31. tammikuuta 2018

Mitä meillä syödään? Kahden viikon ruokalista

 Viikonloppuisin meillä pähkitään aina yhdessä seuraavan viikon ruokalistaa. Jokainen perheenjäsen saa esittää omia toiveitaan, joita kohtuudella toteutetaan. Pojat esim. eläisivät pelkällä pinaattikeitolla ja -letuilla :D
 Aamupaloja ei ennalta suunnitella vaan tilanteen mukaan tarjolla on puuroa marjoilla, leipää ja hedelmiä, maustamatonta jugurttia / rahkaa myslillä sekä hedelmäsoseella/ hedelmillä/ marjoilla jne. Lounaaksi Onni syö edellisen päivän jämiä tai sitten tehdään jotain pikaista tyyliin uunimunakasta tai pastaa. Välipalalla taas on tarjolla vaihtelevasti hedelmiä tai marjoja, kurkku- tai porkkanatikkuja, leipää, maustamatonta jugurttia, kiisseliä, rahkaa, vispipuuroa, banaanilettua jne.

 Mitä meillä sitten syödään päivällisellä? Tässä kahden viikon ruokalistamme!
Vko 1
Ma Kanaa ja kasviksia, riisi
Ti Spagetti ja jauhelihakastike, salaatti
Ke Tonnikalakiusaus, salaatti
To Kasvissosekeitto, tuore sämpylä
Pe Hirvi-aurajuustolihapullat, perunamuusi, salaatti
La Liha-perunalaatikko, punajuuret
Su Naudanlihapihvit, perunat, salaatti. Marjarahka

Vko 2
Ma Lasagne, salaatti
Ti Mangokanaa, riisi ja salaatti
Ke Paistettu lohi, perunamuusi, kasviksia
To Merimiespihvit, punajuuret, porkkanaraaste
Pe Kanapuikot kermaviilikastikkeella, salaatti
La Karjalanpaisti, perunat
Su Hirvipaisti kermakastikkeella, perunat, paistetut sienet, salaatti Jäätelö

 Ruokaa laitamme usein yhdessä lasten kanssa, sillä lapset tykkäävät kovasti auttaa keittiössä. Kiirepäivät sekä muut erikoisuudet huomioidaan toki ruokalistassa ja usein viikonloppuisin syödään myös koko perhe ravintolassa tai vaikka nuotion äärellä metsässä.

 Millaisia ruokia teillä suositaan?

26. tammikuuta 2018

Oletko miettinyt miksi...

 Vanhempana sitä joutuu päivittäin jos jonkinlaisten tilanteiden eteen. Yleensä arki menee omalla painollaan ja monet asiat vain tupsahtavat eteen yhä uudelleen ja uudelleen. Oletko koskaan mielessäsi miettinyt, miksi:

♥ Vauva herää tai lapsi tarvitsee apua heti sillä hetkellä kun olet käymässä nauttimaan kuumasta kahvista tai lämpimästä ruuasta?

♥ Lapset viihtyvät kuralammikoissa tai vesisateessa, mutta kapinoivat suihkua? Huom. kapinointi ei koske kylpemistä, joka on kivaa.

♥ Kutsua syömään ei leikkien tohinassa kuulla, mutta jos avaat salaa hiiren hiljaa karkkipussia, talon toisella puolella olevat lapset ovat oitis paikalla?
♥ Rakas unikaveri on kadoksissa joka ikinen ilta, vaikka olet käskenyt viemään sen sänkyyn?

♥ Vauva voi olla päiviäkin puklaamatta tai kakkimatta, mutta kiireen vallitessa sotku on taattu? Vastaavasti lähdön hetkellä normaalisti ripeästi ja omatoimisesti toimiva lapsi on kuin hidastetusta elokuvasta.

♥ Kevät- tai talvivarusteita kaivataan aina heti silloin, kun peset niitä säilöön? Nykyään ei tunnu auttavan, vaikka odottaisit tämän tietäen keskelle talvea tai lähes kesään.

