Toiveita?

 Nämä ideat postauksiini saan yleensä aivan yllättäen. Harvoin suunnittelen tai edes keksin mitään etukäteen ja se varmaan näkyykin. Nytkin olen kadottanut ääneni (ah kuinka ihanaa onkaan yrittää olemattomalla äänellä lapsia opastaa) ja teekupposen kanssa oli tarkoitus selailla joululehteä, mutta syntyikin blogin joulukalenterin luukkuideat. Saa nähdä tuleeko se vielä kuukaudessa muuttumaan tai täydentymään, mutta kerrankin olen hyvissä ajoin liikkeellä!

 

 Joulua jo suunnitellessani tuli kuitenkin mieleeni onko teillä jotain toiveita aiheiden suhteen? Mikä kiinnostaa tai milloin olisi parempi vaan olla hiljaa? Nyt lähden viettämään halloween-viikonloppua sohvalle viltin alle, mutta lupaan marraskuun aikana vielä toteuttaa toiveita.

 

 Kammottavan ihanaa viikonloppua!

Erään yöpuvun tarina

 Hyvä ystäväni opiskeli Pikkutäryn syntymän aikaan Helsingissä. Hän halusi opiskelijabudjetista huolimatta tuoda lahjaksi kasan poikamaisia vaatteita ja sen hän tekikin. Ensimmäinen kohtaaminen tämän ystäväni kanssa on tapahtunut varmasti jo vauvana, joten hän uskalsi kierrellä kirpputoreilla ja tuoda sieltä ostettuja vaatteita lahjaksi tietäen minun  arvostavan hänen vaivannäköään.

 Lahjakassin joukossa oli myös eräs yöpuku, jota en olisi itse varmasti ostanut edes halvalla kirpputorilta. Sen ystäväni myös tiesi, mutta tiesipä hyvin senkin että unikäyttöön puku pääsisi silti. Niin on totisesti tämä puku tehnytkin! Jo Pikkutäryn aikaan se tuntui mahtuvan aina vaan eikä se jää pieneksi millään nytkään. Pesukertoja on siis jo meidän kahden pojan toimesta tullut ja yöpuku alkaakin olemaan varsin rakastetun oloinen.

 Tämä Me&i:n yöpuku on kokoa 62/68 ja on siis vielä sopiva meidän kohta 1v3kk:n ikäiselle. Ei tuo kuosi saa edelleenkään minussa ihastusta aikaan eikä samoin ajatteleva mies tykkää pukea tätä päälle kokien pukemisen olevan hankalaa, mutta silti se vaan suoraan pesusta käyttöön aina tulee. Onhan puku sentään ainakin siinä mielessä hyvä kun ei ole isojalkaiselle pojalle umpinaisia teriä. Ehkä rakkaus pukuun tulee kuitenkin jostain muualta? Tulisiko tätä käytettyä jos puvun tarina meidän osalta olisi toinen? Nythän tämä muistuttaa vaan ihanasta ystävästäni, joka asuu valitettavan kaukana.

 Onko muilla lastenvaatteiden osalta viha-rakkaussuhteita?

Viisaita ajatuksia

 Tellu odotteli illalla Pikkutäryn iltatoimien valmistumista piirrellen pikasarjakuvaa. Peitellessäni tyttöä en voinut kuin ihmetellä miten hän osaa oivaltaa niin hienoja asioita.

Sarjakuvassa tyttö itkee, koska hänellä ei ole talvivaatteita. Toinen tyttö tulee surullisen luokse kysyen mikä on hätänä. Surullinen tyttö kertoo ettei hänen äidillä ja isällään ole rahaa. Ystävällinen tyttö kaivaa laukustaan hänelle ylimääräisen takin ja pipon antaen ne surulliselle tytölle. Ystävällinen tyttö antaa myös uuden kirjan, koska ajattelee sen tuovan enemmän iloa saajalleen. Kaikkein upein oivallus minusta on tyttöjen yhteisessä puhekuplassa oleva lause: Kaikilla on oikeus hyvään elämään. Sen paremmin tuskin aikuinenkaan pystyy oivaltamaan?

 Näin joulunkin lähestyessä haastamme teidät sarjakuvan innoittamana tekemään yhden hyvän teon. Yksi pieni epäitsekäs teko ei liene liikaa vaadittu? Eikä sen teon tosiaan tarvitse olla suuren suuri vaan esim. vain joulukortin lähettäminen vanhukselle, hetken juttutuokio yksinäisen kanssa tai joulukalenteri jonkin lapsen iloksi. Pienikin teko voi tuoda saajalleen suuren ilon!

Vauvan huopatossut

 Rakastan pieniä tossuja. Ne ovat vastustamattoman ihania!  Niinpä koko viime talvenkin odotin kunnon talvisäiden saapumista, että voisin vauvalle hyvällä syyllä hankkia pienet huopatossut. Ei tullut kummoista talvea ja tossut jäivät ostamatta. Nyt pieni haave tossuista elää yhä, vaikka juhannussäätä muistuttava keli ei juuri haavetta todemmaksi tee.

 Olin viime talvena etsimässä isommille lapsille heidän rakastamiaan huopikkaita isommassa koossa, kun näin nämä pienet Lahtiset.


Kuva Stockmannilta täältä

 Sitten löysin Alhon huopatehtaan vauvatossut ja jos nuorin olisi tyttö en olisi varmaankaan pystynyt vastustamaan näitä

Itse tehdenkin tietysti vauvalle huopatossut saisi, mutta omalla kohdallani taitaisi moinen jäädä ikuisuusprojektiksi. Jään jännityksellä odottamaan onko näistä haaveileminenkin ikuista vai tuleeko sitä kunnon talvea ennen kuin pieni jalka liiaksi kasvaa.

 Mitäs pidätte näistä pienistä tossuista?

Saako äiti olla väsynyt?

 Olen aloittanut tätä postausta miljoona kertaa ja päättänyt yhtä monta kertaa olla kirjoittamatta sittenkään mitään. Migreeni kolkuttelee päänupissa ja teksti on varmasti yhtä sumuinen kuin nykyinen ajatuksen juoksunikin. Joka tapauksessa siis saako äiti olla väsynyt vai kuuluuko väsymys automaattisesti äitiyteen?

