31. elokuuta 2014

Viikon ruokalista

 Meillä on joka sunnuntainen ongelma pohtia mitä ihmettä sitä taas ensi viikolla syödään. Tehdään siis aina viikon ruokalista kerralla ja käydään sen mukaan tehdyn listan kanssa kaupassa. Ellei jostain syystä sunnuntaina lista valmistu niin eletään maanantai kyläkaupan antimilla ja tehdään lista silloin. Tarpeen vaatiessa lista myös elää eli mitenkään orjallisesti ei sitä noudateta.

 Periaatteena on tehdä päivällistä niin paljon että sitä saa myös pienemmille seuraavan päivän lounaaksi. Aterioiden lisäkkeenä on usein ihan vaan vihersalaattia muunneltuna. Lapset tykkäävät kovasti esim. halkaistulla valkosipulilla pyöritettyyn kulhoon tehdystä ihan perussalaatista. Aamulla meillä syödään puuroa ja isommat lapset syövät iltaisin voileipää ja marjoja/hedelmän.

Tältä näytti meidän tämän viikon syömiset joiden raaka-aineista kesäkurpitsa, tilli, salaatti, osa kurkuista sekä osa marjoista on omalta pihalta ja hirvi, sienet ja osa marjoista metsästä.

Ma
lounas hirvipaisti ja perunat kastikkeella
välipala voileipä ja hedelmä
päivällinen kinkku-herkkusienipasta

Ti
lounas kasvissosekeitto
välipala marjakiisseli
päivällinen kesäkurpitsa-kanapaistos


Ke
välipala voileipä ja hedelmäpalat maustamattomassa jugurtissa
päivällinen jauhelihakeitto

To
välipala vispipuuro
päivällinen lohi-riisilaatikko

Pe
välipala rahkaa ja marjoja
päivällinen nacho-vuoka kanalla

La
lounas sienikeitto
välipala ja päivällinen reissun päällä

Su
lounas paistettua siikaa ja perunamuusia
välipala hedelmäkiisseli
päivällinen Grillattua kanaa ja kasviksia

 Onko teillä käytössä ruokalistat vai menettekö enemmän tilanteen mukaan?

30. elokuuta 2014

Äidin aarre

 Lapset tykkäävät aarteista kovasti. Tänään saunaa odotellessa tutkittiin yhdessä millaisia aarteita äidin rasiasta löytyy. Omasta mielestäni suurin osa oli vain muistoja lapsuudesta sekä nuoruudesta, mutta lapsista ne kaikki oli oikeita aarteita. Yksi juttu rasiassa on kyllä minunkin mielestäni aarre.
 Isoäitini kuoli ollessani n. 3-vuotias. Minulla on hänestä vain yksi todella hatara muistikuva ja tämä hopeakoru. Koru sopiikin kyllä loistavasti muistikuvaani ja tekee siksi korusta entistä rakkaamman. Tätä korua en ole ikinä käyttänyt, mutta toivon sen säilyvän aikojen päästä aarteena vielä omien lastenikin mielissä.

29. elokuuta 2014

Mikä on hyvä lasten patja?

 Lapset nukkuvat yleisesti noin 10-13 tuntia vuorokaudesta. Toiset heräävät aamuisin virkeänä vähemmällä unimäärällä kuin toiset, mutta unen merkitys ja laatu ovat kaikille lapsille yhtä suuria. Huonosti nukuttu yö vaikuttaa mm. lapsen vastustuskykyyn, luovuuteen ja tunne-elämään. Nukkumisen aikana lapsen aivot käsittelevät päivän aikana opittua ja puuhailtua. Huonoilla yöunilla voi olla myös merkitystä lapsen kasvuun sillä kasvuhormonia erittyy eniten yöllä. Lasten nukkumiseen siis kannattaa kiinnittää huomiota myös vuoteen osalta!

 Me sorruttiin viime vuonna menemään helpointa tietä ja ostamaan Pikkutärylle uusi vaahtomuovinen patja ihan Prismasta. Koko ajan olen kuitenkin ollut tuota vaahtomuovista vastaan eikä poikakaan juuri sängyssä viihdy. Uusi ja kunnollinen patja on siis ostettava, mutta mistä ja millainen? Tahtoisin siis ilmavan, tukevan, pehmeän ja hengittävän patjan enkä mitään kemikaaleilla kyllästettyä. Luonnonmateriaalit toki houkuttaisivat, mutta tärkeintä olisi hyvä nukuttavuus.
Asko Alisa 228€ kanta-asiakasetuna
Träumeland- lastenpatja 50€
 
 Pikaisella katselullakin vaihtoehtoja tuntuisi löytyvän, mutta mikä niistä olisi oikeasti hyvä? Millaisia patjoja teiltä löytyy?
 
  Nykyinen patja saa muuten jäädä nurkkiin pyörimään vierasvaraksi tai toiseksi mahdolliseksi tautipatjaksi. Yläkerrasta kun on matkaa alas kuitenkin niin pystyy tarvittaessa majoittamaan sairaan lapsen lähelle.

28. elokuuta 2014

Sadepäivänä pelataan

 Ehdittiin aamupäivällä ulkoilemaan kauniissa syyssäässä, mutta rankka vesikuuro ajoi hieman normaalia aikaisemmin sisälle. Onneksi sisälläkin on paljon kivoja puuhia! Tänään me pelailimme.

 Jyrä rakastaa palapelejä ja tänään ennen lounasta pelasi pitkään Haban autopelillä. Tässä on vielä liian monta palaa pienen hallittavaksi, mutta laudassa olevat kuvat saattavat auttaa ennen kuin äiti ehtii apuun.
Pikkutäry rakastaa pelaamista. Pelikonsoli meillä on, mutta sillä ja tietokoneella poika pelaa äärimmäisen harvoin. Palapeleistä poika ei välitä yhtä paljon kuin sisaruksensa, mutta muutoin pelailee aina kun vain saa pelikaverin. Paras peli pojan mielestä on tietysti sellainen jossa voittaa. Mitään lempipeliä ei siis Pikkutäryllä ole. Tänään koin murskatappion Halli klack!- pelissä ja Pikkutäry tanssi voitontanssia.

 Pelataanko teillä paljon? Löytyykö lapsilta jokin lempipeli?

