31. maaliskuuta 2016

Ihan pönttö juttu

 Muistaako joku kuinka meidän isommat lapset innostuivat viime kesänä puutöistä ja Pikkutäry rakensi itse ison formulankin? Talven aikana tuo innostus nikkarointiin ei ollut kadonnut mihinkään ja niinpä Pikkutäryn pyynnöstä väsättiin pihaan uusi koti linnuille.
 Pöntön rakentaminen olisi ollut enemmän lasten isoisän puuhaa, mutta valitettavasti nyt jäljellä oli vain yksi pönttöihin varattu ja valmiiksi reikiä porattu lauta. Tuosta laudasta meidän piti sitten pönttö kasata, mutta taito loppui kesken pöntön huollettavuuden kanssa.
  Koska ei olla miehen kanssa mitään pönttömestareita, annettiin Pikkutäryn kertoa mitä tarvitaan. Hyvin hän tiesikin reikäpalan lisäksi tarvittavan kolme täysin ehjää seinää, lattian ja tietysti katonkin sekä jotain millä ripustaa pönttö puuhun. Pikkutäry sai myös ihan itse keksiä miten osista saadaan sopivan kokoisia, kun kynää ei merkitsemiseen ollut. Hienosti hoksasi heti homman!
 Suunnittelun jälkeen annettiin poikien sahata ja naulata. Tai Onnia sahaaminen pelotti ja hän ennemmin leikki sahaavansa moottorisahakepillä lautaa :D Naulaaminen taas oli Onninkin mieleen ja välillä tuli jo hieman kiistaa kumman vuoro onkaan. Lopulta kuitenkin saatiin aikaiseksi varsin hieno pönttö :D
 Onnin kuppi meinasi mennä nurin, kun pöntössä ei ollutkaan heti sen valmistuttua vielä tinttiä :D Oli kyllä aika hellyttävä kun kurkki reiästä sisään huhuillen onko ketään kotona♥ Onkos muut kokeilleet linnunpöntön tekoa?

 Tämä puuha ei ole niin vaikeaa etteikö siitä kokematonkin jotenkin selviäisi eli meidän perhe suosittelee uuden kodin rakentamista pihan linnuille! Tai jos silti meidän esimerkistä huolimatta epäilyttää niin kannattaa antaa lasten nikkaroida muuten vaan :)

30. maaliskuuta 2016

Jee, Lapsimessut lähestyy!

 Huhtikuu on pian täällä ja sehän tarkoittaa myös Lapsimessujen lähestymistä! Lapsimessut olivat pitkään meidän isompien lasten haaveena ja olemme, monen kommellusvuoden jälkeen, vaihtelevilla kokoonpanoilla pari viimeistä kertaa messuilla vierailleet. Tänä vuonna sain suureksi ilokseni viime vuoden tapaan bloggaajapassin eli messuretki on taas suunnitteilla!

 Lapsimessut järjestetään siis Helsingin messukeskuksessa 15.-17.4 ja samalla lipulla voi katsastaa myös Kädentaito-, pienoismalli- ja OutletExpo-messut sekä viikonloppuna on nähtävillä myös ihania lemmikkejä. Etenkin meidän pojat tykkäsivät viime vuona hurjasti noista pienoismalleista eli kannattaa käydä sielläkin pyörähtämässä!
 Tänä vuonna taidetaan edellisvuoden tapaan Tellun harmiksi suunnata messuille heti perjantaina aamupäivästä. Tämä ihan vaan siksi, että ainakin viime vuonna tuo aamupäivä tuntui mukavan rauhalliselle ja on näin Onnia ajatellen varmasti mieluisampi kokemus. Koska ollaan poikien kanssa matkassa, jää shoppailut varmaan hieman vähemmälle. Silti tiedän löytäväni itseni miesjoukon mielestä aivan liian monelta osastolta ihania vaatteita hiplailemassa :D

 Pääasiassa mennään siis tänäkin vuonna lasten ehdoilla. Onni rakastaa muumeja eli Muumipeikkoa on päästävä tapaamaan ehdottomasti ja uutta Formula-potkuautoakin olisi tarkoitus kuopuksen kanssa käydä testaamassa Melajan osastolla.  Pelastuslaitoksen ja poliisin osastot kiinnostavat poikia takuuvarmasti! Viime vuonna ensin mainittu jopa niin paljon, ettei pojat olisi halunneet muille osastoille laisinkaan :D Viime vuonna Pikkutäry kaipaili myös lelunvaihtopistettä eli ehkä nyt käydään vaihtamassa pelottava tai vauvamainen lelu mukavampaan MLL:n osastolla. Tai sitten mennään vaan ihan poikien fiiliksen mukaan sinne, mikä sattuu kiinnostamaan eli miesjoukko kiertelee pienoismalleja ja äiti tuhlaa rahat :D

  Loppuun vielä muistutuksena, että tässä postauksessa on yhä muutaman päivän menossa arvonta, jossa arvotaan peräti 5kpl Melajan lahjoittamia lippuja Lapsimessuille. Jos siis retki kevään hauskimpaan tapahtumaan on suunnitteilla, mutta lippu puuttuu, kannattaa käydä osallistumassa ;)

29. maaliskuuta 2016

Taas uusi vaihe vai aihetta huoleen?

 Lapsilla eri kehitysvaiheet tulee ja menee. On uhmaa, eroahdistusta, pelkoa, herkkyyttä ja painajaisia sekä hurjasti kaikkea muuta. Aina lapsella on kuitenkin menossa vähintään se yksi kehitysvaihe, toisinaan vanhempien iloksi useampi samaan aikaan.

 Onni on tähän asti päästänyt näissä vaiheissa vanhempansa sisaruksiaan helpommalla. Uhmaa on, mutta sekään ei ole mitään verrattuna esim. temperamenttiseen Telluun.  Herkkyyttä, painajaisia, pelkoja esiintyy myös yhdessä uhman kanssa. Silti tähän asti olemme selvinneet ilman sen suurempia pohdintoja isompien lasten tuomaa kokemusta soveltaen Onnin luonteelle sopivammaksi.
 Tänään aamusta Onnilla alkoi ilmaantua kuitenkin jotain, joka lopulta iltaa kohti mennessä sai meidät vanhemmat hyvin mietteliääksi. Poika on ilmoittanut hyvin monta kertaa: "En jaksa kävellä". Aluksi ajattelin lauseen liittyvän vain pojan haluttomuuteen mennä potalle, syömään, päikkäreille jne. kivat leikit keskeyttävään puuhaan. Käsi kädessä nämä asiat kuitenkin sujuivat, joten ajattelin kyseessä olevan vain taas jonkun uuden, ihanan meille tuntemattoman kehitysvaiheen tai keinon vältellä epämieluisia asioita.

 Välipalan jälkeen olimme menossa ulos. Pukemisen aikaan Onni oli vielä oikein riemuissaan ulkopuuhista, mutta kun hänen olisi pitänyt lähteä itse kävelemään se tuli taas. "En jaksa kävellä". Yritin ottaa poikaa aamupäivän tavoin kädestä kiinni, mutta poika toisti saman lauseen vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Sitten tajusin vasta pojan ilmeen, jollaista en ollut ikinä ennen hänen kasvoillaan nähnyt! Rattaisiin Onni ei halunnut, joten kannoin hänet sylissä ulos hiekkalaatikolle.