 Moni blogia seurannut varmasti tietää ettei meillä juurikaan ole pitkään aikaan nukuttu. Nuorimmalla saattaa olla 1-2 kohtuullista (herää vain 2 kertaa ja nukahtaa helposti) yötä viikossa, mutta suurimman osan öistä me keinutellaan keinutuolissa. Neuvolassa yms. kysellään miten meillä jaksellaan, mutta rehellinen vastaus, väsyttää ihan sikana, ei kelpaa. Vastaukseksi niin kavereilta, sukulaisilta kuin neuvolastakin saa vain: kyllä se pian siitä.

 Itse sinnittelen varmasti pitkälti sillä suomalaisella sisulla ja harvoin päivät ylitsepääsemättömän rankoille tuntuvat. On niitäkin hetkiä jolloin kyyneleet valuvat ja kiroan koko elämän. En tule muistamaan nuorimman lapseni ensimmäisistä vuosista mitään muuta kuin valvotut yöt! Onneksi on valokuvat.

 Tässä omassa unettomuudessa tarpoessani olen miettinyt kuinka väsynyt äidin pitää olla että hän saa olla väsynyt? Saako väsyneet äidit apua jos sitä tarvitsevat? Meiltä ei ainakaan kertaakaan kukaan ole kysynyt pärjätäänkö tämän kanssa tai tarvitsemmeko apua. Ehkä on siis itsenikin aika hyväksyä tämän kaiken kuuluvan äitiyteen?!

Halloween askartelut

 Meillä ei juurikaan ole tapana halloweenia juhlia. Toisinaan aiheeseen sopivia herkkuja ollaan syöty, mutta suurempiin koristeluihin tms. ei olla ryhdytty. Askartelussa on kuitenkin mukava hakea vaihtelua ajankohtaisista asioista.

 Tänään lapset heräsivät liian aikaisin, ainakin näin talviajan mukaan. Ehdittiin siis ulkoilla hyvissä ajoin ja laittaessani lounasta lapset halusivat askarrella. Muuten hyvä, mutta joku ei ole muistanut täydentää tarvikevarastoja! Onneksi luottomateriaaliani eli tyhjiä paperirullia löytyy aina ja satuin tyhjentämään juuri kananmunarasiankin. Hieman materiaaleja löytyi askartelulaatikon pohjaltakin. Synkkä päivä ei ole paras valokuvaamiselle, mutta annettujen materiaalien pohjalta lapset tekivät sitten tällaisia.

  Lepakoita ja hämähäkkejä syntyi kuin liukuhihnalta. Tellun mielestä paperirullahämähäkit olisivat olleet parempia jos sisuskin olisi maalattu, mutta nälkä kurni lasten vatsoissa eivätkä malttaneet odottaa kuivumista.

 Kananmunan kennosta tehty hämähäkki sai Pikkutäryn toimesta kolme silmää. Tellu auttoi veljeään jalkojen kiinnittämisessä eli reikien tekemisessä ja taittamisessa sisäpuolelle kiinni.

 Paperirullaiset on siis tehty samalla lailla kuin kennoistakin. Jalkojen kiinnitykset voisi halutessaan piilottaa varmaan vaikka laittamalla päälle kartonkia tai paperia. Meillä oli mustaa vain yksi arkki ja sille Tellulle oli muuta käyttöä.

Lepakkojengi syntyi paperirullista ja mustasta paperista. Tellulla paloi päre kun ei muistanut millaiset lepakon siivet ovat ja paperiakin oli liian vähän. Maalin kuivumistakaan eivät malttaneet tarpeeksi kauan odottaa, mutta kyllä näitä kelpaa koristeeksi huoneisiin laittaa :)

Joskus muutama sekuntikin on liikaa

 Huh mikä päivä! Tänään rauhoittaville olisi ollut tarvetta eikä tarve johdu lapsista. Oltiin palailemassa kaupasta kotia kun mutkan takaa yllättäen tuli kuorma-auto vähintäänkin puoliksi kaistallani. Äkkiväistö ojan puolelle ja kuin ihmeen kaupalla ei ajauduttu metsikköön tai jääty isomman alle. Kuorma-auto jatkoi matkaansa jarruvaloja näyttämättä ja onneksi meille ei käynyt mitään. Vain muutama risa aurauskeppi ja pitkät naarmut auton maalipinnassa sekä ylimääräisiä sydämen tykytyksiä minulle.

 Tapaus sai minut miettimään kuinka pienestä kiinni se elämä voi joskus ollakaan. Nytkin olin vain muutamaa kilometriä aikaisemmin nostanut jalkaani kaasulta takapenkin väitöstilaisuutta hiljentääkseni. Entä jos en olisi?!  Entä jos tiellä olisi ollut kohdallani vain hetkeä aikaisemmin ohittamani kävelijä? Entä jos edelleni tai sijastani olisikin ajanut kovemman kaasujalan omistava ihminen? Jossittelua voisi jatkaa loputtomiin, mutta en sitä tee. Olen sen sijaan erittäin kiitollinen perheeni ollessa täysin kunnossa.

 Pienestä voi ihmishenki toki muutenkin olla kiinni. Ehkä hienoin tunne mitä olen oman perhe-elämän tapahtumat unohtaen kokenut on täysin minulle vieraan henkilön sanat: kiitos, kun pelastit henkeni. Joskus on vain oikealla sekunnilla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja osaa jopa vielä toimiakin oikein :)

 Turvallista viikonloppua!

Päivän vaatetus päiväunille

 Kun on useampi lapsi luulisi osaavan pukea pienen tälläkin säällä päiväunille ulos. Silti, aivan kuten eilenkin, sorrun joka syksy vähintään kerran ylipukemiseen. Unet jää kesken kun kuumissaan on huono nukkua. Tänään mentiinkin ulos nukkumaan tässä varustuksessa.

 Vuorellinen kuorihaalari, syyspipo ja töppöset sekä toppahanskat välikausimallin ollessa hukassa. Alle Name it:n merinovillaiset body ja sukkikset. Tuulisella säällä mittarin näyttäessä nollaa oli riittävä. Jääkarhupussi pelkästään sisävaatteillakin olisi ollut kuumakallelle liikaa.

 Ulkoillessa pipo vaihtuu toiseen hupun ollessa poissa päästä ja töppösten tilalla on Goret. Käsissä olen vielä pitänyt välikausihanskoja joiden alla on merinovillalapaset. Nämä Reiman koon 0 toppahanskat kun ovat pojalle vielä jopa hieman reilut, joten mukavampi on pojan puuhailla kun saa kunnolla tartuttuakin johonkin.

 Joko muilla on toppavaatteet käytössä vai onko muita kerrospukeutumista harrastavia?

Näkyykö lunta? Tuleeko joulu?