27. elokuuta 2014

Ärsyttävintä 1-vuotiaassa

Kaikkein rakkaimmistakin löytyy niitä ärsyttäviä piirteitä tai tapoja. Niiden kanssa oppii elämään tai sitten niitä pystyy vaivihkaa muuttamaan. Meidän 1-vuotiaskin saa minut toisinaan hulluuden partaalle. Kestän vielä ainaisen huudon, öiset valvomiset ja tottelemattomuuden. Itseasiassa Jyrä onkin kyllä todella kiltti ja yleensä tottelee ensimmäisestä ei-käskystä. Joskus ehkä nauraa räkättää vastaukseksi, mutta kun huomaa äidin olevan tosissaan siirtyy kiltisti muihin puuhiin. Mikä sitten ärsyttää Jyrässä eniten?
 
 
 Ainainen ruualla leikkiminen! Tiedän, että pienet nyt vaan tekevät toisinaan niin ja olen onnekas kun meillä tiputellaan sentään vain ruokaa suusta ympäristöön eikä kipata koko lautasta. Kuitenkin tällä väsymyksen asteella 6 kertaa päivässä tapahtuva kuuraaminen alkaa ärsyttämään toden teolla. Tuolin alla meillä sentään onneksi on suojus etten mattopyykillekin vielä joudu.

 Ruokailu on ainut asia jossa kiellot eivät poikaan tehoa. Portaat, kaukosäätimet ja muu kielletty jätetään kiltisti rauhaan, mutta sotkemista poika ei lopeta vaan kiellettäessä nauraa vaan kippurassa ja potkii ruokaa yhä kauemmas. Niin tuo ruuan potkiminen se ehkä kaikkein ärsyttävintä onkin. Hyvin tarttuu ruoka tuoliin kiinni ja likaantuu sukat. Jos otat pojan syöttötuolista pois, on hän syömättä kunnes pääsee sotkemaan uudelleen. Pojan kasvuvauhdilla sekään ei ole järin suositeltava keino. Pakko vaan lohduttautua ajatuksella, että pojalle sentään maistuu ruoka erinomaisesti kunhan saa siinä ohessa vaan tätä sotkuleikkiään harrastaa.

Tuottaako muiden lapset jokapäiväisiä ärsytyksen aiheita?

26. elokuuta 2014

Reiman takki

 Pian on taas aika hankkia talvivarusteita, joten esittelen tässä Pikkutärylle viime syksynä ostetun Reiman takin koossa 110. Tästä voi kurkata miltä se näytti päällä lokakuussa pojan ollessa n.103cm. Kesäkuussa neuvolan mitta antoi pojalle pituudeksi noin 108 cm eli tältä takki näyttää päällä karvan alle 110cm pitkän lapsen päällä.
 
Morjestaessa hiha näyttää tältä.

  En juurikaan ole Reimaan luottanut useiden Tellun aikaisten pettymysten jälkeen. Tämä takki oli todella paljon käytössä myös lumettomalla pihalla pyöriessä mutta en nyt kuvattaessa nähnyt yhtäkään virhettä ellei lasketa jemma nimisessä piilossa oleskelevaa hupun karvaa. Takin mallikin sopi hyvin hoikkeliinille pojalle. Näillä kokemuksilla täytyy vakavasti harkita lapsille Reiman uusia talvitakkeja.

25. elokuuta 2014

Lämpöpussin lumoissa

Jo Pikkutäryn vauva-aikaan haaveilin uudesta lämpöpussista kun olin aivan Ticketin tähtien lumoissa. Nyt haaveet ovat taas nousseet vähintäänkin yhtä nopeasti kuin kuume sen jälkeen kun näin Elodie Detailsin uutuudet.
 
Näistä pusseista voisin kotiuttaa meille kaikki. Tai ehkä ei kuitenkaan pojalle vaaleanpunaista joka olisi tyttölapsen kanssa varmaan parin pojan jälkeen se ehdoton valinta. Musta on kyllä oikeastaan ainut väri jota voisin ajatella meidän arkirattaisiin, mutta mustiin matkarattaisiin toki sopisi muutkin. Hintaa näillä on 179€ joten kun ei tarvetta ole niin haaveillaan vaan!

Merkin lämpöpussivalikoimasta arkirattaisiin ehdoton valintani olisi kuitenkin tämä

Väri ja edellisiä luksuspusseja edullisempi hinta (129€) veisivät voiton.

Ei meidän nykyisessä jääkarhupussissa mitään vikaa ole. Mahtavan hyvin se on kaikilla lapsilla asiansa ajanut kovimmilla talvipakkasillakin niin kauan kuin lapset ovat päiväuniaan ulkona nukkuneet. Yhtään mitään pahaa sanottavaa en pussista löydä, päinvastoin. Ainaisessa haaveilussa kyse on ennemmin vaihtelun virkistävistä vaikutuksista. En oikeasti tiedä olisivatko muut yhtä hyviä, pitkäikäisiä ja lämpimiä käytössä. Hintakin on jääkarhupussilla paljon edullisempi joten ehkä hieman kiinnostaisi kyllä tietää millaisia nämä kalliimmat pussit ovat käytössä. Tuoko hinta näihin lisää vieläkin jotain parempaa? Onko kenelläkään kokemuksia?

Suolaista ja makeaa

 Flunssan kourissa ei meillä oikeastaan kenelläkään ruoka uppoaisi. Sen takia viikonloppuna itse pienestä kuumeesta huolimatta päätin hieman leipoa. Syntyi suolaisia kierteitä ja Omar-piirakkaa, jolla on vähintäänkin mieltä parantava vaikutus.

 Kinkkukierteet
pohja:
2dl vettä
2/3tl suolaa
3rkl oliiviöljyä
5dl jauhoja
1pss kuivahiivaa
täyte:
½ dl tomaattipyrettä
1pss kinkkusuikaleita
pieni sipuli
100g fatajuustoa
juustoraastetta
Lämmitä vesi n. 42 asteiseksi. Sekoita kulhossa jauhot ja kuivahiiva. Yhdistä taikinan ainekset ja alusta kunnes taikina irtoaa kulhon reunoilta. Itse teen jauhojen keskelle kuopan johon kaadan suolan, öljyn sekä veden ja sekoitan ensin lusikalla ja sitten kädellä. Kohota kaksinkertaiseksi.
 
