29. maaliskuuta 2016

Taas uusi vaihe vai aihetta huoleen?

 Lapsilla eri kehitysvaiheet tulee ja menee. On uhmaa, eroahdistusta, pelkoa, herkkyyttä ja painajaisia sekä hurjasti kaikkea muuta. Aina lapsella on kuitenkin menossa vähintään se yksi kehitysvaihe, toisinaan vanhempien iloksi useampi samaan aikaan.

 Onni on tähän asti päästänyt näissä vaiheissa vanhempansa sisaruksiaan helpommalla. Uhmaa on, mutta sekään ei ole mitään verrattuna esim. temperamenttiseen Telluun.  Herkkyyttä, painajaisia, pelkoja esiintyy myös yhdessä uhman kanssa. Silti tähän asti olemme selvinneet ilman sen suurempia pohdintoja isompien lasten tuomaa kokemusta soveltaen Onnin luonteelle sopivammaksi.
 Tänään aamusta Onnilla alkoi ilmaantua kuitenkin jotain, joka lopulta iltaa kohti mennessä sai meidät vanhemmat hyvin mietteliääksi. Poika on ilmoittanut hyvin monta kertaa: "En jaksa kävellä". Aluksi ajattelin lauseen liittyvän vain pojan haluttomuuteen mennä potalle, syömään, päikkäreille jne. kivat leikit keskeyttävään puuhaan. Käsi kädessä nämä asiat kuitenkin sujuivat, joten ajattelin kyseessä olevan vain taas jonkun uuden, ihanan meille tuntemattoman kehitysvaiheen tai keinon vältellä epämieluisia asioita.

 Välipalan jälkeen olimme menossa ulos. Pukemisen aikaan Onni oli vielä oikein riemuissaan ulkopuuhista, mutta kun hänen olisi pitänyt lähteä itse kävelemään se tuli taas. "En jaksa kävellä". Yritin ottaa poikaa aamupäivän tavoin kädestä kiinni, mutta poika toisti saman lauseen vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Sitten tajusin vasta pojan ilmeen, jollaista en ollut ikinä ennen hänen kasvoillaan nähnyt! Rattaisiin Onni ei halunnut, joten kannoin hänet sylissä ulos hiekkalaatikolle.

 Ulkona se sama epätoivoisen tuskainen ilme oli pojan kasvoilla, kunnes aivan yllättäen suupielet kääntyivät hymyyn ja Onni hiljaa lähti kävelemään omiin touhuihinsa. Jonkin aikaa poika hiljaa liikkui ja ihan vähän juoksikin, mutta pian poika taas itki, ettei jaksa kävellä ja haluaa sisälle. Kysyin sattuuko johonkin, onko jalkaan tms. käynyt tänään jotain ja ties mitä muita vastaavia kysymyksiä, mutta vastaus oli aina itkuinen ei tai päänpudistus. Yhtenä suurena kysymysmerkkinä kannoin pojan sisälle, jossa hiljalleen lähti taas normaalisti leikkimään.
 Nyt täällä siis pähkäillään onko kyseessä joku uusi kehitysvaihe vai olisiko syytä huoleen? Siinä missä aamulla olin huvittunut uusimmasta temppuilusta, olen sen ilmeen nähtyäni alkanut hiljalleen päässäni kehittelemään ties mitä. Toisaalta jos poika eilen käveli vielä täysin ongelmitta pitkiä matkoja ja haasteellisissakin maastoissa niin miksi ongelmat olisi alkaneet yllättäen tänään? Jos jokin olisi vialla niin miksi Onni sanoo, ettei hänellä ole kipuja? Oliskohan nyt kuitenkin kyse jostain ihan normaalista? Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta?

 Kuten ehkä huomaatte, osaan toisinaan olla etenkin Onnista liiankin huolissani. Hänellä vain on jo tähän ikään ollut liian paljon kaikkea ja sitä toivoisi normaalia elämää, eikä uusia harmituksia tai oireita. Toisaalta äitiyteenhään kuuluu myös huoli, joten en kai ihan höperöksikään ole vielä muuttunut :D


6 kommenttia:

  1. Hei

    Meillä ainakin Napa on harrastanut kausittain tuota samaa, uhman ja muun ohella.
    Mutta kannattaa seurailla, lapset ovat niin erilaisia.

    Tsempit ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥ Tuota ajattelinkin, että on vain meille uusi kausi, mutta mistäs näistä koskaan tietää :D

      Poista
  2. Seuraile onko huomiseen mennessä unohtunut. Kyllä mäkin huolestuisin jos ei aiemmin ole ollut näin. Meillä isompi on kuumeeseen tullessaan vähän tikkainen ja nyt muutenkin joku ei vaihe taas menossa. Minihän puhuu vieläkin aika ministi mutta sullon kun ei halunnut oikeen kävellä niin olikin seuraavana päivänä jo tosi itkuinen ja oli jalka poikki! Siis sääriluu oli murtunut edellisenä päivänä jolloin vielä vähän käveli. Kierähti vain kengät jalassa ja niin herkästi rapsahti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täytyy toki seurailla! En mä tuosta lauseesta vielä niin huolestunut, mutta se ilme sai jo hieman miettimään. Eihän sitä poikien menoakaan nyt ihan koko aikaa tarkkaan tule katsottua ja ihan hyvin jotain heidän painiessakin voinut käydä. Toisaalta isompi pojista yski illalla kovasti, joten voihan voimattomuus enteillä ihan flunssaakin. Taas.

      Poista
  3. Meillä on kyllä ollut jotain vähän vastaavaa.. Yleensä siihen on liittynyt että meidän pikkuinen on halunnut huomiota ja keksinyt siihen mitä erikoisempia juttuja! Minusta ei vielä ole syytä huoleen, mutta toki jos tämä jatkuu pitkään niin pitää alkaa miettimään todellista syytä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, mä mietinkin että jos tämä on vain joku kausi niin jollain on täytynyt olla kokemuksia vastaavasta :D Illalla ainakin poika liikkui taas ihan normaalisti ulkonakin eli en nyt enää niin huolissani ole :)

      Poista