26. tammikuuta 2017

Mitä meille kuuluu?

 Kuten olette varmaan jo huomanneetkin, blogi päivittyy tällä hetkellä normaalia harvemmin. Valitettavasti mitään nopeaa paluuta takaisin vanhaan en pysty lupaamaan, mutta kovasti olette mielessä♥ Hiljaisuuden vuoksi päätinkin teille nyt postauksen verran kertoa hieman, mitä meille kuuluu.
♥ Arkipäivät menevät pitkälti ihan perusrytmillä. Mies on ollut nyt enemmän aamuisin kotona, joten olemme aamuisin vuorotellen levänneet. Onnikin tykkää hurjasti hitaammista aamuista, jolloin saa kölliä peiton alla kainalossa.

♥Olemme yrittäneet ulkoilla mahdollisimman paljon. Onni on myös paljon ollut isänsä mukana, jolloin olen saanut mukavasti rästihommia tehtyä kotona. Sain vihdoin mm. tyhjennettyä kaappeja lahjoittamalla lasten vaatteita ja tarvikkeita niitä oikeasti tarvitseville. Hyvän mielen lisäksi saatiin lisää kaivattua säilytystilaa :)

♥ Olemme aloittaneet suunnittelemaan kesän mökkiprojekteja. Tai oikeammin laitamme rantaa kuntoon jo nyt ennen kevättä, jolloin ensi kesänä pitäisi päästä nauttimaan uudistetusta ranta-alueesta. Ehkä saamme uudistuksen myötä vihdoin intoa laituriprojektiinkin!

♥Uhmaa löytyy talosta, vaikka muualle jakaa. Löytyykö halukkaita ottajia? Onnilla on korvat hukassa, Tellulla on taas joku jänkkäysvaihe ja ikiliikkuja-pentu kokeilee tietysti myös rajojaan. Päivien yleisin sanani onkin taatusti ei.
♥ Meidän suloinen koiranpentu, joka ei oikeasti osaa olla hetkeäkään paikoillaan, pistää salaa paikkoja remonttiin ihan kiitettävään tahtiin. Eteisen kulmaa on järsitty sen verran, että saatoimme miehen kanssa jo suunnitella lähes koko eteisen uudelleen. Toimivampi eteinen on tavoitteena, mutta ensinhän olisi kotona vielä kröhöm muutama projekti kesken.

♥ Poikien harrastus on pistetty nyt toistaiseksi jäihin. En tiedä johtuuko pimeästä vuodenajasta vai mistä, mutta Pikkutäry tuntui tarvitsevan enemmän lepoa. Viikonloput onkin nyt rauhoitettu pääsääntöisesti perheen yhteisille tekemisille.

♥ Päätimme miehen kanssa viettää hetken ruokalistan kanssa teemaviikkoja, sillä kaipasimme lisää vaihtelua, intoa ja kiinnostusta ruuanlaittoon. Jännityksellä katsomme mitä lapset tästä ideasta tykkäävätkään!
 Tuleva viikonloppu aiheuttaakin jo nyt monenlaisia tunteita. Suunnitelmissa on paljon mukavia juttuja; mm. vieraita, juhlintaa ja retki metsään, mutta tiedossa on myös kyyneleitä hautajaisten muodossa. Ensimmäistä kertaa joudumme lapsemme puolesta muistovärssyä lukemaan ja tuntuu kuin samalla kantaisimme harteillamme myös sitä lapsen surua. Arki ja mukava yhdessä puuhastelu ovatkin varmasti nyt kaikille sitä parasta lääkettä :) Niin ja viikonlopun irtokarkit myös :D

  Aurinkoa viikonloppuunne♥

24. tammikuuta 2017

We Did It

Yhteistyössä Perheblogit ja We Did It

 Olemme olleet miehen kanssa yhdessä jo noin 15 vuotta. Sinä aikana parisuhteemme on nähnyt, kokenut ja kestänyt hyvin paljon. Ne elämän aaltoliikkeet, kun heiluttavat suhteissakin. On sanomattakin selvää, ettei suhteemme ole enää samanlainen kuin 15 vuotta sitten. Lapset, miehen yrittäjyys ja muut muuttujat ovat tulleet kutistamaan yhteistä aikaamme. Vaikka yhteisen kahdenkeskisen ajan puutteesta kärsimmekin, olemme varmaan nyt onnellisempia kuin koskaan. Olemme oppineet elämältä jotain.

 Vaikka parisuhteemme voi nyt paremmin kuin koskaan, ei se koskaan tule täydelliseksi. Eikä sen tarvitse tullakaan. Hyvässäkin parisuhteessa on kuitenkin hyvä pysähtyä välillä miettimään, miten voisi tehdä toisen olon vieläkin paremmaksi. Missä suhteessa voisi sillä hetkellä parantaa? Me pääsimmekin perheblogien mukana uniikkiin testiryhmään testaamaan We Did It-parisuhdesovellusta.
 We Did It on markkinoiden ensimmäinen parisuhdesovellus.  Sovellusta on helppo käyttää ja se ladataan molempien kännyköihin. Alkuun tehdään yksinkertainen analyysi suhteesta. Tuosta analyysistäkin saa jo hyvän mielikuvan suhteen tilasta sekä keskustelun aikaan puolison kanssa.

