tag:blogger.com,1999:blog-46785918766074352922024-03-06T00:16:12.304+02:00Kotiäidin elämääNannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.comBlogger1311125tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-41142551316049198192023-03-30T11:44:00.002+03:002023-03-30T11:44:49.305+03:00Pelonsekaisin tuntein ensimmäiseen ultraan<p> Päätin julkaista vielä näin jälkikäteen meidän hieman erilaisen raskauspolun ja sen kuinka se päättyikään. Ehdin kirjoittelemaan kevääseen asti ylös ajatuksia blogia varten. Julkaisen luonnokset järjestyksessä sitä mukaa, kun ehdin ne viimeistellä. Kenties tästä kaikesta, tai edes osasta siitä, on vertaistukea jollekin. Nyt on vihdoin ensimmäisen ultran aika!</p><p> Alkuraskauden epävarmuudessa olisin niin kovin tahtonut varhaisultraan! Valitettavasti vaan lähiseudulla ei sopuhintaista ole tarjolla, eikä sopivaa ajankohtaa pienelle ultrausreissulle tuntunut löytyvän. Toisaalta eihän se olisi mitään taannut, vaikka varhaisultrassa olisikin syke näkynyt. Kävin siis kiltisti rv 10 labrassa verikokeissa ja odottelin jännityksessä hermoillen nt-ultraa. </p><p> Vihdoin koitti kauan odotettu päivä, kun matkasimme miehen kanssa äitiyspolille. Heti ultrauksen aluksi ruutuun ilmestyi pieni, liikkuva ihme eikä kyyneleitä silmäkulmissa voinut estää. Kätilö kertoi jo ennen mittauksia, ettei niskaturvotuksesta ainakaan huolta ole. Näin huolemme väheni heti alkuun ja pystyimme vain ihastelemaan pientä kätilön tutkiessa hyvin tarkkaan rakenteita. Mitään poikkeavaa ei tutkimuksessa löydetty eli täydellinen pieni. Kooltaan mittojen mukaan hieman viikkoja pienempi, mutta edes laskettua aikaa oli heiton mukaan turha muuttaa. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4369" data-original-width="2914" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPrrs3zlYSd4rpyD34J5XYX6yEqtcaricQxFbbNFOMohQPn-7CrEldL6rQ426ZKKmI5PGcBr85KaxVKlfWzp9TWJ0xlxTs0bW-9wWJV7NHu97Aa5uAA-FiK8CKC10sU7pnstNXdChA1Mti37GZQBB-e54QBNH2vpr8pgyQiqikPRLt-jHcIXCjW7dg/w426-h640/P3154340%20(2).JPG" width="426" /></div><p></p><p> Koska ultraus oli sujunut jopa edellä aikataulusta ja vatsan päältä oli niin erinomainen näkyvyys, saimme lopuksi ihastella pientä myös 3D.nä ♥ Saimme laskea pienen pienet varpaat ja sormet. Ihasteltiin nöpönenää ja muutenkin suloisia kasvoja, jotka muistuttivat selvästi sisaruksia. Siinä hetkessä oli vain valtaisa kiitollisus, onni ja rauhallisuus. Pienen potkiessa villisti anturia sain myös varmistuksen, että muutamia päiviä aikaisemmin liikkeiksi hyvällä mielikuvituksella luulemani hentoinen havina oli kuin olikin pienen liikkeitä ♥ </p><p> Nt-ultran jälkeen uskalsin ensimmäistä kertaa ääneen puhua miehelle syksystä, jolloin vauva ehkä saapuisi. Tiesin, että mitä vain voi vielä raskaudessa tapahtua. Keskityin onnellisena mahan kasvattamiseen ja pienen liikkeistä nauttimiseen yrittäen ottaa raskauden iloista kaiken irti. Silti tahtomattani ja kaikesta järkeilyistä huolimatta en päässyt eroon tunteesta, ettei kaikki ole hyvin. Tuo sama tunne oli ollut edellisessä hyvin sujuneessa raskaudessa mukana, mutta nyt se tuntui erilaiselle ja jotenkin voimakkaammalle. Ehkä iän vuoksi tieto vain rauhoittamisen sijaan lisäsi nyt epävarmuutta?</p><p> </p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-86539047320064492642023-03-08T13:36:00.003+02:002023-03-08T13:36:56.745+02:00Ihana, pelottava alkuraskaus<p> Päätin julkaista vielä näin jälkikäteen meidän hieman erilaisen raskauspolun ja sen kuinka se päättyikään. Ehdin kirjoittelemaan kevääseen asti ylös ajatuksia blogia varten. Julkaisen luonnokset järjestyksessä sitä mukaa, kun ehdin ne viimeistellä. Kenties tästä kaikesta, tai edes osasta siitä, on vertaistukea jollekin. Nyt on vuorossa epävarma alkuraskaus.</p><p> Plussatesti toi tullessaan valtaisan onnen. Unelma oli sittenkin lähempänä toteutumistaan! Onnen lisäksi kuvaan astui kuitenkin myös pelko. Tiesimme aivan hyvin millainen keskenmeno- tai kromosomihäiriöriski jo ikäni puolesta olisi, eikä aikaisempia raskauksia kovemmat alavatsakivut vähentäneet pelkoa yhtään. Toki tiesin myös kipujen ja pienen tuhruilun voivan yhtä hyvin kuulua alkuraskauden oireisiin. Näihin oireisiin ei itse omilla toimillaan voinut vaikuttaa, eikä mahdollista keskenmenoa estää, joten oli vain yritettävä nauttia hetkistä raskaana ja olla pelkäämättä pahinta. Helpommin sanottu, sillä tiesimme valitettavasti myös, ettemme uutta mahdollisuutta raskauteen välttämättä enää saisi.</p><div style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1968" data-original-width="2952" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNZuHe1DkOkysxZSCSK6FTMLFLx8LGNrDoc2ECBYuO0IqIof-CwzCaj0u1-15hySd5Q8Z447rYs6tyNTk__Gsjx2iymjqMSbj6AveApRRlXtR6u4a96eCwh8k_Pu30z6nnOU6meI1en7VwZX1Oi5OXlZYMn_8nQ_T5RH47_9Ye2XJVOMeFDn0Ncpqq/w640-h426/P3084312%20(2).JPG" width="640" /></div><p> Jokainen uusi päivä raskaana oli suuri ilo. Väsymys, pahoinvointi ja kovat alavatsakivut vaikeuttivat päiviä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olo oli pirteä vain aamuöisin, mutta päivät oli lasten kanssa yritettävä sinnitellä mahdollisimman normaalina. Itselleni tyypillinen alkuraskauden migreeniputki pysyi poissa. Toisaalta ihanaa nauttia lisääntyvästä valoisuudesta ja kevään saapumisesta, mutta lisäsihän se epävarmuutta entisestään! Ensimmäistä neuvola-aikaa tuntui olevan niin kovin vaikea soittaa, sillä mietin miten pystyisin sen keskenmenon jälkeen perumaan. </p><p> Yritin uskotella itselleni, että jokainen raskaus oireineen on aina vähän erilainen. Pahimpien epätoivojen hetkellä mies valoi uskoa, että kyllä me tämä lapsi syliin asti saadaan. Palkitsin hänet liian usein kunnon hormonimyrskyillä, kuten purskahtamalla kaupassa pikkulapsen lailla itkuun, koska en saanut muiden tavoin sushia. Hiljalleen viikot lisääntyivät, housut kiristyivät ja ihan kuin jotain hentoista kuplintaakin olisi mahassa tuntunut. Hetkittäin teki mieli seota ihanista vauvajutuista ja huutaa onnea koko maailmalle. Samaan aikaan kuitenkin halusin pitää salaisuudestamme yhä tiukemmin kiinni, sillä jokin sisälläni sanoi, ettei kaikki ole hyvin. Onneksi aivan pian olisi ensimmäisen ultran aika ja saisimme jonkinlaista helpotusta tähän epävarmuuteen!</p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-7353105884423455542023-03-06T13:04:00.000+02:002023-03-06T13:04:56.853+02:00Oireet ennen plussaa<p> Niin se aika kuin huomaamatta taas hurahti ohitse. Tarkoitukseni oli ensin kesän aikana päivittää blogia ja samalla kiriä raskauspostaukset ajan tasalle. Elämä vain taas pääsi yllättämään hieman toisella tavalla kerran jos toisenkin ja kesästä sekä syksystä tuli hieman erilaisia kuin suunnittelimme. Tiedän, voi olla ärsyttävääkin, etten avaa asiaa nyt ainakaan vielä kesän kohdalta sen enempää, mutta kaikki on kuitenkin täällä hyvin! </p><p> Nyt, kun aikaa on hieman kulunut, päätin julkaista vielä näin jälkikäteen meidän hieman erilaisen raskauspolun ja sen kuinka se päättyikään. Ehdin kirjoittelemaan kevääseen asti ylös ajatuksia blogia varten. Julkaisen luonnokset järjestyksessä sitä mukaa, kun ehdin ne viimeistellä. Kenties tästä kaikesta, tai edes osasta siitä, on vertaistukea jollekin. Aloitetaan siis aivan alusta ajasta, jolloin kaikki oli vielä unelmaa. </p><div style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2850" data-original-width="4274" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_6DhiNxzWR5dkex9_SlfBgkAPYr4Jb4ujfcwPHKIffOFlr0MIq2QcElqI4waQ1zvQuQvYySL-fxxFw7wqdO8xr5D2d7jP0Gn-Lsvo4htxGqcfnf2UeJIV-mAFqWP0RBeq232Or9mTbzQ1pixVqQba-zyc5MZP1byU1JQksr95r5XhSm5roLJNFVJ4/w640-h426/P1132151%20(2).JPG" width="640" /></div><p> Usein lasta yrittävät ja kovasti toivovat etsivät jo pian ovulaation jälkeen merkkejä mahdollisesta onnistumisesta. Kuinka paljon sitä voikaan kerta toisensa jälkeen innostua uudesta oireesta, kunnes lopulta pettymys tiputtaakin takaisin maanpinnalle?! Tarpeeksi kauan yritystaivalta räpiköineenä sitä huomaakin jo, että on aivan sama onko täysin oireeton vai kokeeko kaikki mahdolliset raskausoireet lopputuloksen ollessa silti aina se sama; nega, ei raskaana. Valitettavasti raskausoireet ja pms-oireet voivat sekoittua nostattaen kuukaudesta toiseen turhia toiveita, tai sitten joskus hedelmöittynyt munasolu ei vaan saanut tarrattua kunnolla kiinni. </p><p> Itse ehdin aiemmista kierroista olla aivan varma raskaudesta ja yritystaipaleella pettymyksiä tuli negatiivisten raskaustestien myötä liian monta. Niin selviä raskausoireita muka! Aluksi varmasti "oireet" johtuivat vain liiallisesta kehon tarkkailusta ja niistä kirotuista pms-oireista, joihin ei ennen ollut niin huomiota kiinnittänyt. Lopulta joukossa oli kuitenkin myös niitä kiertoja, jotka päättyivät ns. kemialliseen raskauteen.</p><p> Kun viimeisessä yrityskierrossa jo tiesin, ettei meillä toivoa juurikaan ole, kirjoitin itselleni osittain leikilläni oireet ylös. Sitä listaa voisin aina tarvittaessa lukea ja muistuttaa itseäni ottamaan rauhallisesti. Raskaus ei olisi mahdollinen, vaikka kuinka sitä toivoisi. Enpä olisi ikinä silloin edes leikilläni osannut arvata, että kirjoitinkin täysin päinvastaista listaa raskauden ensioireista!</p><div style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4140" data-original-width="2760" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsuDdwAsx7g2myLZhKo5mSKlW_bBjbRLNHI5KHIB_dKVXJRYG-qu0DwwAQ-8VBmBVUJ8sCvDukUbXWAW9H-aGMs05v1Ya_JYVEXMvJ9JtzpFl3EEKqj_VEwXuHbesVM3IEmDf8S9kUv52Jr5kmpB2sZJXHXjv9TvGCVmla70gRBbzH0tVjlKeZSH8C/w426-h640/P4012265%20(2).JPG" width="426" /></div><p> Koronarokotteen sekoittaman kierron vuoksi dpo:t on tässä nyt laskettu nt-ultrassa vahvistetuista päivistä. Ovulaatioon viittaavia kipuja ja oireita oli muutamaa päivää aikaisemmin, mutta irtoaminen on tosiaan hyvinkin voinut tapahtua vielä myöhemmin. </p><p>dpo 3 Perinteinen menkkafinni</p><p>dpo 6 Perinteinen migreeni poissa, mutta päätä kyllä särkee. Hengästyttää normaalia helpommin. Flunssa tulossa?</p><p>dpo 7 Väsyttää aivan valtavasti. Olisiko se migreeni vain myöhässä?</p><p>dpo 8 Ulkoillessa ihmeen etova olo. Koko päivän tuntuu kiukuttavan kaikki. Nukahdan illalla aikaisin sohvalle.</p><p>dpo 9 Aamulla peilistä kurkkii joku pizza! Ei sittenkään vaan kasvonihan ne vain ovat menkkafinnien lisääntyessä villisti. Itkettää ihan kaikki. Hiton hormonit! Vv paksua ja voidemaista. </p><p>dpo 10 Jäädyn, vaikka olen sisällä hautautuneena lämpimään pesään. Etoo jatkuvasti. Syke ilmeisesti myös heittelee stressistä välillä omiaan.</p><p>dpo 11 Koko aamupäivä hyvin vahvaa etomista. Yrjö meinasi hyökätä kaupassa maskiin. Illalla väsymys iskee taas ennen aikojaan ja olen aivan jäässä. Varmaan huonon edellisyön tulosta.?</p><p>dpo 12 Yhä edelleen etominen jatkuu. Lumitöitä tehdessä järkyttävä vihlaisu jossain kohdunseudulla. Eiköhän tämä kierto ala olla taputeltu! Nukahdan jo ennen lapsia.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4126" data-original-width="2751" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3XC2F4LWTZXn7mJhevCjOjXs4Cxb1KildvfgMhoJn9SlIxzrqr59QoQL4sl_bVjtdP9PiWGvPvBK3yyLHEzt2Sgkq6HtE8gh4Llt1ndYTu6Q6zXU3jSq5-k8isGqeksBl3o4iFSFe0zWUG80QiSAxsEC1Mi-1rdQ4Zcm9bBSUk7p_g_rIxNDDNYpe/w426-h640/P6040227%20(2).JPG" width="426" /></div><p>dpo 13 Aamulämpö yhä koholla, mutta olo on myös lievästi flunssainen. Tulisi nyt sieltä se tauti jos on kerta tullakseen! Menkat eivät ole näköjään tälläkään kertaa ainakaan kellontarkassa aikataulussaan.</p><p>dpo 14 Aamulämpö laskenut, mutta yhä se ilkeä flunssainen olo ja etominen jatkuu. Maha jumittaa, ihme ruokahimoja ja nännitkin yrittävät huijata arkuudellaan. Kellertävästä vv:sta päätellen keltarauhanen sentään toiminut ainakin.</p><p>dpo 15 Aamulämpö normaalia selvästi korkeammalla ja palelee. Nyt vihdoinko se flunssa tulee?!</p><p>dpo 16 Mitä vit**a?! Myöhästelevistä menkoista ärsyyntyneenä tehty testi huutaa selvää plussaa, vaikka sen ei pitänyt olla edes mahdollista! Onko tämä jotain kehon julmaa pilaa? Oli tai ei, onnenkyyneleet valuvat väkisinkin silmistä. Ehkä ihmeitä voikin oikeasti tapahtua! Vai innostunko nyt liikaa ja pettymys odottaa nurkan takana? Silti, niin selvästi plussa, ettei voi olla epäselvyyttä, ihanaa!!</p><p> Kevät 22: Edelleenkin tuntuu niin kovin uskomattomalta ja kiitolliselta, että tässä oikeasti raskaana ollaan. Meille oikeasti tulee vauva, mikäli kaikki menee loppuun asti hyvin! Onneksi elämällä on näitä ihaniakin yllätyksiä tarjolla ♥</p><p> Oletko sinä kokenut selviä oireita jo ennen plussaa?</p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-51520718635450830342022-05-28T17:30:00.004+03:002022-05-28T17:30:00.167+03:00Ihmeellinen elämä<p> Kenties yksi elämän hienoimmista puolista on sen yllättävyys. Asioita voi suunnitella, haaveilla ja toteuttaa, mutta koskaan ei voi ennakolta olla täysin varma mitä seuraava hetki, päivä tai vuosi tuo tullessaan. Elämä on yllätyksiä ja ihmeitä täynnä!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4424" data-original-width="2949" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_eAhu16qOPX6j35sGwSjkVLXnXYOv8tDIokEMWXLNqalOdjTnzjMlqdKe0_H2rP9IQ9yJTqJCcrLkNz99sVP6kaDwUGQuLYGIuzahY_aKqEFwgdeNZaUWOokZ1RV-uTvqtWP-6hPBuz_FuQ_mg9jBz5Vw7DpYZvnVmW2CJJuhTo1FHnRWoHsFz-qw/w426-h640/P5272438%20(3).JPG" width="426" /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p> Kirjoitin edellisessä postauksessa vauvakuumeesta näin vähän vanhemmalla iällä. Onnekseni olen löytänyt rinnalleni miehen, joka haaveilee pitkälti samoista asioista. Vaikka hän ei aina täysin ymmärräkään vauvakuumettani, on mies ollut suuri tuki ja turva. Halannut ja lohduttanut pettymyksien ja surun hetkellä sekä kannustanut luottamaan tulevaisuuteen silloin, kun itse olen ollut syvällä jossakin. Yhdessä me olemme selvinneet ♥</p><p> Niin, vauvakuumeen lisäksi olemme käyneet läpi yrittämisen raskaan tien tietäen, ettei tässä todellakaan hedelmällisimmässä iässä enää olla. Pelkästään siinä olisi ollut tarpeeksi haasteita, mutta koronarokotukset sekoittivat kiertoni aivan täysin aina edellistä pahemmin sekä taustalla oli diagnosoitu myös lapsettomuutta aiheuttava syy. Raskaustestit ilkkuivat kuukaudesta toiseen 'ei raskaana' aiheuttaen kyyneltulvia ja mieli oli jo usein täysin luovuttanut. Sydän yhä kaipasi ja järki yritti epätoivoisesti tehdä surutyötä. Ajatus luovuttamisestakaan ei silti vain tuntunut oikealle. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3074" data-original-width="2050" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKqKvCxmVWrH7wN4wFEdJGHmFZiC1JYj0fhkgZCEBTcldoa-pzr8-Gv0hbC-Su_zWvb2i_AAUBQScbKSJXQr7R8hQvQXB6aHfDHNC2tgpIBX4TINUdBsBRb3UqZYmp7sRn06wsmlWSOacSZdhRk_H8gS5RHj-1HXHddvDYMEYxFQy-H0CqDY4r8uyY/w426-h640/P6070260%20(2).JPG" width="426" /></div><p></p><p>Tämä vuosi alkoi aivan toisin kuin olimme ehkä haaveilleet. Vuodesta näytti tulevan huolien värittämänä musta eikä toivoa onnistumisesta ollut. Olimme kirjaimellisesti rikki yrittäessämme käsittää tilannettamme ja ainut lohtu tuntui usein olevan jo olemassa olevissa lapsissa. Elämä päätti kuitenkin yllättää ja muuttaa totaalisesti vuoden suunnan, kun eräänä kauniina talvipäivänä päätin jälleen kerran suuttuneena kehooni tehdä taas yhden negatiivisen raskaustestin. Ei tullut negatiivista vaan totaalinen jättiyllätys, jota ei ensin meinannut millään uskoa todeksi.</p><p> Huolimatta kaikista vastoinkäymisistä ja vastoin olemattomia onnistumisprosentteja unelmamme on lähempänä toteutumistaan. Jos kaikki menee hyvin, meille tulee syksyllä vauva♥ Olo on yhä vieläkin suuren kiitollisuuden lisäksi epäuskoinen. Oikeastiko me onnistuimme sittenkin? Kuinka ihmeellisesti elämä osasikaan taas yllättää ♥</p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-11589961842994544432022-04-07T16:43:00.000+03:002022-04-07T16:43:02.218+03:00Vauvakuume parasta ennen päiväyksen jälkeen<p> Hei, Olen Nanna ja olen parantumattomasti vauvakuumeinen. Joistakin kroonisesti vauvakuumeisista poiketen en kuitenkaan haikaile pelkästään raskauden ja vauvan perään. Vauvan tuoksu, tuhina, pienet varpaat ja sormet, ilmeet jne. ovat kerrassaan hurmaavia, mutta rakastan myös seurata lapsen yksilöllistä kasvua ja kehitystä sekä ihmetellä mahtavaa persoonaa ihan sinne isoksi asti.</p><p> Jokainen kroonisesta vauvakuumeesta kärsivä tietää, että johonkin se raja todellisuuden ja haaveiden välille on asetettava. Vaikka vauvat ja lapset ylipäätään olisivat kuinka ihania, on muistettava mm. omat voimavaransa, taloudelliset resurssit ja puolison mielipide. Parisuhteessa on tehtävä kompromisseja, mutta lapsimäärän kanssa saa olla itsekäs. Toisaalta niin hassulta kuin se kuulostaakin vauvakuumetta voi potea, vaikkei edes haluaisi lisää lapsia. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3005" data-original-width="2004" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4igNZuKIlwgoQXafs8z_nT5c3usVVFEm3659sBr2DP-Bibgnd83BsTBLiD9DzboIxcdoBmYhGRyRvWdnVPmP1DIuoPp1qf50Uq2ACSdzL17hxGmLbMpOSM4mTVWnU1J7rgRW8pUmyNolX35ANU4E3qgKh-hm8rOV-6x7IaIgfPwADo_Mofi5VE6S9/w426-h640/DSC_0145%20(2).JPG" width="426" /></div><p>Noin 35-vuotiaana munasolujen laatu alkaa heikentyä, vaikka toki yksilölliset erot voivat olla suuria. Olenkin miettinyt onko tämä krooninen, mutta viime vuosina selvästi pahentunut vauvakuumeeni myös liitettävissä ikäkriisiin? Tiedostanhan hyvin jo parasta ennen päiväykseni menneen vuosia sitten! Voiko hedelmällisyydestä luopuminen ahdistaa niin paljon, että vauvakuume nousee uusille lukemille? Vai kuuluuko tämä kaipauksen tunne vain kroonisen vauvakuumeen oireenkuvaan?</p><p> Olen kuullut sanottavan, että moni nainen jää ilman vielä sitä yhtä lasta. Ehkä kroonisessa vauvakuumeessa se meneekin juuri niin. Kuulemani mukaan vauvakuume myös usein helpottaa viimeistään vaihdevuosien alkaessa, mutta sinne taitaa olla vielä matkaa. Entä jos alati paheneva vauvakuume ei helpotakaan ennen sitä? Ehkä lisääntyvät ikävuodet ovat tuoneet tullessaan sen, että tilannetta on realiteetit huomioiden helpompi edes yrittää hyväksyä ja yrittää miettiä tilalle muita ajatuksen kohteita. Silti yhä uudelleen ja uudelleen löydän itseni ajattelemasta kuinka ihana sellainen pieni käärö meille vielä olisi ♥</p><p><br /></p><p><br /></p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-52525144400136360422022-03-31T14:46:00.000+03:002022-03-31T14:46:43.029+03:00Wilma-merkintöjen taustalla olikin lapsen stressi<p> Koululaisten vanhemmille Wilma on varmasti tullut erittäin tutuksi. Mm. lapsen luonteesta riippuen toisista on mukava katsella lapsen saamaa palautetta ja toisista Wilma voi tuntua lähinnä rikosrekisteriltä, jossa lapsesta ei löydy mitään hyvää sanottavaa ja jokainen vessareissukin on raportoitu. Positiivista tosin tietysti, että koululainen osaa jo vessassa käydä!</p><p> Meillä isommat koululaiset kuuluvat niihin, joiden viestien sisältöä ei juuri tarvitse jännittää. Koulunkäynti sujuu ja palaute on erittäin myönteistä. Jos pojalla koulussa on joku välikohtaus joskus ollut, on hän ollut siellä hyvällä puolella yrittämässä rauhoittaa tilannetta. Sellainen hän on luonteeltaan. Sitten on tämä nuorempi painos, joka on saanut vanhempansa tutustumaan rikosrekisteripuoleen. Välillä on tuntunut, ettei viesteistä edes tunnista omaa lastaan. Kerran tosin sain todisteiden kanssa todistaa myös hänen syyttömyytensä, kun kaveri oli uskottavasti syyttänyt omilla hurjilla tekosillaan. Hiljaista poikaa oli ilmeisesti helppo syyttää.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3782" data-original-width="2521" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDwvfsM4WgMfH382iFkLTcO5GULDQUJ7baFAk77n2X12xSQXZuoMRCPX0LNyLmpTv5I51RcGGrT0k0XllCwOjNHR1Iuz60j8m-KWRUZMRVKU8kTPeCjvZcd4PBE8J8Htn2T8V7_UmnpQ8lePdITg8JZoA2pSz4YntVn-fSReAI8OdpKZpVgJmlbKhX/w426-h640/P8011390%20(2).JPG" width="426" /></div> Niin, ei Onni yhtään sen huonompi ole kuin isommat sisaruksensakaan. Opiskelu sujuu loistavasti, jos hän itse niin haluaa. Iso päälle 20 oppilaan luokka vaan tuo omat sosiaaliset haasteensa ja villien kavereiden mukaan on helppo lähteä. Tarpeeksi negatiivisia merkintöjä luettuani päätin perehtyä ongelmien taustoihin hieman pintaa syvemmältä. Lapset toki käyttäytyvät erilailla kavereidensa kuin vanhempiensa seurassa, mutta silti merkintöjen lapsi tuntui niin vieraalta ja poika itsekin oli asiasta surullinen.<p></p><p> Yksi merkittävä tuntikäyttäytymiseen liittyvä asia oli istumapaikka. Jo viime vuonna opettaja oli todennut sillä olevan suuri merkitys ja alkuun toive reunapaikasta toimi. Sitten paikkaa vaihdettiin aivan keskelle luokkaa, jossa Onnille ei tietenkään ollut "omaa tilaa" vaan ahdistavasti luokkakaverit ja hälinä aivan joka puolella. Hetkeksi pyynnöstäni paikka vaihdettiin takaisin reunaan, kunnes pulpetti taas siirtyi haasteellisempaan paikkaan, jossa pojan oloon ei auta edes kuulosuojaimien käyttö. 'Äiti mua niin stressaa koulussa' - totesi Onni kerran kotiin tullessaan. </p><p> Illalla tuota lausetta ja siitä syntynyttä keskusteluamme miettiessäni lopulta tajusin, mistä lopulta kaikessa siinä huonossa käyttäytymisessä oli kyse. Opiskelu isossa ja rauhattomassa luokassa tosiaan stressaa päivitäin lastani! Kaikki ne Wilmaan merkityt negatiiviset käyttäytymiset (mm. ärtyneisyys, raivokohtaukset tai tottelemattomuus ja levottomuus) ovat myös oireita lapsen stressille, eikä tokaluokkalainen osaa tietenkään käsitellä stressiä! Loma-aikoina Onni oli oma vanha, iloinen itsensä, mutta syynä ei ollutkaan väsyminen vaan stressin helpottaminen. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4264" data-original-width="2842" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk1Ia92mQG97SL8nZSDjy0cVcGAX_TM6Dci_mIfDGxtxihZlyVl3cFpnRunayaGUBJioa3R3bSMcVV2xF3tEnr6XMdgTjUIoeaNDZ-cwsNZ1LhseJBfbyxht4zotBS2L0j_iNelB02DBXxWV2lYEimUt7n4A1jrCP1vxIDbTdfnSXWFpwVdg3ZlNRb/w426-h640/P3312259%20(2).JPG" width="426" /></div><p>Ryhdyin miettimään kuinka helpottaa lapseni stressiä. Toive istumapaikasta oli opettajan tiedossa ja luokkakokoon tai luokassa opiskeluun ei tietenkään voinut vaikuttaa. Pelkät kuulosuojaimet eivät selvästikään riittäneet opiskelurauhaan ja sitten oli vielä ne välitunnitkin. Päätin ensihätään tilata ihanan Fanni-sarjan kirjan stressinsäätelyyn ja rentoutumiseen, vaikka sen suositusikä olikin 4-7-vuotiaille. Kirja muutti ensimmäisestä päivästä lähtien pojan yöpöydälle ja päätyi monena iltana luettavaksi selvästi rentoutusharjoitusten toimiessa. </p><p> Tällä hetkellä stressin taso on pysynyt siedettävänä, mutta suurin apu on valitettavasti ollut luokassa kiertävät taudit. Kun oppilaita on ollut huomattavasti vähemmän, ei stressaavia tilanteita samalla lailla ole päässyt tapahtumaan. Myös tiettyjen oppilaiden poissa ollessa ei ongelmia ilmene, sillä silloin tahalliset ärsyttämiset ja suurin rauhattomuus ovat poissa. Tällä viikolla eräällä välitunnilla normaalin luokkakaverille ärtymisen sijaan Onni oli mennyt sanomaan ärsytyksestään kaverin käytöksestä välituntivalvojalle ja saanut näin kaipaamansa rauhan. Hyvin hiljaa rentoutumista ja oikeita toimintatapoja yhdessä harjoitellen mennään siis vihdoin eteenpäin!