6. lokakuuta 2011

Kateuttako?

 Olen ollut kotiäitinä kohta 6 vuotta ja tänään kyläillessäni törmäsin toisen kerran puhtaasti samaan asiaan ja selän takana siitä on varmasti puhuttu enemmänkin. En tiedä onko se kateutta vai mitä? Sain siis perustella oikein kunnolla miksi ja miten ihmeessä olen yhä lasten kanssa kotona, kun ei tämän kysyjän perheessä olisi mitenkään mahdollista niin pitkään kotona viettää, kun on isot velatkin.

 Niin on sitä velkaa vanhuuspäiville asti meilläkin eikä mies tosiaankaan mitenkään hyvin edes tienaa. Helpommalla varmaan pääsisin töissäkin. Lapset kuitenkin kasvavat niin kamalan nopeasti ja pian he eivät äidiltään kaipaa kuin ruokaa, puhdasta pyykkiä, ja rahaa. Haluan tarjota lapsille kiireettömiä aamuja ennen koulutaipaleen aloittamista ja ennen kaikkea aikaa puuhailla yhdessä. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan saisi tehdä, sillä kuulemma lapsi jää ilman sosiaalisia kontakteja ja kaikki taidotkaan eivät kotona kehity.Mistä lie taidoista on sitten kyse, kun käsittääkseni teemme lasten kanssa sitä samaa mitä päiväkodissakin; leikimme, askartelemme, laulelemme jne. ja siinä sivussa teemme kotityöt. Ja eikö sosiaalisia kontakteja saa mistään muualta kuin hoidosta? Onhan kotona kuitenkin jatkuvasti seuraa ja kavereitakin lapset näkevät vähintään  3-4 päivänä viikossa.

 Mitä tulee siihen talouspuoleen, niin kyllähän sitä toisinaan todella tiukkaakin on ja suunnittelua kaiken ostaminen vaatii. Ylimääräisistä , kuten esim. matkoista, saa yleensä vain haaveilla. Ruuassa oppii kuitenkin säästämään laadusta tinkimättä ja rahan saa riittämään, mutta vaivannäköä se vaatii. Meillä hyödynnetään hyvin tehokkaasti luonnon antimia, mutta ei pelkästään rahan takia vaan koska myös nautimme luonnossa liikkumisesta.

 On varmaan totta, että Ticketeissä tai muuten kalliimman merkin maineessa olevissa vaatteissa liikkuvat lapset antavat tuloista totuutta paremman kuvan. Ikinä en kuitenkaan ole mitään niistä normaalihinnalla ostanut! Meillä on erittäin paljon käytettyä ja hyvillä alennusprosenteilla löydettyä. Lisäksi jokainen lapsi saa kerran vuoteen syntymäpäivälahjaksi yhden ulkovaatteen. Etenkään ulkoiluvaatteiden ja kenkien mukavuudesta, käytettävyydestä ja kestävyydestä en vaan halua tinkiä. Ylipäätänsä vaatteiden pitää olla ja tuntua sellaisille, että lapsi niissä viihtyy. Miksi ihmeessä ostaisin jotain tarpeellistakaan vain halvan hinnan takia? Halpa ei läheskään aina ole hyvää ja meillä kyllä oikeasti vaatteet ja tavarat kiertävät mahdollisuuksien mukaan lapselta toiselle.

 Ovatko nämä kyselijät siis vaan kateellisia vai miksi ihmeessä pitää arvostella tai vähätellä sitä, että saan olla kotona? Ei kai sitä kotona olemista ole keneltäkään muultakaan kielletty? On kai pitkälti vaan kysymys valinnoista. Me olemme valinneet tämän tien. Emme välttämättä sitä helpointa, mutta meille sopivimman. Olemme joutuneet luopumaan ja oppimaan, mutta olemme silti onnellisia näin. Vähälläkin pärjää jos niin haluaa ja kun tulee yllättäviä menoja niin asioita saa halutessaan sovittuakin. Olemme mekin joutuneet neuvottelemaan laskujen eräpäiviä, pankista lainaan lyhennysvapaata ja käyttämään Visaa yllättäviin ja tarpeellisiinkin kuluihin. En sano, että tämä kotona olo taloudellisesti tosiaankaan mitään herkkua olisi. Monet unettomat yöt ollaan valvottu ja mietitty miten saadaan maksettua mikäkin, mutta asioilla on tapana järjestyä. Emmekä me loppujen lopuksi edes koe jäävämme mistään paitsi. Ainahan sitä saisi ruokaan ja vaatteisiin isomman summan kulutettua, mutta koskaan emme ole nälkää nähneet tai ilman vaatetta palelleet. Ja joku varmaan ajattelee lastemme kärsivän vanhempiensa valinnoista, mutta kuinka kärsivä aurinkoisesti naurava, sosiaalinen, haleja jakava lapsi voikaan olla?