 Pikkutäry on juossut joka aamu suoraan ikkunaan. Hän odottaa kovasti öisin ensilumen satavan. Lumen tulo kun tietäisi joulun olevan taas hieman lähempänä. Poika on siis oman joulun odotuksensa hiljalleen jo aloitellut eikä ole suinkaan lahjojen perässä vaan joulupuuhien ja tunnelman. Myös Tellu on oikea joulufani, mutta on sen verran vanha ettei joka päivä vaivaa kysymyksellä koska se joulu oikein tulee.

 Lasten oloa helpottamaan olenkin muutaman jutun jo tehnyt. Ensin vaihdettiin keittiöön ripaus punaista.

  KUI Designin pellavainen Pupuset-pyyhe tuo hieman lapsien kaipaamaa punaista keittiöön. Saatiin pyyhe ihanana yllätyskiitoksena tästä  Pupuset-postauksesta ja ollaan tykätty. Tellu jopa halusi tiskata käsipestäviä astioita että pääsi kuivaamaan pupupyyhkeellä :) Keittiöpyyhkeen koukku sanoi itsensä irti, joten pyyhe pääsi vielä näkyvämmälle paikallekin roikkumaan.

 Tein myös jo ensimmäisen jouluhankintani. Tai oikeastaan kaksi, mutta Pikkutäryn haluamat lastenhuoneen tähtivalot ovat yhä asentamatta. Soivan joululaulukirjan tiesin haluavani heti kun sellaisen ensikertaa näin.

 

 Soiva laulukirja on ollut lasten mielestä huippu, saati sitten tämä jouluinen versio! Pikkutäryhän ei vielä osaa lukea, mutta Tellu laulelee usein mielellään. Siinä samallahan pienemmätkin oppivat! Ja ellei isosiskoa tai äitiä ole laulattamassa niin pojat viihtyvät kyllä kirjan kivojen kuvienkin parissa. Tämän kirjan avulla Tellu aikoo opetella joulupukille jonkun uuden laulun että saa pukki vaihtelua aattoiltaansa. Suklaa ei sitten kuulu kirjaan vaan on varattuna äidin kahvihetkiin ;)

 Kun hiljalleen kotonakin joulu alkaa valtaamaan puuhia sekä ajatuksia, olen hiljalleen alkanut suunnitella bloginkin joulukalenteria. Ainakin lahjaksikin soveltuva kiva puuhavinkki on tulossa ja katsotaan mitä muuta vielä keksinkään!

 Onko muilla jo joulunodotus alkanut vai olemmeko kerrankin jossakin hyvissä ajoin liikkeellä? Aamulla oli pakkasta liikaa ja arvatkaa vaan oliko kaikki vehkeet vielä jemma nimisessä piilossa?! Vielä kun muistaisi missä se jemma on!

Syysloman askarteluun Silk Clay

 Vaikka ulkona on ihana syksyinen auringonpaiste ja Tellu viihtyy erinomaisesti tyttöporukassa ulkona, täytyy tytön päästää myös hetkittäin luovuutensa irti. Telluhan on pienestä asti viihtynyt askarteluiden yms. parissa ja nyt hiljalleen on alkanut tulla myös oikeat käsityöt mukaan puuhalistoille. Tänään tytöt pääsivät tekemään koruja yms. tyttöjen juttuja Silk Clay-massasta.

  Ihanan pehmeä ja kevyt massa on myös Pikkytäryn mieleen sillä se ei tartu käsiin, on helppo muotoilla ja värejäkin on helppo yhdistää toisiinsa. Ehkä rasittavinta 4-vuotiaan mielestä onkin antaa valmiin työn kuivua.  Kuivuneen massankin saa vielä pelastettua suihkutettavalla vesitilkalla ja käsissä pyörittämisellä. Tämä meidän pakkaus maksoi 15€ ja sisälsi tosiaan 10 eri väripurkkia. Värivalikoima on muutenkin laaja ja purkkeja saa ostettua myös yksittäin.

 Palloista Tellu tekee käsikorun, lisäksi ilmeisesti tulossa on ainakin avaimenperä ja ties mitä muuta :)

 Onko tämä Silk Clay-massa muille jo tullut tuttuksi?

Iittalan varastolöytöjä lapsille

 Iittalan verkkokaupassa on tämän viikon varastolöytöjä joista voisi löytää vaikka joululahjaksi esim. Kastehelmen kynttilälyhtyjä tai Vitriini-rasioita. Outlet-myymälöissä ilmeisesti myös 2-laadun tuotteita varastolöytöhintaan. Itse kiinnitin kuitenkin huomiota verkkokaupan löydöissä askartelutuotteisiin, jotka ovat meillä lapsilla suosittuja.

 Pikkutäry käyttää yhä yhtä vahvasti molempia käsiään. Kerhossa hän leikkaa vasemmalla ja kotona taas oikealla sillä eihän meillä ole vasemman käden saksia. Tuolta voisinkin harkita muutamien saksien tilaamista, josko jokuset sujauttaisi lahjapaketteihinkin! Myös leikkureita ja lävistäjiä voisin ajatella niin omille lapsille kuin lahjapaketteihinkin sillä tiedän usean innokkaan pienen askartelijan. Ainakin aikaisemmat Fiskarsin lävistäjät ovat olleet huomattavasti parempia kuin jostain kotiutuneet halpismallit.

 Tämä viikko meillä lomaillaan ja lapsilauman koko vaihtelee. Voi siis olla ettei valvottujen öiden jälkeen ison lapsilauman kanssa jää kovasti aikaa tai voimia enää postauksia normaaliin tahtiin tehdä. Viikon päästä sitä kuitenkin taas ihmetellään kuinka nopeasti loma menikään ja kuinka talo on päivisin huomattavasti hiljaisempi :) Ja ehkä tässä pian päästään ihmettelemään pienimmän kanssa ensiluntakin! Yöllä hetken hiljalleen jokunen hiutale jo satoi vaikkei sitä aamulla enää mistään nähnytkään.

Noinko kurjasti käy rosvoille?

 Näin kysyi meidän rakas 4v. kun sai tietää viikonlopun ruokana olevan rosvopaistia ja ilmoitti samaan hengenvetoon että hän ei kyllä ruokaa syö. Sitten raukka luuli lihan olevan varastettua ja rosvojen elävän tällaisella ruualla.

 Lopulta hyvinhän ruoka maistui pojalle molempina päivinä ja loppujen lopuksi suurin ihmettely oli miten ihmeessä kuopassa voi tehdä ruokaa? Miehen täytynee ensi kerralla ottaa poika mukaan niin näkee kuinka homma toimii.