Analyysin jälkeen We Did It jatkuu kolmen viikon ohjelmalla. Tuon kolmen viikon aikana pääsemme antamaan toisillemme erilaisia tehtäviä, jotka vaikuttavat arkeemme ja onnellisuuden tunteeseemme. Tehtävät eivät ole mitenkään ikäviä tai mahdottomia, joten niitä ei kannata epäluuloisena pelätä! Esim. haastoin miehen yhteisille kävelyille jutustelun merkeissä ja itse sain taas haasteen keskustella kotitöistä.

 Vaikka ajattelisitkin parisuhteenne voivan hyvin, kannattaa tätä sovellusta kokeilla! Pääset lataamaan sen helposti täältä. Me ainakin miehen kanssa odotetaan mielenkiinnolla millaisia vaikutuksia näillä viikoilla suhteeseemme on!

21. tammikuuta 2017

Eläinten jäljillä

 Voi kuinka iloitsinkaan aamulla, ettei tarvinnut herätä herätyskelloon! Taitaakin lomarytmi olla vielä pahasti päällä, sillä viikolla nukuimme Onnin kanssa yhtenä aamuna lähes lounasaikaan asti. Pojan sairastelun aiheuttamat rikkonaiset yöt hieman väsyttivät ja onneksi mies oli kotona herättelemässä isompia eskariin sekä kouluun :)
 Lepäilyn lisäksi olemme nauttineet taas ulkoilusta ja kylläpä sää onkin suosinut! Eilen eläimistä ja luonnosta nauttiva Onni pyysi metsään eläinten jälkiä tutkimaan. Siellä me juostiin jälkien perässä ja toisinaan poika teki erittäin tarkkaa tutkimustyötä maassa maaten :D Jälkien etsimisen lisäksi Onni pysähteli kuuntelemaan lintujen laulua (en todellakaan tunnistanut) ja etsimään missä kummassa tikka naputteli tällä kertaa.
 Aivan kaikkien jälkien jättäjää en pojalle osannut kertoa. Jänikset, ketut sekä oravat vielä meni ja osan niistä poika tunnisti jo itsekin, mutta joukossa oli hieman oudompiakin jälkiä. Onneksi mies osaa nämä tunnistukset paremmin, joten Onni käski isäänsä uudelle reissulle nyt viikonloppuna, kun isommatkin ovat kotona :D
 Itse päivän pakollisen lepäilyn jälkeen kävin tänään iltasella hankikävelyllä pennun kanssa. Olisipa ollutkin mainio hiihtokeli, jos lunta olisi hieman enemmän! Pennusta on tullut jo hyvin rohkea eikä hän enää tahdo pihalla pysyä. Saa nähdä kuinka hölmö idea oli hankikävely hänen kanssa tehdä :D Ehkä me alamme hiljalleen totuttelemaan hihnassa kävelyyn sillä tottelevaisuus on pienellä jukuripäällä viime päivinä ollut hieman hukassa. Auringonlaskun maalaamaa maisemaa ihaillen oli kuitenkin varsin rentouttavaa kävellä kotiin :)

 Mitäs kivaa muiden viikonloppuun on mahtunut?

17. tammikuuta 2017

Mähän en tuollasia syö!

 Olen taistellut atooppisen ihoni kanssa lapsesta asti ja ihon hyvinvointiin on tullut kokeiltua vaikka mitä. Olen kokeillut niin monia tuotteita, että epätoivo on useasti jo iskenyt. Uskon vahvasti siihen, että ihmisen hyvinvointiin pystyy pitkälti vaikuttamaan sillä mitä suustaan alas laittaa, mutta olen ollut kovin luontaistuotevastainen. Syytä en tiedä, mutta kai se juontaa juurensa lapsuuden traumoihin eli pahalta maistuviin litkuihin.

 Mies on useaan otteeseen ostanut parastani ajatellen ihoani kenties auttavia tuotteita, mutta vaativana yhtäkään niistä ei ole meille uudelleen tullut. Osa on jäänyt jopa lähes kokonaan käyttämättä, josta olen potenut huonoa omaatuntoakin. Rakkaudella annettu ei vain ole syystä tai toisesta valitettavasti sopinut. Niinpä olin ehkä hieman vaikeana jouluna löytäessäni erään joululahjan sisältä Iho Omega-pakkauksen. Ei kai taas jotain turhia kapseleita?! Mies oli tästä löydöstään kuitenkin niin innoissaan, että lupasin kiltisti käyttää koko pakkauksen. Ja arvatkaa mitä?! Tämä tuote jopa toimii! Mies on innoissaan silitellyt kasvojani, jotka ovat aivan toisen tuntuiset ja terveemmän oloiset kuin pelkästään rasvauksella hoidettuna.
  Nämä Iho Omega-kapselit ovat kotimainen tuote ja ne sisältävät mustaherukkansiemenöljyä. Tuo öljy saadaan mustaherukan siementen sisältä. Koska siemenet saattavat vain vilahtaa ruuansulatuksemme läpi, ei elimistömme välttämättä pääse nauttimaan mustaherukkaöljyn vaikutuksista perinteisesti marjoja popsimalla. Näistä kapseleista saa omega-3, -6 ja -9 rasvahappoja, E-vitamiinia sekä beetakaroteenia ja niitä voi käyttää myös lapset sekä raskaana olevat ja imettävät. Oikeastaan Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan herukkaöljy raskausaikana saattaa jopa ehkäistä herkästi periytyvän atopian puhkeamista lapsella!

