22. maaliskuuta 2016

Blogini tarina

 Sain Napamassulta blogini tarina-haasteen. Suuret kiitokset siitä♥  Päätin vastakin siihen heti, ettei muissa innostuksissa jää vastailematta :) Tässä se siis tulee; tämän blogin tarina.

  Tellun ollessa pieni kirjoittelin Vauva-lehden sivuilla jotain blogin tapaista, mutta kirjoittelu tuntui enemmän yksin väkertämiselle. Eihän minulla ollut muiden tavoin esitellä uusia huippuvaatteita jutuista toiseen. Lopettamisen jälkeen päähäni jäi kuitenkin pyörimään ajatus ihan oikeasta blogista. Elämä oli vahvatahtoisen tytön ja vaivaisen  reilu vuoden vanhan Pikkutäryn kanssa väsyttävän rankkaa miehen tehdessä pitkiä työpäiviä. Kaipasin jotain omaa ja lopulta perustinkin blogin ajatuksella, kunhan sitten edes omaksi ilokseni kirjoittelen. Vihasin blogin nimeä jo heti alkuunsa, elämä oli yhtä pojan vaivojen kanssa taistelua ja lasten sairastelua. Ei siinä juuri kirjoittaminen innostanutkaan.
 Olen aina tuntenut kesäisin olevani elossa. Niinpä seuraavana kesänä yks kaks yllättäen lasten katsoessa lastenohjelmia se pälkähti päähäni. Siis blogin nimi Kotiäidin elämää. Mikä muu asia olisi kuvaillut päiviäni paremmin? Nimen muutoksesta huolimatta ajattelin kirjoittavani lähinnä vain jotain edes muistiin, vaikka jokainen uusi lukija aina mieltä suuresti ilahduttikin. Huonon itsetunnon kanssa en vain uskaltanut kirjoittaa muille tai uskoa kenenkään oikeasti pitävän siitä mitä kirjoitin. Kunhan kirjoitin jotain ihan omaksi ilokseni vain sen enempää ajattelematta. Lopettaminen ei kuitenkaan käynyt mielessä, sillä olin löytänyt sen oman hengähdystaukoni. Paikan, jossa sain hetkeksi heittäytyä vapaalle ja unohtaa kaiken muun.

 Hiljalleen Onnin odotuksen myötä huomasin palaavani ja miettiväni blogia yhä enemmän ja enemmän. Halusin kehittää itseäni, blogia ja ihan kaikkea. Elin hurjan energistä vaihetta ja vain raskausvaivat hidastivat tahtiani. Uskoin vahvasti kesän ja vauvan syntymän jälkeen nostavani bloggaamiseni uudelle tasolle. Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuten on suunnitellut ja pian tunsin olevani taas siinä Pikkutäryn ajoilta tutussa aivottomassa tilassa. Siinä missä tänä päivänäkin vielä olen.
 Ehkä joku ajattelee kuinka säälittävä pieni blogini onkaan kaikkien näiden pian viiden vuoden jälkeen. On totta, ettei minulla ole suurta joukkoa virallisia lukijoita, mutta joka ikinen kuukausi olen saanut ilolla huomata kävijämäärän nousevan tasaisen hitaasti. Yhä jok'ikinen kerta uusi virallinen lukija saa minussa aikaan suuren riemun ja jokainen saamani kommentti lämmittää suuresti mieltä. Olen rakastunut tähän touhuun.

 Kun ajattelee näitä kaikkia menneitä vuosia, mieleeni tulee ensimmäiseksi vain yksi sana; rankka. On rankkaa valvoa ja toimia kuin robotti. Hyvin usein pää lyö tyhjää eikä kirjoitukset ole sellaisia kuin niiden haluaisi olla. Haaveilen yhä jaksavani ja pystyväni keskittymään ulkoasun muokkaukseen. Olisi vielä joskus ihanaa tehdä tätä niin, että pää toimisi. Toisaalta olen hyvin iloinen, etten ole missään vaiheessa luovuttanut. Nyt minulla on edes hieman jotain ylhäällä ajasta, joka muuten olisi yksi musta suuri aukko.
 Rankoista vuosista huolimatta olen kuitenkin kiitollinen kaikesta siitä mitä tämän pikkuisen blogin pitäminen on minun elämääni tuonut. Olen saanut tehdä jotain omaakin ja löytänyt ihan uudenlaisen maailman. On ollut mahtava löytää ihania huippupersoonia ja lukea muiden juttuja. Kaikkein suurin kiitos kuuluu kuitenkin teille rakkaat lukijani; kiitos kun olette siellä♥ En usko, että kaikella on tarkoituksensa, mutta uskon sinnikkyyden palkittavan. Vertaistuki, uudet tuttavuudet ja itsensä kehittäminen ovatkin oiva palkinto!

 Sellainen oli tämän blogin tarina. Tätä haastetta on näkynyt niin monessa paikassa, etten nyt osaa haastaa ketään. Jos kuitenkin haluat jakaa oman tarinasi, nappaa ihmeessä tästä haaste itsellesi!

Säännöt 
Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi




4 kommenttia:

  1. Oli mielenkiintoista lukea blogisi tarina. Kiitos kun jaoit sen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥ En mä kyllä tiedä oliko tuossa tarinassa nyt päätä tai häntääkään, mutta tulipahan kerrottua :D

      Poista
  2. Olipas kivaa lukea tarinasi! :) Kyllähän välillä blogin pitäminen väsyttää ja ideat on lopussa, mutta mikään ei kuitenkaan vedä vertoja sille, että saa tukea ja kommentteja lukijoilta ja kanssabloggaajilta. Itse ainakin odotan jännityksellä joka päivä, että mitäköhän ihmiset tuumaa minun kirjoituksesta.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin se on! Ja tuohon blogiväsymykseenkin mulla auttaa uni :D

      Poista