♥ Lapsi olisi mieluummin leikkiessä räkä poskella kuin kävisi niistämässä kerralla nenänsä tyhjäksi?

♥ Sukat eivät pysy lasten jaloissa?
♥ Lapset maistelevat mielellään lunta, vaikka kammoavat hämähäkkejä ja linnunkakka on yök?

 ♥ Arkisin saat herätellä unisia lapsia, mutta viikonloppuisin ja lomilla he ovat pystyssä jo ennen kukonlaulua?

♥ Toisen lelu, lautanen tms. on aina parempi, vaikka lapsella itsellään olisi täysin samanlainen?

♥  Lapset jaksavat kysyä kerta toisensa jälkeen miksi, miksi, MIKSI?

 Hauskaa viikonloppua♥


24. tammikuuta 2018

4 kuukautta

 Pieni Rumpalin tavoin pomppimisesta nauttiva poikamme on saavuttanut jo 4kk:n iän. Vastahan tänne kirjoittelin 3kk:n kuulumisia! Ei siis ihme, jos päivät tuntuvat usein kiitävän ohitse sillä en taida enää pysyä lainkaan perässä :D
Nyt 4kk:n iässä koliikki alkaa vihdoin olemaan vain muisto! Illat ovat siis pääosin helpottaneet, vaikka toisinaan vielä pienoista mahanväänteistä johtuvaa kitinää onkin havaittavissa. Enää hyvin harvoin se kuitenkaan on itkua vaan lähinnä sellaista yleistä tyytymättömyyttä yhtään mihinkään. Noina hetkinä syli on yhä maailman paras paikka, mutta muutoin pikkuisesta on kuoriutunut jo ympäristöään innokkaasti tutkiva seikkailija.

 Lääkärineuvolassa saimme kuulla painonnousun kääntyneen nyt laskusuuntaan. Tämä ei itseäni yllättänyt, sillä vauvan kaksoisleuka on pienentynyt huomattavasti. Ahkera touhuilu kuluttaa enemmän energiaa. Vielä jatkamme kuitenkin pelkästään imetyksen voimin, sillä maito tuntuu kuitenkin yhä riittävän. Pikkuinen sai lääkäriltä kehuja todella mahtavista ylävartalon lihaksista ja kieltämättä tässä voisi olla kateellinen niistä itsekin :D 
 4kk:n iässä Pikkuinen on kova jutustelemaan ja taitava touhuilija, joka nauttii sisarusten kanssa leikkimisestä. Pikkuinen vie jo taitavasti lelua kädestä toiseen ja tietysti välillä myös suun kautta! Hän kääntyilee ja pyörii napansa ympäri nähdäkseen varmasti kaiken. Liukkaat lattiamme vielä hidastavat vauhtia, mutta pitävällä pinnalla Pikkuinen myös ryömii jo pieniä matkoja eteenpäin. Tätä vaihetta sisarukset ovat suurella innolla odottaneet, mutta nyt alkaa mielipide muuttumaan. Pikkuvelihän pystyy jo tulla anastamaan leluja leikeistä tai ei ainakaan osaa leikkiä oikein!

  Päivissä on jo selvä rytmi ja olemme hiljalleen hieman saaneet aikaistettua Pikkuisen yöunien alkamista. Pikkuinen herää kuitenkin joka ilta lähes minuutin tarkkuudella klo 23.30 ja tyyntyy vain sylin sekä maitohörpyn kautta takaisin yöunilleen nukkuen 7-9h putkeen. Liikkeelle lähtö on tehnyt vauvan nukkumista levottomammaksi, mutta unipesä rauhoittaa unissa liikkumista niin, ettei öisin jouduta kuitenkaan nousemaan.

  Aamuisin pikkuinen herää ihan omineen höpöttelemään unikavereilleen ja pinnasängystä löytyykin oikea aurinko. Aamumaidon jälkeen Pikkuinen jatkaa uniaan vielä noin 2h, jonka jälkeen on muutaman tunnin hereillä ennen päikkäreitä. Päiväunilla vauva viihtyy hyvällä tuurilla tunnista kahteen, jonka jälkeen painetaan yöunille asti yhdellä maksimissaan vartin torkuilla. Päivämme on siis täynnä touhua, naurua ja suuria tunteita♥

 Mitä muille vauvoille kuuluu?