 Mikäli kärsit kuivasta, kutisevasta tai ärtyneestä ihosta niin kannattaa kokeilla näitä kapseleita ja jättää edes tämän kerran ne epäluulot nurkkaan. Ellei kapselit tunnu ihollesi helpotusta tuovan, niin saahan niistä ainakin välttämättömiä rasvahappoja! Näin mä ainakin mietin silloin, kun epäröiden aloin kapseleita käyttämään :)


16. tammikuuta 2017

Yöllinen pelästys

 Eräänä yönä heräsin ensin pennun uikutukseen. Herätyksestä kiukkuisena ja unisena kuuntelin kuinka Onnin refluksi taas oli hurjana, kunnes ponkaisin vauhdilla pystyyn. Eihän sellainen ääni refluksista johdu vaan poika ei saanut henkeä! Koppasin pojan nopeasti syliin ja varmistin, ettei suuhun ole vahingossakaan eksynyt unilelun silmää tms. Sitten viimeistenkin unihiekkojen karistessa muistin, mihin tuo kuulemani ääni pitäisi osata yhdistää. Onnille oli yllättäen iskenyt kurkunpääntulehdus!
 Kurkunpääntulehdus on pienillä lapsilla melko yleinenkin kiusa, jonka aiheuttaa virus. Toisille se aiheuttaa esim. merileijonalta kuulostavaa yskää, mutta meille se iski aivan yllättäen. Tilanne jossa keskellä yötä tajuat, ettei lapsesi saa kunnolla henkeä, voisi olla melko pelottavakin. Vaikka itselläni on jossain selkärangassa rutiinia hätätilanteiden hoitoon, säikähdin itsekin!

 Päätinkin listata teille muutaman vinkin, joilla auttaa kurkunpääntulehduksesta kärsivää lasta.

♥ Koita saada lapsi rauhoittumaan ja pysy mahdollisimman rauhallisena itsekin. Itku, pelko ja ahdistus pahentavat vain oloa ja vanhemman pelko heijastuu lapseen.

♥ Laita lapsi nukkumaan kohoasentoon eli tunge tyyny tai kaksikin patjan tai kirjapino sängyn pääpuolen jalkojen alle. Pystyasento siis helpottaa turvotusta.

♥ Vie lapsi noin vartiksi ulos tai avonaisen ikkunan luokse. Me istuimme peiton alla sohvalla niin, että suoraan ikkunasta pakkasilma virtasi pojan kasvoille. Myös viileämpi huoneilma helpottaa lapsen oloa.

♥ Anna mehujäätä tai muuta kylmää, joka mahdollisesti laskee kurkunpään turvotusta.

♥ Jos lapsen olo ei näillä helpotu, apulihakset on vahvasti hengittämisessä mukana ja lapsi sinertää, hakeudu päivystykseen.
  Onneksi tämä tauti alkaa useilla helpottamaan jo vuorokaudessa ja on monilla muutaman päivän päästä ohitse. Ehkä meilläkin jo muutaman yön päästä taas nukutaan, ellei se tylsistynyt koira sitten jatka ulinaansa. Pääasia kuitenkin on, että lopulta Onninkin tila saatiin kohenemaan ja saadaan sairaalan sijaan olla ihan kotona♥

 Onko muilla kokemusta kurkunpääntulehduksista? Löytyykö muita vinkkejä lapsen olon helpottamiseen?

12. tammikuuta 2017

Koirapelkoinen lapsi

 Onni on hyvin pienestä pitäen pelännyt niin muurahaisia kuin isompiakin eläimiä. Tai pehmoleluja sekä luonto- yms. ohjelmia ja kirjoja poika rakastaa, mutta elävät ötökät ja eläimet sekä jotkin kuvat pelottavat.  Hän rakastaa suloisia pingviinejä, pupuja ja yllättäen myös lumileopardeja, mutta pelkää kovasti koiria. Siis vaikka meillä on aina sellaisia ollut eikä ikinä ole koirien kanssa mitään käynyt! Ja mitä tekevätkään koirapelosta kärsivän lapsen fiksut vanhemmat?! Hankkivat yhden koiran kotiin lisää!
 Pelko on luonnollinen tunne eikä me tietenkään haluta lastamme pelotella. Onnilla on oikeus tunteisiinsa, mutta toisaalta koirat ovat kuitenkin aina kuuluneet tiiviisti perheemme elämään. Pieni pentu voi meistä muista näyttää hurjan suloiselle, mutta olla Onnista silti maailman kamalin otus. Toisaalta en ihmettele sillä onhan esim. ne piikkihampaat aika pelottavat varmasti lapsen silmissä!