 Ulkona se sama epätoivoisen tuskainen ilme oli pojan kasvoilla, kunnes aivan yllättäen suupielet kääntyivät hymyyn ja Onni hiljaa lähti kävelemään omiin touhuihinsa. Jonkin aikaa poika hiljaa liikkui ja ihan vähän juoksikin, mutta pian poika taas itki, ettei jaksa kävellä ja haluaa sisälle. Kysyin sattuuko johonkin, onko jalkaan tms. käynyt tänään jotain ja ties mitä muita vastaavia kysymyksiä, mutta vastaus oli aina itkuinen ei tai päänpudistus. Yhtenä suurena kysymysmerkkinä kannoin pojan sisälle, jossa hiljalleen lähti taas normaalisti leikkimään.
 Nyt täällä siis pähkäillään onko kyseessä joku uusi kehitysvaihe vai olisiko syytä huoleen? Siinä missä aamulla olin huvittunut uusimmasta temppuilusta, olen sen ilmeen nähtyäni alkanut hiljalleen päässäni kehittelemään ties mitä. Toisaalta jos poika eilen käveli vielä täysin ongelmitta pitkiä matkoja ja haasteellisissakin maastoissa niin miksi ongelmat olisi alkaneet yllättäen tänään? Jos jokin olisi vialla niin miksi Onni sanoo, ettei hänellä ole kipuja? Oliskohan nyt kuitenkin kyse jostain ihan normaalista? Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta?

 Kuten ehkä huomaatte, osaan toisinaan olla etenkin Onnista liiankin huolissani. Hänellä vain on jo tähän ikään ollut liian paljon kaikkea ja sitä toivoisi normaalia elämää, eikä uusia harmituksia tai oireita. Toisaalta äitiyteenhään kuuluu myös huoli, joten en kai ihan höperöksikään ole vielä muuttunut :D


28. maaliskuuta 2016

Hyvästit pääsiäiselle

 On taas tullut hiljalleen aika sanoa pääsiäiselle heipat ja palailla arkeen. Vaikka aika tuntuu menevän liiankin nopeasti, on pääsiäinen ollut ihana; paljon yhdessäoloa, kyläilyjä rakkaiden ihmisten luona, naurua, leikkejä sekä pelejä, hyvää ruokaa, herkkuja ja maailman parantamista.
 Vieraiden lisäksi olemme nauttineet suuresti ihanasta auringosta. Hanki kesti juuri ja juuri vielä kävelyn. Lumet sulaa nyt niin vauhdilla, että taisi pääsiäisenä olla lasten kauden viimeinen hiihtelykin. Hieman haikeaa, sillä tykkäämme hurjasti lenkkeillä ja liikkua auringonpaisteessa hangella, mutta toisaalta onhan tätä hetkeä jo odotettukin. Pojatkin kaipaavat jo pyöriä esiin ja piha onkin niin sula ja tänään hyvin kuivunutkin, ettei heidän tarvitse enää odottaa. Huomenna heitetään sukset talviteloille ja kaivetaan fillarit esiin :D
 Metsässäkin käytiin kävelemässä, mutta joku hajamielinen unohti makkarat kotiin :D Onneksi pihassakin voi paistaa nuotiomakkaraa ja lapset eivät metsää tutkiessaan muistaneet koko makkaroita. Metsä on myös sellainen paikka, jossa nämä lapsoset viihtyisivät, vaikka kuinka kauan! Joskus täytyisikin varmaan kokeilla yöpymistä  vaikka laavulla :)
Tutkimusretkellään lapset löysivät valtavan muurahaiskeon ja pelästyivät karkuun säntäävää peuraa. Vai pelästyiköhän peura ennemmin meidän rytmiryhmää? :D Vielä pystyi hangella seurailemaan eläimien jälkiäkin ja löydettiin ainakin peuran, pupun, ketun jäljet, joiden lisäksi lapset löysivät ihan peruslenkillä hirvenkin jäljet sekä tietysti meidän koiruuden. Yllättävän opettavaisia ulkoiluhetkiä :D
 Kevään lämpöä ja koko perheen yhdessä puuhastelua täynnä olevat päivät ei voi kuin olla onnistuneita! Kellon siirtäminenkin oli tällä kertaa vain loistojuttu, sillä nyt voin kehua Onninkin nousevan ylös vasta kahdeksan jälkeen :D Jotenkin ihmeellisesti siis hänen aamu-unensa ovat nyt parina viime päivänä lisääntyneet! Yöt ovat vielä rauhattomia ja uni toisinaan tiukassa, mutta vihdoin olisi taas lupaus paremmasta! Tässähän voi nyt vain onnellisena hymyillä kilpaa auringon kanssa!

 Mitäs muille kuuluu?

26. maaliskuuta 2016

Kymmenen pennin nallekarkit

 Jo lapsuudestani asti lauantai on merkinnyt karkkipäivää. Känkkäränkkä-koppa, Pätkis tai Lauantai-pussi olivat ihan kivoja, mutta voiton kaikista herkuista vei kuitenkin kymmenen pennin nallekarkit sekä muut irtonamit.

 Isovanhemmilla hoidossa ollessani pääsin aina kioskille herkkuja valitsemaan. Käsissäni oli vanha nahkainen pussi, jossa oli "palkkani". Muistan vieläkin sen huumaavan tuoksun, joka leijaili nenääni kioskin luukun, josta juuri ja juuri näin sisään, avautuessa ja sen lempeästi hymyilevän kioskin vanhan pitäjän, joka aina laittoi hieman ylimääräistäkin lusikalla pussiin. Muistan sen onnen mikä markan tai kahden karkkipussista tuli. Voi kuinka ne karkit olivatkin hyviä!
 Lapsuudestani asti olen rakastanut siis irtokarkkeja. Mistään, ei edes karkkikaupasta, ostaessa karkit eivät kuitenkaan ole maistuneet ja tuoksuneet niin mahtaville kuin tuosta kioskista ostettuna. Tuntuu kuin se tuoksu jo itsessään olisi täyttänyt karkin himoa sillä annoskoot ovat vaivihkaa kasvaneet.

 Tänään lapset valitsivat itselleen karkkipäivän herkuiksi kuivahedelmiä, mutta itse suuntasin tapojeni orjana irtokarkkien luokse. Toisinaan lapset seuraavat perässä ja he laittavat paperisiin pusseihinsa onnellisina muutaman nallekarkin ja isommat jokusen muunkin sortin. Saunan jälkeen nuo itse valitsemat herkut ylpeinä haetaan keittiöstä ja voi kuinka hyviltä ne maistuvatkaan. Vaikka maailma muuttuu, niin jotain pysyvää sentään on; ne nallekarkit ja karkkipäivä nyt ainakin.