22. tammikuuta 2018

DIY vauvan lelukaari

 Olemme Pikkuiselle hankkineet melkoisen paljon kaikkea uutena, sillä joidenkin hankintojen kohdalla en vain halunnut luopua tietyistä kriteereistä. Yksi hankintalistalla ollut asia oli lelukaari. En missään nimessä halunnut tällä kierroksella jumppalelua leikkimatolla, vaan halusin puisen version. Katselinkin aluksi mm. Liewoodin ja Plantoysin lelukaaria, mutta päädyin lopulta pienempien lelujen innoittamana itse tehtyyn versioon.
 Vaikeaahan tämän lelukaaren tekeminen ei todellakaan ole eikä tähän mene edes kauaa aikaa! Vähän sahausta, muutama reikä, kaksi ruuvia, hieman hiomista ja nopeasti kasattava jumppalelu on jo auki pitävää narua ja leluja vaille valmis.
En täysin ole tyytyväinen materiaalivalintoihin, mutta parempia ei täällä rautakaupan valikoimissa ollut. Tarkoitukseni oli hieman maalatakin lelua, mutta vauvan käyttöön sopivaa maaliakaan ei löytynyt. Kunhan pääsen isommille kylille, niin mahdollisesti vaihdan tuon kasassa pitävän narun nahkaan ja lisään päihin helmet. Tarvikkeet maksoivat kuitenkin ilman leluja vain noin 10€ eli säästettiinpä sievoinen summa rahaakin! 
  Kiinteitä leluja en tähän tarkoituksella ole tehnyt. Pikkuinen syö hyvin huonosti tuttia ja vain yksi kelpaa, joten tuttinauhoilla saa vauvan lempileluja kätevästi roikkumaan. Muutama lelukaareen sopiva puinen juttu on kyllä suunnitteilla, mutta nekin on tulossa irrotettavina versioina. Tarkoitus onkin lapsen kasvettua ohi jumppalelusta laittaa päälle kangas ja tehdä tästä pikkuisen oma maja tai lasten tunneli!

Ja loppukevennykseksi kerrottakoon, ettei meillä sentään leikitä tällä ulkosalla :D Meni vaan hermot, kun ikinä en ehtinyt valoisina päivinä tätä sisällä kuvaamaan.

17. tammikuuta 2018

Mitä kuuuluu, kukkuluuruu?

 Vaikka edellisessä postauksessa kerroinkin kaipaavani pitempiä yöunia tai enemmän omaa aikaa, kuuluu meille perheenä todella hyvää. Talossa raikaa nauru, hommat sujuu ja kaikilla on suurimman osan päivästä hyvä olla. Pikkuisen maha vielä vähän kiusaa, mutta sekään ei enää joka ilta!
 Vaikka aikani blogin päivittämiseen ja intoni pimeydestä johtuen kuvien ottamiseen ei olekaan riittänyt, on meillä viime aikoina tapahtunut paljon kaikenlaista. Esimerkiksi viimeisen viikon aikana:

♥ Meillä on pyörinyt oikea pyörremyrsky. Päätin vihdoin laittaa kaikki kodin kaapit järjestykseen ja kylläpä olikin paljon ylimääräistä niihin jemmattuna! Meiltä lähti esim. neljä isoa muovikassillista tekstiilejä matonkuteiksi, neljä jätesäkkiä kierrätykseen ja yksi jätesäkillinen turhia papereita. Kummasti tuli kaappeihin tilaa!
♥ Olemme nauttineet ulkoilusta, vaikka lunta saatiin tähän päivään asti odottaakin. Aurinkokin tuntuu olevan tallella. Kuinka paljon pienikin hetki paistetta piristääkään!

