteesta selvisimme vain säikähdyksellä ja lievällä aivotärähdyksellä, mutta kyllähän tapaus pisti miettimään mitä kaikkea ison lapsen kanssa voikaan tapahtua ilman, että siihen pystyt itse millään lailla vaikuttamaan.