 Loppuun lauantai-illan kevennykseksi saatte nähdä millaisia olivat 98% kuvista.
Ai miten niin meillä asuu joku linssilude, joka nauraa räkättäen tulee väliin huutaen "mä nään sun siiilmäään"  :D Hauskaa iltaa kaikille♥

25. maaliskuuta 2016

Voihan pupukori sentään

 Pääsiäisen aikaan meillä tuntuu kuin suklaamunat lisääntyisivät itsestään. Lapset saavat niitä virpomispalkaksi ja ennen kuin ne on ehditty tuhota alkavat sukulaiset ja kummit niitä kilvan meille lisää kantelemaan. Ei siis paljon tarvitse itse munia ostella, mitä nyt laittaa vahingon kiertämään omille kummilapsille :D

 Koska herkkukaappi täyttyy pääsiäisenä suklaasta, pääsiäispupunkin täytyy vieraille normaalia useammin. Sen lisäksi meillä tänään etsittiin herkkuja ohjatusti piiloista. Tuota leikkiä varten tarkoitukseni oli ommella huovasta taas yksi pupukori, mutta yhtälö väsymys + lähestyvä uusi migreenin alku + aivotyöskentely ei ollut kovin onnistunut. Aina ei voi onnistua ja ehkä ensi kerralla osaan taas olla viisaampi :D
 Vaikka pupukorista tulikin täyttä sekundaa, ajoi se onneksi sentään asiansa ja lapsilla oli hurjan hauskaa. Koriin sai hyvin mahdutettua kaikille lapsille hieman herkkuja. Nyt lasten ei enää tarvitse jännittää pääsiäisen herkkujen perään, kun ensimmäiset yllätykset on saatu :) Huomenna käydäänkin hakemassa lisää lasten herkkua eli mämmiä ja eväsmakkaraa kaupasta. Tarkoitus olisi siis pääsiäisenä nauttia retkeilystä metsään ja ehkä mennä pilkillekin riippuen saadaanko räntäsadetta kuten tänään vai niitä ihania kevätpäiviä.

 Kuinkas muiden pääsiäinen on alkanut?

24. maaliskuuta 2016

Eero Aarnion Formula-potkuauto (sis. lippuarvonnan)

 Lapsuudessa yksi lempileikeistäni oli suunnitella postimyyntiluetteloista ihan oman kotini sisustuksia. Ei siis liene ihme, että hieman vanhempana muiden ikäisteni lukiessa Suosikkia yms. nuorten lehtiä itse kahlasin läpi sisustuslehtiä ja -kirjoja. Koulun muotitietoisimpien käydessä Helsingissä ja Tukholmassa vaateostoksilla, tein minä samoja reissuja, mutta kulutin enemmän aikaa sisustusosastoilla ja haaveilin Eero Aarnion pallotuolista.

 Enää en haaveile pallotuolista. Eihän sellainen edes nykyiseen kotiini sopisi. Eero Aarnion tuotanto kiinnostaa silti yhä suuresti. Onneksi on paljon pienempiä tuotteita ja valaisimia, joita voi kotiinsa haaveilla. Onnin yksi lempipaikoista olohuoneessamme onkin Wuff-koira, jonka päältä hän katsele illan lastenohjelmat ja nauttii saunaherkkunsa.

 Lapsimessuilla Helsingin Messukeskuksessa 15.-17.4 julkaistaan lapsille Eero Aarnion suunnittelema hauska uutuus Formula-potkuauto.
 Formula onkin hauska lisä potkuautojen valikoimaan! Tätä menopeliä ei tarvitse kauhistella olohuoneenkaan nurkassa. Formulaa voi lapsen potkuttelun lisäksi myös aikuiset vetää ja se sopii mainiosti sään kestävän materiaalinsa ansiosta myös käytettäväksi ulkona. Potkuauto on kevyt, mutta kestävä sekä vankka ajaa. Suuri plussa myös tuotteen kotimaisuudesta, sillä Formulaa valmistaa keravalainen Melaja Oy. Tuotetta on saatavilla useissa eri väreissä ja sitä voi tilata Lapsimessujen jälkeen osoitteesta http://www.studio-eero-aarnio.com/
  Kuinka moni haluaisi päästä koeajamaan uutta Formula-potkuautoa Lapsimessuille? Sain suureksi ilokseni Melajalta arvottavaksi teidän lukijoiden kesken viisi pääsylippua messuille. Pääsiäisen kunniaksi pistetään siis arvonta pystyyn! Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Kerro kommentissasi mitä mieltä olet tästä uudesta Formula-potkuautosta. Lisää kommenttiisi myös toimiva sähköpostiosoitteesi ja maininta lisäarvasta, mikäli olet blogini virallinen lukija. Lippuja (arvo 18€/kpl) arvotaan siis 5 kpl ja lisäarvasta huolimatta yhdellä osallistujalla on mahdollisuus voittaa yksi lippu. Viimeinen osallistumispäivä on 2.4. Onnea arvontaan ja iloista pääsiäistä!

22. maaliskuuta 2016

Blogini tarina

 Sain Napamassulta blogini tarina-haasteen. Suuret kiitokset siitä♥  Päätin vastakin siihen heti, ettei muissa innostuksissa jää vastailematta :) Tässä se siis tulee; tämän blogin tarina.

  Tellun ollessa pieni kirjoittelin Vauva-lehden sivuilla jotain blogin tapaista, mutta kirjoittelu tuntui enemmän yksin väkertämiselle. Eihän minulla ollut muiden tavoin esitellä uusia huippuvaatteita jutuista toiseen. Lopettamisen jälkeen päähäni jäi kuitenkin pyörimään ajatus ihan oikeasta blogista. Elämä oli vahvatahtoisen tytön ja vaivaisen  reilu vuoden vanhan Pikkutäryn kanssa väsyttävän rankkaa miehen tehdessä pitkiä työpäiviä. Kaipasin jotain omaa ja lopulta perustinkin blogin ajatuksella, kunhan sitten edes omaksi ilokseni kirjoittelen. Vihasin blogin nimeä jo heti alkuunsa, elämä oli yhtä pojan vaivojen kanssa taistelua ja lasten sairastelua. Ei siinä juuri kirjoittaminen innostanutkaan.
 Olen aina tuntenut kesäisin olevani elossa. Niinpä seuraavana kesänä yks kaks yllättäen lasten katsoessa lastenohjelmia se pälkähti päähäni. Siis blogin nimi Kotiäidin elämää. Mikä muu asia olisi kuvaillut päiviäni paremmin? Nimen muutoksesta huolimatta ajattelin kirjoittavani lähinnä vain jotain edes muistiin, vaikka jokainen uusi lukija aina mieltä suuresti ilahduttikin. Huonon itsetunnon kanssa en vain uskaltanut kirjoittaa muille tai uskoa kenenkään oikeasti pitävän siitä mitä kirjoitin. Kunhan kirjoitin jotain ihan omaksi ilokseni vain sen enempää ajattelematta. Lopettaminen ei kuitenkaan käynyt mielessä, sillä olin löytänyt sen oman hengähdystaukoni. Paikan, jossa sain hetkeksi heittäytyä vapaalle ja unohtaa kaiken muun.

 Hiljalleen Onnin odotuksen myötä huomasin palaavani ja miettiväni blogia yhä enemmän ja enemmän. Halusin kehittää itseäni, blogia ja ihan kaikkea. Elin hurjan energistä vaihetta ja vain raskausvaivat hidastivat tahtiani. Uskoin vahvasti kesän ja vauvan syntymän jälkeen nostavani bloggaamiseni uudelle tasolle. Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuten on suunnitellut ja pian tunsin olevani taas siinä Pikkutäryn ajoilta tutussa aivottomassa tilassa. Siinä missä tänä päivänäkin vielä olen.
 Ehkä joku ajattelee kuinka säälittävä pieni blogini onkaan kaikkien näiden pian viiden vuoden jälkeen. On totta, ettei minulla ole suurta joukkoa virallisia lukijoita, mutta joka ikinen kuukausi olen saanut ilolla huomata kävijämäärän nousevan tasaisen hitaasti. Yhä jok'ikinen kerta uusi virallinen lukija saa minussa aikaan suuren riemun ja jokainen saamani kommentti lämmittää suuresti mieltä. Olen rakastunut tähän touhuun.