 Oletteko maistaneet tätä perinneruokaa?

Hempeää piristystä loskasäähän

 Loskakelit voivat tuntua varsin ankeille, mutta onneksi niitäkin pystyy piristämään. Tellu sai minulta tuliaisiksi jotain hyvin hempeää loskassa tarpomiseen.

  Crocsin Colorlite bootit vaikuttavat näin lyhyellä tutustumisella tähän ajankohtaan sopiville kengille jotka voi aamulla huoletta pukea kouluun. Pärjää aamun pienillä pakkasilla, loskalla tai sateessakin, mutta eivät ole liian kuumat ilman iltapäiväksi lämmetessä. Ulkonäkönsä vuoksi menevät myös loskakeleissä leikkimisen lisäksi siistimpinä kenkinä.

 Tyttö itse tykkää toki myös kenkien keveydestä. Näillä jaksaa kuulemma väsyneenäkin pomppia. Mielenkiinnolla jään odottamaan kuinka nämä käytössä kestävät ja kuinka paljon tytöllä hempeille kengille käyttöä on.

Jyrän lempikirja 1v2kk:n iässä

 Meillä lapsista nuorimmainenkin rakastaa kirjoja. Monta hyvää on löytynyt isompien jäljiltä ja jotain uuttakin on ostettu sekä saatu. Yksi lasten kestosuosikeista on kuitenkin nuorimmaisella tällä hetkellä se suosikki. Suloinen Myyrä viihdyttää useita kertoja päivässä.

Blogger ei taida myyrän lumoissa olla sillä en saa edelleenkään kuvaa oikein päin. Tätä Myyrän kevätleikit kirjaa luin todella paljon jo Pikkutärylle, välissä kummilapsille ja nyt pikkuiselle. Melko hyvin siis selviän jo katsomatta edes teksteihin! Hauskaa on ollut huomata kuinka samat jutut ovat lapsille kirjassa sitä parhainta antia. Tip, tip, tip osaa pieninkin jo sanoa pisaroiden tippuessa myyrän kuonolle ja jatkaa kysyvään äänensävyyn titä. Loppu satu tuleekin pojan omalla kielellä. Takakannen kohdalla taas pitää vilkuttaa hei heit kun tiainen lentää pois.

 

 Millaisia kirjasuosikkeja muilla taaperoilla on? Pukinkontti kaipaisi perinteistä kirjaa pienimmällekin, mutta meillä tosiaan löytyy ennestään jo vinot pinot. Vinkit hyväksi todetuista suht' uusista otetaan siis ilolla vastaan!

Ikiliikkujan perintöpöksyt

 Joskus tuntuu pään täyttyvän erilaisista postausideoista, mutta toteutus ei tunnukaan onnistuvan millään. Tässä yksi hyvä esimerkki. Jo aikaisemmin oli tarkoitus näyttää Nova starin farkut mutta ikiliikkuja ei ollut yhteistyökykyinen. Eikä ollut kyllä nytkään!

 Laadukkaissa lastenvaatteissa on se hyvä puoli, että ne kestävät useamman käyttäjänkin. Nämä farkut ovat hyvä esimerkki siitä. Ostin nämä aikanaan Pikkutärylle kahden lapsen käyttämänä alle 10 eurolla. Käytettiin näitä paljon eli ryömimistä, konttausta, pesuja jne. on näille koon 68 housuille tullut. Farkku onkin varmasti haalistunut jonkun verran käytössä, mutta hyvin ovat kotona palvelleet neljättä käyttäjäänsäkin! Farkkujen resorit eivät ole edes pahemmin nukkaantuneet. Pientä pesuhahtuvaa on, mutta tässä vaiheessa se lienee jo sallittua?

 Edestäpäin en saanut kuvaa napattua sillä ikiliikkuja halusi vain kiipeillä. Sanoisin silti etupuolenkin olevan melko edustava. Toki ahkera konttaaminen hieman polvissa näkyy, mutta kyllä näillä kehtaisi vielä ihmistenkin ilmoille lähteä vaikka meillä ihan kotikäytössä ovatkin.

 Näitä housuja voisin näyttää esimerkkinä kertoessani miksi ostan myös kalliimpia lastenvaatteita. Sijoitan ennemmin rahat kestävään kuin ostan tukun vaatteita jotka eivät kestä edes yhtä käyttäjää. Toki maanantaikappaleita tai muuten huonolaatuista voi olla kalliimpienkin vaatteiden joukossa ja halvallakin voi saada laatuyksilöitä. Joskus lapsi saattaa vahingossa leikata reiän kalliiseen paitaan ja onhan silloin vahinko suurempi kuin halvoissa. Harmittavaa vaan ei maailmanloppu. Loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä toki on käyttömukavuus sillä kukapa haluaisi huonolta tuntuvissa vaatteissa kulkea?

 Löytyykö teiltä vaatteita jotka tuntuvat kestävän aina vaan käyttäjältä toiselle?

Oliskohan aika tehdä jotain?

  Kun tyttöjen juttuja kammoava poika pyytää siskoaan auttamaan etuhiukset ponnarille nähdäkseen lempilastenohjelmansa paremmin, on kai vanhempien aika herätä? Olisi varmaan korkea aika muistaa vihdoin tilata pojalle parturi! Myönnän huomanneeni pojan kasvaneet hiukset jo kauan sitten, mutta miten asia on unohtunut? Näkeehän sen jo sokeampikin että jotain tarttis tehdä. Josko huomenna saisin otettua itseäni niskasta kiinni niin pääsisi poika ensi viikolla eroon inhoamistaan tyttöjen jutuista :)

Farkkuvinkki pojille

 Pikkutäry on oikea farkkupoika. Käyttää farkkuja siis lähes aina kotipäivinäkin. Itse kuvittelisin collareiden olevan mukavammat ainakin kotipuuhissa, mutta hyvin tuntuu poika viihtyvän. Talvea ja hieman mukavuuttakin ajatellen olen ostanut muutamat farkkujen oloiset pöksyt. Ostin myös kokeeksi yhdet Name it:n farkut, jotka ovat joustavammat ja pehmeämmät kuin tavalliset. Ne pääsivätkin pojan suosikkifarkkujen listalle!

Sadepäivänä vilkkaiden poikien kanssa otetut pikakuvat eivät ehkä näille oikeutta tee. Farkkujen malli on nimeltään Sammy ja kooltaan nämä ovat 110cm. Vyötäröltä löytyy kuminauha niin saadaan pysymään jalassakin.

