29. heinäkuuta 2020

Apua, loma käy vähiin!

 Apua, lomaa jäljellä enää vähän päälle 2 viikkoa! Näin kauhistelivat viime viikolla kilpaa kaikki koululaisemme. Vastahan virallinen kesäloma alkoi ja nyt jo viimeisiä viikkoja viedään. 'Ihan epistä'- totesi tuleva ekaluokkalainen.

 Mietin mielessäni kuinka paljon lasten mielipiteeseen vaikuttaa erikoinen kevät? Etenkin Onnillehan hiljaisempi kotielämä on suuri helpotus. Voin vain kuvitella kuinka väsyttävää hänelle tulee olemaan opettelu 24 oppilaan arkeen. Neidin luokalla on yhtä paljon oppilaita ja jopa viime vuonna yläastelainen tuskaili ajoittain työrauhan kanssa. Kotona oli helpompi, rennompi ja hauskempi opiskella. Opiskelun sujuessa kiitettävästi rennommin kotona paluu vanhaan tuntuu ärsyttävälle, vaikka kavereita onkin ihana nähdä enemmän.

 Koko kesälomassa emme ole tehneet perinteisiä reissuja tai käyneet huvipuistoissakaan. Eipä lapset näitä ole kaivanneetkaan. He eivät siis tahdo loman jatkuvan sen vuoksi, etteivät ole saaneet elämyksiä. Rentous on vain tainnut viedä vähän turhankin hyvin mukaansa. Luonnon hiljaisuus, mökillä olon ihanuus ja kesän ilot eivät vain houkuttele takaisin pulpettien ääreen. Kesä tuntuu oikeastaan kyllä aina katoavan aivan liian nopeasti, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä. Me niin nautitaan näistä päivistä, satoi tai paistoi!
 Joko sinä odotat arkeen paluuta?

17. heinäkuuta 2020

Uusi perheenjäsen on tullut taloon

 Kesäpäivät vilahtavat kuin huomaamatta seuraavaan. Olemme täällä ottaneet rennosti ja vain nauttineet päivistä säässä kuin säässä. Ihan perusarkea, mutta pienellä suloisella lisällä varustettuna. Perheemme on nimittäin saanut juhannuksen jälkeen uuden perheenjäsenen ja sanoinko jo, että hän on suloinen?!
 Lapset ovat aivan haltioissaan tästä hieman karvaisemmasta vauvasta. Myönnän, etten itse ollut alkuajatuksesta yhtä innoissani kuin muu perhe. Muistissani oli aivan liian hyvin vielä edellisen pennun aiheuttama mattopyykkivuori ja tuhojen laajuus eikä samanlainen sirkus rentoon kesään tuntunut lainkaan houkuttelevalta. Saatoinpa tosi kypsästi ilmoittaa, etten muuten pentua hoida! Vaan kuinkas sitten kävikään?


 Tämä pieni hurmuri osoittautuikin sisäsiistiksi ja pienen ikätasoisen uhman huomioiden varsin tottelevaiseksi tapaukseksi, joka yleensä tulee vihellyksestä luokse. Hän ymmärtää myös ei-sanan, osaa istua käskystä ja opettelee neidin kanssa kovaa vauhtia uusia temppuja. Aarren kanssa hänestä olisi niin kiva leikkiä pentujen lailla, joten aivan ruusuista ei ensiviikot meillä ole kuitenkaan olleet. Huomion kiinnittäminen muuas, vaikka ihaniin keppeihin, tuo usein rauhan maahan.
 Elämä pienen pennun kanssa kesäaikaan on paljon helpompaa kuin viimeksi talvella. Vietämme päivät pitkät ulkona, joten pentu juoksee luonnostaan joukon jatkona. Hän tutkii reviiriään, kokeilee uskallustaan, tutkii perhosia sekä muita luonnon pieniä ihmeitä ja ottaa nokosia puiden varjossa.  Kotona on myös lähes aina joku, joten yksinoloa ei ole juurikaan tullut. Rakkautta sen sijaan hän saa osakseen ja paljon ♥