 Kun ajattelee näitä kaikkia menneitä vuosia, mieleeni tulee ensimmäiseksi vain yksi sana; rankka. On rankkaa valvoa ja toimia kuin robotti. Hyvin usein pää lyö tyhjää eikä kirjoitukset ole sellaisia kuin niiden haluaisi olla. Haaveilen yhä jaksavani ja pystyväni keskittymään ulkoasun muokkaukseen. Olisi vielä joskus ihanaa tehdä tätä niin, että pää toimisi. Toisaalta olen hyvin iloinen, etten ole missään vaiheessa luovuttanut. Nyt minulla on edes hieman jotain ylhäällä ajasta, joka muuten olisi yksi musta suuri aukko.
 Rankoista vuosista huolimatta olen kuitenkin kiitollinen kaikesta siitä mitä tämän pikkuisen blogin pitäminen on minun elämääni tuonut. Olen saanut tehdä jotain omaakin ja löytänyt ihan uudenlaisen maailman. On ollut mahtava löytää ihania huippupersoonia ja lukea muiden juttuja. Kaikkein suurin kiitos kuuluu kuitenkin teille rakkaat lukijani; kiitos kun olette siellä♥ En usko, että kaikella on tarkoituksensa, mutta uskon sinnikkyyden palkittavan. Vertaistuki, uudet tuttavuudet ja itsensä kehittäminen ovatkin oiva palkinto!

 Sellainen oli tämän blogin tarina. Tätä haastetta on näkynyt niin monessa paikassa, etten nyt osaa haastaa ketään. Jos kuitenkin haluat jakaa oman tarinasi, nappaa ihmeessä tästä haaste itsellesi!

Säännöt 
Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi




21. maaliskuuta 2016

Pikkupupusen helppo ja edullinen asu

 Viitseliäs äiti ostaisi palan fleeceä ja ompelisi siitä naamiaisasun. Haalarimallista saa helposti muokattua vaikka kuinka kivan asun, jossa lähes vain mielikuvitus on rajana! Mutta minäpä en ole tällä hetkellä se viitseliäs äiti, vaan tykkään mennä vieläkin helpompaa reittiä. Niinpä Onnin virpomisasu syntyi edullisesti ja hurjan nopeasti!
 Idea lähti ollessamme Tokmannilla ostamassa virpomisvitsoihin koristeita. Poistorekissä oli valkoinen pörröhuppari, johon taaksepäin katsonut Pikkutäry törmäsi huudahtaen; "Yhtä pehmeä kuin pupu!". Toden totta! Tuosta hupparistahan sai helposti Onnille pupuasun.
 Onnin pupuasuun tuli siis liian suuri 5€:n valkoinen pörröhuppari, jämäpala tekoturkista? ja tietysti valkoisesta langasta pompom. Hetken kaupassa mietin olisiko isommilta jäänyt jotain valkoista, mistä olisi puvun voinut tehdä ja vastaavasti jemmojen lisäksi tähän käy muukin huppari tai vielä paremmin haalari ;)

  Tekoturkiksesta ompelin nopeasti koneella pienet korvat, jotka ompelin käsin pukuun kiinni samalla kuin töpöhännäksi pompomin. Korvat saa halutessa pystyyn laittamalla korvia ommellessa pienet tuet rautalangasta tms.  Jos Onni olisi ollut tyttö, olisin ehdottomasti tehnyt myös rusetit korviin! Nyt jäi rusetit kiinnittämättä, että pukua joku käyttäisikin :D Helppoa ja nopeaa, eikös?! Koska ylisuuren hupparin hihoja pystyi huomaamattomasti kääntämään, menee tämä asu pitkään :)
 Laitetaan tähän samaan nippuun vielä Pikkutäryn velhon hattu. Hän ei siis eilen kelpuuttanut siskon vanhaa noidan hattua rusetin takia. Onnekseni löysin mustan huoparullan, johon piirsin ympyrän hatun liereksi. Juuri ja juuri palasesta sai vielä sopivan kokoisen kartion, jonka nopeasti hurautin ompelukoneella kiinni. Ei paljon aikaa mennyt tämänkään hatun tekemiseen ja se on ollut kovassa käytössä valmistumisensa jälkeen :) Hattuahan voi sitten koristella mieleisekseen, mutta meillä pitää kuulemma olla vaan ihan perusmusta :)

 Lystikästä alkanutta viikkoa♥

20. maaliskuuta 2016

Omituisia otuksia liikkeellä

 Kylläpäs viikonloppu vierähtikin taas nopeasti! Tai ihmekös tuo, kun on niin paljon mukavaa puuhaa! Eilen aamupäivällä ulkoilun lomassa kiitin mielessäni aikaisempaa laiskuuttani pajunoksien kanssa. Pakkanen kun toi tullessaan aivan mahtavat hankikelit ja saatiin haettua ulkoilun lomassa kauniita oksia todella helposti :)
 Tänään liikkeelle lähti omituisia otuksia; yksi ylivilkas loikkiva pupunen, salamana liikkuva velho sekä yksi luutansa hukannut noitakin. Käytiin siis virpomassa sukua :) Olin varannut meillekin virpojille ison pussin nameja, mutta kukaan ei käynyt. Tulee maukas urakka pääsiäiseksi :D Tai ehkä vien korit kuitenkin suosiolla kummilapsille, sillä meillä kaapit pursuilee suklaamunista nyt muutenkin.
 Poikien virpomisasut olikin suureksi osaksi ihan allekirjoittaneen käsialaa, mutta palataan niihin hieman paremmin huomenissa :) Mukavaa palmusunnuntain iltaa♥

18. maaliskuuta 2016

Vielä kerran välikautta

 Ihanaa, kun viikonloppu on vihdoin täällä! Tuntuu, että viikolla on ollut hurjasti ohjelmaa ja ollaanhan me oltukin joka päivä tien päällä. Nyt vihdoin pääsee taas normiarkeen kiinni ja nauttimaan perheen yhteisestä ajasta. Jos vihdoin saataisiin lisää pääsiäisjuttujakin tehtyä :)

 Koko päivän liikenteessä olleena päätin tulla teille vilauttamaan vielä kerran lasten välikautta. Tellu ei periaatteessa olisi tarvinnut mitään muuta kuin housut, mutta kun koko muu perhekin on saanut uutta, niin hellyttiin. Nyt keväällä on lasten mallistoissa näkynyt paljon perhosia ja tyttöhän rakastaa niitä tai oikeastaan kaikkia eläimiä :D Siispä Name it:n limited-malliston takki tuntui vain niin tellumaiselle.
  Oikeastaan taitaa olla vain niin, ettei tämä äiti pysty luopumaan suloisista pienten tyttöjen jutuista, vaikka onhan Tellu jo iso tyttö. Mikään teinimeininki ei kuitenkaan mielestäni vielä ole kolmasluokkalaiselle tarpeellinen, joten meillä nautitaan tyttömäisistä jutuista. Eräs Tellun kaveri kertoi käyttävänsä aikuisten vaatteita ja rupesin kyllä miettimään onkohan perhostakki ja muut vastaavat jo nykyaikana liian lapsellisia muiden silmissä ja aiheuttavat vaan tytön kiusaamista?