 Pikaisella etsinnällä näitä löytyy ainakin Lekmeriltä ja itseasiassa ovat reilun vuorokauden vieläpä 30 prosentin alessa. Kaikkia kokoja ei kuitenkaan enää ollut saatavilla joten puuttuvia löytyi ainakin vielä Kekäleestä. Kekäleen etusivulla näytti muuten olevan mahdollista 31.10 asti tilata 15% alennuskoodin joten pienellä alella saisi sieltäkin.

Askartelumateriaaleja luonnosta

 Vielä on hyvää aikaa kerätä joulu- ja talviaskarteluihin ilmaisia materiaaleja luonnosta! Me kerättiin ulkoilun lomassa taas tänään pieni pussillinen, joka sisälsi mm. käpyjä, kauniita pieniä oksia, tammenterhoja, syksyn lehtiä ja jäkälää.

 Kannattaa kuitenkin muistaa ettei sammaleen ja jäkälän kerääminen kuulu jokamiehen oikeuksiin. Ennen niiden keräämistä täytyy siis kysyä maanomistajalta lupa!

 Nyt meillä alkaa hiljalleen laatikot jo pullistelemaan, joten seuraavaksi päästäänkin lasten kanssa miettimään mitä kivaa näistä tehtäisiinkään. Käpyjä tykätään kyllä joulun aikaan pitää koristeena ihan sellaisenaankin ja muutenkin niistä saa tehtyä suhteellisen helposti koristeita.

  Onko muilla tapana käyttää luonnonmateriaaleja askarteluissa?

Lasten viikonlopun lempiruoka

 Jos meidän lapsilta kysyy mitä he haluaisivat syödä viikonloppuna, vastaus voi olla hyvinkin yllättävä. He eivät halua pizzaa, ranskalaisia, pastaa, nakkeja tai muuta lasten suosikkeja eikä muuten suurena herkkuna pitämäänsä kalaakaan. Usein vastauksen saa kuorolausuntana; pottulootaa. Hyvin se mielestäni viikonloppuun sopiikin sillä harvoin arkena ehtii tai jaksaa pitkään uunissa olevia ruokia tehtailla.

 Laatikon valmistuskin on melko helppoa.

  Uunivuokaan ladotaan kerroksittain perunasiivuja, sipulisilppua, lihaa, suolaa ja maustepippuria. Itse ostan irtotiskistä usein edullisesti saatavaa possun lapaa tai etuselkää ja paloittelen lihat siitä, mutta varmasti saman asian ajaisi valmiiksi paloitellut lihanpalatkin. Kerroksien jälkeen sekaan kaadetaan munamaitoa ja tyrkätään uuniin. Itse paistan aluksi 225 asteessa noin 30 min jonka jälkeen 150 asteessa vähintään kunnes neste on haihtunut. Liha kuitenkin vaan paranee jos saa muhia rauhassa uunissa.

 Hyvää kannattaa odottaa, mutta ei tämä vuoka meillä kauaa kestä. Loput uppoaa seuraavana päivänä lounaalla. Taattu ruoka siis jos pitää saada meidän lapset syötettyä kunnolla sillä usein ahtaavat ähkyyn asti ellei rajoiteta.

Suolaton versiokin on helppo tehdä siinä samalla omassa pienessä kupissa. Uunikupin nähdessään Jyrä usein huutaakin kovalla äänellä: tätä ootaa!

 Millaisia lempiruokia teidän lapsillanne on?

Minähän en taaperoa imetä!

 Tellun syntyessä imetys alkoi todella tahmaisesti ja oli ongelmallista sekä epämiellyttävää hyvin pitkään. Hampaat irvessä päätin sinnitellä sen 6kk vaikka väkisin, mutta rentoutumisen myötä päästiin jopa 10kk:n ikään asti. Silloinkin tyttö itse vierotti itsensä ja olin suoritukseeni kovin tyytyväinen. Lausuin Tellun imetysaikana myös hyvin vahvan lauseen; minähän en taaperoa imetä. Ajattelin että imettäkööt muut, mutta minä en tosiaankaan sitä tee.

 Pikkutäryn kanssa päätin ottaa rennosti heti alusta alkaen. Ellei imetys sujuisi niin sitten ei. Eihän se vauva silti nälkään kuolisi vaan saisi tarvitsevansa ravinnon muualta. En tiedä oliko syynä rento asenne vai mikä, mutta emme kokeneet minkäänlaisia ongelmia. Aloin hiljalleen muuttamaan käsitystäni imetyksestä, mutta olin hyvin tyytyväinen pojan päättäessä ensimmäisenä synttäriaamunaan siirtyä isoksi pojaksi ja unohtaa aikaa vievät imetystuokiot.

 Nyt tämän pienimmän kohdalla joudun vihdoin syömään sanani. Kyllä minä taaperoa imetän ja haikeana ajattelen aikaa milloin tästä joudun luopumaan! Ehkä haikeuden takana on meidän muuten vaikea vauva-aika josta en oikeastaan muista muuta kuin imetyksen sujuneen alusta asti hyvin. Tai sitten haikeus johtuu sen tosiasian myöntämisestä etten ehkä koskaan enää saa imettää.

 Neuvolassa terveydenhoitaja oli ihan ihmeissään kuullessaan minun vielä imettävän. Antoi vinkkejä vieroitukseenkin ja katsoi hölmönä kun totesin etten ole aikeissa vieroittaa ainakaan vielä. Jatkan tasan niin kauan kuin se itsestäni hyvälle tuntuu tai lapsi vieroittaa itse itsensä. Oikeastaan toivon jälkimmäistä vaihtoehtoa sillä se on isompienkin lasten kanssa ollut niin kovin helppoa. Lapsi ei enää halua ja tarvitse piste

Nyt kun olen sanani syönyt saanen kai vähän ääneen ihmetellä mitä ihmeellistä taaperon imetyksessä on? Miksi ihmeessä se on niin kamala asia josta olisi nopeasti lapsi vieroitettava? Tutkittuja terveyshyötyjähän imetyksestä, siis taaperonkin, on vaikka kuinka paljon lapselle, mutta myös imettävä äiti hyötyy ainakin rintasyövän riskin pienentyessä 4,3% jokaista 12kk:n imetysjaksoa kohden. Hampaatkaan eivät imetyksestä kärsi jos muuten lapsen hampaiden hoito on kunnossa. Onko ongelma siis asenteissa? Onko unohdettu se tosiasia että ihan täällä kotimaassakin on ennen lapsia imetetty pitkään?