 Kuinka elo on vilkkaan, seuraa kaipaavan koiranpennun ja koirapelosta kärsivän lapsen kanssa sujunut? Yllättävän hyvin kun Onnin pelko on otettu huomioon. Poika saa itse olla vanhempi vierellään juuri sen verran kontaktissa pennun kanssa kuin hyvälle tuntuu. Meillä on kotona rajattuna koiravapaa vyöhyke, jossa Onni saa olla ja puuhailla täysin vapaasti. Muualla liikkuessa poika tarpeen mukaan kuljetetaan vaikka sylissä. Rasittavaa, mutta toisen pelko on hyväksyttävä.
 Onni osaa hienosti olla juoksematta, jolloin koirat eivät innostu. Myös nukkuva koira ei poikaa pelota ja isommille uskalletaan antaa kädestä esim. luita. Tai ainakin melkein antaa sillä usein herkkupala tippuu maahan juuri kuin koira avaa suunsa :D Pentu on kuitenkin eriasia ja tahtoisi leikkiä lasten kanssa. Onni kulkeekin tiiviisti vierelläni, sillä koira puntissa kiinni on pelosta kärsivälle maanjäristys. Onneksi ei-sana on jo varsin hyvin opittuna ja Onnikin osaa sitä käyttää.
 On liian sinisilmäistä uskotella lapsen koirapelon katoavan suloisen koiranpennun avulla eikä pelosta tarvitse kokonaan päästäkään. Hiljalleen lapsi voi kuitenkin hyvien kokemusten kautta oppia hallitsemaan pelkoaan. Onnikin uskaltaa jo liikkua koiravyöhykkeellä hetkittäin jopa yksin ja nauraen leikittää pentua mielellään vanhemman sylistä käsin. Ehkä tämä ei siis ihan täyskaaos ollutkaan!

 Millaisia pelkoja muilla lapsilla on? Miten niistä selvitään?

11. tammikuuta 2017

Tämän halusitte tietää

 Tämä alkanut vuosi ehti jo näyttää, mitä kaikkea elämä voikaan olla; ihmeitä, onnen hetkiä, arvaamattomia käänteitä, syntymää ja kuolemaa. Tarkoitukseni oli viettää ainakin tämä viikko hiljaiseloa ja keskittyä pitämään arki pyörimässä mahdollisimman normaalisti. Yksin hiljaisuudessa koin kuitenkin paremmaksi saada muuta ajateltavaa ja tulla vastailemaan kysymyksiinne.

 Suuret kiitokset ihanista kysymyksistänne♥ Sen pidemmittä puheitta annan teille myös ne vastaukset :D
Mitä telkkarisarjoja seuraatte?
 Katson todella vähän telkkaria tai jos katson, niin hetken päästä en enää edes muista näkemääni! Sen vuoksi juurikaan mitään sarjoja ei tällä hetkellä tule aktiivisesti seurattua. Ainut mitä miehen kanssa yhdessä ollaan viime aikoina katsottu on Sorjonen ja silloinkin yleensä toinen meistä nukahti aina kesken kaiken :D

Onko teidän perheellä yhteinen harrastus - jos on niin mikä?
 Tällä hetkellä koko perheellä ei yhteistä harrastusta ole, sillä vapaa-aika on kortilla. Tykkäämme kuitenkin perheen voimin käydä mm. metsäretkillä ja liikkumassa silloin kun sitä yhteistä aikaa on.

Harrastatko itse jotain? 
 Tällä hetkellä ainut harrastukseni on oikeastaan tämä blogi. Jotain liikuntapuolta olisi kiva joskus miettiä, mutta tällä hetkellä ei aika eikä voimat säännöllisiin juttuihin riitä.

Entä perheenä,lempipuuhanne?
 Perheenä me nautimme kovasti yhdessä puuhailemisesta ihan viikkosiivouksesta ja ruuanlaitosta lähtien. On mukavaa vain löhötä, lukea, pelailla pelejä, käydä luistelemassa ja ulkoilemassa jne. 

Mitä lehtiä sinulle tulee?
 Tällä hetkellä olen karsinut lehtitilauksia hyvinkin paljon. Sisustuslehtiä ostan paljon kaupasta ja kotiin asti kannettuna tulee Meidän perhe sekä Taika, josta lapset mielellään poimivat ideoita askarteluihinsa.

Mitä luet?
 Ennen ahmin jopa useamman kirjan päivässä, mutta viime vuosina yöpöydän kirjapino on vain kasvanut. Tällä hetkellä lukeminen painottuu lähinnä vain lehtiin sekä tietysti muiden blogeihin.
Minkä tyyppisiä lastenvaatteita sinä rakastat ja mitä inhoat?
 Rakastun helposti meidän lasten näköisiin vaatteisiin. En juuri nyt oikein osaa selittää, mutta monen vaatteen kohdalla vain tiedän, että se on saatava :D  Mun mielestä etenkin pienempien lasten vaatteissa saa olla väriä ja lapsellisuutta. Siltikin tykkään tällä hetkellä hyvinkin yksinkertaisista, pienen jujun omaavista vaatteista. Lasten vaatekaapeista löytyy tällä hetkellä paljon kuvioita yhdistettynä yksivärisiin vaatteisiin, mustaa ja harmaata piristettynä lasten lempiväreillä. 

