Luin tänään päivystysasetuksen muuttamisesta, joka uhkaa sulkea useita synnytyssairaaloita. Koko illan olen mielessäni pohtinut kuinka onnekas reilu vuosi sitten olinkaan. Karu totuushan on että ilman miehen kotona oloa ja hysteeristä olotilaani liikkeiden tuntemattomuuden vuoksi meidän nuorimmainen olisi syntynyt tienposkeen. Synnytys eteni alkaessaan niin vauhdilla ettei siinä olisi välttämättä taksia tai ambulanssia tänne asti ehditty saada vaikka ensimmäisestä supistuksesta olisi soittanut. En uskalla edes ajatella miten synnytys olisi päättynyt jos matkaa synnytyssairaalaan olisi ollut yhtään enemmän sillä se sisälsi kuitenkin monta riskitekijää.
En epäile etteikö ensihoitajat osaisi synnytystä hoitaa teoriatasolla. Onhan heidän sekin tilanne pitänyt joskus harjoitella. Harva sitä kuitenkaan on työelämässä kokenut? Ambulansseissa ei myöskään käsittääkseni ole mahdollista esim. seurata sikiön vointia. Meillä syntyvän lapsen sydänäänet heikkenivät koko ajan ja hapenpuutehan voi aiheuttaa vakavia vaurioita etenkin jos kyseessä on ennen aikaisesti maailmaan haluava yksilö. Ja miten ihmeessä kävisi matkasynnytyksissä kivun lievitys?
Usean synnytyssairaalan lakkautusuhka ei mielestäni kyllä yhtään ainakaan lisää synnytysten tasa-arvoa. Ja vaikea on kuvitella miten se parantaisi turvallisuutta? Entä miten ruuhkautuvat isommat sairaalat pystyisivät kiireessä tuottamaan laadukasta hoitoa? Melkoista liukuhihnatyöskentelyä sain kerran jo kokea pienemmässäkin sairaalassa. Epäilen myös synnyttäjien määrän kasvun aiheuttavan tilaongelmia suuremmissakin sairaaloissa. Miten synnyttäjät siis mahtuisivat vai alettaisiinko luonnollista tapahtumaa ajoittamaan käynnistyksillä?
Ymmärrän kyllä sen että pienessä osassa synnytyksiä ilmenee sellaista joka vaatisi korkeampaa hoitoa. Tämä ei kaikissa synnytyssairaaloissa ole mahdollista. Eikö kuitenkin olisi turvallisempaa synnyttää hieman pienemmässä sairaalassa kuin tienpäällä? Sairaalassa on kuitenkin henkilökunta, joka on koulutettu synnytysten ongelmatilanteisiin ja kokemusta asiasta.
Tässä onkin taas yön pimeille tunneille takkatulen ääreen mietittävää. Siis kuinka hölmöjä päätöksiä sitä tehdäänkään! Ihan kuin tällä univelalla itse järkevyyksiin kykenisin, mutta ei tämä päätöskään kyllä nyt ymmärrykseeni uppoa. Uppoaako muilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti