Kukaan meistä ei ole täydellinen

 Satuin eilen illalla lukemaan jutun, jossa kerrottiin kolmen noin parikymppisen naisen haukkuneen Jumbossa alle kouluikäistä poikaa tämän kuullen. Tuo pieni poika halusi vain esitellä heille onnellisena uutta juuri ostamaansa lelua ja nämä naiset päättivätkin muka niin täydellisinä haukkua poikaa. Tulin surulliseksi tuon pojan ja hänen perheensä vuoksi. Ei kenenkään pitäisi tuollaista kuulla, ei etenkään lapsen! Sitten yöllä muistin erään leikkipuistokäynnin, jossa Onnia kutsuttiin vammaiseksi. Asiaan liittyvä postaus löytyy täältä.

 En voi vieläkään uskoa miten etenkään muka aikuiset voivat haukkua varsinkaan lapsia. Ei kukaan meistä ole täydellinen! Vaikka omissa silmissäni lapseni ovat täydellisiä, tiedän, etteivät he sitä välttämättä muiden silmissä ole. Joku voisi yhtä sanoa lihavaksi, toista puhevammaiseksi ja kolmatta ihan apinan näköiseksi suurine hörökorvineen. No jokaista lastamme on jo muiden toimesta arvosteltukin, vaikkei Onni ollutkaan apina vaan vammainen ja keskimmäisen haukkui sentään lapsi. Kuitenkin vanhemmilla on oikeus pitää lapsiaan täydellisinä ja muilla velvollisuus pitää negatiiviset ajatuksensa omana tietonaan. Miksi loukata ilkeillä sanoilla toista, etenkään pientä herkkää lasta? Eikö siinä haukkuessa näytä juuri oman vajaavaisuutensa?

  Jos katsomme oikein tarkasti, meissä jokaisessa on jotain erilaista. Täydellistä ihmistä ei olekaan, vaikka joku haluaisi ehkä näin itsestään uskoakin. Toiset ovat kauniimpia sisäisesti ja toiset ulkoisesti, mutta me kaikki olemme yhtä hienoja ihmisiä. Tai no, tuollaisia möläyttelijöitä en kyllä voi hienoiksi ihmisiksi sanoa. Annetaan lapsien kasvaa suvaitsevassa ilmapiirissä ja unohdetaan toistemme arvostelu! Kerrotaan ennemmin toisillemme niitä hyviä ja ihania puolia sekä asioita! Me jokainen olemme täydellisiä jonkun silmissä vikoinemme kaikkinemme. Silti ne viat ovat olemassa, ihan meissä jokaisessa.

 Hyvää tiistaita kaikille teille ihanille♥