 Pilko ja kuullota sipuli. Kauli taikina jauhotetulla alustalla noin pellin kokoiseksi levyksi. Levitä tomaattisose ja ripottele täytteen ainekset tasaisesti levylle. Kääri levy rullalle ja leikkaa noin 1½cm paksuja viipaleita. Laita pellille leikkauspinta ylöspäin ja kohentele tarvittaessa muotoa käsin. Paista 225 asteessa noin 15 min.
 

Omar-piirakassa on kaakaopohjan päälle levitettynä purkillisesta kermaa ja reilusta pussillisesta Omar-karkkeja keitetty kuorrute. Pikkutäry koristeli tällä kerta tähdillä.

 Sairastuvalla on enää lapsista yksi, joten josko pian päästäisiin taas normaaliin arkeen käsiksi :)
Mukavaa alkanutta viikkoa!

21. elokuuta 2014

Syksyn hiljaisuus saapui

 Liian nopeasti tuli syyskelit tai ainakin taudit. Pienimmän kanssa käytiin hakemassa vauhtia sairaalasta ja isommat lapset ovat olleet hyvin rauhallisia. Talossa on jopa liian hiljaista. Jännityksellä odotan kaataako tauti minutkin sillä  miehen työkiireiden vuoksi vielä pitäisi selvitä yksin kolmen lapsen kanssa.
Vanha Pupu Tupunakin on taas sairaanhoitajan roolissa. Tämä rakas pupu on auttanut monen taudin ylitse ja hyvin näyttää osaavan hommansa vielä 30 vuotta myöhemminkin! Raukka vaan meinasi joutua tappelun kohteeksi, mutta onneksi vanha uskollinen ystävä pelasti tilanteen.

20. elokuuta 2014

KUI Pupuset

 Tellu on rakastanut aivan vauvasta asti pupuja. Ensin meillä oli Ainun ensipupu, sitten kaupan päälle tullut Ainun pikkupupu ja hiljalleen puput vain lisääntyivät entisestään. Pehmolelujen jälkeen pupuja etsittiin vaatteisiin ja sitten sisustukseenkin. Kaikki suloisiin pupuihin liittyvät jutut adoptoitaisiin meille tytön toimesta enemmän kuin mielellään.

 Tämä rakkaus pupuihin on toki ollut myös lähipiirin tiedossa. Tytön kummit toivatkin jokunen vuosi sitten tuliaisiksi pipon, jota Tellu on rakastanut yli kaiken. Nyt pipon ollessa jo pieni katsoin yhden lasten huutovälikohtauksen jälkeen viisaammaksi piilottaa sen jemmaan ja etsiä syksyyn molemmille uudet pipot.

 Tämä rakastettu pipo on KUI Designin. Tellun kanssa ollaan toisinaan heidän kotisivuillaan vierailtu Pupuset- tuotteita ihastelemassa ja olen luvannut tytön pääsevän ostoksille jos joskus Turun seudulla liikumme. KUI Designin tuotteet valmistetaan alusta loppuun asti käsityönä, mikä mielestäni on aivan mahtavaa! Suomalaista muotoilua ja kotimaisia tuotteita on aina ilo ostaa. Lastenvaatteissa myös laatu on itselleni iso plussa eikä itseäni yhtään haittaa jos vaatteitta ei tule liikkuessa lähes joka toisen lapsen yllä vastaan.

 Tellun suuresta rakkaudesta Pupusiin tahdoin jakaa teillekin muutaman kuvan uutuuksista.
Luomupuuvillaiset puolipotkarit, pitkähihaiset T-paidat, lyhythihainen T-paita, mekko ja legginssit.
 

 Puuvillapellavamarkiisista valmistettu söpö pikkulaukku olkahihnalla ja pikkureput. Molemmista on saatavilla paljon eri värivaihtoehtoja. Nuo reputhan ovat yksi vaihtoehto kerholaisille ja muille pikkuisille repun käyttäjille!


 KUI Designin nettisivuilta löytyy lisää kuvia heidän tuotteistaan. Sieltä napattuna on myös kuva jossa on esillä villahuopaiset Topi ja Tyyne tossut ja Pupuset sisustustekstiilit. Tossuissa on pohjassa liukuesteet joten olisivat käytössä varmasti ihanat pienelle tossuttelijalle. Aikuisiakaan ei ole unohdettu sillä heille löytyy kasseja, pussukoita sekä kodintekstiileitä. Netistä Kuopukselta löytyy muutama Pupuset-tuote, mutta muutoin näitä on kyllä harmittavan vähän näkynyt.

 Onko KUI Design teille tuttu? Entä mitä piditte näistä pupuista?

Muoks.
Sain sen verran vielä tietoa, että KUI Designin nettisivut ovat tällä hetkellä täydellisessä remontissa ja uudistuksen myötä on tulossa mm. verkkokauppa. Tämä uutinen pelasti tänään meidän pupufanin päivän ja kuulemma koko viikonkin! Mutta siis sivuilla on vielä jonkin verran vanhentunutta tietoa. Pupuset-malliston ekopuuvillaiset lastenvaatteet valmistetaankin suomalaisomisteisella tehtaalla Portugalissa. Kaikki puuvillapellavamarkiisi-tuotteet taas valmistetaan Suomessa. Lasten töppösiä ei tällä hetkellä ole mallin kehitystyön vuoksi saatavilla, mutta toivottavasti nekin pian palaisivat takaisin!
 

18. elokuuta 2014

Apinaorkesteri

 Meillä lapset rakastavat musiikkia. Muskariin en ole ikinä saanut aikaiseksi lähteä, mutta kotona me lähes päivittäin vietämme musiikkituokioita. Lasten CD:t saattavat soida sisällä ollessa taustalla koko päivän ja usein lapset innostuvatkin tanssimaan. Poikien kanssa myös usein vietämme laululeikkituokioita. Soittaminenkin on lapsista hurjan hauskaa, mutta väsyneenä jaksan sitä meteliä liian harvoin.