 Näillä mietteillä toivottelen teille rentouttavaa viikonloppua♥

17. maaliskuuta 2016

Suojaa herkille silmille

Lasten vielä kehittymässä olevat silmät ovat aikuisia herkemmät auringon uv-säteilylle, koska suurempi osa säteilystä pääsee mykiön läpi silmänpohjaan. Vaikka uv-säteilyn vaikutukset alkavat näkyä vasta keski-iässä, haluan toki suojata lasteni silmiä mahdollisimman pienestä lähtien. Jo hatun lippa tai lieri suojaa silmiä, mutta olen ehdottomasti aurinkolasien kannalla. Tähän aikaan vuodesta aurinkoisina päivinä hankikeleillä aurinkolasit ovat ehdottomat.

 Aurinkolasien pitää olla lapselle kaikin puolin mieluisat, jotta niitä tulee käytettyä. Yhdet mieluisat kai riittäisi, mutta meillä on laseja etenkin neidillä useammat. Täytyyhän nyt joka tilanteeseen sopivat olla :D Yleensä suosin ihan erikoisliikkeiden laseja, vaikka ovat esim. H&M:n laseja huomattavasti kalliimmat, mutta on meillä tytöllä ihan markettiversioitakin. Onhan se kuitenkin parempi suoja kuin ei mitään aina siihen saakka kun linssi pysyy naarmuuntumattomana.
 Tähän asti Onnilla on ollut vain Julboja. Nyt innostuin kuitenkin hankkimaan keltaiset Babiatorsit. Oli aika hitti keltaista rakastavalle :D Tähtilasit olin ajatellut Pikkutärylle, mutta hän rakastuikin yllätys, yllätys punaisiin laseihin. Niinpä nyt mietin pidänkö nämä tähtilasit Onnilla, sillä kesällä vesillä liikkuessa herkälle pojalle polarisoidut voisivat olla mieleen?! Voiko keltaisia laseja pojalta riistää enää poiskaan? Auttakaahan naista ongelman keskellä! Kummat te valitsisitte? Onni itse tykkää kyllä noista tähtilaseistakin ja lasien kuvaaminen olikin tuskaa pojan napatessa jatkuvasti molemmat lasit sovitukseen peilin eteen :D

16. maaliskuuta 2016

Lisää punaista

 Viime viikolla kerroin Onnin välikausiövereistä ja voin tunnustaa vetäneeni nyt överit Pikkutärynkin varusteiden kanssa. Olin aikaisemmin vahvasti sitä mieltä, ettei Pikkutärylle tarvitse kevääksi ostaa kuin ehkä housupuolta. Tai jos kuitenkin jotain muutakin? Sitten se tuli vastaan; takki josta poika on haaveillut usean vuoden.
 Poika siis on rakastanut punaista niin pitkään kuin muistan. Nyt hän tykkää yhdistellä sitä mm. mustaan ja muutkin värit jo kelpaavat, mutta aikaisemmin kaiken olisi pitänyt olla punaista. Peruspunainen kiva takki on ollut joka kerta pojan toivelistalla, joten en yllättynyt Pikkutäryn rakastuessa tähän Reiman takkiin ensisilmäyksellään. Ensin ajattelin katsoa jääkö takkia aleen, mutta lopulta se kuitenkin muutti meille.
  En tiedä onkohan tämä jotenkin pientä mallia vai venyttääkö joku Pikkutäryä salaa öisin. Järkytyin siis suuresti ostaessamme takin pienellä kasvunvaralla syksyä ajatellen koossa 128. Minun pieni tuleva eskarilainen ja niin suurelta tuntuva takki! Tellulla vastaava koko oli käytössä vasta koulussa. Järkytyksestäni toivuttuani totesin tämän uuden takin kuitenkin sopivan ihan kivasti Adidaksen kenkuleiden kanssa. Juuri niin kuin Pikkutäry takkia yritti vanhemmilleen myydä :D
 Milloinkohan mä riehaannun taas övereihin asti? Onnin kesävaatteiden kanssa?! Niin jotain kesää ajatellen on taas miehen iloksi tulossa postissa :D

15. maaliskuuta 2016

Kukaan meistä ei ole täydellinen

 Satuin eilen illalla lukemaan jutun, jossa kerrottiin kolmen noin parikymppisen naisen haukkuneen Jumbossa alle kouluikäistä poikaa tämän kuullen. Tuo pieni poika halusi vain esitellä heille onnellisena uutta juuri ostamaansa lelua ja nämä naiset päättivätkin muka niin täydellisinä haukkua poikaa. Tulin surulliseksi tuon pojan ja hänen perheensä vuoksi. Ei kenenkään pitäisi tuollaista kuulla, ei etenkään lapsen! Sitten yöllä muistin erään leikkipuistokäynnin, jossa Onnia kutsuttiin vammaiseksi. Asiaan liittyvä postaus löytyy täältä.
 En voi vieläkään uskoa miten etenkään muka aikuiset voivat haukkua varsinkaan lapsia. Ei kukaan meistä ole täydellinen! Vaikka omissa silmissäni lapseni ovat täydellisiä, tiedän, etteivät he sitä välttämättä muiden silmissä ole. Joku voisi yhtä sanoa lihavaksi, toista puhevammaiseksi ja kolmatta ihan apinan näköiseksi suurine hörökorvineen. No jokaista lastamme on jo muiden toimesta arvosteltukin, vaikkei Onni ollutkaan apina vaan vammainen ja keskimmäisen haukkui sentään lapsi. Kuitenkin vanhemmilla on oikeus pitää lapsiaan täydellisinä ja muilla velvollisuus pitää negatiiviset ajatuksensa omana tietonaan. Miksi loukata ilkeillä sanoilla toista, etenkään pientä herkkää lasta? Eikö siinä haukkuessa näytä juuri oman vajaavaisuutensa?

  Jos katsomme oikein tarkasti, meissä jokaisessa on jotain erilaista. Täydellistä ihmistä ei olekaan, vaikka joku haluaisi ehkä näin itsestään uskoakin. Toiset ovat kauniimpia sisäisesti ja toiset ulkoisesti, mutta me kaikki olemme yhtä hienoja ihmisiä. Tai no, tuollaisia möläyttelijöitä en kyllä voi hienoiksi ihmisiksi sanoa. Annetaan lapsien kasvaa suvaitsevassa ilmapiirissä ja unohdetaan toistemme arvostelu! Kerrotaan ennemmin toisillemme niitä hyviä ja ihania puolia sekä asioita! Me jokainen olemme täydellisiä jonkun silmissä vikoinemme kaikkinemme. Silti ne viat ovat olemassa, ihan meissä jokaisessa.

 Hyvää tiistaita kaikille teille ihanille♥

14. maaliskuuta 2016

Miksi taas maanantai?