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4073" data-original-width="2714" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRq53QkCQz2UcWgOB7wp4do2a3c4KL9HMxdQ__mdkx1p2wVAJb8k9X_cndhXX6xJEJr7I6jWG_gDKXO3b_6WfAo3g6U8PRFagKNogzEBxakx_uGXsRJbAOY-zjy1qFjzDP5xcTuIR3f_Xy0XXrYDn83l3bK0dJNAbTjPCAnDq69yf5Yc3uQEe363yQ/w426-h640/P7101032%20(2).JPG" width="426" /></div><p> Loppuun täytyy vielä selventää, että vaikka puhun mm. rikosrekisteristä, en missään nimessä syytä opettajaa tai vähättele lapseni osuutta. Kyllä Onni on saanut opettajalta Wilmaan ja puheissa myös sitä kannustavaa palautetta sekä ymmärrystä sosiaalisuudelleen. Muiden vanhempien kanssa keskustellessa on myös tullut selväksi, ettei poikani ole ainut samoja merkintöjä keräävä. Kyllä se on yleensä se koko poikajoukko yhteistuumin vauhdissa, tai Onni joutuu tilanteeseen mukaan stressaannuttuan tarpeeksi, jolloin hiljaisesta pojasta lähtee ääntä paljon yli sallitun eikä kehonkielikään jätä mitään arvailujen varaan. </p><p>Onko sinulla kokemusta lapsen stressistä? </p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-40059244596219703622022-03-28T17:30:00.000+03:002022-03-28T17:30:13.505+03:00Hyvätuloisesta köyhäksi? Kun muutama vuosi sitten päätimme koronan alkumetreillä minun jäävän yhä kotiin lasten kanssa, emme varmasti osanneet edes kuvitella millaisessa tilanteessa maailma näin muutaman vuoden päästä olisi. Miten ihmeessä olisimme, kun nytkin tämä maailman tilanne tuntuu niin kovin epäuskoiselle ja toiveissa kaikki kauheus olisi vain unta?!<div><br /></div><div> Pelkästään miehen tulojen varaan jäädessä oli selvää, että jostain joutuisimme luopumaan, tai menetetyt pienet tuloni olisi ainakin osittain korvattava. Silti koimme vielä äskettäin talouden olevan hyvässä kunnossa. Emme yhdessä juurikaan miettineet mitä kaupasta voisi ostaa tai onko meillä juuri nyt rahaa johonkin hankintaan. Kävimme kalliimmissakin ravintoloissa, kun laiskotti, ja nautimme lomapäivistä rahaa miettimättä. Niin kovin nopeasti maailma sitten jälleen kerran mullistui. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4183" data-original-width="2788" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiie3NNYFny4k2wFxFF_IwhVlCXQSUBV0J-hIG_ZEdJSvtKOjujfUm6Sk7yloHMlVfnM-RR6GkR-DfxzYxdNFe9LQgRmXgJqbvufTWPG3AbH772fOcMPpH8pWkeOaDekZXFrVOizHHrJOZrF01jhFRzgoSo6gOOx_vQL2CtyLPlcTg7pLjqjSikbfVS/w426-h640/P3282256%20(2).JPG" width="426" /></div><div><br /></div><div> Pitkin talvea on saanut uutisista lukea kuinka sähkö, polttoaine, lämmitys, ruoka jne. kallistuvat. Aina taloudessa pitää olla varaa joustaa, mutta entäs kun kaikki extrakulut osuu kukkarolle ja vaikuttaa vielä merkittävästi siihen ainoaan tulonlähteeseenkin? Tehdystä työstä ei yllättäen jääkään enää kustannusten nousun takia sitä mitä alle vuotta aikaisemmin sopimusta tehdessä olit laskenut. Samaan aikaan ison perheen elämiseen menee aina vain enemmän rahaa. Niin, eihän siinä auta kuin yrittää nipistää kuluista!</div><div><br /></div><div> Tällä hetkellä meitä suuresti mietityttää kuinka tulemme taloudellisesti pärjäämään. Ruokakaupassa emme useinkaan enää asioi huolettomasti vaan yritämme ennalta miettiä mahdollisimman edullisia ostoksia. Muiden hankintojen järkevyyttä mietimme nyt todella tarkkaan. Emme esim. toisin kuin aikaisemmin itsestäänselvyytenä ostaneet 46:n jalan omaavalle pojallemme uusia luistimia ja monoja vaan hän lainasi miehen omia. Ok, kauppojen hyllytkin huutivat saatavuusongelmissa ei oota, mutta entä jos selvästi kasvupyrähdyksessä oleva jalka ensi talveksi taas kasvaisikin? Helpompi katsoa ensi syksynä tilanne uudestaan, kun nyt talviliikunnalle ei kuitenkaan estettä ollut. Ainoastaan isän ja pojan yhteiset liikuntahetket eivät onnistuneet, mutta eipä miehellä juurikaan olisi ollut tänä talvena aikaakaan. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4205" data-original-width="2803" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3TVhfe_BAsnCRYDdi3n1h0Gc61CxKWh_7VqMNZM1ySDpBJ2jO1ei8aUYQcbQwK9Jd_fpqMPGkFfREulBZiijvgXZNFZvUCbSqO4_HGmnSGJMReyxMxNHG1M74zitIvMnl6kdqwrdjNSOsLi-qDuy1A7ZoR599AwQPWG8Gx2p8qPJvq7kziAGhD8V0/w426-h640/P3092241%20(2).JPG" width="426" /></div><div><br /></div><div> Aikaisemmin olimme miettineet öljylämmityksen vaihtoa vasta muutaman vuoden päästä, mutta päätimme jo nopeuttaa tätä projektia. Mikäli öljyn hinta vielä tulee nousemaan, on lämmitysmuodon vaihdoksesta aiheutuneet kulutkin nopeammin korvattu. 3000l öljyä vuodessa, kun voi kohta maksaa pienen omaisuuden. Mökillä odottaisi myös muutama tarpeellinen projekti, mutta voi olla niiden jäävän tulevalta kesältä väliin. Vaikka meillä vielä ei mitään suurta taloudellista hätää ole, on lähitulevaisuus suuren kysymysmerkin peittämä. Voihan olla, ettei tätä menoa miehellä ole kesäkaudella töitä juuri laisinkaan! </div><div><br /></div><div> Vaikka talous onkin nyt aiheuttanut stressiä, emme suunnittele paluutani työelämään. Haluamme edelleen yrittää tarjota Aarrelle sen saman mahdollisuuden kasvaa kotona kouluun asti. Onnea ei mitata rahassa, vaikka toki raha elämistä helpottaakin. Todennäköisesti joudumme lähitulevaisuudessa entistä enemmän miettimään rahojemme riittävyyttä, mutta saamme vastineeksi aikaa rakkaan poikamme kanssa. Nuo arkiset hetket ovat meille niin arvokkaita, että olemme valmiita luopumaan jostain muusta. Pieni lottovoitto ei silti pahitteeksi olisi! </div><div><br /></div><div> Millaisia ajatuksia hintojen kallistuminen sinussa juuri nyt herättää?</div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-17304327685037445212022-02-09T18:06:00.000+02:002022-02-09T18:06:01.051+02:00Mitä kuuluu?<p> Kuinkahan moni vastaa otsikon kysymykseen sen enempää miettimättä automaattisesti vain "ihan hyvää" tai "Ei ihmeempiä"? Toki vastaukseen riippuu paljolti myös kuinka läheisen ihmisen kanssa oikeasti sillä hetkellä keskustellaan. Kysymys itsessään antaa vapauden vastata monella tavalla, ja vastaaja voi miettiä kiinnostaako kysyjää aidosti vai kysyykö vain kohteliaisuuttaan. Vastatako totuudenmukaisesti silloin, kun elämä potkii vai pysyäkö silti positiivisessa vastauksessa?</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4341" data-original-width="2894" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjkExWgjc0ouT8v2_qWo-paKWXuT_y8OEAcTpfIrzZQj6C4NgduNx2UqAz60vOWL4xV2RNu4RLdM2oCo8BHeYu-3FQn_SOYSLZ836cVcRPpHgoHn4lYIdM0xx0SVC8Id9g_7_1b7g47MVj9mjbH74YvffBEgwrWUFh7qtwirIFG4Z6Yh1hp2iJdCU1R=w426-h640" width="426" /></div><p>Tämä pohdinta lähti siitä, kun mietin mitä kertoisin tästä reilusta vuodesta. Oikeasti elomme on melko samanlaista kuin ennenkin. Elimme ja nautimme viime vuonna ihan tavallisesta arjesta ilman sen ihmeempiä tapahtumia. Usein se ihan tavallinen arki iloineen ja suruineen riittää ja se on myös lastemme lapsuus. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3928" data-original-width="2619" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgZcuW1qFPDGfUsYLyAyZFacSZRRqJdksppPJfNa1EIHODZA0bSHCSpCEHpGYQQIdr6obzYGzyDAZt2L43vczyFw3YKutRBQzEKkFFQLMirptN1w9N8CfNEN2uwXiRmztGDp7x4mzkQy0qMHfaa9ly0gqAIBGr1-T-EiGDQotBrnxCisDD9t6WRZ8or=w426-h640" width="426" /></div>Mitä reilussa vuodessa on oikeasti tapahtunut? Voisin luetella ne perinteiset lasten kasvut ja kehitykset jne., mutta se lienee päivänselvää. Lapset kasvavat yksi toisensa jälkeen äitinsä ohi ja heille tulee erilaisia kausia. Se sama koulun rytmittämä arki iloineen ja suruineen on yhä täällä. Silti onhan tässä ajassa korona pakostakin hieman muuttanut elämää, kun jatkuvasti vuotavat, täynnä virtaa olevat nuhanenät ovatkin kotona. Viime vuonna myös lasten syntymäpäiviä vietimme vain oman perheen kesken. Tämä oli tosin osittain myös sopivan ajankohdan puuttumisen vuoksi poikien treenien ja pelien viedessä varsin tehokkaasti kesän ja syksyn viikonloppuja. <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4278" data-original-width="2852" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjExQ7hXSWrKrxgXjuN4p54zb-35QH6tzez319cNUhgWl3UzsiRS9J89TALGhHMhPY7VbDx22pXDG-ShVxSSeWJ-fedL1hhDrZqTE5RKnxpyUMVg6I2KTqY8Nwl_11PxOwfvWhLo2a_sjW8PdV8LEyStsi1hyYBfQ5SIwyiZhuN9EMru8pXvNQHyKRL=w426-h640" width="426" /></div><p></p><p> Ehkä suurin muutos arkeen onkin tullut nyt jo kolmen urheilevan pojan myötä. Siinä missä ennen harrastimme koko perhe yhdessä, nyt auto sukkuloi lähes päivittäin naapurikaupungin puolelle. Kuopuksella sentään on vain yksi harrastuspäivä viikossa ja sekin sopivasti samaan aikaan toisen harkkojen kanssa. Yhteinen vapaa-aika on entistä enemmän mennyt kentän laidalla ja mokkapaloja on tullut leivottua enemmän kuin vuosiin. Miksi ihmeessä se onkin aina se mokkapalat mitä pitäisi leipoa? </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4341" data-original-width="2894" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6laKasAHKwfwP3S4aBmpdjqRjJFVyJ2XFPAxQhwQOg3X02e-IcHkeXDaNTZGUoyA7wvIbO30nUiurNQNH48yTnJs4aUJJu7a2qzoJbEF5BSozIdCJvgSuxRJvKLeyUf2rk_DvuXn8efL6-eua2qM1fbwmdnHyF1j-aEvAnNwY7JzMPXwTjCMPIZP9=w426-h640" width="426" /></div>Itse olen siis yhä jatkanut kotiäitinä oloa. Taloudellisesti ei edelleenkään se paras ratkaisu, mutta onnea ei voi rahassa mitata. Myös Aarre muistaa ajoittain vuolaasti kiittää ratkaisuamme, ja nauttii saadessaan aamupäivät jakamatonta huomiota. Koronan aikaan aikuiset sosiaaliset kontaktit ovat olleet normaalia vähemmässä, mutta toisaalta hieman erakkoluonteena harvemmin olen kaivannutkaan niitä. Oli kuitenkin todella ihanaa saada pitkästä aikaa kaikki läheiset ja suku koolle juhliessamme porrastetusti loppukesästä neidin rippijuhlia. <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4424" data-original-width="2949" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhglUy6UsHJO0uqsNWi2uLeY-bWodtLWgqncu6LaKpUzIoWHXgB3yTIE0xtSkjmVlcyPj_Siukold7IyKACEbhqFIHUIyi5s00y8OBNasrsEoGnnodryfmMHjANFKweSZKYGLOZrLtWSExFR5hq-vTPcSOIl8MdM5aLO5gjI8I6b7YfPFJMnG5jjl0v=w426-h640" width="426" /></div><p></p><p> Otsikon kysymykseen voisin siis perinteiseen tyyliin vastata, että ihan hyvin menee, mutta menkööt. Noiden sanojen taakse kätkeytyy kaikki se onni mikä meillä on ja tyytyväisyys elämään juuri nyt tällaisena kuin se on. Arki on toisinaan toki raskasta, eikä murheilta voida aina välttyä, mutta ne ovat osa elämää. </p><p>Nyt ihan aidosti kiinnostuneena kysyn sinulta; mitä sinulle kuuluu?</p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-46084324807169787042022-02-02T11:22:00.000+02:002022-02-02T11:22:43.544+02:00Armollisesti eteenpäin<p> Vieläkö joku lukee blogeja? Reilun vuoden tauon jälkeen ajattelin tulla puhaltamaan täältä pölyt pois. Ei sillä, etteikö blogi olisi mielessä aikaisemminkin käynyt ja tätä postaustakin olen muokannut aika monta kertaa. Silti julkaise-nappia on jäänyt klikkaamatta sillä olen miettinyt onko blogit jo vähän menneen talven lumia vai riittääkö yhä lukijoita. Onhan esim. Instagram kiireisessä arjessa niin paljon helpompi, eikä tarvitse edes samalla lailla vastaanottaa anonyymien ilkeitä kommentteja. Toisaalta mahtuuhan mielipiteitä maailmaan, ja tahalliset ilkeydet eivät tämän kovan kuoren läpi mene.</p><div style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2493" data-original-width="3324" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjC3Jv3idkDONzm4DKDnzYTE5LqlpomdHpyMd6Sdp5kgi8Uru26epLn05A6UYDFW5Uwse5Okrk2rfAsoNIRijKCFs7MQ2AipqrJrPf8WS06UpUtr2T4-jW2xeutg_OX0bX_scgIeWABJ_d87qlYZVAS_Hz085tyraZh_17QLuhnayvms8suXr39pQyj=w640-h480" width="640" /></div><p>Vuosia kirjoitin blogia pääasiassa lasten mentyä nukkumaan. Se söi hurjasti viikossa niin parisuhdeaikaa kuin omaa untanikin. Etenkin jälkimmäinen tuntuu näin jälkikäteen hölmöltä, sillä univelkaa olisi ollut muille jakaa ilman vapaaehtoista valvomistakin. Silti rakkaudesta lajiin ja jostain omasta kiinni pitäen jatkoin yötyöskentelyä, kunnes tajusin, ettei sillä tiellä voi loputtomiin jatkaa. </p><p> Kuten olet ehkä huomannut, päätös yötöiden lopettamisesta näkyy suoraan blogin aktiivisuudessa. Intoa ja kiinnostusta yhä olisi, mutta valitettavasti aikaa ei saa taiottua päiviin lisää. Aarren lopetettua jo aikoja sitten päiväunet, kuluu päivätkin kokonaan pojan ehdoilla. Ehdottomasti tärkein tehtäväni on lasten monipuolinen kasvattaminen. Niinä hetkinä jolloin Aarre touhuaa isänsä kanssa tai on kerhossa, kiiruhdan omien rästihommien tai kodin ja mökin projektien suunnittelun kimppuun. Välillä on mukava tehdä rauhassa kotityöt, käydä kävelyllä tai istua hetki ihan rauhassa hiljaisuudessa kahvikupin tai käsityön parissa ja siihen se oma aika taas katosikin. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4055" data-original-width="2703" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhYPGmeC9GdFSzApCmAZs1yyhBxwHPfdAUR72iPB3vU_ottB8o-A0rJftpRD0XUC7TXjvHLh-NXSn4r_rQ7IjMOZqW-jfZc6fzsgkk_mnsjCpBe7bSRG6yaJWcaMdy0_jTXrOBUjpNt1x9ssF7maQa31XqWe416Xi1pNIyXHBpa5lIl3u-ONPqWohaA=w426-h640" width="426" /></div><p> Aamuisesta kellonsoitosta lasten nukkumaanmenoon asti paahdan lähes tauotta. Nautin suuresti aamupäivistä Aarren kanssa kaksin, mutta myös niistä hetkistä, jolloin saan tehdä hommia rauhassa yksin. Mielessä olisi miljoona rauhassa tehtävää asiaa, eikä blogi ole ollut siellä listan kärkipäässä. Toisinaan hyppään hommasta toiseen, kun en osaa päättää mikä olisi tärkein tai mikä olisi helpoin jättää kesken. Ei puhettakaan, että tämä kotiäiti makoilisi pelkästään sohvalla!</p><p>Kaipaan kuitenkin usein tänne blogin pariin. Kaipauksesta huolimatta olen kantapään kautta oppinut unen merkityksen, enkä ole enää valmis yötöihin palaamaan. Ehkä tämä uudesti syntynyt Duracell-pupu oppii kuitenkin vielä jakamaan vapaa-aikansa uudelleen, vaikka poikien naapurikaupungissa neljänä päivänä viikossa olevat treenit tuovatkin viikkoon vielä oman lisänsä. Toisaalta on ollut myös kovin vapauttavaa olla somen ulkopuolella. Menee päiviä, jolloin en edes Instagramia avaa. Kuinka ihanaa onkaan välillä olla miettimättä sisältöjä ja niiden kiinnostavuutta tai napata valokuvia sen enempää miettimättä! Jatkossa täällä ollaan siis kyllä, mutta vanhasta tavasta poiketen säännöllisen epäsäännöllisesti julkaisten.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3534" data-original-width="2356" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiqH31p6NaT5oDJUpULAocO7rPFovwb-tjQtmHCuLi4-f32Jd-P4jl9KsRTTVREpkoUgHVW2CKW8dDDPXYVYAKS_f2l5rcJCi3UFAgij3Pr9XofHQ9a2TZMLk9i6VZ8IrEUNSMkYvvFSTsyC60IGOR0_xXKirXIf02Urt0NcUKH9YIXobmUTIdfacFr=w426-h640" width="426" /></div><p>Täydellisyyteen pyrkivällä luonteellani on ollut vaikeaa opetella, ettei kaikki ole täysin valmista heti. Usein on vain maltettava odottaa ja asetettava asiat tärkeysjärjestykseen. Tärkeintä itselleni juuri nyt onkin Aarren hoitaminen ja koko perheen hyvinvointi. Remontit, pihat, blogit sun muut joutavat kyllä odottamaan omaa vuoroaan ja etenevät kyllä, kunhan kaikessa vauhdissa ja tohinassa muistaa myös pitää itsestä huolta. On vapauttavaa nauttia pian jo lämmittävistä auringon säteistä ja heräilevästä luonnosta miettimättä sen enempää mitä kaikkea pitäisi tehdä. </p><p>Aurinkoisia talvipäiviä ♥</p><p><br /></p><p><br /></p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-28587016404891691972020-12-31T10:00:00.000+02:002020-12-31T10:00:25.496+02:00Vuosi 2020 - ei tule ikävä!<p> Vuoden 2020 viimeisiä hetkiä viedään ja fiilis on kaikkea muuta kuin haikea. Kuten ehkä blogin aktiivisuudestakin voi päätellä, tämä vuosi ei ole ollut helpoimmasta päästä. Voimat ovat tässä vaiheessa vuotta jo aikalailla poissa, joten rento joululoma on tullut enemmän kuin tarpeeseen.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1366" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0GioKUDVNEVcMv-jUulvo4XSWt6Jmy0UYLbKwcbaNaNn8GuFJp1m4SWLcjM52GAq1ar270EOrpZctpeyogm8MaaBqi4jIHiRKUusvi3CVSaLItwAu4ZCF9feL8wKwhO45V0X_lmxzrgk/w426-h640/PC011283+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><br /> Vuosi sitten päätin satsata omaan hyvinvointiin ja lopettaa yötyöt. Samalla vain loppui aika blogille ja monelle muulle täysin omalle jutulle. Korona toi keväällä arkeen omat haasteensa ja kaiken keskellä oma itsensä oli niin helppo jälleen kerran unohtaa. Toisaalta nyt vuoden viimeisillä hetkillä olen jossain määrin henkisesti paljon rauhallisempi ja vahvempi. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, olen äitini keväisen kuoleman jälkeen vihdoin saanut rauhassa olla juuri minä vailla jatkuvaa arvostelua ja syyllistämistä. Tuntuu kuin olisin päässyt kahleista irti ja voisin hengittää taas.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2GJcOo4yVVgBzeOD8ITZr5RiFaz0SDkxqfsWfzO218M9N5hODjOaWqqgCq2Ob-Q4mD1kwLkqnobKcvV98n6Bi4K-enuoFrO2bX8-HWWz-SbsNUz6UbETbOnM24nr4hHFFkN1_KJEsbqw/s2048/P4285928+%25282%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2GJcOo4yVVgBzeOD8ITZr5RiFaz0SDkxqfsWfzO218M9N5hODjOaWqqgCq2Ob-Q4mD1kwLkqnobKcvV98n6Bi4K-enuoFrO2bX8-HWWz-SbsNUz6UbETbOnM24nr4hHFFkN1_KJEsbqw/w426-h640/P4285928+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div> Vuoden 2020 haaveisiin kuului koko perheen löhöloman lisäksi enemmän aikaa yhdessä ja mökillä. Lomalle ei päästy tänäkään vuonna lentämään, mutta yhteistä aikaa on riittänyt ja mökkiprojektejakin saatiin valmiiksi. Monen muun tavoin liikuimme paljon luonnossa ja nautimme kiireettömästä arjesta. Vuodesta ei ehkä jää muistoksi hurjia elämyksiä, mutta sitäkin enemmän yhteisiä hetkiä ja kommelluksia. <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwZJu2UfSwOa4yWAXJXWCjwKZ-o3CeDGVxzRMX3rT0XCr8FmAYan1ylItcvgir7WaGyYIxWVePV2DhDxJqNSxwqwTR8_5xkURnyKf7OeP7xrRHlIJPXcTWaIGNp8W5lH5nwiOEBqmwXzc/w426-h640/P5276312+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Vaikka kevään etäopiskelujakso oli melkoinen suoritus ja koettelemus, olen iloinen, että saimme sen yhdessä kokea. Onnille se oli oikeaa kulta-aikaa ennen syksyllä koittanutta koululaisen arkea. Aarre nautti syksyyn asti sisarusten seurasta ja syksyn kerholaisena olemisesta, sen mitä ainainen nuhanenä antoi myöten. Isommat tykkäsivät rennosta keväästä, mutta olisivat toki mieluusti nähneet kavereitaan enemmän. Arki oli mukavaa sen hetken, mutta paluu hieman normaalimpaan oli vielä mukavampaa.</span> </span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5pq0Nw4BDYXiffKZH6xmfzzHzouhdZ26qYyG23FeXvP3yhRJurpwNdaHJp1hMq6OgBC1uTkdq4RvvEjzzRrmEn1IDUAefN3_Gcrv2lx_N_vyrd4ZjoIDXk2roUJjkoxfWQVk9Bch4N7Y/w426-h640/P6146707+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p></p><p>Loppuvuosi on kulunut kuin siivillä eikä aikaa tunnu riittävän edes kaikkeen pakolliseen. Yläkerta on kuin pommin jäljiltä ja remontissa, jota viivästytti muutamat kosteuden aiheuttamat läikät. Onneksi mistään homevaurioista ei ollut kyse, vaikka mm. pintaa ja ikkunaa menikin vaihtoon. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGthUWqrzxQEBdM_Qpb70zdbEM1oxI4YaL2YG19tbariranQWknPCkBOlMl7FdXPZXF9Q-m-QUvuBOk2nYhv7d1VvFZvB4BYgO55a2rLrcVUOXjJ5Qs_LFa3dl-oi4leftBsR8g2kh9Ng/w426-h640/P9060622+%25282%2529.JPG" width="426" /></div>Olen tovin miettinyt tätä postausta varten miten kuvailisin vuotta 2020, mutten ole vielä löytänyt oikeita sanoja. Mieli ei tee kiittää ja takki on tyhjä, mutta onhan tässä vuodessa ollut kuitenkin erikoisuudestaan huolimatta paljon hyvääkin. Saimme sitä yhteistä aikaa mitä toivoimme ja opimme paljon. Josko tuleva vuosi toisi kuitenkin tullessaan vihdoin jotain parempaa? <p></p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-75097103219118703022020-10-30T11:53:00.000+02:002020-10-30T11:53:12.644+02:00Vielä ehtii askartelemaan hurrjan hauskoja juttuja!<p> Kevään rauhallisuuden jälkeen havahduin yllättäen huomaamaan, että kalenterissamme on viikossa vain yksi täysin vapaa päivä. Muut päivät ovat kuin huomaamatta täyttyneet harrastuksilla. Kiireisen arjen vastapainoksi on kuitenkin mukava heittäytyä välillä juhlatuulelle ja mekin aiomme viikonloppuna viettää hieman halloweenia koristeineen ja herkkuineen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg411WelrrPx2PvFJlXVfaM6Nrhka8BZCi047Re0Pgkq0LhbNCLfMOJcYVjKX5qmO3cXjfooqQ3FM83ddIVPB12kOmnYFJ_Q667Hq8OfR9HBUckRJNu_nN3zrFbugP3Vlg_lUs0i0Upt_U/w640-h426/PA291152+%25282%2529.JPG" width="640" /></div><p>Lapset nauttivat hurjasti askartelemisesta, joten tänäkin vuonna käytämme hyödyksi edellisvuotisia teoksia sekä uusia tuotoksia. Näin koristeet ovat enemmänkin suloisia kuin hurjia, eikä perheen pienimmänkään tarvitse pelätä näkevänsä painajaisia. Jos huomaat olevasi koristeiden kanssa myöhässä, älä huoli! Vielä ehtii loistavasti taikomaan koristeita hyvinkin nopeasti ja yksinkertaisista materiaaleista! Olisiko näistä ideaa?</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWvNYU5ZULrBuTgwf0mPYzEYl6P8FuqaPMXk9oyaOWBbRxYYa619S8cvjJgiRZIxpBENtLFH4CvVhoCIiT7IWTibmnmljbViD7gHQYkJxANF3bBekWIy39qRbl8cCls5sXt3imlLTu1YU/w426-h640/PA291155+%25282%2529.JPG" width="426" /></div>Paperirullasta tai mustasta kartongista saa helposti tehtyä suloisen kissan ja tekeminen onnistuu pienemmänkin lapsen kanssa. Aarre tykkää maalaamisesta, joten kissaa maalattiin pitkään ja huolella. Me kiinnitimme irtosilmät, helmen nenäksi ja teimme viikset sekä hännän pimeässä hohtavasta langasta, mutta ne voi hyvin myös piirtää tai tehdä paperista.<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQT6IzlawMZR2dw_3zaMTA_HxnP8ss1tNO80BUXZZcV0M1lksTyPPBLMZNDCa5IdB1M6q7B_tVlRC0d22nhabmA6GtWxzzsJW6LVOdME_9XUsAPbfe8wPCvYjs6esoTYknnIkGC7NroO0/w426-h640/PB083830+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p></p><p>Juhlavalot saa helposti ja nopeasti valosarjasta sekä valkoisista kertakäyttökupeista. Tee varovasti kupin pohjaan pieni reikä, josta valo työnnetään sisään. Koristelun voi hoitaa myös esim. tusseilla. Tällä valolla on helmi, koska viime vuonna pojat muokkasivat vielä haamuista nenäpäivätyyppejä ja kuva on otettu poikien nenäpäivästä. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYfOPpgLREUSL6GOG_umGdCdtsAZ2VP-vJfOCxbUAR-R547qetO427nW-E6LFp84i3tL4vYdhDspD5YaDPfhKJaGpfMT8E7stmPDUqPdUai1cMgWVjDy5CPU-ykzPtbrVoUMl1xGEphQQ/w640-h426/PA291157+%25282%2529.JPG" width="640" /></div> Onneksi askarteluissa on vain luovuus rajana. Paperista/kartongista ja langasta saa yksistään jo nopeasti hauskoja koristeita aikaan. Tänä vuonna vanha kartongista tehty lepakkoviiri sai lisäkoristeita langasta tehdystä kummituksista sekä langasta ja piipunrassista käärityistä kurpitsoista. Eikä edes haittaa, ettei kurpitsa ole täysin oikean värinen!<p></p><p> Ylimmän kuvan kummituksien teko-ohje löytyy Instagramin (@kotiaidinelamaa) puolelta. Sieltä löytyy myös varmasti tunnelmia meidän juhlinnasta. </p><p> Juhlitko sinä halloweenia? Hurjan hauskaa viikonloppua♥</p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-9627633362834754042020-10-19T09:33:00.000+03:002020-10-19T09:33:46.589+03:00Haastateltavana Aarre<p> Aarre täytti kuukausi sitten jo 3 vuotta. Meidän kiharapää on varsinainen vauhdikas papupata, joten muutama viikko sitten isoveljen kysellessä kouluhommiin liittyviä kysymyksiään haastattelimme myös Aarrea. Tässä pienen haastattelun muodossa hieman tietoja siitä, millainen mahtava tyyppi meillä asuukaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMgGHj3DpE3pVpeGIq6Bkrk07pPz7XlJg_GD7WkIc94kbQwOB2-V3amz4wSILCNvKUeJLeZXy4oaOVvOT3bMF4zZsWE8WkSz7iVIjsSJuAQ0t8RBC555Flj3WG7nVA-8no9z0UMRBTP5M/w426-h640/PA020893+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p> <b>Kerro itsestäsi. </b></p><p>Oon Aalle. Oon lohkea!</p><p><b>Kuinka vanha olet?</b></p><p> No en ole vanha! Oon näin monta vuotta<i> (näyttää sormilla kolmea)</i></p><p><b>Minkä väriset silmät sinulla on?</b></p><p>No tällaset nappisilmät.<i> Vetää poskia alaspäin ja näyttää ruskeita silmiään</i></p><p><b>Mikä on lempivärisi?</b></p><p>Nooo vihleä vaikka!</p><p></p><div style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeUp9zhQBDWKFd20ImVSsbuItYSnp0HGwFMCG8XsNWw9qxGRv0wafi82qnd7N4fypkPfeaiundvatyPs9DGQQqt364oKDZhWT07vweoPBfua8S-lBpiQQhUCcUOB2bFCirhHUt_bWap6o/w426-h640/P9110687+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p></p><p><b>Mitä teet mieluiten?</b></p><p>Leikin lempileikkejä. Piillän. Tlaktolilla polen. </p><p><b>Mikä on lempilelusi?