 Lasten harmiksi en vieläkään ole oppinut tykkäämään printtivaatteista, siis niistä missä lasten suosikkihahmot Frozenit, Spidermanit sun muut suuresti esiintyy. Silti meiltä löytyy jokunen myös näitä, sillä lapsethan niitä vaatteita käyttävät!

3 asiaa, jotka saa sinut onnelliseksi juuri nyt?
 Perhe, ystävät ja kauniit sanat

Miten rentoudut raskaan päivän jälkeen?
 Nautin hiljaisuudesta esim. saunan löylyissä tai pienellä kävelyllä. Toisinaan heittäydyn sohvalle hieman herkuttelemaan. 

Minne matkustaisit nyt jos saisit lähteä reissuun huomenna?
 Johonkin missä on lämmin. Mulla tuntuu olevan joku kestopalelu päällä, joten kesää lähtisin etsimään. Mitään hellelukemiakaan en kyllä kaipasi vaan lähtisin paikkaan jossa jaksaisi tehdäkin jotain. Mikä lie olisi tähän aikaan vuodesta hyvä kohde?!

Lempikohteenne kotimaassa?
 Oma mökki♥ Mutta ellei mökkiä saa valita niin sydämessäni on maalaisena aina paikkansa myös Helsingille. 
Mistä haaveilette perheenä?
 Kunnon lomasta! Jo viikko putkeen mökillä olisi mahtavaa, mutta vielä sitäkin enemmän haaveilemme reissuun pääsemisestä. Mielessä pyörineitä kohteita vaan alkaa olemaan niin kauan, että lottovoitto ois kiva :D Haaveilemme myös pääsevämme jo uuteen kotiin, jossa kaikille olisi oma rauhaisa tilansa ja tavaroille paikkansa.

 Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?

 10 vuoden päästä meidän elämä onkin varmasti aivan erilaista! Hyvin suurella todennäköisyydellä Tellu on jo lähtenyt kotoa opiskelemaan tms. Itku tulee pelkästä ajatuksestakin :D Pojatkin ovat jo isoja, joten kotiäidille ei enää niin kovin tarvetta ole. Työelämässä on siis varmastikin kutsunut, mutta kenties työskentelen kuitenkin ainakin osittain kotoa käsin. Teinien kotiintuloa saan varmasti viikonloppuisin valvoa, mutta muuten nukun taatusti hieman enemmän, nautin omista jutuistani ja teemme myös miehen kanssa enemmän juttuja yhdessä.

Mitä toivot tulevaisuudelta?
 Tämä vastaus tuskin yllättää, mutta onnellisuutta ja terveyttä :D Toivon myös lapsillemme hyvää tulevaisuutta ja mieleistä työtä sitten aikanaan itselleni. Toivoisin joskus oppivani valokuvaamaan enkä vain aivot jumissa räpsimään jotain. Myös lisää yhteistä aikaa on toivelistalla sekä monia muita toiveita on tähdille kuiskailtu. Kenties joskus jotkin toteutuvatkin :) 

Miten ensi syksyn suunnitelmat, jatkuuko kerho tms?
 Ensi syksy meillä onkin muutosten aikaa. Onnilla olisi mahdollista lisätä yksi kerhopäivä, mutta tuo tarkoittaisi isompaa ryhmää. Poika siis jatkaa kerhossa, mutta kerhopäivien määrä katsotaan tilanteen mukaan. Pikkutäry taas aloittaa koulutiensä, joten bussipysäkille saattamista on tiedossa säällä kuin säällä. Mahdollisesti tuleva koululainen saa jaksamisensa mukaan myös yhden uuden harrastuspäivän viikkoonsa. 

Oletko ajatellut olla vielä pitkään kotona?
 Pitkän aikavälin suunnitelmia en ole tehnyt vaan viime syksystä lähtien olemme menneet pitkälti sen mukaan, mikä hyvälle on tuntunut. Jos Onnin kanssa otamme suuria edistysaskelia ja kotona olo alkaa ahdistaa tai konkurssi meinaa iskeä, olen toki valmis töitä etsimään. Tämän vuoden olen kuitenkin vielä varmasti kotona, mutta alun alkaen ajatuksena oli olla kotona Onnin eskariin/kouluun lähtöön asti.
Minkälaiset teidän yöt ovat nykyään?
 Kiitos kysymästä♥ Meillä on yöt hyvin vaihtelevia. Nykyään on kausia, jolloin nukutaan lähes joka yö ihan ok, viikkoja, joihin mahtuu kokonaan nukuttuja öitä ja sitten niitä kausia, jolloin unet jäävät rikkonaisiksi ja alle kuuteen tuntiin. Hitaasti, mutta varmasti kohti parempaa ollaan kuitenkin yhä menossa :)

Miten nuorimmaisenne kerhossa sujuu nyt?