 Mikähän siinä on, ettei maanantaina meinaa yleensä käynnistyä sitten laisinkaan? Takana on hauska viikonloppu perheen parissa ja edessä uusi viikko uusine seikkailuineen, mutta silti aamulla on tahmeaa. Enkä ole perheessämme ainut sillä jokainen Onnia lukuun ottamatta vuorollaan kysyy miksi pitää olla taas maanantai. Taidamme viihtyä liiankin hyvin yhdessä touhuillen :D
 Tänään maanantain ankeutta lisäsi myös harmaus. Viikonlopun ihanasta auringonpaisteesta ei ollut enää tietoakaan. Onneksi nautittiin koko viikonloppu ulkona aurinkoenergiasta niin eiköhän tässä taas jakseta hieman odotella lisää kauniita ilmoja :)
 Viikonloppuna tuli siis ulkoiltua ja liikuttua niin paljon, ettei lapsilla ollut uniongelmia vaan pojat nukahtelivat kilpaa syliin. Isommat lapset kävivät hiihtelemässä useamman kilometrin lenkkejä ja Onni teki hieman pienemmän lenkin. Laskettiin mäkeä, syötiin monta kertaa eväitä ja vain nautittiin auringosta. Yksinkertaista yhdessäoloa, mutta silti parasta arkea♥
 Onko muita joille maanantait ovat vaikeita? Ja kuinkas muiden viikonloppu sujui?

Aamuun pikainen alevinkki

Huomenta ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♥ Ajattelin tulla pikaisesti vinkkaamaan, että Skidissä on nyt varaston tyhjennys ja kaikki varastontyhjennys-osiossa olevat tuotteet ovat 60% alella! Tilasinkin Onnille kokeeksi mm. farkkushortseja, josko pysyisivät päällä :)

 Villervallan vaatteiden lisäksi joukossa on ihania Elodie Detailsin lämpöpusseja. Tuollaisesta untuvapussista olen haaveillut pitkään ja arvatkaa vaan kuinka olisi tehnyt mieli tilata 60% alesta?! Ei vain ensi talvena meillä enää välttämättä käyttöä olisi. Siispä en voi kuin haikeana kysyä miksi ei aiemmin vastaavaa tarjousta eteeni tullut :D Mutta jos joku tarvitsee niin kannattaa käydä nyt ostamassa!

13. maaliskuuta 2016

Ihanaa kevytuntuvaa

 Viikonloppuna sää on taas suosinut ja olemmekin melkein asuneet ulkona. Eilen mielessäni harmittelin, ettei minulla ollut kameraa käytössä, mutta onneksi se aurinko tuli iloksemme tänäänkin. Päätinkin näin Onnin päiväuniaikaan tulla esittelemään teille Tellun parhaan takin tähän vuodenaikaan.
 Ostin tämän Reiman kevytuntuvatakin viime vuonna alesta alle 30€:lla ajatellen tätä kevättä ja ensi syksyä. Tämä takki onkin osoittautunut loistohankinnaksi näin lopputalveen ja alkukevääseen. Aamun pakkasilla se ei ole liian kylmä muttei auringon lämmittäessä liian kuumakaan.  Halutessa takista saa myös liivin hihat irrottamalla.
 Tyttö itsekin tykkää tästä kovasti. Takki on todella kevyt, joten paksun topan jälkeen tuntuukin varmasti hyvältä päällä. Tällä takilla on käyty niin koulussa kuin hiihtoretkelläkin. Kuusen alla lumihangessa maatessa ei tarvitse pelätä kastuvansa.
 Nyt rupesin miettimään Pikkutärylle omaa kevytuntuvatakkia. Voisi olla eskarissakin jo toimiva. Tänä keväänä vastaavan mallin nimi on Ragune ja hintaa näyttäisi olevan 89,95€. Tarkemmin ajateltuna taidan pojan kohdalla kyllä odotella taas alea, sillä sininen väri ei kuulu Pikkutäryn lemppareihin.

 Aurinkoista sunnuntaita!

11. maaliskuuta 2016

Suoja-alue 3m

 Lapsi istuu kaupan ostoskärryissä, kun häntä lähestyy vanhempi pariskunta. Pariskunnasta molemmat työntävät päänsä aivan liki onnellisen näköisesti pienelle lapselle leperrellen. Nainen silittää lapsen poskeakin kertoessaan kuinka suloiselta lapsi näyttääkään. Lapsen äiti ystävällisesti vaihtaa pariskunnan kanssa muutaman sanan ennen matkan jatkumista ja seuraavan poskensilittelijän kohtaamista. Kuinka monen kauppareissulla tai muuten ihmisten ilmoilla liikuttaessa tapahtuu näin?

 Meillä lähes jokaisella kauppareissulla tulee suurimmaksi osaksi ikäihmisiä lapsia ihastelemaan. Ennen Onnin syntymää ne kohtaamiset olivat minusta jopa hurjan mukavia. Monen vanhuksen silmät suorastaan syttyivät loistamaan jutellessa. Sitä pystyi ajattelemaan tekevänsä pienellä teolla ihmisen hyvinkin iloiseksi. Olemaan kaupan kassan lisäksi ehkä ainut juttuseuralainen, joten ei siinä sopinut kiirehtiä ellei oikeasti kiire ollut.
  Olen ennenkin kertonut Onnin olevan herkkä. Hän ei kestä kovaa hälinää, suuria ihmisjoukkoja ja vaatteet pitää olla millilleen hyvin päällä. Herkkyyden lisäksi poika on myös hyvin ujo. Jo kaupassa käynti voi toisinaan olla pojalle suuri ponnistus, saati jos vieraat ihmiset tulevat poskea ja hiuksia silittelemään. Joskus tekisi mieli kirjoittaa Onnin hattuun lappu: Suoja-alue 3m.

 Minulla ei edelleenkään ole mitään sitä vastaan, että tuntemattomat tulevat juttusille. Mukavaahan se on jos lapseni pystyvät tuottamaan iloa muillekin tai itse pystyn jonkun päivää muutamalla sanalla piristämään. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi väkisin toista lähestytään ja silitellään jos lapsesta erittäin selvästi näkee, ettei nyt ole ollenkaan hyvä olla. Onni yrittää vetäytyä niin kasaan kuin mahdollista, itku melkein silmässä. Onneksi suurin osa ymmärtää, kun nätisti heille tilanteen kertoo, mutta on myös joukko sellaisia jotka silti yrittävät vielä silitellä.
 Sitten on vielä esim. tapaus ryhmäkuvat, joita monessa juhlassakin on nykyään ilmeisesti tapana ottaa. Kun pitää paljon ihmisiä saada samaan kuvaan, täytyy tietysti olla tiiviisti ja tämähän on Onnille ihan kauhun paikka. Ennakkoon asiasta kerrottaessa asiaa usein vähätellään ja käsketään seistä sitten vaikka reunassa. Kun kuvan ottamisen aika tulee, lapsihan on tietysti sylissä piilossa niin tiiviisti kuin ikinä pääseekään ja kuvaaja huutaa: 'Sinä siellä jolla on sellainen ja sellainen vaatetus, lapsi näkyviin'. Kaiva siinä sitten lapsi hiki valuen näkyviin vain, että kuvaaja voi huutaa saman lauseen uudelleen ja uudelleen ja lopulta kaikilta palaa pinna. Oisko vaan kannattanut uskoa mua jo ihan alkujaan?