 Tänään ryhdistäydyin ja kaivoin taas soitinlaatikon esiin. Lattiarummun ja muut kovaäänisemmät kyllä jätin suosiolla yläkertaan. Sai pojat melkoisen konsertin aikaan näilläkin
Vanhan kellopelin löysin Tellun ollessa pieni 5€:lla. On meillä lasten puinenkin versio, mutta nämä ihan oikeat soittimet kuulostavat niin paljon paremmalle. Suosittelenkin hankkimaan lapsille kunnon soittimia alan liikkeistä markettiversioiden sijaan! Kaikki eivät edes paljon maksa ja elämys on paljon miellyttävämpi. Lattiarumpu taas maksaa jokusen kympin, mutta on hurjan monipuolinen sillä sitä voi soittaa myös esim. sormin ja pienimmät käyttää vaikka istuimena.

Kokosin kollaasiin Levytukun valikoimista muutaman soittimen jotka voisin kotiuttaa meillekin. Sammakko quiro on kallein ja sekin maksaa vain 22,9€ Ananas shakeri ja Lollipop kehärumpu ovat mielestäni varsin hauskan näköisiä sellaisenaankin. Levytukulla kaikki lähetykset toimitetaan ilman rahtikuluja, joten kannattaa katsoa muskarisoittimien valikoimaa.
 Mies välillä ihmettelee kun en koskaan julkisesti laula, kiitos koulun julkisen laulukokeen. Kotona kuitenkin tykkään laulaakin sillä lapsille elämys on paljon tärkeämpää kuin toisten lauluäänen arvioiminen.

 Soitellaanko ja laulellaanko muilla?

17. elokuuta 2014

Raskas viikonloppu

 Pian ollaan taas uudessa viikossa ja uusien haasteiden edessä. Toivottavasti viikko tuo tullessaan paljon iloa sillä nyt sitä etenkin perheen lapset kipeästi kaipaavat. Viikonloppuna kun jouduimme valitettavasti sanomaan vanhalle rakkaalle nelijalkaisellemme hyvästit. Vielä ei olisi haluttu irti päästää, mutta onneksi vanhus ei joutunut yhtään kärsimäänkään. Luopumisen tuskaa, ihania muistoja. Lepää rauhassa pikkuinen!

15. elokuuta 2014

Aarrekidin syys

Aarrekid on yksi meidän lasten vaatekaapin luottomerkeistä. Uusi syysmallisto onkin tullut tänään myyntiin ja ihanat pöllöt hurmasivat perheen naisväen. Pienimmälle on ainakin tilattava omansa ja Tellulle kuulemma kanssa. Nyt vaan pähkäilen jaksaako Pikkutäry olla yhtä innoissaan pöllöistä? Punainen raita taas kelpaisi takuuvarmasti väriä rakastavalle pojalle.

 Mitä te piditte näistä syksyn uutuuksista tai Aarrekidistä ylipäätään?

 Mua häiritsee tuon kollaasin teksti, mutta josko vihdoin viikonloppuna olisi paremmin aikaa syventyä kuvankäsittelyohjelman ihmeelliseen maailmaan ellei sitten aamusta mökkisauna ja järvessä polskuttelu ala tuntua houkuttavalle. Jos jossain on lisätunteja vuorokauteen myynnissä niin vinkatkaa!

Ketjuliikkeiden tarjousvinkit

 Perheen pienin oireili taas koko yön eikä malttanut yliväsyneenä nukahtaa aamullakaan Tellun lähdettyä kouluun. Päätin nukuttaa lapsen väkisin auton hyrinässä ja viedä pojat retkelle naapuri kaupunkiin. Ajatuksena oli leikkipuiston ja traktoreiden lisäksi käydä Lindexillä ostamassa nettikaupasta jo oikeassa koossa loppuneet tähtihousut ja muutaman muun uutuuden. Netin mukaan housuja siis piti yhdet vielä löytyä, mutta eipäs löytynytkään edes takavarastosta. Lasten vaatteista oli kuitenkin tarjous osta 40€ saat 10€ alennusta joten pitihän se hyödyntää.
  Pikkutäry valitsi nallet pikkuveljelleen ja itse nappasin vauvapuolen tähtihousut. Pikkutäryllä on myös akuutti hupparipula, joten sellainen ostettiin myös. Nyt mietin tilaisinko samalla tarjouksella vielä netistä satsin vaatetta joita ei enää myymälässä sopivassa koossa ollut. Postikulutkin kun ovat 0€ 18.8 asti.


Uhkaavalta näyttäviä pilviä menimme karkuun ensin syömään ja sitten KappAhliin. Siellä on ensi viikon tiistaihin asti kaikki lastenvaatteet tarjouksessa ota 3 maksa 2. Tellulle ostettiinkin huppari ja pojille mukavat kotipöksyt.
 
H&M:llä näytti myös olevan tarjous osta 50€:lla saat 10€ alea. Täällä valikoima on vaan niin surkea etten juuri koskaan löydä mitään kivaa tai sopivaa kokoa ei ole eli keskityttiin suosiolla vaan nauttimaan leikkipuiston ihmeellisyyksistä ja muiden lasten seurasta. Kotimatkalla Pikkutäry kertoikin saaneensa tosi monta uutta kaveria. Voi kunpa itsekin osaisi jutella ja tutustua noin helposti uusiin ihmisiin!

14. elokuuta 2014

Maailman huonoin leijonaemo

 Piti tehdä aivan toinen postaus, mutta aamupäivän lääkärireissu pyörii yhä mielessä. Tai reissu meni lääkärin osalta vanhalla kaavalla, mutta käytiin samalla pikaisesti kaupoilla ostamassa lisää kontaktimuovia ja katsomassa 1-vuotiskuvaan vaatetta.

  Pikkutäry olisi tahtonut kauppaan ostamaan pikkuauton. Sanoin ettei nyt mitään autoja osteta jolloin poika tahtoi lentokoneen. Selitin ettei ole syntymäpäivät eikä muutenkaan aihetta leluille ja ettei nyt siis osteta mitään. Siskon vuoksi ostettaisiin kontaktimuovia vain sen takia koska koulukirjat pitää sillä päällystää eli muovi tulee koulua varten eikä Tellun omiin puuhiin. Pikkutäryn vastauksessa olin maailman tyhmin ja huonoin äiti. Silti salaa iloitsin kuinka hienosti poika tilanteessa käyttäytyi. Hän ei alkanut itkemään, ei raivoamaan eikä edes inttämään asiasta vaan ainoastaan sanoi mielipiteensä kiukkuisella äänellä! Kaikki ei voi aina olla lapsen mielen mukaista ja todella upeaa jos poika on oppinut ilmaisemaan mielipiteensä noin.

