2v4kk

 Jo pelkkä sana imetys saa aikaan monenlaisia tunteita. Missään tapauksessa tuon sanan taakse ei kuitenkaan mielestäni lokeroidu mitään äitiysmittaria. Äiti on omalle lapselleen se maailman paras ja rakkain, vaikkei olisi ikinä imettänyt yhtään.  Vaikka itselleni oli jo esikoista odottaessa selvää, että imettäisin lapsiani jos siihen pystyisin, en missään vaiheessa ollut mikään himoimettäjä.

 Tellun kanssa imetys tuntui hurjan hankalalle ja ahdistavalle. En nauttinut siitä yhtään ja pidin sitä pakollisena pahana. Olinkin kovin tyytyväinen, kun tyttö kävelemään opittuaan selvästi alle vuoden ikäisenä vierotti itse itsensä. Pikkutäryn kanssa taas imetys oli alusta asti paljon helpompaa, mutta olin edelleen vahvasti sitä mieltä, etten taaperoa koskaan imettäisi ja iloitsin suuresti pojan jättäessä imetyksen itse 1-vuotispäivänään ja pystyessäni unohtamaan vieroitussuunnitelmat.

 Sitten syntyi meidän Onni, joka asui sylissä päivin ja öin. Poika tarvitsi sylin tuomaa turvaa, lohdutusta ja imetyksen tuomaa entistä suurempaa läheisyyden tunnetta. Kuin huomaamatta aloin ensimmäistä kertaa nauttimaan itsekin noista hetkistä. Siitä kuinka yksinkertainen ja luonnollinen asia voi pienelle ihmisen alulle olla niin suuri ja merkityksellinen. Hiljalleen myös mielipiteeni taaperon imettämisestäni muuttui. Poika tarvitsi läheisyyttä niin miksi en sitä imetyksellä tarjoaisi?

 Lopulta minä, joka vannoin etten ikinä taaperoa imetä, imetin nuorimmaistani 2v4kk. Onnin leikkaukseen se meidän yhteinen imetystaival siis lopulta katkesi. Voin suoraan myöntää, etten tosiaankaan viimeisen vuoden aikana nauttinut kaikista hetkistä vaan välillä ne jopa ahdistivat minua. En kuitenkaan raaskinut viedä lapseltani tuota läheisyyttä poiskaan. Ja kyllä, imetyksen loppuminen tuntuu kaikesta huolimatta todella haikealle, vaikka en kyllä yhtään pistä pahakseni vauhdilla tippuvaa vaa'an lukemaakaan.

  Kolme lasta, kolme erilaista kokemusta ja silti olen kaikille lapsilleni ihan yhtä rakas ja läheinen ♥ Ja loppupeleissä harva lapsihan se muistaa edes elämänsä ensimmäisistä vuosista mitään ja läheisyyttä voi tarjota muutenkin. Tähän on hyvä lopettaa :)