Hetki omaa aikaa

 Yllättäen keskellä päivää talo on aivan hiljainen. Pienin nukkuu ja isommat ovat poissa. Nyt minulla olisi hetki sitä kuuluisaa omaa aikaa ja voisin tehdä rauhassa ihan mitä vaan. Siivoamista ja kotitöitä en edes ajattele. Nukkuminen houkuttaisi, mutta lapsesta asti se on ollut minulle heikkouden merkki. En osaa siis rauhoittua unten maille ilman migreeni tms. pakottavaa syytä. Pihalla kävin pyörimässä ympyrää josko siellä olisi joku homma kiinnostanut.

Tammenterhot eivät vielä ole valmiita mielessäni pyörivään askarteluideaan. Palasin sisälle Tellun kasvimaan satoa käsissäni.

  Sain jopa viikon ruokalistankin tehtyä ainakin alustavasti

 Nyt olen taas ihan orpona miettimässä mitä sitä tekisi! Milloin tämä hiljaisuus ja oma aika keskellä päivää on näin vaikeaksi mennyt? Ehkä juon tässä koneen ääressä kupillisen kahvia suklaan kera ja kokeilen vihdoin saada vaikka jotain käsitöitä aikaan. Ellei nuorin jo herää kun vihdoin osaan päättää mitä sitä tekisi. Jollakin tasolla voin nyt taas hetken ymmärtää lasten ikuista mankumista aiheesta!

 Miten te kulutatte yllättäen päivällä saamaanne omaa aikaa? Onko muille tämä näin outoa ja vaikeaa vai olenko itseni viihdyttämisessä pahasti ruosteessa?