 Maailman huonoimmaksi äidiksi haukkuminen ei juurikaan mieleeni pyörimään jäänyt vaan sattumalta tapahtui vain samalla reissulla ennen kirjakaupassa käyntiä. Kirjakauppaan mentäessä yleensä katselemme muutenkin valikoimaa. Nyt en päässyt kuin ensimmäisen myyntipöydän päähän kun pöydän keskivaiheilla tavaroita katsellut arviolta hieman minua vanhempi nainen ärjäisi vihaisesti painu v*****n siitä. Olimme ohi kulkemassakin. Koska Pikkutäryllä silmät levisi lautasen kokoisiksi selitin hieman kauempana ettei noin saa kenellekään sanoa oli sitten tuttu tai vieras, suuttunut tai muuten huonolla tuulella. Jatkoimme ostosten tekoa kunnes sama nainen tuli hetken päästä peremmälle liikkeeseen kanssani samalle riville ja tokaisi etteikö sana kuulu. Otin muovin ja painuin kassalle.

 Nyt jälkikäteen olen miettinyt olisiko minun pitänyt toimia tilanteessa toisin tai ylireakoinko koko asiaan? Vuodet koulukiusattuna opettivat minut karttamaan välikohtauksia ja pakenemaan paikalta. Nykyäänhän taas ei uhkaavista ihmisistä ikinä tiedä mitä he todellisuudessa aikovat joten etenkin lasten kanssa liikkuessani pelaan erittäin varman päälle. Olisiko kuitenkin pitänyt myymälän henkilökunnalle asiasta mainita? Eihän sitä tiedä jos vaikka keskeytin naisen rikolliset aikeet vaikkei hänellä kyllä kassiakaan ollut.  Miten te olisitte vastaavassa tilanteessa toimineet?

13. elokuuta 2014

Imetysvaatteet tarpeen vai ei?

 Olen useamman kerran muiden äitien kanssa jutellessa kuullut kuinka turhia imetysvaatteet ovat. Kaikki eivät toki halua tai pysty pitkään imettämään ja silloin tuskin kannattaa kaappeja täyttääkään imetyspaidoilla. Imetysliivien käytännöllisyyttä tuskin kuitenkaan kukaan imettänyt on kieltänyt vaikkei paidoista ja mekoista välittäisikään. Toki liiveissäkin on hurjasti eroja.

 Itselläni kanta imetyspaitoihin on muuttunut lapsimäärän myötä. Tellun ollessa vauva imetys ei sujunut kuin oppikirjoissa. Ostin ihmisten ilmoille muutaman halvan imetyspaidan, jotka olivat kaikkea muuta kuin käytännöllisiä ja imetyksen loputtua 10kk:n jälkeen paidat saivat hyvin nopeasti kyytiä. Pikkutäryä odottaessani päätin etten stressaa imetyksestä ja imetyksen sujuessa todella hyvin annoin myös paidoille uuden mahdollisuuden. Uusi malli oli kätevämpi, mutta vuoden kuluttua ahkera käyttö kyllä näkyikin. Silloin päätin satsaavani kunnolla imetyspaitoihin jos joskus perheemme vielä saisi uuden jäsenen.

 Nyt imetyksen yhä jatkuessa olen useampaan kertaan ollut onnellinen imetysvaatteiden omistaja. Olen aikaisemmin sortunut ostamaan vain kaikkein halvempia ja todennut nyt kantapään kautta laadun maksavan mutta tuovan imetykseen ja omaan pukeutumiseen mukavuutta. Ehkä hurahdin hieman liikaakin. Nyt olen sentään jo mieleni malttanut uutuuksilta sillä pieni tuskin kovin kauaa enää äidinmaitoa kaipaa. Kokosin kuitenkin muutamaan kollaasiin tämän hetkistä valikoimaa.

 
Boob on ollut nyt tämän imetyksen myötä lempparini. Merkiltä löytyy vaatetta moneen lähtöön niin lyhyttä kuin pitkääkin hihaa. T-paidat ovat olleet eniten käytössä, mutta kylmillä keleillä pitkähihaisillekin on aina tarvetta. Myös merkin mekot ovat mieleeni.
 

Mamalicious on hieman edullisempi, mutta osassa merkin vaatteita on mielestäni ärsyttävämpi imetysluukkukin. Etenkin arkivaatteina näitä on itselläni kuitenkin ollut ja osasta olen tykännyt kovastikin. Verkkokaupasta näyttäisi nyt saavan viimeisen kuvan imetyspakkausta 65 eurolla ja olisiko vaatteille ollut pari eri värivaihtoehtoa.

H&M:n imetysvaatteet ovat edullisia ja parantuneet huomattavasti sitten Tellun imetysaikojen. Vuoden kova kulutus näkyy omista paidoistani kuitenkin jo imetysluukuista.

 2 kpl H&M:n  t-paitoja tai toppeja maksaa 25€, kun taas sillä hinnalla saa yhden Mamaliciouksen. Normaalihinnalla Boobin paitaan pitäisi taas laittaa noin 15€ lisää. Hinnoissa on siis eroja! Halvin ei tietenkään laadullisesti pärjää kalleimmalle, mutta kuitenkin voittaa mielestäni selvästi tavallisilla paidoilla imettämisen.

 Mitä mieltä te olette? Pärjääkö ilman imetysvaatteita hyvin vai onko imetyspaita ehdoton hankinta imettävälle?


12. elokuuta 2014

Pikkutäryn koulussa

 Pikkutärykin on aloittanut koulun! Pojan koulussa oppiaineina on mm. kirjoitusta, piirrustusta, laulelua, rakentamista, ulkoilua, ruokailua ja metsäilyä. Päivän puuhat ovat siis muuttuneet oppiaineiksi! Paras kouluaine pojan mielestä on kuitenkin dino-oppi.