♥ Pakkaspäivinä olemme nauttineet lämpimästä kaakaosta takkatulen loimussa

♥ Olemme rakennelleet jättisuuria Lego-rakennelmia sekä hurjan pitkiä junaratoja

♥ Kävimme kiinalaisessa ravintolassa lounaalla koko perheen voimin

♥ Olen suunnitellut ja aloittanut kodinhoitohuoneen uudistamista. Huoneesta löytyi myös vuosikausia kadoksissa ollut aarre.

♥ Meillä on ryömitty kilpaa lattialla, pesty lattioita kuolalla ja pistetty vanhemmat jumppaamaan.
♥  Useana aamuna olemme nauttineet uunituoreista sämpylöistä. Nam!

♥ Karkasimme miehen kanssa melkein kaksin syömään. Pikkuinen ei pulloa hyväksy, joten hänet piti ottaa mukaan. Tarkoitus oli, että pikkunen olisi nukkunut vaan hän päättikin muuttaa vanhempien rauhaisan keskusteluhetken ja romanttisen illallisen varastamalla huomion itselleen.

♥ Olemme askarrelleet talvisia askarteluja ja pelanneet paljon lautapelejä

♥ Lapset ovat tehneet uskomattoman hauskoja esityksiä meidän vanhempien iloksi

 Mitä sulle kuuluu?

11. tammikuuta 2018

Vauva nukkuu, minä en

 Terkkuja täältä♥ Arki palasi maanantaina perheeseen ja sitä myötä käsite 'äidin oma-aika' tuntui hiljalleen katoavan. Periaatteessa rytmimme kyllä sopii lapsille oikein hyvin, sillä koululaisten lähdettyä Onni saa joka päivä viettää rauhaisan hetken kaksin kanssani ja pikkuinen taas yksin huomiota isompien käytyä nukkumaan. Itse vain tahtoisin edes sen pienen hetken täällä blogin parissa, sillä jaettavaa kanssanne kyllä olisi.

 Tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa nyt hieman pikkuisen nukkumisesta, jota ennen hänen syntymäänsä niin kovasti jännitin. Edelliset kaksi painosta, kun eivät nukkumisen päälle vaivojensa vuoksi öisin eikä päivisinkään ole ymmärtäneet. Pikkuinen onkin oikea unelma, sillä koliikista huolimatta hän nukkuu 10-12 tunnin yöunia yhden aamuherätyksen taktiikalla. Ainut miinus tässä onkin hänen rytminsä, joka noudattelee jo mahassa totuttua rytmiä: päivä jumpataan ja vasta klo 23 jälkeen mietitään nukkumista.
 Usein itse nukahdan lähes samaan aikaan vauvan kanssa. Herätyskello on soimassa koululaisten vuoksi jo klo 7 eli saisin kyllä nukuttua putkeen 6-7 tuntia. Tämä unimäärä ei kuitenkaan itselleni riitä. Lisäksi meillä asuu yhä kaksi erittäin huonosti nukkuvaa poikaa, jotka kilpaa syystä tai toisesta herättävät vanhempiaan. Tällä hetkellä esim. Onnilla on menossa joku pahojen unien kausi ja usein lastenhuoneesta kuuluu hysteeristä huutoa.

 Muiden kysyessä vauvan nukkumisista, en uskalla ääneen sanoa olevani väsynyt. Jos he eivät ymmärtäneet sitä silloin kun valvoin kaikki yöt, eivät he ymmärrä nytkään. Pikkuinenhan nukkuu loistavasti! Näin mahtavasti tällä hetkellä nukkuvan vauvan kanssa en siis todellakaan aio lähteä kilpailuun väsyneimmän äidin tittelistä, vaikka ne omat kokonaiset yöunet puuttuvatkin.