</b></p><p>Tukkilekka ja mun kaikki lelut! Pikkuautoista tykkään, nii ja Willestä tykkään nääääin paljo <i>(levittää pikkukätensä niin levälleen kuin saa)</i></p><p><b>Lempiruokasi?</b> </p><p>Jugultti! Kanaluuasta tykkään ja vissii kalasta.</p><p><b>Tykkäätkö musiikista?</b></p><p>Joo! Kivasta musiikista. Metelistä en kyl tykkää.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNzUfl6EIsUkYE1qRzj1GRILco69Fi3UwntHEseUTz0JZaoMlctiC8IBCK7kukPSB-r-t6DlGy-rDPODuZBJt_9ozZ2qSO_3cEch7ZHKs-JkSgKJyZGf_1h8djZqi2urtbysyuSDYazt0/w426-h640/PA131083+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p></p><p><b>Mikä sinusta tulee isona?</b></p><p>En minä viel tiiä. Iso vissiin</p><p><b>Mitä pelkäät?</b></p><p>En mitään. Olen lohkea! <i>Jatkaa hieman hiljaisella äänellä:</i> Pimeää pelkään kyl. Yöllä ötököitä kans. <i>Väristyksiä</i></p><p><b>Odotatko talvea?</b></p><p><i>Nyökkää</i>. Tulee lunta ja leikin lumessa. Teen lumipalloja. Aulaan lunta autotieltä!<i> Äidille satelee puolestaan kysymyksiä milloin se lumi ja talvi jo tulevat, eikö voisi jo tulla jne.</i></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQSsKO0VoZYwA4U8a0lHI1MBc168Fd2IgEw28ES_v1cn-J2AZL1YsO83ur7ZU6hzQAVnTW0DnlSRFKh-KfHHdwjHHrsyh-SLI6um2P_IW18Wo2NG5sv6jV3QBRM6RNlcq9GFac2gPMlYg/w426-h640/P9240789+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><b>Millainen äiti on?</b><p></p><p>No en minä tiiä! Äiti suojaa minua aina♥</p><p><b>Entä isi?</b> </p><p> <i>Leveä hymy naamallaan</i> Lakas♥</p><p><b>Mikä on parasta siskossa ja veikoissa?</b></p><p> En jaksa enää puhua (suomennettuna kiire jo seuraavaan puuhaan)</p><p><br /></p><p>Kiitos Aarre haastattelusta♥</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-28240479073905879042020-10-08T10:43:00.000+03:002020-10-08T10:43:03.386+03:00Tekoflunssaa ja kädet korvilla<p> Kohta pari kuukautta lukuvuotta takana ja poissaoloja isommilla on jo varmaan enemmän kuin parina viime vuonna yhteensä. Onneksi sentään ollaan selvitty lähinnä vain pikkuköhillä ja nuhilla kunnon flunssien ymmärtäessä kiertää lapset kaukaa. Ehkä pitäisi koputtaa nyt puuta?</p><p> Nykysuositukset ovat tuoneet meille kuitenkin uuden lieveilmiön, jota etenkin Onni yrittää hyvin tehokkaasti käyttää hyödykseen. Iltaisin sekä usein aamuisin hän "niistää" ja köhii. Yskiminen ei kuitenkaan ole oikeaa, vaan yskää joka päättyy veikeään hymyyn, eikä paperiin asti täysin auki olevasta nenästä tule mitään. Kun on teroitettu, ettei pienissäkään flunssaoireissa saa mennä kouluun, on helppo yrittää leikkiä oirehtivaa. Tätä samaa on kuulemani mukaan ollut myös muissa perheissä liikenteessä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1P93XxI-7NbX42lmKSED5oUhRYGsOhgi8uY3NvRuO65ASrEouwJMocUbcal0JYPmGECsDu3b-85MLY8K8niQX0S9DQVmPfYNCGJN8mgqYuUTlg2AqDI29Nb7ak0_ncgmpWB1pkgDmLM0/w426-h640/P9240794+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p> Ymmärrän toisaalta Onnia oikein hyvin. Kouluun on mentävä, mutta se kuormittaa ja väsyttää. Olisi niin helppoa jäädä kotiin opiskelemaan. 24 pienen oppilaan luokassa ei työrauha useinkaan vielä ole hyvä ja Onni todella kärsii jatkuvasta hälinästä sekä ahtaasta luokasta. Omat kuulosuojaimet kulkevat repussa, mutta ne eivät poista ongelmaa kokonaan. Myös kädet ovat eksyneet väärässä paikassa korville ja opettajan kanssa on sovittu kuulosuojainten käytöstä silloinkin, kun niitä normaalisti ei koulussa ehkä käytetäkään. </p><p> Vanhempana on sydäntä särkevää katsoa lapsen pahaa oloa. Neljän tunnin koulupäivän Onni ilmeisesti sinnittelee hienosti, mutta kotona kaikki väsymys ja ärsytys purkaantuvat. Pienintäkään ääntä ei saisi kuulua ja mukaviin harrastuksiin ei jaksa lähteä, vaikka kovasti sisimmässä haluaisi. Viikonloput tuntuvat suorastaan taivaallisilta pojan ollessa oma itsensä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioeRrf3IAq3ceqkxNcuzLaz1pVOI0Jnzx4UFcIzX7sEr1LW8m_oi7azRdK9OEAa8zzz4uhcxovyj5dcL7D-_aE-jczCLT2Yf7755cr2dXHDacrhGsWIT42zkjg1hZqVir3wbmicr2rFE4/w426-h640/P9060624+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p></p><p> Hetkittäin vaikeimpina päivinä tekisi mieleni lähteä pojan leikkioireiluihin mukaan. Voinkin rehellisesti myöntää helpottuneeni, kun juuri pahimman väsymykseni aikaan ne aivan oikeat flunssaoireet sitten vihdoin Onniin iskivät. Kouluhommat sujuivat ilman suurempia kiukutteluja ja vietimme monta aamupäivää luonnon helmassa. Valitettavasti vain ekaluokkalainen taisi nauttia sairaspäivistään vähän liiankin hyvin ja yritti viimeiseen asti esittää entistäkin enemmän, ettei tarvisi kouluun enää palata. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfMrpetVzZIBPCRnS7xHG-yvco6K9ZlNxwKOCDv5AC6nhVB545y4cesBQM9m5PTq9GI6rFLcy7K8jmzvV0DR9ijmRxSkaDE51PX8IrszrM9_V7gamfHGmU_q4oKorPHbb2RjlrFRZcoKQ/w640-h426/P8300542+%25282%2529.JPG" width="640" /></div><p></p><p>Onneksi syysloma lähestyy päivä päivältä! Pian voimme viikon vain nauttia syksystä vailla huolta kouluhommista. Sitä ennen olisi vielä reilu viikko jaksettava kokeiden täyttämää kouluarkea. Vähitellen rutiinien avulla onneksi tuo arkikin on helpompaa ja kenties se oppimisen ilokin sieltä vielä löytyy. Hiljalleen sopeutuen mennään Onnin kanssa eteenpäin tässäkin asiassa, mutta mikäs kiire meillä on!</p><p> Kuinka muiden pienten koululaisten kouluarki on lähtenyt sujumaan?</p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-69817359285663278142020-09-11T20:38:00.001+03:002020-09-11T20:38:31.180+03:00 Äiti mä alotan nyt talven!<div class="separator"><div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: left;"> Viime viikonloppuna nautimme vielä olostamme mökillä. Lapset uivat, ongittiin, paistettiin laavulla makkaraa, kerättiin puolukkaa talven iloksi jne. Kaikki viihtyivät ja kotiinlähdön hetkellä nuorin kapinoi jalkaa polkien isompien kokiessa haikeutta. Kenties seuraavan kerran nukkuisimme mökillä vasta ensi kesänä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsgdf5vs4oBYhNO55q5S60pJy4vsSEdAY0Z6vlDKjUYT6SodIMOedY_rGPYGKv2PkdPB0RoCFPmlGUlJIqCnGPWJouyCx5peIUslNwqTc_jtqezNUcVM5b8OJpV-BjJWyMtAn_DgPYc4Y/w426-h640/P8160238+%25282%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="426" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table></div><div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: left;"> Tuntuu ettei siitä ole kuin hetki, kun koko kesä oli vasta edessä. Vastahan me suunnittelimme kesän mökkiprojekteja ja nyt joudumme toteamaan, ettei kaikkea ehditty vieläkään valmiiksi asti. Ei, vaikka tänä kesänä olimme suhteellisen paljon kuitenkin rakkaassa kesäpaikassamme. Lapset nauttivat olostaan ja toimivat mahtavina apulaisina miehen nikkaroidessa. Koiranpentu opetteli uimaan ja itse yritin pitää kaikki vilkkaat, erisuuntiin vipeltävät silmieni alla. Ei mitään sen ihmeellisempää koko kesänä ja nyt lehdet varisevat jo puista.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFyQoYdUdh6RqUImHG33vI53EDrwWJUlK9OeId-qxfkouybuT2JTg6LCmAAiJyEL851laEnaoibdRlYuWjNZ0I46bcfYwYVyTlJQymmU4OmOqkrVEvzLauyJPeJH4mDtGUch2M72rnA0k/w426-h640/P8290458+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: left;"> Kesä oli erilainen kuin suunnittelimme, mutta huomasimme, ettemme juuri nyt kaipaakaan ulkomaille tai ylipäätään reissuun. Onni ja lapsuuden kesämuistot syntyvät paljon yksinkertaisemmista asioista. Yhteinen aika on yhtä arvokasta, olimme missä hyvänsä. Tänä kesänä matkarahoilla teimme yhdessä mökistä entistäkin viihtyisempää ja saimme rahoilla iloa vuosiksi eteenpäin. Aarre ihastui muurinpohjalettuihin ja Onni pulikoi viimeiseen asti järvessä. Kesään mahtui paljon iloisia hetkiä, jotka saavat malttamattomina odottelemaan jo seuraavaa kesää. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG2QIWNAG-5zwes3nHNl7NZT05iMbzwVt84S8_6nalPpLSJU_PFbBYDF3jJ8RHN3yjwW-J8jTIoCNifD1S1GS2k6Rp43QDfjrLS19kTOp8Up0EIvS-4KG71jrFtyBh_AkMP91vg0U__dQ/w426-h640/P9060645+%25282%2529.JPG" width="426" /></div><div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: left;">Nyt kun mökkikausi on todennäköisesti paketissa, ilmoitti Onni aloittavansa seuraavaksi talvikauden. Toivottavasti ei sentään suksia ja lumikolaa ole vielä esiin kaivamassa! Kieltämättä syksyinen vesisade ei juuri nyt yhtään houkuttele, mutta josko ruskan kauneudesta saisi nauttia ennen sitä talvea? Tai jos edes sieniä saisi talveksi säilöttyä? Niiden jälkeen voisi munkin puolestani jo pieni lumipeite tulla valaisemaan pimentyneitä iltoja ainaisen syksyn sijaan.</div><div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: left;"><br /></div></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-74667506132527420762020-08-21T11:31:00.002+03:002020-08-21T11:31:30.762+03:00Reilu viikko arkea takana<div class="separator"><p style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> Noin viikko kouluarkea takana. Vasta vai jo, en tiedä. Erilaisen kevään ja kesän jälkeen tiesin, ettei syksykään tule olemaan se vanha tuttu normaali. Vaikka pitkän kotona olon jälkeen emme mitenkään innolla odotelleet arkeen paluuta, koitin parhaani mukaan saada lapset näkemään ne koulun parhaat asiat ja tsemppaamaan ensimmäisissä päivissä. Miten arki sitten on viikossa lähtenyt käyntiin?</p></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL23SbIpXCr7tL-6QaiD768cRc0_ZWP-V1jqEzwmgUCTQWXFCJrkw2Oeww-4FFGslD9NEyvS4VyQbTQ9iTJMsocnG661L_cnqMHZ9vy0DkhgXqKj9wT0FABlm0L8ZYlde8-lQ-ZWaqCEc/s2048/P8180253+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL23SbIpXCr7tL-6QaiD768cRc0_ZWP-V1jqEzwmgUCTQWXFCJrkw2Oeww-4FFGslD9NEyvS4VyQbTQ9iTJMsocnG661L_cnqMHZ9vy0DkhgXqKj9wT0FABlm0L8ZYlde8-lQ-ZWaqCEc/w427-h640/P8180253+%25282%2529.JPG" width="427" /></a></div><p> Ensimmäinen koulupäivä oli Onnille henkisesti rankka, vaikka isoveli hienosti huolta pitikin. Täysin vieras opettaja, iso luokka ja kaikki se hälinä selvästi stressasivat ja väsyttivät vielä koulupäivän päätyttyäkin. Yllätys oli silti suuri, kun yöllä kannoin itkevän ja korvaani röyhtäilevän pojan alakertaan. Stressi ja jännitys pahensivat refluksia pahemmaksi vuosiin. Jo toisen koulupäivän aamuna sain naputella Wilmassa poissaolon, sillä eihän yskivällä ja korisevalla pojalla nykysuositusten mukaan ole mitään asiaa kouluun. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-s1I0eC4W2fTg7LdiAFta6iARF0-W8okM_gKCOpzWEl-fve_ojGulyPsXPFLT_ym0JPlf3KlceOKDbpjst4GMpKeiKEJzv5rBHq5h3WPAgaejYSnyFjGQX63tQMlnj9Slga0HesfQytI/s2048/P8160228+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1366" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-s1I0eC4W2fTg7LdiAFta6iARF0-W8okM_gKCOpzWEl-fve_ojGulyPsXPFLT_ym0JPlf3KlceOKDbpjst4GMpKeiKEJzv5rBHq5h3WPAgaejYSnyFjGQX63tQMlnj9Slga0HesfQytI/w427-h640/P8160228+%25282%2529.JPG" width="427" /></a></div><p> Lopulta tilanne onneksi rauhoittui nopeasti päivän poissaololla ja Onni on päässyt totuttelemaan koululaisen arkeen. Väsynyt poika on yhä, eikä koulupäivien jälkeen siedä minkäänlaista ylimääräistä hälinää vaan vetäytyy ennemmin omaan rauhaan. Bussimatka yksin kotiin kuitenkin sujuu ja välitunnilla olen ohikulkiessani nähnyt hymyilevän pojan. Wilmaan on tullut positiivista palautetta ja läksyjen teko sujuu hienosti. Hieman vaikeasta alusta huolimatta uskon askel kerrallaan myönteistä kehitystä tapahtuvan myös muuten. </p><p> Isommilla koulupäivät toki sujuvat jo vanhalla rutiinilla. Tai oikeammin sujuisi, jos he olisivat koulukunnossa. Maanantaina ensimmäinen koululainen lähetettiin hyvin lievien flunssaoireiden vuoksi kotiin ja keskiviikkona koulu- tai kerhokunnossa oli enää Onni. Sinällään hassua pitää täysin virkeitä lapsia kotona, mutta ymmärrän toki syyn. Saavatpahan lapset nauttia vielä hieman rennommin lämpöisistä päivistä. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCnMKqTK6bj8V-68VKgjEpYksqL-lzClu4NOo4PsIqsW_U3KUAvbKh2Key1zAufrS-G-GUm8FeM-bYIYnKQ4rdBBNdmrQIlH_jwNJk1vMZSybDBRlP1UoD1J_UT7r7VTTjKBHOhGfYcUk/s2048/P8150162+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCnMKqTK6bj8V-68VKgjEpYksqL-lzClu4NOo4PsIqsW_U3KUAvbKh2Key1zAufrS-G-GUm8FeM-bYIYnKQ4rdBBNdmrQIlH_jwNJk1vMZSybDBRlP1UoD1J_UT7r7VTTjKBHOhGfYcUk/s640/P8150162+%25282%2529.JPG" /></a></div><p>Entä sitten Aarren kerho? Sen ensimmäisen kerran, kun ehti käymään ennen nenän vuotamista, sujui aloitus paremmin kuin ikinä kellään lapsistamme. Uusien kavereiden kanssa oli löytynyt yhteiset leikit välittömästi ja kerhossa oli niin kivaa, ettei Aarre olisi halunnut kotiin laisinkaan. Täytyy nyt vain toivoa, ettei pojan nenä vuoda entiseen tapaansa koko talvea.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn-39vsioWAAQGcmFiPthmN2EpZ1ys6Pg5DtX7EKVOitAXvYjze6rmTSPaL8xShKvZBzEHyqbiq5inxKJTNR4LJViQ9l7qcSpHxZgeqDXpgso8D-HI_F8e0_HF2G4_iqo-ivwXbJNWz4g/s2048/P8180308+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn-39vsioWAAQGcmFiPthmN2EpZ1ys6Pg5DtX7EKVOitAXvYjze6rmTSPaL8xShKvZBzEHyqbiq5inxKJTNR4LJViQ9l7qcSpHxZgeqDXpgso8D-HI_F8e0_HF2G4_iqo-ivwXbJNWz4g/s640/P8180308+%25282%2529.JPG" /></a></div><p> Lyhyesti kiteytettynä paluu arkeen on sujunut meillä kirjaimellisesti hieman yskähdellen. Vai sittenkin loivasti laskeutuen? Aamuherätyksiin tuskin kukaan on vielä täysin tottunut, mutta päivät sujuvat ihan mukavasti. Koko totuus arjesta Aarren kanssa selviää kuitenkin vasta sitten, kun kaikki koululaiset ovat päässeet koulunkäyntiin kiinni. Vai onko loppuvuoden uusi normaali tätä jatkuvaa jonkun kotona oloa? Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää!</p><p> Kuinka siellä paluu arkeen on sujunut?</p><p><br /></p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-74666591372781462112020-08-03T20:59:00.002+03:002020-08-03T20:59:43.826+03:00Aarre kohta 3 vuotta; töihin vai kotiin? Elokuu on täällä ja ihan pian koululaiset istuutuvat pulpettiensa ääreen. Onni ensimmäistä kertaa koululaisena, joten suuri hetki tulossa! Koulujen alun myötä kunnon syksy lähenee vauhdilla ja niin myös Aarren 3-vuotissyntymäpäivät. Tämä tarkoittaa kotihoidon tuen loppumista ja monia tuntuu kiinnostavan niin somemaailmassa kuin muutoinkin joko lähden 14 vuoden jälkeen kotoa makaamasta ihan oikeisiin töihin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidmKTVwRVj4eokyohj3x1Tx8EUs9OzDzz2cLypcb1IGPo4PzaTpXm98U8wRy9oyNPYuWFfYQHWOn7VO6lz62esOED_7_WmH3bU6_tLt1Xm-m5nnYLvDog7bT7xyod16GLHhPq6FEEqX8I/s1600/P7277642+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidmKTVwRVj4eokyohj3x1Tx8EUs9OzDzz2cLypcb1IGPo4PzaTpXm98U8wRy9oyNPYuWFfYQHWOn7VO6lz62esOED_7_WmH3bU6_tLt1Xm-m5nnYLvDog7bT7xyod16GLHhPq6FEEqX8I/s640/P7277642+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Tuleva syksy on ollut meille täysin selvillä jo alkuvuodesta ennen koronakriisiä, jolloin päiväkotipaikatkin olivat haussa. Jos joku olisi kasvokkain suoraa asiasta kysynyt, olisin toki halutessani voinut vastata jo silloin. Ennemmin ihmisistä oli kuitenkin mukavampi arvuutella ruisleivän turvottamasta vatsastani olisiko meillä taas sopivasti pulla uunissa tai vihjailevaan sävyyn yrittää udella mitä mielessä. Kiusallani leikin, etten ymmärtänyt vihjailuja ja mikäli joku rohkaistui kysymään pullista, totesin niitä olevan uunissamme harvemmin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1xhP8qURd8JAWuUW49v_4sY3JtrXZExvLkhoV_hpobwfFE8UCmqGktcsZPWB48uCEWoFYKDQWFc0hoZTp5Yy_99og6ye5AmawOO61WtapGIpcZjj48Kg88oQnNQN5hDTRhHGCXi6QQNE/s1600/P7307766+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1xhP8qURd8JAWuUW49v_4sY3JtrXZExvLkhoV_hpobwfFE8UCmqGktcsZPWB48uCEWoFYKDQWFc0hoZTp5Yy_99og6ye5AmawOO61WtapGIpcZjj48Kg88oQnNQN5hDTRhHGCXi6QQNE/s640/P7307766+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Oikeastaan alun perin tarkoitukseni oli kirjoittaa syksystä jo ennen koronaa, miehen saatua jatkoa työsopimukseensa ja Aarren varmistettua paikkansa. Mies jatkaa siis useamman vuoden epäsäännöllistä työtään ja mahdollisesti pitkiä työputkiaan. Millainen päivä huomenna on, emme täysin koskaan tiedä. Kouluaikoina koululaisten arkea rytmittää koulupäivät ja harrastukset, joihin pojat tarvitsevat kuljettamista naapurikaupunkiin. Toisinaan arkipäivämme ovat melkoista palapeliä, mutta aina ne palaset loksahtelee paikoilleen tavalla tai toisella.<br />
<br />
Aarren osalta tulevan syksyn viimeinenkin palanen loksahti loppuviikosta paikoilleen, kun koronan viivyttämä tieto saapui postilaatikkoomme. Hän sai odotetusti kerhopaikan. Kyllä, Aarre aloittaa päiväkodin sijasta kerhon! Blogin nimeen ei siis ole tulossa muutosta vaan jään ainakin toistaiseksi kotiin ihan viralliseksi kotiäidiksi. Laiskuutta, sanoisi joku, mutta me ajattelemme tätä mahdollisuutena. Aarre saa saman mahdollisuuden kiireettömään lapsuuteen kuin isommat sisaruksensakin ja me saamme mahdollisuuden nauttia pojan mahtavasta seurasta hieman pitempään. Samalla arkeamme on helpompi hallita, eikä Onnin tarvitse väsyttää itseään iltapäiväkerhossa. Hänelle kun jo koulupäiväkin voi olla alkuun henkisesti ihan riittävä ponnistus.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1hwmIuoYQerVnvUc-rYfBpGiFpRmo3624-FlAD_KK860JnpxOqGAU8Cr3UDrLo7F_imruCDpY-FsftQNX4w-3Qle5e0t-Dn2if5gi7aX0RTanoYa3bQDA5AUCj0jY2CcQrOc4k0JH2dM/s1600/P7307841+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1hwmIuoYQerVnvUc-rYfBpGiFpRmo3624-FlAD_KK860JnpxOqGAU8Cr3UDrLo7F_imruCDpY-FsftQNX4w-3Qle5e0t-Dn2if5gi7aX0RTanoYa3bQDA5AUCj0jY2CcQrOc4k0JH2dM/s640/P7307841+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Vaikka jäänkin nyt kotiin, se ei automaattisesti tarkoita miehen lompakolla elämistä. Hän kantaa toki päävastuun taloudellisesti, mutta tarkoitukseni olisi ainakin osittain kattaa tulonmenetystäni tekemällä kerhopäivien aikana ja mahdollisesti unista tinkimättä iltaisin hommia kotitoimistosta käsin. Tiedän myös aivan hyvin, ettei tämä kotona olo kartuta eläkettä. Mistä sitä kuitenkaan ikinä tietää olenko eläkeiässä enää hengissäkään? Toisaalta eläkkeen puuttumiseen voi varautua taloudellisesti myös itse.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3bQ_2hTyATtgSBCpw6do6UOJCQE2edxGO-qR4S3llUUBDEj71gvnAOKhfYkDL3kZr3Vj3KnZwEpStO2ErgzApvzN46Whf1tlz_plwRrkwUGJzs3p8vbLlo3E4azJJ2uVu5wJ_KJ53XEg/s1600/P7297672+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3bQ_2hTyATtgSBCpw6do6UOJCQE2edxGO-qR4S3llUUBDEj71gvnAOKhfYkDL3kZr3Vj3KnZwEpStO2ErgzApvzN46Whf1tlz_plwRrkwUGJzs3p8vbLlo3E4azJJ2uVu5wJ_KJ53XEg/s640/P7297672+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Haluamme nauttia lastemme seurasta niin paljon kuin mahdollista. Valitettavasti ilman lottovoittoa molemmat vanhemmat eivät pysty kotiin jäämään. Kiitos rakas mieheni, kun mahdollistat tämän ♥ Järjellä ajateltuna olisin toki lähtenyt töihin ja helpottanut siten miehen stressiä taloudesta. Sosiaalisena Aarre olisi varmasti pärjännyt päiväkodissa ja muutenkin arjen epäsäännöllisyys ja äkisti muuttuvat tilanteet olisi ollut selvitettävissä aina jollakin keinolla. Tämä valinta on kuitenkin tehty sydämellä ja uskomme, että näin on parasta meidän perheellemme.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOSby5cmNU0lYgHzIIFNO6PwREhShAmHQrPLzc3Ik-regONKgTcK2yyCjtj4e3NY7eGm5Ws6i_OIbsPBz1W6mhaGWZrFvwGuJgSyp_MUky6zxlImVoBi_T2vAibBm5gSzlVsbyjCnhYyw/s1600/P8017980+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOSby5cmNU0lYgHzIIFNO6PwREhShAmHQrPLzc3Ik-regONKgTcK2yyCjtj4e3NY7eGm5Ws6i_OIbsPBz1W6mhaGWZrFvwGuJgSyp_MUky6zxlImVoBi_T2vAibBm5gSzlVsbyjCnhYyw/s640/P8017980+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Vaikka nykyään Suomessa ei kotiäitiyttä arvostetakaan, koen olevani etuoikeutettu saadessani olla läsnä ja tukemassa lasteni kasvua. Saan olla mukana lasteni arjessa, opettaa ja ohjeistaa heitä sekä tarjota syliä ja lohtua, kun he sitä tarvitsevat. Saan seurata ihan läheltä lasteni kasvun ja kehityksen, nähdä ilosta tuikkivat silmät, onnistumisen riemun ja auttaa pettymysten yli. Voi kuinka innolla odotankaan edessä olevia seikkailuja!Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-89467823508317226712020-07-29T21:35:00.000+03:002020-07-29T21:35:26.412+03:00Apua, loma käy vähiin! Apua, lomaa jäljellä enää vähän päälle 2 viikkoa! Näin kauhistelivat viime viikolla kilpaa kaikki koululaisemme. Vastahan virallinen kesäloma alkoi ja nyt jo viimeisiä viikkoja viedään. 'Ihan epistä'- totesi tuleva ekaluokkalainen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2WgzVdNg-sP7Oo3VDNCkXU2ZjwZNaqFjMM1Q9hyjzHIVgi9JLSrgreoFVW7dVejWA6jOkPiURrm8xSyBZusbHeCs3wsboR7pW7DYsLy_AnDgS8QxGb2Tz4pZwf5GB1XD_7dm2__Wl7Zs/s1600/P7157139+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2WgzVdNg-sP7Oo3VDNCkXU2ZjwZNaqFjMM1Q9hyjzHIVgi9JLSrgreoFVW7dVejWA6jOkPiURrm8xSyBZusbHeCs3wsboR7pW7DYsLy_AnDgS8QxGb2Tz4pZwf5GB1XD_7dm2__Wl7Zs/s640/P7157139+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ-zi3lGCrNezL4wFcyMYQu6qhFLD8b9yBaCiB8eXEAi0910uA2KE8_LvfiXT_MCgSmNOVxKxXen38hTowQmpX8YqbjlJAf359HVXg3uKbuO26BW-oi7jPsp9okPgD5vkVfT_Ya_qmWG8/s1600/P7187261+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ-zi3lGCrNezL4wFcyMYQu6qhFLD8b9yBaCiB8eXEAi0910uA2KE8_LvfiXT_MCgSmNOVxKxXen38hTowQmpX8YqbjlJAf359HVXg3uKbuO26BW-oi7jPsp9okPgD5vkVfT_Ya_qmWG8/s640/P7187261+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Mietin mielessäni kuinka paljon lasten mielipiteeseen vaikuttaa erikoinen kevät? Etenkin Onnillehan hiljaisempi kotielämä on suuri helpotus. Voin vain kuvitella kuinka väsyttävää hänelle tulee olemaan opettelu 24 oppilaan arkeen. Neidin luokalla on yhtä paljon oppilaita ja jopa viime vuonna yläastelainen tuskaili ajoittain työrauhan kanssa. Kotona oli helpompi, rennompi ja hauskempi opiskella. Opiskelun sujuessa kiitettävästi rennommin kotona paluu vanhaan tuntuu ärsyttävälle, vaikka kavereita onkin ihana nähdä enemmän.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW40KBxjPvkxYMM-MaD4_yrI5Bi0ZhrYBYjAkf1KPcuM6c7yt7Gw7j7QOFMULAM6WTDrBoapxGrYgKgasIcZZzLreFkhHaOHrqAZSOZFIfZHufRA9kKpU0u10PmJAw0bd-_y5hxkp35dM/s1600/P6196755+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW40KBxjPvkxYMM-MaD4_yrI5Bi0ZhrYBYjAkf1KPcuM6c7yt7Gw7j7QOFMULAM6WTDrBoapxGrYgKgasIcZZzLreFkhHaOHrqAZSOZFIfZHufRA9kKpU0u10PmJAw0bd-_y5hxkp35dM/s640/P6196755+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoCdbfaTz6pcYV7Sf3NrtbmJAHu20GDP0XWohKifTwPtPQA39SPpw5WO3xaccgyMjjDQrlrVlLCVppm10UCEKkSwhjq1jitupm4Xo36m_pdl894qurqET4qtYtqMXbQEobO8gOm7bW3bQ/s1600/P7187210+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoCdbfaTz6pcYV7Sf3NrtbmJAHu20GDP0XWohKifTwPtPQA39SPpw5WO3xaccgyMjjDQrlrVlLCVppm10UCEKkSwhjq1jitupm4Xo36m_pdl894qurqET4qtYtqMXbQEobO8gOm7bW3bQ/s640/P7187210+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Koko kesälomassa emme ole tehneet perinteisiä reissuja tai käyneet huvipuistoissakaan. Eipä lapset näitä ole kaivanneetkaan. He eivät siis tahdo loman jatkuvan sen vuoksi, etteivät ole saaneet elämyksiä. Rentous on vain tainnut viedä vähän turhankin hyvin mukaansa. Luonnon hiljaisuus, mökillä olon ihanuus ja kesän ilot eivät vain houkuttele takaisin pulpettien ääreen. Kesä tuntuu oikeastaan kyllä aina katoavan aivan liian nopeasti, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä. Me niin nautitaan näistä päivistä, satoi tai paistoi!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOOmWaHb6iHo8gRPgmqhs93xAXbUv-VgUT0Q2VteLbDjVQIzV2-NDHZKZhamYDLsOFs7xf1XSClnWTIE7Sw0mey6DClGU6VzEAWkw-DlqNBE4LrVpvKsq0luWCENQk3rflMZPlkAHADD0/s1600/P7297689+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOOmWaHb6iHo8gRPgmqhs93xAXbUv-VgUT0Q2VteLbDjVQIzV2-NDHZKZhamYDLsOFs7xf1XSClnWTIE7Sw0mey6DClGU6VzEAWkw-DlqNBE4LrVpvKsq0luWCENQk3rflMZPlkAHADD0/s640/P7297689+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Joko sinä odotat arkeen paluuta?Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-64361623111808812932020-07-17T22:08:00.000+03:002020-07-17T22:08:02.547+03:00Uusi perheenjäsen on tullut taloon Kesäpäivät vilahtavat kuin huomaamatta seuraavaan. Olemme täällä ottaneet rennosti ja vain nauttineet päivistä säässä kuin säässä. Ihan perusarkea, mutta pienellä suloisella lisällä varustettuna. Perheemme on nimittäin saanut juhannuksen jälkeen uuden perheenjäsenen ja sanoinko jo, että hän on suloinen?!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwnbnUuauil2_EpoQWWAG0Ccf7fLmWhmqhjdfKLtFGYMBKtURfWVoHIjHlMwKjFzxspH9XWYKV2IkbMh2ZD6O38vxUpqyFOfIdUZpHqpJXpo8Y3Sj5xTqWb3J9QvGBFHPemwFxq5rAM7I/s1600/P6296918+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwnbnUuauil2_EpoQWWAG0Ccf7fLmWhmqhjdfKLtFGYMBKtURfWVoHIjHlMwKjFzxspH9XWYKV2IkbMh2ZD6O38vxUpqyFOfIdUZpHqpJXpo8Y3Sj5xTqWb3J9QvGBFHPemwFxq5rAM7I/s640/P6296918+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Lapset ovat aivan haltioissaan tästä hieman karvaisemmasta vauvasta. Myönnän, etten itse ollut alkuajatuksesta yhtä innoissani kuin muu perhe. Muistissani oli aivan liian hyvin vielä edellisen pennun aiheuttama mattopyykkivuori ja tuhojen laajuus eikä samanlainen sirkus rentoon kesään tuntunut lainkaan houkuttelevalta. Saatoinpa tosi kypsästi ilmoittaa, etten muuten pentua hoida! Vaan kuinkas sitten kävikään?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJPPxoAwCEhSGi09HD1Mo86VN-KJL0pUcoZjzATW99_80CL_nps7meMy5zdnwXCma_e8ddUg_sLYrB03ECEIT51XGLhYwqN4E1Uu3xPOZ1vg2CLan6VyYmlPcHH2e8ZbTOp3easeuhZHw/s1600/P6286912+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJPPxoAwCEhSGi09HD1Mo86VN-KJL0pUcoZjzATW99_80CL_nps7meMy5zdnwXCma_e8ddUg_sLYrB03ECEIT51XGLhYwqN4E1Uu3xPOZ1vg2CLan6VyYmlPcHH2e8ZbTOp3easeuhZHw/s640/P6286912+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilqn-HyYWcM7qifD8xSZ4a6tanzLJsoW0bZ5Lj1B-eBYR5j0UhZSdEFVfKXEMUSTfto-OegU9ZTq45Pq9KO2TaoEE1FP-PyEs1vvyfSSBxnUB6OZu8rEmqM7o6TLqJ-sSqGm2l-74LFLI/s1600/P7137106+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilqn-HyYWcM7qifD8xSZ4a6tanzLJsoW0bZ5Lj1B-eBYR5j0UhZSdEFVfKXEMUSTfto-OegU9ZTq45Pq9KO2TaoEE1FP-PyEs1vvyfSSBxnUB6OZu8rEmqM7o6TLqJ-sSqGm2l-74LFLI/s640/P7137106+%25282%2529.JPG" width="640" /></a><br />
Tämä pieni hurmuri osoittautuikin sisäsiistiksi ja pienen ikätasoisen uhman huomioiden varsin tottelevaiseksi tapaukseksi, joka yleensä tulee vihellyksestä luokse. Hän ymmärtää myös ei-sanan, osaa istua käskystä ja opettelee neidin kanssa kovaa vauhtia uusia temppuja. Aarren kanssa hänestä olisi niin kiva leikkiä pentujen lailla, joten aivan ruusuista ei ensiviikot meillä ole kuitenkaan olleet. Huomion kiinnittäminen muuas, vaikka ihaniin keppeihin, tuo usein rauhan maahan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxPCOxxSKs4Pw1xyzJpxmmy_HdWpdbvTo8ZNuQKMa6ZDpmLYXW41SqlklFRKLhSzauiUFv162CKNSARSCt0H396Ht18fxTVk-OnEHsZ9RzR0UQPnBOdp6T2QjfKf42vzDW3SGamkadOv0/s1600/P7137119+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxPCOxxSKs4Pw1xyzJpxmmy_HdWpdbvTo8ZNuQKMa6ZDpmLYXW41SqlklFRKLhSzauiUFv162CKNSARSCt0H396Ht18fxTVk-OnEHsZ9RzR0UQPnBOdp6T2QjfKf42vzDW3SGamkadOv0/s640/P7137119+%25282%2529.JPG" width="480" /></a></div>
Elämä pienen pennun kanssa kesäaikaan on paljon helpompaa kuin viimeksi talvella. Vietämme päivät pitkät ulkona, joten pentu juoksee luonnostaan joukon jatkona. Hän tutkii reviiriään, kokeilee uskallustaan, tutkii perhosia sekä muita luonnon pieniä ihmeitä ja ottaa nokosia puiden varjossa. Kotona on myös lähes aina joku, joten yksinoloa ei ole juurikaan tullut. Rakkautta sen sijaan hän saa osakseen ja paljon ♥Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-53687277751592271702020-06-19T07:00:00.000+03:002020-06-19T07:00:09.663+03:00Itse tehty juhannusjuoma En tiedä onko poikkeuksellinen kotona vietetty kevät vai poikien kova kiinnostus luontoon herättänyt meidän pikkukokit kokeilemaan tänä kesänä luonnon antimia. He ovat aivan innoissaan siitä, kuinka kukista syntyy mielenkiintoisia hilloja, siirappeja ja mehuja eikä niiden tekeminen ole edes vaikeaa tai vaadi kotipihalta poistumista!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdQswsQpoi98ICTLmFlik9iUcw-FhYRonnLYFmGpF12PbqnFaoUs3GERVgFxqj4sUOn1GPCCptHJk9CotnxHyN4nzwUylCUmVSwF4UWxLNOFqqA_DoBgmxfzg9HgGkAeeaoeB64Onhlng/s1600/P6126638+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdQswsQpoi98ICTLmFlik9iUcw-FhYRonnLYFmGpF12PbqnFaoUs3GERVgFxqj4sUOn1GPCCptHJk9CotnxHyN4nzwUylCUmVSwF4UWxLNOFqqA_DoBgmxfzg9HgGkAeeaoeB64Onhlng/s640/P6126638+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Poikien innostuksen myötä meidän juhannusjuomakin valmistettiin tänä vuonna itse. Hurmaavasti tuoksuneet syreenit houkuttelivat kokeilemaan maistamista, joten päätimme yhteistuumin valmistaa mehutiivistettä. Onnin mukaan tiivisteestä tehty mehu maistui ihan karkille ja muutkin lapset tykästyivät makuun. Mehu oli myös todella helppo valmistaa, joten tätä teemme varmasti toistekin!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3mMrUa0XliBEEQfIgYwcq5w63O1rQaARDB1JDLKnGNS0FxZZAxfVoyieJpCmfDYtCH2Bf8J63CrwQeHNAnn3z54TMoLhbyFmTGl4pL_6lbboWf4k4ilUyFKwrAhau4uskgQCAmJJ3CEo/s1600/P6166740+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3mMrUa0XliBEEQfIgYwcq5w63O1rQaARDB1JDLKnGNS0FxZZAxfVoyieJpCmfDYtCH2Bf8J63CrwQeHNAnn3z54TMoLhbyFmTGl4pL_6lbboWf4k4ilUyFKwrAhau4uskgQCAmJJ3CEo/s640/P6166740+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Syreeninkukkamehu</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
pieni kulhollinen syreenin kukintoja (olisiko ollut noin 35, kun Onni niitä laski)</div>
<div style="text-align: center;">
1l vettä</div>
<div style="text-align: center;">
noin 500g sokeria</div>
<div style="text-align: center;">
1 sitruuna</div>
<div style="text-align: center;">
15g sitruunahappoa</div>
<br />
Puhdista syreenin kukinnot liottamalla muutaman kerran kylmässä vedessä. Riivi oksista kukat ja pese ja viipaloi sitruuna kukkien joukkoon. Kiehauta vesi ja sokeri. Keitä seosta, kunnes sokeri on sulanut. Kaada liemi sitruunoiden ja kukkien päälle ja sekoita joukkoon sitruunahappo. Anna jäähtyä peittämättä. Peitä jäähtynyt seos ja nosta jääkaappiin kahdeksi vuorokaudeksi. Siivilöi mehu ja pullota steriloituihin pulloihin. Mehutiiviste säilyy jääkaapissa noin kuukauden, mutta sen voi myös pakastaa.<br />
<br />
Juhannusjuomassa kuuluu olla hieman kuplia, joten ajattelimme käyttää laimentamiseen kivennäisvettä. Laimennettaessa mehun väri laimenee, mutta maultaan uskoisin mehun sopivan täydellisesti keskikesän juhlintaan ja kukkaloistoon :)<br />
<br />
Oletko sinä tehnyt kukista mehuja tai siirappeja?<br />
<br />
Iloista ja rentoa juhannusta♥<br />
<br />Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-34358480769590552482020-06-17T23:44:00.000+03:002020-06-17T23:44:04.299+03:00Rennosti kesästä nauttien Terkkuja täältä! Kesän rentous on vienyt meidät mukanaan ja olemme vain nauttineet suvesta ulkona. Kuinka mahtavaa onkaan aloittaa päivä terassilta aamukahvia hörppien lintukuoron laulaessa, lasten nauraessa hieman kauempana ja luonnon näyttäessä väriloistoaan!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUi1xZ6aj9JUKkFG4zZ4v_aUmiQWCxMZxVtF9xDAIACrqdtXNLYlQx-1i_GSLh2QhbIno9tH8Cq1D12R1GHE-3R2oLHtpxbSemg18y3LlSspm9ebIdA5_ldW6pRDiorBrKILpttefkl_E/s1600/P6036472+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUi1xZ6aj9JUKkFG4zZ4v_aUmiQWCxMZxVtF9xDAIACrqdtXNLYlQx-1i_GSLh2QhbIno9tH8Cq1D12R1GHE-3R2oLHtpxbSemg18y3LlSspm9ebIdA5_ldW6pRDiorBrKILpttefkl_E/s640/P6036472+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSpPVWy3jn7TucUZERWjuiQ9T8OrkXkxQuy_nOv5Yj7r3sFK4ivSBdfzVc5uV8xyTLWc1c1boAyFJqiB7utiQiluwP8miGY51uqlz8DsHY1-dy0pp2LL-ihR3M2ZmvdczAVcEQDZV8ZNk/s1600/P6146687+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSpPVWy3jn7TucUZERWjuiQ9T8OrkXkxQuy_nOv5Yj7r3sFK4ivSBdfzVc5uV8xyTLWc1c1boAyFJqiB7utiQiluwP8miGY51uqlz8DsHY1-dy0pp2LL-ihR3M2ZmvdczAVcEQDZV8ZNk/s640/P6146687+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Loman ensimmäiset viikot ovatkin menneet lähes kokonaan kotipihalla nauttien. Vesileikkejä, pihapelejä, päiväunia pihanurmella, hiekkakakkuja, kesän makuja... Olemme juhlineet lähimpien kanssa 10-vuotiasta ja koittaneet hiljaa saada pihaprojekteja tehtyä. Helle ja ilmapuntarina toimiva pää hieman hidastavat kaikkea tekemistä, mutta hiljaa hyvä tulee. Onhan tuo piha odottanut jo niin monta vuotta poikien valvottamisesta toipuessa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyBhYc4kiXp0i-zvqyVumCaxM0W8g2Yaw-D3RxfSAJxfEtsyY5ejk_-2uB9YlCdGN7n14Hh3Shq2h1rWA2d4iL3W7IOTUr1HsDo_0a2B6el-6ZYys78Fe1-F6gikfE3-Gc3tBF4KrZjHI/s1600/P5296337+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyBhYc4kiXp0i-zvqyVumCaxM0W8g2Yaw-D3RxfSAJxfEtsyY5ejk_-2uB9YlCdGN7n14Hh3Shq2h1rWA2d4iL3W7IOTUr1HsDo_0a2B6el-6ZYys78Fe1-F6gikfE3-Gc3tBF4KrZjHI/s640/P5296337+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwnocm6TgrQv28wTDCGHBa7IpETCPqzllY3_xef4bfWvy0J9GEOQVCdsUQTiKNueJKBOCNg05k9O88vPTbiC7YQ0d-EazkTMk7pqyjVIIn9kwAZbJodP8ddzSREbVmxCmVdFFiTflqzUM/s1600/P6036463+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwnocm6TgrQv28wTDCGHBa7IpETCPqzllY3_xef4bfWvy0J9GEOQVCdsUQTiKNueJKBOCNg05k9O88vPTbiC7YQ0d-EazkTMk7pqyjVIIn9kwAZbJodP8ddzSREbVmxCmVdFFiTflqzUM/s640/P6036463+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Muutaman kerran olemme asiointireissuilla tehneet retkiä lähiseudulla, mutta sen kummempaa emme vielä ole kaivanneet. On ihanaa vain olla ja nauttia! Koululaiset eivät edes kodin ulkopuolelle juuri innostu lähtemään, paitsi synttärisankari, joka kävi ostamassa itselleen lahjakortilla kumiveneen. Jos kotipiha on alkanut kypsyttämään, on pyöräilylenkit ja piknikit tuoneet kaivattua maisemanvaihdosta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoUBfGrTt06eceC87GS-lmyU1fp0k12ZJTSoVZ1Dta5lqVXdgcZ_kenhJLjLZlH1upV8rIm4ynrszrPPoy6ML4_xHaS42UMDj2Yc0Xgija2qOG0wtgyhXmPL-o4V0DcRqNxPghlcu7oXA/s1600/P6126667+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoUBfGrTt06eceC87GS-lmyU1fp0k12ZJTSoVZ1Dta5lqVXdgcZ_kenhJLjLZlH1upV8rIm4ynrszrPPoy6ML4_xHaS42UMDj2Yc0Xgija2qOG0wtgyhXmPL-o4V0DcRqNxPghlcu7oXA/s640/P6126667+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Toki maailmassa on yksi paikka, johon aina kaivataan. Mökki on etenkin näin kesäisin kuitenkin se ykkösjuttu ja onneksi olemmekin ehtineet siellä jo piipahtaa. Ranta terasseineen on ehkä parasta mitä lapset tietävät ja onneksi mökillä ei ole kiire järvestä pois. Pojat näkivät leikkiessään jopa ravun, joten ehkä syksyllä nautitaan itse pyydystettyjä herkkuja?! Sitä ennen olisi tarkoitus kuitenkin saalistaa vihdoin salaperäinen onkivavan katkaisija.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Oq725u-CBsfirlTbZ5FwGzyZqRdPaDNV1HGHrB2g7J8CAv28wxJUE0W77JSu0dlYsxTJpI3_Z7mC8caNkQidJRf2MB1g65ai_9jtmNGkOWN24q5Ww2e3_77e9ey36zd8ubexJPYfWY8/s1600/P6166733+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Oq725u-CBsfirlTbZ5FwGzyZqRdPaDNV1HGHrB2g7J8CAv28wxJUE0W77JSu0dlYsxTJpI3_Z7mC8caNkQidJRf2MB1g65ai_9jtmNGkOWN24q5Ww2e3_77e9ey36zd8ubexJPYfWY8/s640/P6166733+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Kuinka sinun kesäsi on alkanut?Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-88597844646583053442020-05-27T23:13:00.001+03:002020-05-27T23:13:34.222+03:00Kesäloman kynnyksellä Ihana lämpö on vihdoin täällä ja on aika nauttia kesän riemuista! Olemme useana päivänä ihmetelleet onko koululaisten kesäloma oikeasti jo ovella. Kun olemme koko kevään olleet tiiviisti yhdessä, tuntuu sen odotetun ja ansaitun loman alkaminen vihdoin ihan oikeasti uskomattomalle. On aika heittää hyvästit aherrukselle ja vain nauttia kesäisistä päivistä!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgusi9LQt1H4GNpzgPb65plcMB_-zy4pMk_YpaFPNZ1T4gSGJL2LOKf5k1evY_iNnCCOrxTFCIFAhM2psOh_CU3rSig6pC1XCekVp5OprU6d_MAZkwDfYhpcRu2-jVgtUl08mSy3rj7KiQ/s1600/P5276320+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgusi9LQt1H4GNpzgPb65plcMB_-zy4pMk_YpaFPNZ1T4gSGJL2LOKf5k1evY_iNnCCOrxTFCIFAhM2psOh_CU3rSig6pC1XCekVp5OprU6d_MAZkwDfYhpcRu2-jVgtUl08mSy3rj7KiQ/s640/P5276320+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Tänä keväänä ja kesänä meidän oli tarkoitus nähdä maailmaa. Hypätä lentokoneeseen, laivaan ja matkustella kotimaassakin. Loppukesästä nämä kaikki olisivat jo hiljalleen ehkä mahdollisiakin, mutta meillä ei ole varaa eikä mielenkiintoa ottaa minkäänlaista riskiä sairastumisesta. Tällä hetkellä matkustelu ei edes kiinnosta vaan katseemme on kääntyneet paljon lähemmäs. Meille riittää ainakin tällä hetkellä loistavasti mökki ja kotiseutu.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-meE8expA6ooS4RqNKuNkGV9bHupbZ8hotWCqOW4J2ekgWryzN1WECford-kkWH-GKeBy3k930RLtd_pbU06Zj6YEp34ZmH69TGD1_ce6_nicBp4KJySGff2Kllv8SL_U1UCfxudBA70/s1600/P5266256+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-meE8expA6ooS4RqNKuNkGV9bHupbZ8hotWCqOW4J2ekgWryzN1WECford-kkWH-GKeBy3k930RLtd_pbU06Zj6YEp34ZmH69TGD1_ce6_nicBp4KJySGff2Kllv8SL_U1UCfxudBA70/s640/P5266256+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Millaisia kesätoiveita pitkä kotona olo on lapsille tuonut mieleen? Tehtiin yhtenä iltana lasten kanssa perinteinen kesän toivelista, jossa lapset saivat toivoa mitä vaan rajoituksista välittämättä. Tällainen siitä tuli:<br />