 Koulussa täytyy toki olla myös oppikirjoja. Tänä vuonna Pikkutäryn uusiksi oppikirjoiksi tuli vihkonen dino-oppia ja iso kirja eläimistä.
 
 Tutkimusmatkalla: Dinosaurukset on laaja paketti dinosaurustietoutta; historiaa, tietysti isoja ja pieniä dinosauruksia, tietoa elinympäristöistä ja ravinnosta jne. Mahtavana bonuksena myös tarroja sekä juliste. Sopii siis loistavasti oppikirjaksi ja hintakin oli muistaakseni vain noin 5€.
 
 Maailman eläimet äänessä- kirja oli oikea löytö Suomalaisesta kirjakaupasta sillä se maksoi vain 15€. Tämän kirjan avulla voi kuunnella tuttujen metsäneläinten äännähdyksiä tai tehdä vaikka maailmanympärysmatkan eläinten maailmaan. Kirjassa on kuvia, tietoa ja tietysti niitä ääniä 100 eläimestä. Lapsista on hurjan hauska kuunnella ääniä ja leikkiä vaikkapa arvausleikkiä. Oppii kirjan avulla paljon uutta myös aikuinenkin eli tämä on todella hyvä koko perheen opus!
 
 Tykkäävätkö muut lapset leikkiä koulua? Meillä varmaan tänä innostus menee ohi viimeistään siinä vaiheessa kun Pikkutäryllä olisi eskarin aloitus edessä. Kouluaineissa kun ollaan niin pakko vielä kertoa Tellulla olevan sama musiikin kirja kuin vanhemmillaan 1-2 luokalla! Eikä aihetta ikäkriisiin varmaan ole senkään puolesta, että kummilastani opettaa samat opettajat kuin itseäni aikoinaan. Ne opettajat tuntuivat jo silloin niiin vanhoille eli kuinkahan muumio nyt itse olen kummilapsen mielestä?!?

Jyrän ostoilmoitus

Jyrä tahtoisi ostaa hyväkuntoisen Brio rock on keinun
Kuva täältä
tai vaihtoehtoisesti Brio ride on mopon
Kuva täältä
Tarjota saa sähköpostiin tellujapikkutary (at) gmail.com

11. elokuuta 2014

Ale ale ale

 Lomalta on palattu arkeen, oikean käden sormet poltettu ja poikien kanssa kuvia uutta postausta varten otettu. Tavallinen vauhdikas maanantai ja viikonalku siis! Kuten viime postauksessa mainitsin, alesta tuli hieman ehkä villiinnyttyä.

 Pienin ei olisi kyllä tarvinnut kuin syksyksi haalarin. Hups, tuli sitten ostettua muutakin.
 Polarn O. Pyret, Racoon, Pompdelux, Marimekko, Gugguu, Metsola, Aarrekid ja Verson puoti.

 Pikkutäryllä oli syysvaatetusta ostoslistalla. Ulkovaatteet jäi ostamatta, mutta tarvitseehan sitä pitkähihaistakin. Pino ei ole sitä lempparia eli punaista, mutta kaikki silti kelpuutettiin!
 Villervalla, Mainio, Pompdelux, Metsola ja Aarrekid.

  Tellulla ei ollut mielessäni edes tarkkaa ostoslistaa tehtynä. Jotain kouluun, jotain ulos ja jotakin juhliin. No sitä myös tuli!
Ticket, Racoon, Gugguu, Mainio, Metsola ja Pompdelux.
 

Ehkä uskallan tunnustaa ettei tässä ole edes kaikki vaan osa isompien lasten ostoksista on jo kaappien uumenissa tai pesussa. Jokainen aleostos on kuitenkin ostettu vähintään -50% alella. Alkuvuodesta ostosintoni on ollut todella vähäistä ja isompien lasten vaatekaappien sisältö onkin ollut 80% pieneksi jäänyttä.
 
 Lopuksi katsokaahan millaisia kuvia blogiin tulee 90%  varmuudella jos sen tekee yhdessä lasten kanssa.
 Yritit kuvata sitten kuinka tylsässä paikassa tahansa, matalalla tai korkealla, ulkona tai sisällä niin aina välissä on iso tai pienempi poika joka sotkee tavalla tai toisella ja huutaa äiti kato.

9. elokuuta 2014

Valoa pimeyteen

Ennen lapsia pyrin täydellisyyteen. Aivan kaiken piti olla täydellistä ja ellei ollut niin ahdistuin. Lapsena minut opetettiin ahdistuneena sekä surullisena herkuttelemaan ja ostamaan jotain kivaa. Herkuteltua ja shoppailtua siis tuli kohtalaisen usein sillä eihän se elämä mitään täydellistä voi olla!
 
Yksi tärkeimmistä asioista minkä lasten myötä olen oppinut on suhtautuminen asioihin rennommalla otteella. Ei ole maailmanloppu ellei kotona tavarat ole millilleen oikeilla paikoilla tai voimat ei riitä imuroimiseen. Lasten elämä ei ole piloilla jos voimia ohjattuun askarteluun, temppuiluun tai lauleluun ei ole tai jos joskus turvautuukin noutoruokaan. Juhlat eivät ole piloilla ellei ole aikaa tai voimia koristeluihin tai leivonnaiset on osin muualta hankittuja. Harvoin kaikki menee juuri niin kuin on etukäteen ajatellut, mutta mitä sitten?!
 
 Viimeinen vuosi on ollut todella rankka. Olen oppinut ottamaan entistä rennommin. On ollut pakko. Kuitenkin tänään talon hiljennyttyä tuntui kuin olisin vajonnut pimeään kuiluun. Henkiset ja fyysiset voimavarat yksinkertaisesti loppuivat. Jälkikäteen ajateltuna vanhoja varoitusmerkkejä on ollut kesän mittaan ilmassa; herkut ovat maistuneet ruokaa paremmin ja alesta on todellakin shoppailtu. Olin ajatellut niiden olevan merkki paremmasta, mutta lapsena opittua taitoahan se vaan olikin ja matkaa kohti kuilun reunaa.