 Elämä herkän lapsen kanssa voi siis luoda omanlaisiaan haasteita, mutta lapsen tahtisesti aikuisen tukemana näitä haasteita voidaan voittaa. Kaikin puolin helpompaa ja mielekkäämpää tuo oppiminen kuitenkin olisi, jos lapselle annettaisiin hänen tarvitsemansa tila. Aina tuon tilan saaminen ei tunnu olevan vanhemman neuvostakaan huolimatta niin yksinkertaista, vaikka sen avulla neuvon saajakin voisi saada edes hymyn. Ehkä mä vaan oikeasti kirjoitan sen lapun ja lukkiudun ryhmäkuvien ajaksi lapsen kanssa vaikka vessaan ;) Vai jatkaisikohan tässä kuitenkin tätä samaa rataa?

Yllätyin kaupassa

 Eilen ihastellessani yhä Onnin kelta-harmaata välikausiyhdistelmää, muistin erään kappareissun. Olin Prismassa pysähtynyt vaihtamaan tutun myyjän kanssa muutaman sanasen samalla, kun hän oli laittamassa kevätvaatteita esiin. En tiedä miten Onnille olen ollut hulluna juuri harmaaseen väriin ja kiinnitinkiin heti huomiota uuteen juuri ripustettuun takkiin.

 Minkä merkkiseksi te tätä takkia ajattelisitte? Itse ainakin suuresti yllätyin. Se on Travallen uusi citytakki (49,90€)! Tellulla oli 1-vuotiaana merkin haalari, jonka värit, vaaleampi yläosa tummempi alaosa, olivat vaan sillä hetkellä täydellisen oloiset. Sen jälkeen en ole mitään yhtä ihanaa nähnyt tai kertaakaan muistini mukaan edes ostamista harkinnut. Minusta tämäkin takki näytti luonnossa paljon ihanammalle. Niin ihanalle, että olisin ostanut, ellei Onnilla olisi ollut sitä vielä ihanampaa jemmattuna.

10. maaliskuuta 2016

Onnin välikautta

 Hei, olen nanna ja olen tainnut taas vetää överit kuopukseni välikausivaatteiden kanssa. Mietin vielä viime vuoden tapaan loskakeleille kurahaalaria ja sitä, tuota ja tätä, mutta emme taida oikeasti niitä tarvita. Tänään kaivelin siis Onnin välikausijemmoja ja samalla päätin akun loppumista uhmaten nappasta pari kuvaa teillekin. Valitettavasti malli ei ollut kuvaus ja sovitus tuulella, vaikka tavoistani poiketen yritin lahjoa Ville Vallattomallakin. Mutta siis mitä meiltä jo löytyykään?
 Viime vuotinen Name it:n 86cm:n haalari sopii loistavasti ainakin kevään. Hyvästä alesta jemmattu Reiman takki on kokoa 92, mutta säätönyörin ansiosta täysin käytettävissä jo keväällä. Takin kaveriksi olen tilannut loistaviksi todetut Molo kidsin Haven housut samaisessa koossa.
 Sitten on tietysti Onnin oma Pico, joka on vielä melkoisen reilu. Koska isommilla on kuitenkin omansa, tulee Onni tämän varmasti haluamaan päällensä. Sisaruksistahan nykyään otetaan mallia kaikessa! Sen vuoksi jemmasta löytyy myös toki tennarit lähes sopivassa koossa.
 Name it:n haalarin jäädessä pieneksi, on mulla jemmattuna alelöytönä Molon haalari koossa 92. Tätä yritin sovittaa, mutta jalkaterien jäädessä lahkeiden piiloon Onni halusi haalarin välittömästi pois todeten: Te on liian ito. Poika onkin hyvin tarkka siitä miltä jokin vaate päällä tuntuu. Vikingin goret ostin mammuttitarjouksesta ja ovat vaatimattomasti kokoa 27.
 Sitten on vielä veljen vanhaa. Ticketin tähtihaalari, Cupcaken (nykyinen Racoon) haalari ja mitähän vielä löytyykään ehtiessäni jemmaa paremmin penkaamaan. Ainakin näiden lisäksi pitäisi pari Ticketin sadepukua löytyä.

 Epäileekö joku ettei tällä määrällä pärjättäisi? Saappaat, nahkakengät ja asusteita on kyllä vielä ostoslistalla. Ehkä piilotan sitä ennen kuitenkin osan näistä takaisin jemmaan ettei mies kotiutuessaan pyörry ;) Eteiseen kun pitäisi mahtua muidenkin lasten kamppeet :D

9. maaliskuuta 2016

Ihan kiva, mutta...

 Pikkutäry yllätti alkuviikosta meidät haluamalla lapsuudenkotiini yökylään. Kysyessäni mistä moinen ajatus hänen mieleensä tuli, poika totesi sen olevan tasapuolista. Olihan hän ollut lomalla yökyläilemässä miehenkin äidin luona. Minun äidilleni voisi kuulemma tulla paha mieli, kun eivät siellä koskaan käy. Niinpä Pikkutäry soitti äidilleni ja lähti yökyläilemään.

 Siinä missä anoppilasta Pikkutäryä ei meinaa saada suosiolla kotia, lapsuudenkodistani pojalla on kiire kotiin viimeistään puolilta päivin. Kuka pieni mies sitä yksin touhutessa kauaa viihtyy, jos on elämään ja seuraan tottunut?! Päivällisellä poika söi jo tavallista huonommin kunnes ennen iltapalaa makasi jo kaksinkerroin lattialla.
 Niin, äitini oli taas syöttänyt Pikkutärylle huolimattomasti jotakin. Yleensä poika on äitini luona hyvin tarkka syömisistään, mutta nyt oli ilmeisesti luottanut. Ei auta ratakiskostakaan vääntäminen, että kaikkien tuotteiden selosteet pitää lukea. Pelkkä gluteeniton ei vaan riitä, kun niissäkin voi olla sitä perhanan vehnää. Tarviiko vielä ihmetellä miksi en poikaa sinne useammin yökylään päästä?!

 On hyvin sydäntäsärkevää katsoa oman pienen rakkaan kiemurtelua tuskasta. En voi tietää miltä pojasta tuntuu, mutta miehen tuttavan mukaan hänellä tuntuu kuin maha olisi täynnä satoja puukkoja, joita väännettäisiin. Kipu on yksilöllistä, mutta jos aikuisesta tuntuu tuolta, miltä se tuntuu pienestä lapsesta? Äitinä koen myös syyllisyyttä lapseni tuskasta. Minä päästin yökylään vaikka olen aina epäillyt, ettei äitini syystä tai toisesta noudata Pikkutäryn ruokavaliota. Minä olisin voinut estää tämän, mutta olin taas liian sinisilmäinen.

 Todellisuudessa tiedän etten voi ikuisuuksia valvoa Pikkutäryn syömisiä. Hän käy kavereiden juhlissa, pian eskarissa jne. ilman, että olen paikalla. Hän on itsekin hyvin epäileväinen ja harvoin pistää suuhunsa mitään minkä soveltuvuudesta ei ole varma. Usein kuulemma pyytää kaivamaan pussin tms. esiin ja lukemaan tuoteselosteen hänelle. Siis ilman, että olen itse sitä koskaan hänen nähden tehnyt! Tiedän poikani pärjäävän kaikkialla muualla paitsi lapsuudenkodissani. Niinpä taas kerran päässäni on vain yksi kysymys; Miksi taas?