 Myönnän etten voisi kyllä kuvitella imettäväni enää Pikkutäryn ikäistä isoa poikaa. Enkä kyllä tyttöäkään. Jos joku niin haluaa tehdä niin tehkööt. Imettäkööt äidit juuri niin kauan tai vähän kuin itsestä siltä tuntuu. Voihan olla, että olen kolmen vuoden päästä mörököllien ruokaa Jyrän yhä jatkaessa tissittelyään. Toivon kuitenkin yhä pojan itse ratkaisevan tilanteen jo paljon ennen sitä muttei kuitenkaan ihan vielä.

Pikkutäryn uusi yöpöytä

 Pikkutäry on jo pidemmän aikaa tahtonut yöpöydän. Onhan sellainen jo siskollakin. Lastenhuoneen projektin yhteydessä huomasin sille ehkä olevan käyttöäkin sillä sängyn viereen ilmestyi joka kerta epämääräisiä kasoja pojan odottaessa peittämään. Siispä tartuin kahden kiukkuavan pojan kanssa tuumasta toimeen. Tarkoituksenani oli ostaa 3-osainen Componibili vaan eihän se taas ihan niin mennytkään.

 Kiukun unohtanut onnellinen yöpöydän omistaja kantoi kotiin 2-osaisen. En ymmärrä missä meni kassalla vikaan pyytäessäni nimen omaan sitä isompaa, mutta maksoin siis tämän enkä kärttyisen pienimmän kanssa jaksanut alkaa enää oikoa asiaa. Pikkutäryä tämä pienempi malli miellytti eniten joten se kai pääasia on!

 Innokas pieni sisustaja antoi äidilleen jo seuraavan tehtävän. Yölamppu tai vastaava pitäisi pöydälle saada. Molemmilla lapsilla on yölamput seinässä joten katsotaan josko joskus joku pieni juttu salaa pöydälle ilmestyisi.

Päivän leikkejä ja lasten kirpputorin aarteita

 Hetken mielijohteesta aloin aamulla kuvailemaan lasten leikkejä ja kuvia katsoessani päätin esitellä meidän lasten mielestä ehkä niitä parhaita kirppislöytöjä.

 Batman valloitti heti aamusta haamut. Tämä lepakkomies oli muutaman muun 80- ja 90-lukujen ukkeleiden kanssa samassa pussissa, mutta jostain syystä muut eivät Pikkutäryä ole samalla lailla innostaneet. Edes Spiderman ei ole leikkeihin päässyt yhtä tehokkaasti.

  Rakastan vanhoja leluja ja tavaroita. Niinpä tämä kuutiopalapeli lähti ilman muuta meille. Onnekseni Tellu jakaa hulluuteni tai on itseasiassa äitiään pahempi keräilijä. Tämä pienemmille tarkoitettu Lumikki-peli pääsee siis yhä toisinaan käyttöön sillä Tellu rakastaa tutkia pelin vanhoja kuvia.

 Perheen pienin on kova automies. Autoja meillä olisi kyllä jo mielestäni liiaksikin asti vaikka pojat toki ovatkin asiasta aivan toista mieltä. Jyrä rakastui kirppiksellä tähän Punaan ja annoin niin suloiselta näyttäneelle pojalle kerrankin periksi hinnan ollessa vain muutaman euron.

 Plaston mopo ei ole kirpputorilta, mutta se ilmestyi vaivihkaa pihallemme Pikkutäryn ollessa pieni. Olin etsinyt pihalle kulkupeliä ja tämä ilmeisesti nyt jo ainakin 14-vuotias mopo etsi uutta käyttäjää. Selvästi näkyy kuinka useamman lapsen rakastettu kulkupeli mopo onkaan ollut, mutta uskollisesti vauhdittaa vielä Jyrääkin.

  Saanen myös esitellä Jyrän uusimman intohimon; kahvin keittämisen. Tellun vanhalla pannulla minulle tarjoillaan satoja kahvikupillisia päivän aikana. Hienosti on poika oppinut mikä äidin saa jaksamaan toisinaan niin raskaankin päivän! Kannen kiinni saaminen ihan itse toi suuren onnistumisen tunteen muutama viikko sitten ja on yhä pojasta kahvin keitossa se paras hetki. Ellei äidin ryystämistä lasketa :)

 Pikkutäry löysi pahvilaatikon ja teki hetkessä itselleen raketin. Tällä mahtavalla kulkupelillä on seikkailtu pitkin asuntoa ja hienosti kulkee!

 Mitäs muilla on tänään puuhattu?

Yrjö saapui vieraaksemme (selviytymisvinkkejä)

 Täällä ollaan vietetty hiljaiseloa sillä ystävämme Yrjö saapui eilen kylään. Tai ei tätä vierastamme voida tosiaankaan ystäväksemme sanoa sillä hän saa lähes kaikki voimaan erittäin pahoin. Niin liikkeellä oleva mahatauti on siis rantautunut meillekin ja sen johdosta ajattelin tulla kertomaan millaisin keinoin meillä yritetään siitä selvitä.

1. Maitohappobakteerit käyttöön heti kun tautia on liikkeellä. Jos tauti on ehtinyt kylään asti, kannattaa ottaa silti sillä ilmeisesti lyhentävät kuitenkin taudin kestoa.

2. Pyykkivuori kasvaa pakosti, mutta sänkyjä sekä rappusia meillä suojellaan olkkariin laitettavilla varapatjoilla. Varapatjoille laitetaan vielä suojaksi kosteuden kestävät lakanat tai pyyhekerros. Etenkin pyyhekerros helpottaa öistä lakananvaihtoa.

3. Juominen ei välttämättä lapsille uppoa, mutta mehujäästä harvemmin kieltäytyy sairaanakaan. Myös jäisiä marjoja voi imeskellä. Juomista voi houkutella pillimehuilla sekä mehukeitoilla ja taudin hieman helpottaessa syömiseksi banaania, pilttiä tai esim. vaaleaa "mössöleipää".

4. Ripulijuomaa ei välttämättä ole kaapissa tai se ei lapsille uppoa. Ei hätää, sitä voi tehdä myös kotona! Monet suosivat reseptiä 1l keitettyä vettä, 2rkl sokeria ja 1/2tl suolaa tai vaihtoehtoisesti sekoitusta vishy + omenamehu. Meillä tehdään kuitenkin lääkärin antaman vinkin mukaan näin:
2dl appelsiinimehutiivistettä
8dl vettä
3rkl rypälesokeria
0,5tl suolaa
Keitetään, annetaan jäähtyä ja säilytetään jääkaapissa.

