31. tammikuuta 2014

Voihan romahdus

 Monen perheen lauantai-illan tv-ohjelmistoon taitaa kuulua tällä hetkellä Putous. Opettajat ja vähintään myös muut nuorten kanssa työskentelevät saavat ohjelman vaikutuksesta pitkin viikkoa joko nauraa tai miettiä missä kummassa ne lähimmät korvatulpat sijaitsevatkaan. Selvästi meilläkin on ohjelman aikana oltu jossain muualla kuin saunomassa.

 Rakas tyttäreni Tellu huusi tänään ovelta: Mie romaahan! Äiti tiiät sie ku iskä laitto miut yöpuvun housuissa kouluun ja koko luokka näki. Siis vähäänkö hävetti! Mie kyllä romahan!  Koska olin hoitanut yövuoron niin mies hoiti lapset aamulla. Oli sitten luullut harmaita velourhousuja ihan tavallisiksi, vaikka ovat Tellun yökkäristä. Todellisuudessa kukaan kavereista ei ilmeisesti ollut edes mitään sanonut ja tyttö itsekin huomannut vasta liikuntatunnin päätteeksi. Yllättävän nopeasti romahduksesta selvittiin, kun mies lupasi käyttää kirjastossa. Ehkä huomenna meillä tv:n katselun sijaan luetaan sillä nyt tytöllä on repullinen lainakirjoja.

 Mukavaa viikonloppua!

30. tammikuuta 2014

Ihan soseessa vai sormet suussa

 Jos olisin vuorokausi sitten ollut tätä postausta kirjoittamassa, olisin hehkuttanut arjen helpottuneen. Viime yö valvottuna, kasa ah niin ihania pukluisia vaatteita ja kehoni lihasten huutaessa liiasta kantamisesta on hehkutusfiilis kuitenkin kaukana. Tahdon uskoa, että olemme oikeilla jäljillä, toivoa että pian tulisi se aika jolloin saisi nukkua sekä viettää sitä ihan tavallista vauva-arkea ja myös ettei selkärangasta tulevien vauvan kanto- imetys- ja toimintatapojen uudelleen päivittäminen olisi turhaa työtä. Nyt kuitenkin muihin höpinöihin :)




 Meillähän alkaa 6kk:n ikä olemaan käsillä ja minimiehen (vaatekoko yhä 56-62) olisi aika oppia syömään. Ollaan kokeiltu bataattia, porkkanaa, perunaa, päärynää ja ties mitä muita sortteja sileänä, löysänä ja kokkareisena, mutta lopputulos on aina sama. Ei uppoa hyvällä tuurilla kuin lusikallinen. Kiinnostus syömistä kohtaan kyllä selvästi löytyy. Jos käteen antaa maissinaksun, kurkunpuolikkaan tai muuta soveltuvaa sitä maistellaan mielellään. Olenkin harkinnut kokeilevani sormiruokailua, vaikka soseet miellänkin jotenkin helpommiksi ainakin kodin ulkopuolella liikkuessa.




 Näin rättiväsyneenä sitä menisi mieluiten kaikkein helpointa reittiä. En kovin paljoa ole vauvojen sormiruokailuun vielä perehtynyt ja suurin kynnys taitaa tällä hetkellä olla mahdollisen sotkun määrä. Syömistä ei toki heti kukaan vauva siististi tee, mutta itse syöttäessä sitä sotkua voisi edes hieman yrittää vähentää. Toisaalta mitä väliä sotkulla on? Saahan ne siivottua! On meillä isommatkin lapset samassa iässä nakertaneet milloin mitäkin eikä ole haitannut vaikka banaania on ollut enemmän vaatteilla, lattialla ja pöytään taputeltuna. Nyt tuo kaikki tuntuu kuitenkin ajatuksenakin jo niin ylitsepääsemättömän vaikealle.


 Ollako ihan soseessa kun lusikkatavara ei yksinkertaisesti uppoa vai sormet suussa eväiden kanssa? Sotkulta emme pysty varmaankaan välttymään kummallakaan tavalla. Varaanpa siis yöksi pannullisen vahvaa kahvia ja tutkin huutavan pojan kanssa paremmin sormiruokailua. Ainahan voi palata tuttuun ja turvalliseen jos siltä tuntuu :) Makoisia unia muille!