 Vaikka aika ajoin hihittelen, kiroilen katkeilevia ajatuksia ja äksyilen täällä rikkonaisen yön jälkeen, olen hämmästyneen kiitollinen hyvin nukkuvasta pikkuisesta. Tuo vauvahan on oikea unelma, sillä herää ensimmäisen kerrankin syömään vasta, kun itse olen jo hereillä. Miten kummassa meille on tuollainen ihme syntynytkään? Väsyneimpänä aamunakin tiedän, että tilanteemme voisi olla paljon synkempi. Voisin taas valvoa lähes 24/7. Tiedän, että huonoja öitä on varmasti myös pikkuisen kanssa tulossa, mutta kokemusten myötä tiedän myös meidän selviävän niistä.  Nyt keskitymmekin siis hyvillä mielen ihailemaan niin suloisesti nukkuvaa vauvaa♥

 Kuinka siellä nukutaan?

5. tammikuuta 2018

Voisko lapsenteon aloittaa alusta?

 Siinä me miehen kanssa istuimme onnellisina sohvalla ja kilpaa sylittelimme kitisevää pikkuista, kun toinen meistä sanoi ääneen sen, mitä molemmat olivat jo miettineet. "Voisko tän lapsenteon aloittaa uudelleen?"

  Pikkuisen odotus ja ensimmäiset kuukaudet ovat siis saaneet meidät täysin lumoihin. Haluaisimme pysäyttää ajan tähän. Nauttia vauvan ihanista ilmeistä, uusista taidoista ja kaikesta tästä. Elämä vauvan kanssa tuntuu nyt parhaimmalle kuin koskaan.
 Se, että mietimme uudelleen lasten yrittämisen aloittamista, ei tarkoita puolison vaihtamista eikä myöskään isompien lapsien olevan jotenkin vähemmän rakkaita. Kyllä me samalla lailla koemme onnen tunteita heitä katsellessamme. Sitä paitsi isommat lapset ovat meistä kasvattaneet juuri sellaiset vanhemmat kuin me juuri nyt olemme.

 Tämä koliikkiaika ei tuntuisi nyt varmastikaan näin ihanalle, mikäli pikkuinen olisi meidän ensimmäisemme. Olemme vain oppineet isompien lasten kohdalla jo virheistämme. Osaamme nyt keskittyä siihen tärkeimpään, rakkaaseen pikkuiseemme ja hyväksyä, ettei lapsen kanssa aina mennä sitä helpointa tietä. Tiedämme selviävämme vaikeistakin hetkistä yhdessä ja ymmärrämme nauttia niistä hyvistä asioista.
 Joskus ennen raskautumista mietin, että mikäli joskus saisimme vielä lapsen, nauttisin hetkistä enemmän. Koskaan en olisi kuitenkaan osannut kuvitella, että tämä vanhemmuus voisi vielä tuntua näin mahtavalle! Kuinka onnellinen sitä voikaan omasta katraastaan olla ja kuinka ihmeelliselle oma pikkuinen voikaan tuntua. Kiitollisina jatkammekin nauttimista vauvakuplassa ja yritämme pitää ne haikeuden tunteet vielä poissa.

 Miltä vanhemmuus sinusta tuntuu juuri nyt?

3. tammikuuta 2018

Perhekalenterista apua arjen hallintaan

Yhteistyössä Yours Mine Design

 Tapanani ei ole tehdä uudenvuodenlupauksia enkä tehnyt niitä nytkään. Mietin kuitenkin usein vuoden vaihtuessa miten voisi tulevasta tehdä vieläkin paremman. Tänä vuonna koitan olla unohtelematta niin paljon :D