5. Huumori auttaa aina jaksamaan ja onneksi tämä tauti menee yleensä nopeasti ohitse


Onko teillä antaa jotain muuta hyväksi todettua vinkkiä?

Se kasvaa sittenkin!

 Viimeisen kuukauden aikana on tuntunut minimiehen kasvavan ja kehittyvän silmissä. Rauhallinen ja harkitsevainen poika on alkanut toden teolla kokeilla rajojaan liikkuessaan. Pojan lempipuuhaa on kuljetella maalaamista odottavaa jakkaraa ympäri keittiötä ja kiipeillä syömistä etsien.

  Tänään käytiin neuvolassa ottamassa 1v2kk mitat ja ei ole ollut omat ajatukset todellakaan hakoteillä! Painoa oli tullut mahtavasti lisää ja vihdoin päästiin 8kg:n paremmalle puollelle. Myös pituutta on tullut, joten en ole kutistanutkaan 68cm:n vaatteita pesukoneessa. Jes!

 Uudet mitat ovatkin nyt upeat 8065g ja 72,7cm. Ei ihme että aamulla kiireessä jalkaan vedetyt Gugguun 74cm:n housut eivät olleet enään mahdottoman isot.  Kokeillaan nyt pärjätä jouluun asti ilman ylimääräisiä välipaloja ja toivotaan tietysti kasvun jatkuvan tästä eteenpäin hyvänä. Liian kovaa ei pojan kuitenkaan tarvitsisi kasvaa, että toppavarusteet mahtuisivat koko talven. Onneksi 74cm:n sijaan tuli ostettua kuitenkin kokoa isompi haalari!

 Kuinkas muilla on uusi viikko lähtenyt käyntiin?

Ihmeellinen leikkipuisto

 Päätettiin viikonlopun kunniaksi viedä lapset eväsretkelle leikkipuistoon. Pieni leikkipuistokin on maalaislapsille jo kuin pieni huvipuisto. Isommat nauttivat muiden lasten seurasta ja uudesta leikkiympäristöstä. Pienin oli vielä hieman ihmeissään ja rauhallisesti muiden touhuja katsellen tutustui puistoon.

Neljän tunnin leikkimisen jälkeen lähes jäätyneet vanhemmat päättivät lähteä kotiin kahville, mutta lapsethan olisivat vielä halunneet jäädä. Tai kaksi isointa sillä pienin nukkui jo päikkäreitään. Pikkutäryn kiva päivä päättyi siis huutokonserttiin jossa pääasiana oli ilkeät vanhemmat. Kuuma kaakao tosin taisi kotosalla hieman muuttaa mielipidettä kunhan vaan tehdään pian uusi retki :)

Kun valkoinen keko vessaan ilmestyi

 Meille on muuttanut yön aikana todella tehokkaita muurahaisia! Olivat tehneet ison valkoisen keon vessan nurkkaan ja toisen vielä pöntön sisällekin. Mies-rukka ei sitä aamulla huomannut ja voin sanoa hänen heränneen viimeistään siinä vaiheessa kun pönttö ei vetänytkään yhtään! Kerrankin meidän nuorin nukkui oikeaan aikaan ja vältyin todella ikäviltä käsitöiltä!

 Paremman tarkastelun jälkeen vessassa ei ollutkaan käynyt muurahaiset vaan eräs sängynvaltaaja. Tämä valtaaja oli aamuyöstä herännyt ja kuulemma katto oli vuotanut. Jep, sehän selittääkin valkoiset vuoret! Kuka nyt antaisi katon paljaalle lattialle vuotaa? Kumma kyllä keot olivat kuivia eli poika on saanut todistaa kuinka vuotanut vesi on ollut märän sijasta kuivaa. Oikea suuri ihme!

 Lapseton miespuolinen tuttavamme kuuli tänään tämän suuren ihmeen tarinan ja totesi ties kuinka monennen kerran ettei tosiaankaan halua lapsia ikinä. Lapsemme toimivat kuulemma todella tehokkaana ehkäisyvälineenä. Itse taas ajattelen, että ilman täystuhoamme elämä olisi varsin tylsää ja moni asia jäisi kokematta. Lapset ovat rikkaus vaikkei se ehkä aamu-unien karistessa aina siltä heti tuntuisikaan!

Laatikkosänky

 Meillä lapset rakastavat pahvilaatikoita ja saavatkin aina ylimääräisillä vapaasti touhuta. Eilen Jyrä omi puolet H&M:n laatikosta. Ensin se oli traktori ja poika oli sillä yntämässä, mutta illan tullen kyntäminen alkoi ilmeisesti väsyttämään. Laatikko muuttuikin pojan sängyksi.

Jyrä kantoi laatikkoon pari peittoa ja koiran tyynyksi. Tellu auttoi hieman peittojen asettelussa. Näin meidän pikkuinen on itse ratkaissut tilaongelman. Hän voi nukkua pienessä laatikkosängyssä pinniksen sijaan! Vielä Jyrä tuohon mahtuukin makaamaan, mutta eipä taitaisi kovin kauaa tämä sänky mennä ;)

Sukkahousut jalkaan?

Olen aina vihannut sukkahousuja ja meillä näköjään se kulkee geeneissä sillä ei Tellukaan niitä suostu pitämään. Joskus kerhoikäisenä sain vielä nätit sukkikset puettua, mutta eskarissa viimeistään jäivät pois. Myös Pikkutäry käytti sukkiksia vielä 2-vuotiaanakin mutta viime talvena ei enää suostunut pitämään. Kovin tuoreita kokemuksia meillä sukkiksien kestosta siis ei ole, mutta tarvetta on. Vai mitä sanotte tästä?

  Kuva on eiliseltä eikä kesältä! Pienin heittää kengät ja sukat kaaressa pois jalastaan heti kun silmä välttää. Pakko alkaa käyttämään sukkahousuja ettei paljaat varpaat pilkota pakkasessa. Muutamat meillä jo pesussa onkin ja parit jemmattuna talvea ajatellen.

 Kahdet Name it:n villasukkikset, joista yllätyksekseni paljastuikin junakuosi. Sain käsityksen että olisivat yksivärisiä, mutta kyllähän Jyrä varmasti näistä tykkää. Raidalliset on 5€:lla Marimekosta. Tellulla vauvana Marimekon sukkahousut olivat hyviä, mutta pian nähdään miten on näiden laita.