23. tammikuuta 2014

Itkua, huutoa, parkua

 Täällä on ollut viimeiset kuukaudet öisin melkoisen äänekästä. Pieni hyvä kausi oli, mutta se katosi yhtä nopeasti kuin tulikin. Melkoisen voimia kuluttavaa! Olen oppinut tunnistamaan omat voimavarani ja koska liikuttiin jo hyvin rajavyöhykkeellä päätin kiikuttaa vauvan näytille uhaten linnoittautua kettingein vastaanotolle kunnes edes jotain syytä olisi löydetty.

 Allergiaahan olemme yrittäneet napata kiinni maidottomalla, vehnättömällä, munattomalla, gluteenittomalla ja ties millä valiolla tuloksetta. Allergiatestit verestä näin pienillä ei oikein luotettavia ole eikä lääkäri haluaisi niihin lähteäkään. Pojan oireilujen perusteella esiin nousi kuitenkin epäily refluksitaudista.

 Lääkärin kanssa jutellessa moni taudin oireista alkoi kuulostaa niin kovin osuvalle, mutta esim. aluksi olleita syömisen jälkeisiä rohinoita pidin neuvolan tavoin vain ihan lapsen kehittymättömyytenä. Pulauttelua on ollut oikeastaan syntymästä asti myös pitkän ajan jälkeen syömisestä, mutta siihenkään emme ole huomiota herättäneet. Kaarella huutamisen, jatkuvan itkeskelyn ja vain sylissä oleminen kuviteltiin johtuvan koliikista kuten myös jatkuvasti tapahtuneet pienet maitohörpyt.

 Toivon koko sydämestäni, että tässä olisi nyt huutojen syy. Päästäisiin hoitamaan oireita, helpottamaan nukkumista, syömistä ja koko perheen eloa. Saataisiin vihdoin nauttia vauvastamme ja parempien unien myötä jaksaisimme panostaa taas enemmän isompiinkin lapsiin. Omalle lapselleen ei toivoisi mitään ikävää, mutta olen onnellinen jos painajaiselle löytyy syy jota voidaan lievittää ja hoitaa. Huudoille olisi joku oikea syy ettei tarvitsisi miettiä miten ihmeessä ei tällä kokemuksella osaa edes yhtä vauvaa tyytyväisenä pitää. Saisi jollakin syyllä oikeasti olla väsynyt ilman että kylän mummelit kuvittelisivat ettei tuosta ole useamman lapsen äidiksi kun tavallinen vauva-arkikin ottaa jo koville.

 Kukkumattia odotellessa toivotan mukavaa viikonloppua!

16. tammikuuta 2014

Vauvan atooppinen iho

 Meidän minimies on 5kk:n aikana ehtinyt jo tuottaa vanhemmilleen päänvaivaa. Mielenkiinnolla luin viikolla tutkimuksesta jossa koliikkiin auttaisi maitohappobakteerit. Juu, ei auta tai jos oikeasti itkua vähentää niin en halua edes ajatella paljon meillä olisi huudettu. Toisaalta huudon taustalla saattaa olla allergiaakin. Omat ruokavaliolinjaukset tosin eivät ole tuottaneet tulosta, mutta lähete allergiatesteihin on laitettu.

 Suurin päänvaivaa aiheuttava ongelma on tällä hetkellä minulta peritty atooppinen iho. Se on kaikilla lapsillamme tosin kahdella vanhemmalla alkanut selvästi myöhemmin ja lievempänä. Kokemuksesta siis tiedän perusrasvan menettävän aika ajoin tehonsa joten merkkiuskollisia ei olla oltu. Yleensä ollaan saatu lääkäriltä rasvoihin resepti, mutta ilmeisesti enää ei saa? Tai me ei ainakaan saatu edes siihen kortisonirasvaan. Pojan iho on kuitenkin todella karseassa kunnossa ja ajatus kortisonikierteestä kauhistuttaa jo nyt. Tarkoitus olisikin tutkia löytyisikö luonnonkosmetiikasta apua tähän vaivaan. Vinkatkaa ihmeessä jos tiedätte jonkun oikeasti tehokkaan!!