 Vaikka nyt vajosinkin pimeyteen, tahdon uskoa pimeässäkin olevan aina edes pienen pieni pilkahdus valoa. Uskon, että seuraava vuosi on jo helpompi. Sen on pakko olla! Kulunut vuosi on lujentanut suhdetta mieheni kanssa joten on minulla ainakin joku joka vetää pois pimeydestä. Tai sitten perhe on se valonpilkahdus, joka auttaa jaksamaan.

 Rentouttava sauna, lasillinen Fresitaa terassilla auringonlaskua katsellen ja kokonaiset korvatulpilla turvatut yöunet miehen hoitaessa nuorimmaista yön. Eiköhän huomenna asiat taas näytä huomattavasti valoisammalle!

8. elokuuta 2014

Kummin tehotyttö

 Vanhin kummilapseni tahtoi vielä viikonlopuksi lomailemaan kummilaan ennen koulunalkua. Minusta on mahtavaa, että teini-iän kynnyksellä oleva lapsi viitsii vielä yökylään tulla! Toivottavasti näin on myös ensi kesänä ja muina koulun loma-aikoina sillä tämä on minusta kummiudessa ehkä sitä parasta. Kiireetöntä laatuaikaa ja mukavaa yhdessä puuhastelua.

 Telluhan on innoissaan kun sai huomattavasti isompaa leikki- ja puuhailuseuraa. Viime yön tytöt viettivätkin leikkimökissä ja melko myöhään vielä valonkajastusta oli havaittavissa. Muutenkin arki on ollut normaalia helpompaa sillä kummityttö mielellään leikittää pienempiä ruuanlaiton yms. yhteydessä ja saattaa oma-aloitteisesti hieman siivoillakin. Leivontaurakkakin helpottui kun tytöt leipoivat keksejä.
 Näissä kekseissä on taikinaan lisättynä tummaa suklaata ja Omar-karkkeja. Taikina maistui ainakin niin hyvälle että saa nähdä jääkö näitä juhliin tarjottavaksi!

 Illalla me vietetään terassilla tyttöjen iltaa. Höpötystä, hemmottelua ja herkuttelua siis luvassa. Yöksi kuulemma pitäisi kumminkin mennä leikkimökkiin, mutta taitaa kyllä kipeällä selällä jäädä moinen tältäkin kesältä väliin.

 Millaisia suunnitelmia teillä on viikonlopun varalle?

7. elokuuta 2014

Milloin on aika ostaa lapselle oma puhelin?

Sain taannoin Cuponationilta kyselyn jossa kyseltiin ajatuksia ja kokemuksia ekaluokkalaisten puhelinten hankinnasta. Olimme aihetta miehen kanssa pohtineet jo viime vuonna ja  uudelleen nyt koulujen alun lähestyessä.

  Meillähän Tellu kulkee koulukuljetuksella kouluun ja takaisin. Aamulla saatan vaarallisen tieosuuden bussipysäkille ja suoraan koulun loputtua taksi tuo postilaatikolle. Koulumatkalla tytön ei siis tarvitse olla tavoitettavissa sillä tiedämme noin suunnilleen missä hän on. Koulussahan ei saa puhelimet edes olla päällä ja vaikka saisikin niin tytön pystyy silti helposti tavoittamaan soittamalla kyläkoululle. Kotioloissa taas Tellu ei vielä viihdy yksin eli senkään puoleen emme näe tarvetta omalle kännykälle.

  Nykyäänhän jo monella alle kouluikäisellä on oma kännykkä ja Tellu on luokastaan ainut jolla sellaista ei ole. Itse olin useita vuosia koulukiusattu ja olenkin pohtinut kuinka helposti nykyään lapsi joutuu kiusatuksi kännykästä tai sen puutteesta? Omaa lastani haluaisin siis pahimmassa tapauksessa ikuiset arvet jättävältä koulukiusaamiselta varjella, mutta mitä tehdä kun tytöllä ei vielä puhelimelle tarvetta ole? Meillä ei siis todellakaan osteta mitään ihan vaan sen takia koska kaikilla muillakin on, vaikka tyttö sitä on useamman kerran yrittänytkin.

 Järki sanoo siis yhä ettei Tellu tosiaankaan omaa kännykkää tarvitse vaan se ostetaan sitten kun lähden työelämään tai tyttö alkaa olemaan yksin kotona. Tunteet taas ovat ostamisen puolella, mutta varmasti vain koska pelkään oman lapseni kokevan samaa julmuutta mitä itse aikoinani koin. Voi siis olla, että tunteet voittaa järjen ja joulupukki tuo jonkun halvan peruspuhelimen.

 Missä vaiheessa teidän lapsillenne on hankittu tai aiotaan hankkia oma kännykkä?

6. elokuuta 2014

Pian juhlitaan

 Meillä aletaan hiljalleen valmistautumaan pienimmän juhliin. Kutsut on lähetetty ja eilen hain postista ensimmäisen satsin juhlakamppeita, jotka tilasin Happy Monday verkkokaupasta. Mitään teemaa ei nyt nähdä vaan vietämme rennot puutarhajuhlat. Päivällä vanhemmalle väelle kahvit ja illemmalla pojan kummien ja lähimpien ystäviemme kanssa grillaillaan. Koristeluista en nyt jaksa stressata, mutta pari paperilyhtyä ledvaloineen ripustetaan terassille ja ehkä jotain pientä saan askarreltua. Ellen niin eipä haittaa. Tarjoilujen kanssa mennään samalla rennolla kaavalla eli mansikkakakkua ja mitä muuta lisäksi jaksan tai ehdin tehdä. Tärkeintä on viettää aikaa yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa!
 
 
Jostain syystä Blogger heitti taas kuvan väärin päin, mutta juhlapäivän värit on Tellun valitsemat. Keltaista kuin aurinko, koska pikkuveli on oireettomina hetkinä aina niin aurinkoinen ja turkoosia juhlijan ollessa poika. Pikkutäry taas sai päättää kakun ja päätyi mansikkakakkuun. Oiva valinta sillä päivänsankari rakastaa tuoreita mansikoita :)
 
 Vielä puuttuisi pienimmältä juhlavaatteet ja 1-vuotiskuvaus. Miten pojille on niin vaikea löytää mieleisiä juhlavaatteita? Muutaman kivan löysin, mutta väri ei sopinut tai sitten ei ollut meidän kokoa. Toisaalta rennoissa juhlissa voi pukeutuakin rennosti eli eiköhän lähikaupungista edes sopivat housut löydy. Kuvauksen kanssa taas olen kahden vaiheilla; viedäkö kuvaamoon siihen ainaisen  tylsän sinisen taustan eteen kiukuttelemaan sen samaisen valkoisen tuolin kanssa vai yrittääkö rohkeasti ihan itse? Kumpikaan ei kyllä tällä hetkellä innostaisi, joten pitäisikö sittenkin lähteä hieman pidemmälle kuvausreissulle? Miten te olette 1-vuotiskuvien kanssa toimineet?