 Name it:n sukkiksia meillä on ollut ja osa on osoittautunut laadukkaiksi ja osa taas ei. H&M:n omia en kyllä todellakaan voi kehua kuten en myöskään Pompdeluxin omia. Pikkutäryllä Meltonit säilyi tosi hyvänä ja viime talvena Jyrällä olleet froteiset alesta ostetut MaxiMot kanssa. Metsolaakin meillä on ainakin ollut yhdet, mutta en kyllä tarkkaan muista miten kesti. Pikkutäryn vanhat Silverjunglen sukkahousut ovat kummipojalla käytössä eli nekin kestäneet ihan hyvin. Jyrälle niistä ei kyllä enää taida housuja jäädä, mutta kahden lapsen jälkeen saavat anteeksi.

 Millaisia vaihtoehtoja pojilla sukkahousuista löytyy? Kokosin meille lisää etsiessäni muutamaan kollaasiin vaihtoehtoja.

 Kahden ylimmän rivin Meltonit Babyshop
Alarivin MaxiMot ja tähdelliset Meltonit Trendy kids

1. Benetton 14,95€ Zalandolta
2. Silverjungle 9,90€
3. Mini A Ture 13,10€ Babyshop
4. Molot 22,60€ / kpl Babyshop
5. Popupshop kuva Babyshopista, mutta ehtinyt näköjään jo loppua
6. Wheat 8,30€ Babyshop
7. Happy socks 17,80€ Babyshop
8. Mala 9,90€/kpl Lekmer

Aika paljon pojille löytyy ihan yksiväristä, raitaa ja tähteä. Kulkuneuvojakin löytyy jonkun verran, mutta valikoimaa katsellessa huomaa kyllä sukkahousujen olevan enemmän tyttöjen juttu. Mun mielestä sukkahousut kuitenkin ovat kylmillä ilmoilla pojillakin käteviä, ainakin tällaisilla sukan vihaajilla.

 Käyttääkö kukaan muu vauvaiän ohittaneella pojalla sukkahousuja? Onko antaa suosituksia kestävistä tai neuvoa mihin ei ainakaan kannata rahojaan sijoittaa?

Kun ranskalaiset maahan lensi

 Moni on varmasti kuullut taannoisesta makkaraperunakohusta? Itse eläydyin vanhuksen kohtaloon vähän liiankin hyvin sillä olin vain muutamaa viikkoa aikaisemmin itse kerännyt ranskalaisia pikaruokalan lattialta.

 Sattuipa siis niin, että meidän lääkärireissu venähti ja Pikkutärylle iski nälkä. Allergiansa vuoksi välttämättä joka paikassa ei Pikkutärylle soveltuvaa ruokaa saa, joten ajattelin mennä pienemmän pahan mukaan. Vein pojan ranskalaisille ja unohdin rahapussini autoon. Taskussani oli seteli, jolla juuri sain ostettua huutavan pienen miehen kanssa syömisen lisäksi pillimehun. Lähdettiin tiskiltä kohti pöytiä ja hups! Koko tarjotin lensi komeassa kaaressa nuorimmaisen heittäessä itsensä kaarelle. Siinä sitten lähelläni huusi kaksi poikaa kun lähes itku silmässä yhdellä kädellä perunoita lattialta kokosin viereisessä pöydässä herran valittaessa vaimolleen? huutavista lapsista.

 Tällä univelan määrällä pienikin murhe tuntuu toisinaan niin kovin suurelle ja ylitsepääsemättömälle. Pari yötä tapahtuneen jälkeenkin tunsin vielä häpeää ja mietin mitä minun olisi pitänyt tehdä? Laskea täyttä kurkkua huutava pienin maahan makaamaan kerätäkseni perunat nopeammin vai antaa koko paskan olla? Johan lapsillekin opetetaan omien sotkujen siivoamista joten ei kai minulla vaihtoehtoakaan ollut. Oli vaan jotenkin nöyryyttävää noukkia kauaskin lentäneitä ranskiksia siinä itkevien lasten kerätessä meihin entistä enemmän huomiota.

 Pikkutäryn kannalta tapahtuma päättyi kuitenkin todella onnellisesti sillä vuoropäällikkö toi pojalle pienet ranskalaiset. Jyränkin vaiva unohtui leikkipaikalla joten eiköhän me kuitenkin vastaisuudessakin vielä joskus uskalleta pikaruualla herkutella. Kunhan ensin omat painajaiseni ovat loppuneet.

Erilaiset

 On ollut jännä huomata kuinka erilaisia pojat ovatkaan. Tai oikeastaan kaikki lapset vaikka Tellu ja Pikkutäry jossakin määrin toisiaan muistuttavatkin. Koska Tellu on kuitenkin aina hieman poikamaisen luonteensa vastapainoksi ollut muuten oikea isin pikkuprinsessa, keskityn tässä nyt vain vertailemaan poikia. Ehkä sana vertailla ei nyt oikea ole sillä mielestäni lapsia ei kyllä saisi toisiinsa vertailla sillä jokainen on yksilö. Eli kerron siis poikien eroja tai jotain :)

 Pikkutäry:
-  Juoksee kiireellä yhä joka paikkaan
-Kiireensä vuoksi odottaa usein pitkään kärsimättömänä ulko-ovella
-Rämäpää joka rakastaa jekkuja
-On itse herra hajamielisyys eli hukkaa tavaroitaan usein koska ei muista mihin ne käsistään laskikaan
-Totteleminen on vaikeaa, mutta menee kuitenkin tarvittaessa kiltisti jäähylle
-Todella kultainen poika, joka ajattelee usein muita
-Vierastaa aikuisia, mutta on kaikkien lasten kaveri
-Huono syömäri

 Jyrä:
-Itse rauhallisuus, jolla ei tosiaankaan ole kiire mihinkään
-Iloinen, nauravainen vesseli
-Harkitsee tekonsa todella tarkkaan
-Tottelee todella hyvin, siis ainakin vielä
- Muistaa hyvin jemmansa monen päivänkin päästä
- Nauttii kaikkien ihmisten kanssa seurustelemisesta
-Rakastaa syömistä, oikea ahmatti siis

 Niin erilaiset pojat, mutta silti niin samanlaiset leikit. Molemmat rakastavat kulkuneuvoja ja yhdessä se ajaminenkin sujuu! Vaikka pikkuveli onkin toisinaan Pikkutärystä maailman kamalin asia, pitää Pikkutäry veljestään aina hyvää huolta. Toivottavasti nämä välit säilyvät läpi poikien elämän!