 Ihan vain tämän rasvausurakan vuoksi odotan innolla pakkasten hellittämistä ja sitä kevättä. Saisi valo tehdä tehtävänsä eikä tarvitsisi pähkäillä mitä rasvaa sitä seuraavalta apteekkireissulta ostaisikaan. Sitä odotellessa ihania talvisia pakkaspäiviä!

9. tammikuuta 2014

Kohti uutta kotia

 Joskus olen tainnut mainitakin, että meillä on suunnitelmissa rakentaminen. Onnellisena tontin omistajana on tullut netistä kahlattua urakalla erilaisia talopohjia. Sitä meidän unelmien pohjaa vaan ei ole löytynyt, joten helpoimman ratkaisun kautta ei olla päästy. Pohjaa ollaan siis väännetty ja käännetty ennen kuin menee ammattilaisen viimeisteltäväksi. Vielä ei olla täysin päätetty edes mitä tahdotaan. Se tuntuu olevan niin kovin vaikeaa! Ihan perustalo toimivalla pohjaratkaisulla on kuitenkin tulossa.

Helmitalon Onnenhelmi 135


  Kodinhoitohuoneesta tahdon ehdottomasti isomman ja makuuhuoneista kaksi pitäisi olla hieman reippaamman kokoisia. Vaatehuoneet tietysti houkuttelisivat, mutta ovatko käytännölliset ja pysyvätkö järjestyksessä? Ehdottomasti mihinkään huoneeseen ei tyhmiä kulmia kuten tässä pohjassa takan sijoituspaikan vuoksi tulisi.

Sievitalon Pihlaja 156

 
  Kodinhoitohuone alkaa olemaan kooltaan sitä mitä toivoisinkin. Onko pukutila ja pesuhuoneen WC vain meille vain hukkatilaa? Tässäkin ainakin kaksi makuuhuonetta tarpeisiimme liian pienet.

Mitä siis meidän tuleva talo tulee pitämään sisällään? Reilun kodinhoitohuoneen, nykyistä reilummin säilytystilaa niin, että seuraavankin kauden vaatteet, lasten luistimet yms. harrastusvälineet löytyvät helposti ja helposti tarpeiden mukaan mukautuvat makuuhuoneet. Avaruutta yhteisiin tiloihin ettei koko ajan joku ole toisen tiellä. Siis aikuisista on puhe, lapsethan pyörivät jaloissa kuitenkin aina ;)  Perustalo ilman ylimääräisiä kulmia.  Tavoitteena olisi päästä vuoden sisällä muuttamaan, mutta katsotaan nyt miltä lopullinen kustannusarvio näyttää. Siis kunhan joskus ensin saadaan palapeli pohjasta onnistuneesti koottua :) Vielä täytyisi malttaa mielensä sisustussuunnitelmien kanssa, mutta kieltämättä jos jonkinlaista ajatusta mielessä jo pyörii eikä ainakaan isosta keittiön pöytäryhmästä edes neuvotella jos vaan yhtään miellyttäviä markkinoilta löytyy.

4. tammikuuta 2014

Uusi vuosi

 Vuosi on vaihtunut ja ainakin yksi muutos on havaittavissa. Meille jouduttiin hankkimaan uusi tietokone ja tälle kehityksen kelkasta pudonneelle uuteen koneeseen totuttelu kestää. Hetken kestää myös ennen kuin saan taas kamerasta kuvia koneelle, joten pientä blogihiljaisuutta hetkisen. Talo on kyllä kovin hiljainen muutenkin Pikkutäryn ollessa mummolla ja miehen viedessä pienimmän lenkille. Hyvällä omalla tunnolla siis teekupposen ja kirjan kanssa sohvalle viltin alle yrittäen samalla karkottaa flunssan alkua. Kaktus on siis ilmaantunut taas kurkkuun, vaikka vasta parannuttiin.

 Leppoisaa vuoden ensimmäistä viikonloppua!