29. elokuuta 2012

Karhunpoika sairastaa...

... eikun siis Nannan poika. Tellu siis sai eskarista? jonkun sortin flunssan. Tunnollisena sairasti itse lievänä, mutta Pikkutäry ei. Taas vaihteeksi arkeen siis avaavaa lääkitystä, räkäisiä paitoja ja lisää unettomia öitä. Oma kurkkunikin jo oirehtii, joten eiköhän tämä kierrä taaaaas kaikki. Toivoa sopii ettei kuitenkaan tautikierre kestä tällä kertaa kevääseen asti! Kunhan siis olemme juoneet paaaljon mummon mustaa mehua, köllineet rauhassa vällyjen alla ja voittaneet tämän taudin niin palaan asiaan paremmissa voimissa aiheella Pikkutäryn talvi- viimevuoden alejemmat.

27. elokuuta 2012

Aina ei ymmärrä...

 Olen kolme päivää kärsinyt niinkin ihanasta vaivasta kuin migreeni. Varmaankin kiitos Pikkutäryn aiheuttamien olemattomien yöunien. Niinpä mies tänään aamulla hoiti Tellulle vaatteet eskariin. Mielestäni niissä ei ollut mitään vikaa; t-paita, neuletakki, farkkuhame ja leggarit  sekä tietysti sukat ihan sävy sävyssäkin vielä. Tämä ei kuitenkaan ollut eskarissa kelvannut vaan tyttö oli pakotettu ottamaan hame pois ja laittamaan velouriset varahousut.... leggareiden päälle! Oli kuulemma ollut kovin kuuma takinkin ollessa kuumakallen päällä enkä ihmettele 20 asteen lämpötilassa! Kotiin kuulemma terveisiä, että pitäisi sitä kunnon eskarivaatetta olla eli ilmeisesti hameet ei sitten kelpaa? Eikä meidän vaatteiden nimikointitarratkaan olleet kelvanneet vaan jokaiseen vaatteeseen on kirjoitettu paksulla tussilla tytön nimi. Ehkä siis suosiolla vaan hankin kasan lökäpöksyjä (kelpaakohan ne??) sekä mustan pesun kestävän tussin ja käyn vakoilemassa mitä ihmettä niillä lapsilla sitten päällä on! Ok, kuulemma Tellun eskariopen mielestä kotona kasvaneissa lapsissa on aina jotain vikaa joten eihän silloin hölmö kotiäiti voi osata pukea lastaan sopivasti. Talvea innolla odottaen!

22. elokuuta 2012

Kidutusta

 Eilen meillä oli vaihteeksi Pikkutäryn kidutuspäivä. Virallisesti sitä ehkä kutsutaan altistamiseksi, mutta mun mielestä kidutus kuvaa paremmin sillä äitinä tiedän ihan kotioloista jo ettei pojan allergia ole mihinkään kadonnut. Vaan kun piti kuulemma saada mustaa valkoisella niin ei auttanut muu kuin viettää kidutuspäivää, jonka tuloksena yllätys yllätys Pikkutäryn allergia on ja pysyy. Ja kerta poikaa kidutettiin niin täytyihän sama tehdä äidillekin; elohopean kanssa ilman rattaita ihmisvilinässä. Tuli halpa shoppailukierros sillä mitään ei pystynyt pysähtyä katsomaan! H&M tosin juostiin ristiin ja rastiin ihan vaan keltaista takkia ja housuja etsiäkseni vaan eipäs ole tullut ovella lähtiessä mukaan kuin hiki. Tänään eilinen kidutus palkittiin sitten uudella autolla (Pikkutärylle pikkuriikkinen) ja retkellä metsän siimekseen. Löydettiinpä sieltä syksyn ensimmäiset suppilovahverot, joista tehtiin keittoa. Nam! 

19. elokuuta 2012

Jos metsään haluat mennä nyt...

 Tellun aloitettua eskarin  me ollaan Pikkutäryn kanssa asuttu aamupäivät metsässä. Poika ei oikein kotioloissa osannut rauhoittua touhuamaan ilman siskoaan ja kieltämättä paremmin itsekin tuolla viihdyn. Mustikoita ja sieniä on siis kannettu urakalla kotiin. On nautittu piirakoita ja tehty sienistä kastikkeita ja keittoja; meidän lasten herkkua.  Pakastinkin on jo pullollaan, vaikka osa sienistä on vasta nousemassa ja puolukat kypsymässä. Talvella on kuitenkin ihana jatkaa herkuttelua!

 Pikkutäry nauttii metsässä olosta, vaikkei kauaa jaksa mustikoita kerätäkään. Vihreä Lindexin lippis on selvästi pojan suosikki. Muut eivät kelpaisi sitten millään. Nyt on tosin jo aivan mustikassa, kuten kaikki metsässä olleet vaatteet sukkia myöten! Onneksi on sappisaippua! Ainakin vielä tähän asti sillä on saanut mustikkatahrat katoamaan. Saa nähdä mitä me kahdestaan ensi viikolla keksitään jos viikonlopun sadesää jatkuu!