 Meillä on aina ollut keittiön seinällä ei niin ihana mappikalenteri, johon on saanut laitettua niin tärkeät merkinnät kuin paperitkin. Perheen kasvaessa kalenterin kirjoitustila vaan ei ole riittänyt ja talo on täyttynyt useammasta versiosta. Muuten hyvä, mutta arvaa onko niitä jaksanut täyttää tai katsoa? Etenkin olemattomilla yöunilla on merkinnät jääneet täysin hunningolle.
 Olen tänään innoissani suunnitellut meidän uutta kalenteria. Sain yhteistyön merkeissä Yours Mine Designin Meidän vuosi 2018-seinäkalenterin, jossa on päivää kohden peräti neljä saraketta. Ihan ei tässäkään kalenterissa riitä jokaiselle perheenjäsenelle omaa saraketta, mutta toisaalta pienemmillä pojilla onkin vielä harvemmin mitään muistettavaa. Reilunkokoiset sarakkeet takaavat myös sen, että yhteen mahtuu kuitenkin tarvittaessa useampikin merkintä.
Reilun kirjoitustilan lisäksi kalenterin mukana tulee hauskoja tarroja sivuja elävöittämään. Etenkin Onni oli innoissaan näistä ja oppi nopeasti ymmärtämään mikä tarra tarkoittaa synttäreitä. Tarrat pystyy siirtämään sivulta toiselle, jolloin myös esim. lasten kaverisynttärit pystyy merkitsemään niin, että lukutaidoton Onnikin osaa laskea päiviä odotettuihin juhliin tai loman alkuun.
 Uskon, että tästä kalenterista on vuoden aikana hyödyn lisäksi myös paljon enemmän iloa koko perheelle. Ensinnäkin kalenteri näyttää edeltäjiään huomattavasti tyylikkäämmälle eikä pistä seinältä heti silmään. Vaikka itse suurimmaksi osaksi joudunkin vastaamaan kalenterin täytöstä, on yhdestä kalenterista muidenkin helppo tarkistaa missä mennään ja näin unohduksia ei pitäisi enää käydä, ainakaan niin usein. Kuten mainitsin, jopa Onni pystyy nyt kalenteria "lukemaan". Tärkeille papereillekin hommasin väliaikaisesti jääkaapin oveen laitettavan magneettinipsun, joten pysyvät nekin yhä tallessa :)

1. tammikuuta 2018

Vuosi 2018

 Olemme taas vuoden vaihduttua uuden edessä. Mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan, ei kukaan vielä täysin tiedä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan millainen vuodestamme muodostuukaan, mutta joitain toiveita sekä suunnitelmia meillä kyllä on.
 Vuonna 2018 me:
♥ Nautimme varmasti haikeanakin pikkuisen kasvusta ja kehityksestä vauvasta taaperoksi
♥ Panostamme perheemme hyvinvointiin
♥ Jatkamme mökkiprojektia rakentamalla laiturin, laittamalla pihaa kuntoon ja kenties ehdimme sisätilojenkin kimppuun
♥ Teemme hiihto- tai hankiretken makkaraa paistamaan (olettaen, toki että saamme tarpeeksi lunta)
♥ Nauramme ja halimme paljon sekä ihmettelemme yhdessä uusia asioita
♥ Teemme vihdoin kunnon kesälomareissun
♥ Vietämme miehen kanssa enemmän aikaa myös kaksin
♥ Kunnostamme pihaa ja suunnittelemme koirataloa
♥ Retkeilemme nauttien luonnosta jokaisena vuodenaikana
♥ Suuntaamme risteilemään koko perheen voimin
 Vuodenvaihdetta me juhlimme hyvin rauhallisesti oman perheen voimin kotona. Katselimme elokuvaa, yritimme bongailla raketteja, herkuttelimme ja mietimme mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan. Miehellä oli päivystys käynnissä ja hän joutuikin illaksi töihin. Tämä oli varsin odotettavaa, joten ilotulitteisiin emme tänä vuonna olleet juurikaan panostaneet.
 Onnista parasta olikin tähtisadetikut ja puolilta öin, kun vihdoin pääsimme paukuttelemaan, Onni turvallisesti tarkkaili tilannetta huomattavasti muita kauempaa. Vuoden vaihtumisen jälkeen köllimme vielä hetken kaikki yhdessä kasassa sohvalla, kunnes uni vei voiton. Pikkuinen heräsi tavoistaan poiketen jo seitsemältä, joten hieman väsyneenä tämä vuosi alkoi. Yöllä satanut lumi ja kunnon leikkituokio ulkona kuitenkin piristivät kaikkien mieltä :)

 Miten sinä vietit vuoden vaihdetta? Mitä on odotettavissa tänä vuonna?