 Onni on yllättänyt meidät kaikki ja kerhossa sujui ennen joululomalle lähtöä loistavasti! Poika jopa osallistui kaikkien yllätykseksi myös joulujuhlan esitykseen. Onnin ryhmä on pienin, hiljaisin ja rauhallisin mitä itse olen ikinä eteiseen kuullut, joten tämä helpottaa Onnin kerhossa oloa. Poika kaipaa vielä oman tilansa ja aikansa, mutta on todella reippaasti osallistunut kerhon puuhiin ja tykkää kerhosta hurjan paljon. Hänelle on myös muodostunut jo omat tärkeät kaveruussuhteensa ja kerhokavereista puhutaan paljon myös kotona :) Kuitenkin jo muutaman viikon loma näkyy ja olemme palanneet monessa kohtaa alkuruutuun. 
Mikä on mielestäsi haastavinta vanhemmuudessa?
 Olla jokaiselle lapselle yhtä oikeudenmukainen ja luonteen huomioon ottava sekä jakaa tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa jokaiselle. Monesti pitkiä aikoja yksin arkea pyörittäessä tuntuu, ettei tuota kahdenkeskistä aikaa lapsille riittävästi ole.

Mitä painotatte kasvatuksessa? 

 Pyrimme huomioimaan lapset yksilöinä, sillä jokaisella on omat tarpeensa. Meistä on tärkeää, että lapset oppivat mm. tunnistamaan omat vahvuutensa, oikean ja väärän sekä ottamaan muut huomioon. Pyrimme tukemaan lapsia omatoimisuuteen, mutta takaamaan myös heidän turvallisuutensa. Myös syli, halit ja lapsen mielipiteiden kuuleminen on meille tärkeää.

Minkälaiset sisarus suhteet lapsillenne on?
 Lapset ovat todella tärkeitä ja rakkaita toisilleen ja yhden ollessa poissa on aina ikävä kova. Toki riitojakin on. Eniten Tellua ärsyttää sotkeva Pikkutäry, kun taas Onnista hän pitää mielellään huolta. Myös Pikkutäry on hyvin hellä pikkuveljeään kohtaan.

Touhuavatko paljon yhdessä?

 Kyllä he puuhailevat mielellään yhdessä leikkien, pelaillen, rakennellen, seikkaillen jne.  Pojilla luonnollisesti leikit sujuvatkin varsin vauhdikkaasti, kun taas Tellun mukana olo tuo leikkiin rauhallisuutta :) 

Meidän Päivä postaus, esim arkipäivä ja viikonlopun Päivä?
 Pistetään tämä toteutukseen heti kun elo täällä normalisoituu♥

 Muistakaahan, että vastailen kysymyksiinne kyllä mielelläni myös muulloin♥

9. tammikuuta 2017

Vihdoin hiihdetään!

 Talvi tuli takaisin ainakin hetkeksi! Pienikin lumikerros maassa saa lapset kaivamaan jo pulkat ja muut talven välineet esiin. Meillä lapset tykkäävät kovasti myös hiihdellä ja kunnon hiihtokelejä täällä ollaan malttamattomana odoteltu.
 Hiihtoretkille pellolle ja muuas maastoon ei vieläkään ole asiaa. Oikeastaan pihallakin osittain sora on näkyvissä, mutta en haluaisi lasten intoakaan sammuttaa. Niinpä annoin lapsille luvan hiihtää nurmikolla, joka periaatteessa oli kyllä kokonaan peitossa, mutta hentoisena pakkaslumena sukset upposivat lähes kokonaan.
 Ei voi kuin ihmetellä miten kauan nämä tyypit jaksavat sukset jalassa olla! Siis vaikka hiihdettäisiin vaan pihaa ympäri ja sikin sokin! Mistähän itselle saisi samanlaisen innon ja energian?! Nyt meillä siis nautitaan näistä lumista ja hiihdon riemusta. Ehkäpä saadaan vielä tänä talvena lisää lunta ja päästän vielä kunnon hiihtoretkellekin?

 Jokos siellä on hiihtämistä tänä talvena harrastettu? Tai löytyykö edes innokkaita suksen liikuttelijoita?

7. tammikuuta 2017

Hygge valtasi kodin

 Tällä kertaa en tarkoita kotimme valtaajalla Tanskasta lähtenyttä muoti-ilmiötä, vaikka varmasti voisin kertoa senkin meille ainakin osittain kotiutuneen. Tämä Hygge on kuitenkin jotain oikein pehmeää, karvaista ja liikkuvaista. Jotain mikä saa hyvällä prosentilla matot pesuun ja nostattaa verenpaineita omaamalla hyvän kenkämaun. Saanen esitellä Hygge.
 Meidän lapset ovat toivoneet uutta koiraa jo useamman vuoden. Yksi on haaveillut kultaisesta noutajasta, toinen dalmatialaisesta ja kolmas ilmoitti haluavansa hihhuahuan. Mistä lie moisenkin rodun keksinyt :D Syksyllä meille tarjottiin ystäväperheen karvaista yllätysvauvaa, mutta silloin voimia ei tuntunut vielä olevan. Jotain jäi kuitenkin kytemään, sillä melko pian meillä oli jo koiranpentu varattuna :D

