Aina kevään tullen tuntuu kuin heräisin talviunesta. Vaikka olisin kuinka rättiväsynyt valvotuista öistä, kevään ensimmäiset merkit saavat minut muistuttamaan alati liikkeellä olevaa kuopustani. Vaikka tänäänkin satoi räntää, tajusin noiden kevään merkkien olevan jo täällä. Kodissamme pyörii hurja puhuri, joka mm. karsii ylimääräistä tavaraa, suunnittelee sisustusta taas kerran uusiksi ja uudistaa myös rankalla kädellä vaatekaappeja.
Ei tuo puhuri pelkästään kodin sisällä pyöri vaan se on myös pääni sisällä. Suunnitelmia vaikka minkä tekemiseen ja askartelemiseen syntyy nopeammin kuin ehdin muistaakaan tai kirjata edes ylös. Blogikaan ei tältä villitykseltä välty vaan salaa haaveilen taas kerran uudistuksista ja tajutessani ettei aivotyöskentely riitä itse tekemiseen, löydän itseni kerta toisensa jälkeen Etsystä etsimässä valmista. Täydellistä ei vaan tunnu koskaan siellä olevan, mutta haaveillahan saa :D
Kaiken tämän tekemisen ja suunnittelun keskellä tulee aina voittajafiilis. Se vanha minäni on taas hetkiseksi saapunut luoksemme. Jossain määrin toivoisinkin aina olevan kevään, vaikka kesästä enemmän nautinkin. Toisaalta kokisinko enää tuota mahtavaa fiilistä, jos aina paahtaisin sata lasissa pyrkien vain täydellisyyteen? Se uusi minäni osaa kuitenkin suojella loppuun palamiselta ja ottaa lasten kanssa rennosti unohtaen mitä täydellisyys edes on. Rentous on ihanaa, mutta onhan kaikessa tietysti puolensa :)
Touhukasta alkanutta viikkoa!
Täällä mennään vähän samoilla fiiliksillä. Huomaan, että olen buukannut taas kalenterin ihan täyteen kaikkia kivoja juttua, lista askartelujutuista ja muista projekteista senkun kasvaa ja kodissakin innostuu siivoamaan ja kuuraamaan ihan erilaisia paikkoja kuin talvisin.. Hahaa :D
VastaaPoistaKevät on ihmeellistä aikaa :D
Poista