Pääsiäsaskartelut aloitettu

 Aika juoksee nykyään niin hurjaa vauhtia, etten meinaa pysyä perässä. Tai sitten on vaan liikaa tekemistä tai hidasta tajuamista :D Lomalla havahduin kuitenkin, että pääsiäinenhän on jo ihan kohta enkä ole vielä edes askarteluja suunnitellut. Tottahan toki sitä pitäisi ainakin Onnin kanssa jotakin koristetta taas itsekin tehdä, mutta näiden askartelujen kanssa pää on lyönyt viime aikoina usein tyhjää.

 Meidän lapset rakastavat pupuja ja se onkin meidän vakioaiheemme pääsiäisaskarteluissa. Esim. viime vuonna Tellu teki helmipupun, jonka löydät täältä. Pupuilla aloitettiin tänäkin vuonna. Piti keksiä jotain helppoa ja vähän materiaaleja kuluttavaa. Sellaista, jota kaikki kolme lasta tekisi mielellään. Sitten muistin kuinka haikeaa lapsista oli keittiön joulukorttinauhan poistaminen. Idea oli syntynyt! Me tehtiin tilalle pupunauha :D
 Oikeastaan lapset innostuivat tästä niin, ettei nauhaa voi ripustaa suunnitellulle paikalle. Kaikki ihanat puputhan pitää saada esille ja nyt pitäisi keksiä tarpeeksi iso paikka. Ehkä seuraavaksi teemme sitten töpöhäntiä keittiöön? Joka tapauksessa tämä nauhahan on todella helppo tehdä ja vaatii värikynien lisäksi vain valkoista kartonkia, nauhaa ja rei'ittimen.
  Täll viikolla taidamme vielä tehdä lasten kanssa muutaman pääsiäiskortin, mutta itselläni muhii omille ja kummilapsille mielessä eräs omakin projekti. Katsotaan saisinko käytyä ajoissa kangaskaupassa ja toimiiko idean toteutus :D Jotain pehmeää on siis mielessä ;)

8. maaliskuuta 2016

Naistenpäivä

 On varsin hienoa, että jo 1900-luvun alkupuoliskolta asti on vietetty päivää, joka on omistettu kaikille naisille. Kyllä kaikki naiset joskus sitä pientä hemmottelua kaipaavatkin ja naistenpäivänä on hyvä syy hemmotella vaikka ihan itseäänkin ;)
 Itse en tänään miehen toimesta saanut mitään erikoiskohtelua. Kyllä tuo alkuillasta tajusi toivottaa hyvää naistenpäivää, mutta siinä se päivän muistaminen miehen puolelta oli. En tästä kuitenkaan vetänyt hernettä nenukkiin, sillä meillä ei nämä muistamiset ole sidottu mihinkään päiviin. Tiedän siis mieheni ajattelevan, että ennemmin muistaa pitkin vuotta kuin muutamana päivänä vuodessa. Nytkin keittiötämme koristaa miehen viime viikolla tuoma ruusukimppu. En voi myöskään kieltää etteikö ole säännöllisin väliajoin mukava kuulla kuinka itseä arvostetaan äitinä, puolisona tai naisena. Etenkin voimattomina hetkinä muutamalla sanalla on niin kovin voimauttava vaikutus.

 Oikeastaan tulin vain toivottamaan teille kaikille ihanaisille iloista naistenpäivän iltaa♥ Meillä on tänään täällä aloitettu pääsiäisaskartelut ja huomenna näette lasten tämän illan helpon projektin :)

7. maaliskuuta 2016

Heräsin taas talviunesta

 Aina kevään tullen tuntuu kuin heräisin talviunesta. Vaikka olisin kuinka rättiväsynyt valvotuista öistä, kevään ensimmäiset merkit saavat minut muistuttamaan alati liikkeellä olevaa kuopustani. Vaikka tänäänkin satoi räntää, tajusin noiden kevään merkkien olevan jo täällä. Kodissamme pyörii hurja puhuri, joka mm. karsii ylimääräistä tavaraa, suunnittelee sisustusta taas kerran uusiksi ja uudistaa myös rankalla kädellä vaatekaappeja.
 Ei tuo puhuri pelkästään kodin sisällä pyöri vaan se on myös pääni sisällä. Suunnitelmia vaikka minkä tekemiseen ja askartelemiseen syntyy nopeammin kuin ehdin muistaakaan tai kirjata edes ylös. Blogikaan ei tältä villitykseltä välty vaan salaa haaveilen taas kerran uudistuksista ja tajutessani ettei aivotyöskentely riitä itse tekemiseen, löydän itseni kerta toisensa jälkeen Etsystä etsimässä valmista. Täydellistä ei vaan tunnu koskaan siellä olevan, mutta haaveillahan saa :D

  Kaiken tämän tekemisen ja suunnittelun keskellä tulee aina voittajafiilis. Se vanha minäni on taas hetkiseksi saapunut luoksemme. Jossain määrin toivoisinkin aina olevan kevään, vaikka kesästä enemmän nautinkin. Toisaalta kokisinko enää tuota mahtavaa fiilistä, jos aina paahtaisin sata lasissa pyrkien vain täydellisyyteen? Se uusi minäni osaa kuitenkin suojella loppuun palamiselta ja ottaa lasten kanssa rennosti unohtaen mitä täydellisyys edes on. Rentous on ihanaa, mutta onhan kaikessa tietysti puolensa :)

 Touhukasta alkanutta viikkoa!

6. maaliskuuta 2016

Ruualla saa leikkiä!

 Usein sanotaan, ettei ruualla saa leikkiä. Miksi ihmeessä ei saisi? Mitä väärää ruualla leikkimisellä on jos lapsi syö paremmin esim. ajaessaan kaivinkoneen kauhoja suuhunsa tai rakentaessaan samalla kastikkeelle patoa? Onko parempi sitten ruokahetkien mennessä nipottamiseksi ja lapsen jättäessä ruuan sen vuoksi syömättä? Meillä lähdetään siitä, että ruokapöydässä käyttäydytään ehdottoman nätisti, ruoka ei saa kirjaimellisesti lentää ja peppu pysyy penkillä. Muutoin pääasia on ruuan katoaminen suuhun. Joskus meillä voidaan kannustaa lapsia jopa leikkimään ruualla tekemällä hassuja annoksia.

 Tänään meillä taas leikittiin ruualla ihan ohjatusti. Onnille nousi kuumetta eikä viimeisen lomapäivän retki onnistunut. Päivän piristykseksi leikittiin piipittävää rusinaa.
 Piipittävässä rusinassa levitetään pöydälle rusinoita. Yksi leikkijä menee toiseen huoneeseen sillä välin, kun muut päättävät mikä rusina piipittää. Päätettyään piipittävän rusinan toiseen huoneeseen mennyt leikkijä kutsutaan takaisin.
 Huoneeseen takaisin tullut leikkijä saa alkaa yksitellen syömään rusinoita. Leikkijän tarttuessa piipittävään rusinaan muut alkavat piipittää. Tuon rusinan voi vielä syödä, mutta sitten vaihdetaan osia. Voittaja on se, jolle jäljelle jää viimeinen rusina. Toki tätä leikkiä voi harrastaa myös esim. tuoreilla marjoillakin.

 Kuulostaako meidän ruualla leikkiminen kauhistuttavalle? Mitä mieltä te olette, saako ruualla leikkiä?