4. elokuuta 2014

Kerhoreppu

 Koulujen alun lisäksi alkavat taas syksyllä pienemmillä lapsilla kerhot. Reppuostoksilla on siis pienempääkin väkeä. Tai ainakin täällä moni kyllä käyttää ihan kirjakerhon reppua ja toimiihan sekin hyvin. Meillä oli viime vuonna käytössä Pikkutäryn vauvalahjana saama kaivinkonereppu, mutta nyt on harkinnassa ostaa ihan virallinen kerhoreppu sillä siskokin pääsi taas reppuostoksille. Markettien tarjonta on valtava. On muumeja, Legoa, Lentsikoita sun muita, mutta me kaivattaisiin jotain toisenlaista. Yksi vaihtoehto olisi Skip Hopin reput, mutta niitäkin näkyy kaikkialla jo valtavasti. Poimimmekin yhdessä pojan kanssa netistä muutaman vaihtoehdon.
 Lekmerin sivuilta Pikkutäry huomasi ensin Beatrix New Yorkin dinosaurusrepun (44,9€). Myös Pick & Pack:n traktorireppu (37,9€) olisi pojan mieleen. Saman merkin pandareppu oli pojasta ihan kiva, mutta sopisi paremmin kuulemma pikkuveljelle.
Samsoniten reppu hurmasi pojan punaisella värillään. Repulla olisi myös materiaali- ja valmistusvirheille 2 vuoden takuu ja hintaa 32€. Ainakin Bag stagella toimitusaika kuitenkin 2-3 viikkoa eli ei ehtisi kerhon alkuun.
Fjällräven Mini Kånken olisi varmasti hyvä ja pitkäikäinen valinta. Partioaitassa reppu tällä hetkellä tarjoushinnalla 54,9€
Lastenturvasta taas löytyi vielä eläinaiheen ystäville Deuterin Kikki-kerhoreppu. Tällä laadukkaalla repulla hintaa 48€.

 Jokaiselle perheelle ja etenkin pienelle kerholaiselle löytyy varmasti se oikea kerhoreppu. Loppujen lopuksihan pääasia on, että reppuun mahtuu kerhotossut, eväät sekä ainakin pienemmillä vielä varavaatteet. 

 Onko teillä kerhorepun ostaminen ajankohtaista tai löytyykö sellainen jo käytöstä?

2. elokuuta 2014

Elokuun poika

 Vuosi sitten toivoin vain pian syntyvän vauvan olevan terve. Niinhän sitä kai aina toivotaan. Tämän vuoden aikana olen viimeistään kuitenkin oppinut ettei tärkeintä ole terve vauva. Lapseni ei ole terve, mutta hän on täällä. Hän on elossa! En ole joutunut loputtomaan pimeyteen ja ikävään vaan saan hoivata ja pitää rakasta lasta sylissäni. Vuoden olen viettänyt lähes jokaisena yönä pitkät hetket olohuoneen keinussa itkevä lapsi sylissäni. Raskasta, mutta ilman tuota pientä avutonta lasta olisi ollut vieläkin raskaampaa. Hän ei kasva neuvolan käyrien mukaan, mutta kasvaa kuitenkin. Pieni lapseni ei ole itsestään selvyys ja olenkin kovin kiitollinen hänen jaksettua pitää jo raskausaikana elämästään kaksin käsin kiinni.

 Vuosi sitten muut tahtoivat lapsen olevan tyttö. Tulikin pikkuinen hentoääninen poika. Kun vauva ei ollutkaan toivottua sukupuolta vaan ihan kumman näköinen, syntymän ihmeestä menikin ihmisiltä mielenkiinto. He kun halusivat niin tyttöä. Vasta lähes vuoden myöhemmin pettynyt joukko ihmettelee eikö lapsi olekaan ihan terve ja miten sitä nyt ei olla voitu kuntoon hoitaa. Läheskään kaikki ei tapahdu nyt ja heti. Onneksi muiden elämä ei mene niin kuin itse toivoisi vaan jokainen on oman elämänsä sankari.

 Tällä hetkellä toivon että saamme olla vielä kauan yhdessä. Toki toivon koko sydämestäni myös lapseni olon helpottavan, mutta tärkeintä se ei ole. Tärkeintä on olla yhdessä ja jaksaa tämän vaikean ajan yli. Helliä, hoivata ja olla läsnä. Tärkeintä on olla niiden rakkaiden ihmisten ympäröimänä jota omaksi perheeksikin sanotaan. Tärkeintä on elää, rakastaa ja saada rakkautta.

1. elokuuta 2014

Lapsi kameran takana

 Meidän vanha luotettava Olympuksen digikamera alkaa olemaan siinä kunnossa, että sen uskaltaa hyvillä mielin antaa päiväksi vilkkaan 4-vuotiaankin käsiteltäväksi. Poikahan innostui ensikertaa ihan itse luvan kanssa kuvaamisesta niin että tuloksena oli lähes 500 kuvaa. Joukossa on niin hienoja todella onnistuneita otoksia kuin niitä mistä ei todellakaan ota selvää. Suurimmaksi osaksi Pikkutäry napsi kuvia sisaruksista ja muista läheisistä sekä itsestään. Tässä muutama muu kuva.



 
Missä iässä teillä lapset ovat innostuneet valokuvauksesta? Tellua alkoi kiinnostaa vasta nyt alkukesästä, mutta tämä meidän isompi herra taas ilmoitti nyt aikovansa isona valokuvaajaksi ja toivovansa joulupukilta kameraa. Poika taitaa kyllä joutua tyytymään aluksi tähän vanhaan uskolliseen peliimme kunhan joskus itsellemme uuden hankimme.