 Nyt Hygge on siis kotiutunut ja varsin hyvin sopeutuminen onkin tapahtunut. Emoakaan ei ole liiemmin ikävöinyt edes yön pimeinä tunteina. Kiitos tämän uuden perheenjäsenemme pääsen myös keväällä kenkäkauppaan. Hän kun oli napannut kaapista kaikkien vanhojen kevät- ja kesäkenkien joukosta lähes arvokkaimmat; minun Vagabondit. Vaikka Hygge onkin silmiini varsinainen tuholainen, on se kyllä aika ihana ja hurmannut koko perheen♥

 Loppuun vielä muistutus. Vielä on nimittäin tämä viikonloppu aikaa esittää meille kysymyksiä täällä!

6. tammikuuta 2017

Pakkaspäivänäkin ulkoillaan

 Viime päivinä on ollut hyytävää pakkasta ja ihanaa auringonpaistetta. Olemme miehen kanssa yrittäneet saada kotiin edes jonkinlaista järjestystä ja valmistelleet lapsille yllätystä, mutta niiden lomassa olemme nauttineet myös näistä kauniista päivistä. Lapset kun on luotuja liikkumaan ja oikein puettuna tarkenevat kyllä ulkona! Vielä, kun tämä vilukissa oppisi näillä keleillä pukemaan itsensä :D
 Vaikka lunta ei juurikaan ole, ovat lapset ottaneet kaiken ilon irti pakkasesta. Pulkka kulkee kyllä lilliputtimäessä ilman luntakin ja lähes hiekkaakin pystyy kolaamaan. Pakkasella on myös hyvä tehdä jäästä erilaisia lyhtyjä, taideteoksia tai linnoja. Lapset kyllä luovina keksivät aina ulkona mukavaa puuhaa :)
 Pakkaspäivinä vanhemmista pihalla jököttämisen sijaan on mukavaa lähteä pienelle kävelylle metsäteille ja -poluille. Vaikka lunta ei paljon olekaan, löytyy erilaisia eläinten jälkiä ihmeteltäväksi. Myös kuoppiin jäätyneet vesilammikot on lapsista hurjan kivoja luistinratoja ja mukana kulkeva lumikola muuttuu hetkessä jääkoneeksi tai maassa lojuvat kepit mailoiksi.
 Kuinkas siellä on pakkaspäivinä saatu aika kulumaan? Rentoa loppiaista ja viikonloppua♥

3. tammikuuta 2017

Än-yy-tee-nyt! Kysy!

  Olemme tänään viettäneet eskarilaisen kanssa mukavan päivän kahdestaan; pelanneet pelejä, lukeneet kasan kirjoja, ihastelleet ikkunan takaa hentoista lumisadetta, leiponeet pieniä suklaakakkusia sekä tietysti ahmineet kaksin käsin myös sitä taikinaa jne. Onni pääsi siis miehen mukana töihin ja Pikkutäry joutui jäämään sairaana eskarista kotiin. Mikä lie tauti taas kylässä, sillä oireet ovat kuin influenssassa, mutta kuume puuttuu. Poika on ennemminkin alilämpöinen ja selvästi voimaton.
 Viime vuotta kokoessani yhteen nippuun tänne blogiin, huomasin kysymyspostauksen olleen suositumpi vasta paljon julkaisemisensa jälkeen. Tuon postauksen yllättävä suosio sai minut mietteliääksi. Olisiko teillä kysymyksiä mielen päällä vai miksi kuukaudesta toiseen tuo kysymyspostaus on ollut niin suosittu?!
  Täällä ollaan nyt valmiina! Vaikka mieluusti aina kysymyksiin vastailenkin, erityisesti nyt saa siis kysellä ihan mielin määrin! Mikä kysymys pyörii päässäsi? Mitä olet aina halunnut meiltä kysyä tai meistä tietää? Lupaan pakottaa myös miehen vastauspuuhiin, jos häneltä jotain kysyä haluatte :D Aikaa kysymysten jättämiseen on tämä viikko. Än-yy-tee NYT on siis lupa päästää uteliaisuus valloilleen ;)

2. tammikuuta 2017

Jakamisen vaikeus

 Uhman löydettyä tiensä Onnin luokse, olemme etenkin nyt joulun jälkeen saaneet opetella erästä tärkeää, mutta niin kovin vaikeaa taitoa; jakamista. Voisi kuvitella, ettei useamman vuoden ikäerolla varustettujen, eri luonteisten ja eri kiinnostuskohteiden omaavien nappuloiden välillä suurempia kiistoja tulisi. Kuitenkin isoveljen kädessä oleva valomiekka näyttää koneita rakastavan silmään mahtavalle. Siis vaikkei se muuten kiinnostaisi yhtään! Legoja meiltä löytyy valtavasti, jopa samoja, mutta silti toisen leikissä olevat ovat muka parempia. Autoradalla voi ajaa kaksi autoa, mutta juuri se toinen on saatava. Kuulostaako tutulle?
 Jakamiseen on yritetty pienestä pitäen opetella. Jo pienille kerrottaan, ettei leluja saa ottaa käsistä. On ollut hetkiä, jolloin leikin sopuisaan alkuun on tarvittu vanhemman apua ja läsnäoloa. Myönteisen palautteen kautta, myös spontaaneista tilanteista, lapsi on oppinut tätä tärkeää taitoa. Miksi se kuitenkin välillä tuntuu unohtuvan kokonaan? Jakamisen opettelussakin lapsi tarvitsee aikaa. Toisille jakaminen on luonnostaan helpompaa kuin toisille. Oma hermostuminen ainaisiin taistoihin leluista ei lasta auta.

 Toisaalta ongelma voi olla myös päinvastainen! Meillä Pikkutäryn kanssa ollaan opeteltu, ettei kaikkea tarvitse aina jakaa. Rakkaimmat lelut ja tavarat voi aivan hyvin pitää halutessaan täysin omina aarteinaan. Ns. turvalelut, kun lisäävät lapsen turvallisuuden tunnetta ja hyvää oloa. Jos näitä kalleimpia aarteita haluaa itse antaa toisen leikittäväksi, saa niin tehdä. Mikään pakko ei kuitenkaan ole!
 Meillä harjoitellaan siis tällä hetkellä äidin pinnaa ja tavaroiden jakamisen molempia puolia. Tarkkana saa väsyneenä olla, ettei vahingossa sano vääriä asioita väärälle pojalle :D Hiljalleen toivottavasti Onnin uhmakin helpottaa ja samalla tämä opettelu tuottaa tuloksia :)

 Kuinkas muilla lapsilla jakaminen sujuu?

1. tammikuuta 2017

Vuoden 2017 ensimmäinen

 Meillä vuosi vaihtui hyvinkin perinteisissä merkeissä. Meillä nimittäin pidettään taas sairastupaa yllä ja mies hälytettiin töihin. Muutama vuosi sitten jouduin yksin taikomaan lapsille kaapeista edes jotain uudeksi vuodeksi, mutta tällä kertaa mies oli kaupassa hälytyksen saadessaan.

 Kiireessä mies osti nakkeja liian vähän ja jätti mm. tinat ja perunasalaatin kauppaan, mutta kauankos sellaista itsekään tekee! Tuli muuten vielä parempaa salaattia kuin kaupan omasta :D Kieltämättä kaikkein ihanteellisin uuden vuoden vastaanottamistapa ei ole olla itse taudin kourissa ja ympärillä vain ylikierroksilla käyviä lapsia. Keskityttiinkin aattona löhöämään sohvalla ja herkuttelemaan.
  Mies oli ehtinyt ostaa rakettejakin, joten niiden ampuminen lapsille jäi tietysti minun vastuulleni. Pikkutäryn toivomat tankit vielä olivat pojista kivoja, mutta kun ensimmäisestä padasta kauempana olleista lapsista Onni huusi hysteerisenä ja itse sain kunnon välimatkasta huolimatta kipinöitä niskaani sekä ensimmäisen raketin aikaan molemmat pojat syöksyivät huutaen sisälle, päätin meidän selvän luottamuspulan ja kauhistuksen vuoksi keskittyvän vain tähtisädetikkuihin. Meillä ainakin lapset rakastavat noita tikkuja hurjasti eivätkä edes kaipaisi raketteja :)

 Lasten mentyä nukkumaan nautin vielä hiljaisuudesta ja vuoden vaihtumisesta katsellen naapurin ilotulitusta ja ihanaa tähtitaivasta. Nostin maljan tälle vuodelle ja päätin, että tästäkin vuodesta tulee mahtava! Tai oikeastaan eikös kaikki vuodet ole mahtavia, kun niistä osaa poimia ne oikeat asiat? Nauttia niistä hyvistä hetkistä, itkeä murheet pois eli elää ihan tavallista elämää.
 Näin vuoden ensimmäisenä ja loman viimeisenä päivänä on rento meininki jatkunut. Vaikka olotilani ei paras mahdollinen olekaan, käytiin kuumeen puuttuessa Onninkin kanssa ulkoilemassa. Lapset keksivät tehdä kuoppaan risumajan ja ihmeteltiin kuinka kauniita huurteen koristelemat lehdet oikeastaan ovatkaan. Päivälliseksi nautittiin porokäristystä ja sen jälkeen katsottiin vielä leffa ennen valmistautumista palaamaan arkeen.

 Eskarilainen on tietysti kovin innoissaan, kun pääsee huomenna taas kavereidensa pariin. Itsestä tämä loma tuntui kuitenkin liian lyhyelle. Influenssan rantauduttua tuntuu kuin kaikki kiva lomapuuha olisi jäänyt tekemättä, vaikka onhan meillä mukavaa ollutkin! Mä vain satun nauttimaan näistä talvisista lomapäivistä, jolloin ehditään enemmän olemaan ulkonakin valoisan aikaan :)

 Kuinkas muiden vuosi on lähtenyt käyntiin?