♥ Mökille, mökille, mökille!!!!<br />
♥ Onkimaan<br />
♥ Jätskille<br />
♥ Luetaan kirjaa riippukeinussa<br />
♥ Retki uimarannalle<br />
♥ Kauppaan ostamaan jotain kesäkivaa<br />
♥ Elokuviin<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUNDLY1wGpIccAlzjvBh3P6YHkxNH_8uaCOCQMnKk_tkHxxYwSd0LrPu_v-sWhyXhO0kfQkBm7JIhfwCGpMfjq6HzPxUXIBCG7QsxHoIPOQK4ROl-GeLYkiMq06UFpI3sOT9ms6wlKPcg/s1600/P5266290+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUNDLY1wGpIccAlzjvBh3P6YHkxNH_8uaCOCQMnKk_tkHxxYwSd0LrPu_v-sWhyXhO0kfQkBm7JIhfwCGpMfjq6HzPxUXIBCG7QsxHoIPOQK4ROl-GeLYkiMq06UFpI3sOT9ms6wlKPcg/s640/P5266290+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Ajattelin, että Onni ainakin toivoo huvipuistoreissua tms. , mutta ei. Lapset tahtovat vain maisemanvaihdoksen mökille ja Onni elokuviin. Yritin hieman jankkaamalla kasvattaa toivelistaa, mutta lapset kaipaavat kuulemma vain aurinkoa ja mökin hauskuuksia, niin ja Aarre jäädytettyjä herkkuja.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipA7m8mGDhXyH4bHqf0yQ7z-gPbgESqoFsixi4mv3kBIkRy-R0f1I3-BSeLkk9hcvmVLRyfvJhLLVoBjBvcMc69rA5XOFTV0LFw60Owfyg59_RjYpL4LMB3sEFemv2Mn_mCG8i_CFgEP4/s1600/P5266285+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipA7m8mGDhXyH4bHqf0yQ7z-gPbgESqoFsixi4mv3kBIkRy-R0f1I3-BSeLkk9hcvmVLRyfvJhLLVoBjBvcMc69rA5XOFTV0LFw60Owfyg59_RjYpL4LMB3sEFemv2Mn_mCG8i_CFgEP4/s640/P5266285+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Olen aikaisemminkin todennut, etteivät lapset kaipaa mitään ihmeellisyyksiä. Perusasiat riittävät, kun yhdessä on hyvä olla. Kesälomasta ilman kummempia ohjelmanumeroita tai matkoja on tulossa varmasti kuitenkin oikein hauska. Sitä paitsi jos lapsille uhkaa tulla tylsää, keksivät he taatusti ajanvietettä. Rento kesäloma täältä tullaan!<br />
<br />
Millaisia suunnitelmia sinulla on kesäksi?<br />
<br />Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-18052093317511697022020-05-19T23:10:00.001+03:002020-05-19T23:10:19.423+03:00Hautajaiset poikkeusolojen aikaan Viimeiset kuukaudet ovat poikenneet normaalista täysin. Olemme nauttineet kotona olosta enkä vaihtaisi niitä päiviä vanhaan normaaliin. Samalla tuntuu kuitenkin surulliselta ajatella heitä, jotka yksin makaavat sairaalassa tai hoivakodissa kuukaudesta toiseen. Kuinka moni heistä jaksaa taistella uuteen päivään masentumatta? Nyt voin valitettavasti omasta kokemuksesta myös kertoa millaista on, kun läheinen kuolee sairaalassa näissä poikkeusoloissa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA_-OL7O4lbJ8rYYOC9SoY627cDZ20nFSnlKLsrmE_xVQeMFdSEC05OWoVcHi_loPKnugiUWgXV34irD2y3UUBZBG8DwL65Tzoz4UBXrnRDDmHv1VCuan4bFNnrYSnAVV7mTTpjn6beww/s1600/P5156170+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA_-OL7O4lbJ8rYYOC9SoY627cDZ20nFSnlKLsrmE_xVQeMFdSEC05OWoVcHi_loPKnugiUWgXV34irD2y3UUBZBG8DwL65Tzoz4UBXrnRDDmHv1VCuan4bFNnrYSnAVV7mTTpjn6beww/s640/P5156170+%25282%2529.JPG" width="640" /></a></div>
Itse aavistin lopputuloksen jo maaliskuussa viedessäni äitini sairaalaan. Kirosin ja häpesin mielessäni omaa ajatustani viimeiselle matkalle viemisestä. Syytin tuosta ajatuksesta itseäni myös silloin, kun keskusteluja kotiutumisesta käytiin. Silti tuo tunne ei jättänyt rauhaan. Tunteesta huolimatta hoitajan kuolinsoitto tuli täysin puskista. Tuo soitto oli hyvin lyhyt ja ytimekäs; näin on nyt käynyt, hautaustoimistolle menee lupa suoraan ja tavarat voitte hakea joskus täältä. Osanotto ja hei hei. Tuntui kuin koko puhelu olisi ollut surkea vitsi, mutta ei se ollut.<br />
<br />
Ihmiskontaktit ovat nyt monessa paikassa karsittu minimiin ja niinpä hoidin kotona koneen ääressä kaikki hautajaisjärjestelyt iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Miehen tehdessä pitkää työviikkoa järjestely toki oli näin hurjan helppoa. Todellisuudessa minulla ei vieläkään ole täysin hajua siitä, miltä esim. arkku näytti, mutta opinpa taas uusia asioita ainakin edesmenneestä suvustani.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi0-ddJg3kJ8DGjGPES3bj_A2UWMvZ51qJxnYVVMXqPF3zAiSMSd3ICb99xs2F7f2VqNxLMwvr6Aq5gAI3LEpzFx84CojqjwOnKSAX6p3Lmz43qT8j3mZ-fvbbs7JsBgmaKSN5z7544ww/s1600/P5106111+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi0-ddJg3kJ8DGjGPES3bj_A2UWMvZ51qJxnYVVMXqPF3zAiSMSd3ICb99xs2F7f2VqNxLMwvr6Aq5gAI3LEpzFx84CojqjwOnKSAX6p3Lmz43qT8j3mZ-fvbbs7JsBgmaKSN5z7544ww/s640/P5106111+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Itse hautajaisten suhteen seurakunnilla on olleet nyt varsin vaihtelevat käytännöt. Osa sallii yhteensä 10 hengen kappelisiunauksen ja osa sallii jopa 10 hengen vierasjoukon lisäksi tarvittavan henkilökunnan eli papin, kanttorin jne. Täällä ainut vaihtoehto oli siunaus haudalla ja vielä niin, että arkku on tilausuuden alkaessa jo avonaisessa haudassa. Saattoväkeä oli se 10 ja seurakunnan henkilöt lisäksi. Noin vartti ja koko hautajaiset olivat ohi.<br />
<br />
Muistotilaisuuksiahan ei tällä hetkellä suositella järjestettävän. Koska muut vieraat olivat kuitenkin useamman sadan kilometrin päästä, pidettiin meillä suunnittelematta lyhyt kahvitilaisuus suolaisen huikopalan ja kakun kera. Kai jokainen ihminen edes sellaisen tilaisuuden ansatsisi?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9cfZtIVMbrOV699HP44Yth_bPDfWKW42joZdGK7IF3t6R4HX0wtyFdBhJ8bLDQ45vyrCS3_Ffnt5vdEPoDaagOZkxkGRijs5AidpXVoMU-rtwoL9saEsqip_U5PpQ45whG9lAM7C0aBc/s1600/P5156196+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9cfZtIVMbrOV699HP44Yth_bPDfWKW42joZdGK7IF3t6R4HX0wtyFdBhJ8bLDQ45vyrCS3_Ffnt5vdEPoDaagOZkxkGRijs5AidpXVoMU-rtwoL9saEsqip_U5PpQ45whG9lAM7C0aBc/s640/P5156196+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Tämän kokemuksen myötä en voi olla miettimättä heitä, joilla ei oikeasti ole omaisia. Koronan aikaan tämä on vain ikävä pakko näin, mutta on olemassa myös paljon heitä joita kukaan ei ole saattamassa normaalistikaan. On vain pikainen siunaus ja kenties tuhkaus sosiaalitoimen avustuksella. Ihminen ikään kuin häviää vain tuhkana tuuleen vieden elämäntarinansa mukanaan. Jokainen elämä on kuin kertomus ja on surullista, ellei kukaan kuule sitä.<br />
<br />
Mitä itse ajattelen tästä kokemastani? Edelleen päällimmäisenä tunteenani on vain helpotus. Ehkä tämä tapa, jolla kaikki nyt tapahtui, luo kuitenkin lapsenkaltaista epäuskoa. Onko kaikki oikeasti tapahtunut ja lopullisesti ohi? Samalla kuitenkin tiedän, että on aika suunnata katse eteenpäin, suukottaa lapsia ja nauttia jokaisesta päivästä. Koskaan ei tiedä miten elämä yllättää seuraavaksi. Päivistä on nautittava nyt.Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-62664645186332408572020-05-14T08:23:00.000+03:002020-05-14T08:23:01.987+03:00Takaisin kouluun -ei vielä ainakaan Tänään etäopetus on päättynyt ja lapset ovat suurelta osin palanneet kouluun. Meillä jatkuu kuitenkin vielä etäopetuksesta tuttu arki. Vaikka Onni ilmoittikin, ettei aio mennä takaisin eskariin, ovat nämä asioita joiden päätöksissä ei lasten mielipiteillä ole väliä. Hallituskin sen sanoi: kouluun on palattava tai anottava hyvällä syyllä lomaa.<br />
<br />
Me emme ole vieläkään anoneet lomaa loppukevääksi. Lapset ovat ensi alkuun tämän loppuviikon poissa, sillä huomenna he olisivat joka tapauksessa hautajaisten vuoksi. Jäljelle jää siis Onnilla 8 päivää ja isommilla päivä enemmän. Pojat salaa toivovat flunssaoireita ja neiti jää kotiin, ellei allergiaoireet helpota. Eipä olisi koskaan tullut mieleenkään jättää siitepölyallergista lasta kotiin potemaan oireitaan, mutta kun oireisena ei missään nimessä saa kouluun mennäkään.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZeGbk1MChJae2zyao_FGjLfIy_uOEc8lGgmYZD5bOZE_FL8vqJGFCAR9C_0bQAaO0YTzl_bBz-P5uyPnBynIiNQjDZBnP6UOvqtwHAl28Z99MkJzB0JSpIk5BOIrJyGR4RUI2rVpkmqU/s1600/P4235819+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZeGbk1MChJae2zyao_FGjLfIy_uOEc8lGgmYZD5bOZE_FL8vqJGFCAR9C_0bQAaO0YTzl_bBz-P5uyPnBynIiNQjDZBnP6UOvqtwHAl28Z99MkJzB0JSpIk5BOIrJyGR4RUI2rVpkmqU/s640/P4235819+%25282%2529.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Kouluun paluun ohjeita lukiessani mietin useampaan kertaan onko tässä kaikkien oppilaiden kouluun paluussa oikeasti mitään järkeä? Onhan koulukirjatkin jo pitkälti opiskeltu kannesta kanteen! Etäisyyksien vuoksi pitäisi olla lisätiloja, joita ei ole. 20 oppilasta plus opettaja luokassa, vaikka 10 hengen kokoontumiset vain sallittuja. Ai niin, mutta lapsethan ei tartuttanut! Ensimmäiset pääsevät ruokailemaan jo klo 10 ja viimeiset saavat ruokansa klo 13. Käsiä pitäisi pestä ahkerasti, mutta lämmin vesi ja vesipisteet ovat riittämättömät. Koulussa pitäisi pitää etäisyyksiä, mutta koulukyydissä voidaan istua ihan vieritysten täpötäysissä takseissa. Ymmärrän oikein hyvin, jos vanhemmat pelkäävät koulujen olevan kesäloman pilaavia viruslinkoja.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBCyaRuRhMUuhfBDi8ALxIDpHSwVRVAml0W4zK6MWIXrNVlUy7TB9d7Ygh1E-KVj3IAhaTnpV1VhgtG3z4v6WU_dkG2eI33v46G3cERIeORqrIcIVH19UgUIB88uWC9Oi0glolij5We4k/s1600/P4285940+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBCyaRuRhMUuhfBDi8ALxIDpHSwVRVAml0W4zK6MWIXrNVlUy7TB9d7Ygh1E-KVj3IAhaTnpV1VhgtG3z4v6WU_dkG2eI33v46G3cERIeORqrIcIVH19UgUIB88uWC9Oi0glolij5We4k/s640/P4285940+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Suoraan sanottuna mun tekisi mieli pitää Onni kotona loppukevät. Ei taksimatkan tai eskarissa tapahtuvien altistusten vuoksi vaan koska se olisi henkisesti pojalle helpointa. Onni on yhä edelleen hieman hidas sopeutumaan muutoksiin ja luvassa on mm. risa kouluviikko ja koronan tuomat muutokset. Lisäksi metelin ja vauhdin määrä voi olla melkoinen, kun pari kuukautta erossa olleet eskarikaverit näkevät toisiaan. Apua ei toisi omat kuulosuojaimetkaan, sillä omien tavaroiden vienti kielletty. Olemme eskarirytmin ja tehtävien mukaan menneet kotona koko kevään ja Onnia alkaa vaivata pienille koululaisille normaali kevätväsähtäminen. Veisin pojan mieluusti vain metsään tai mökille nauttimaan hiljaisuudesta!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIPaQqnZQeXOSVoG2fxr_8kFhSDK7n3QgH6R5VPLG9x6OW9QVPZYh8-kVwQOWMtqwdtegdsMF3JAj1-ldEUREvnfHiElF26jyKml5t2nNL8vc53HKkXsvA9g3hcXpfuAJ7xxwX0byIsNU/s1600/P4275872+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIPaQqnZQeXOSVoG2fxr_8kFhSDK7n3QgH6R5VPLG9x6OW9QVPZYh8-kVwQOWMtqwdtegdsMF3JAj1-ldEUREvnfHiElF26jyKml5t2nNL8vc53HKkXsvA9g3hcXpfuAJ7xxwX0byIsNU/s640/P4275872+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Vaikka mielestäni muutamassa koulupäivässä ei ole mitään järkeä, palataan meillä normaaliin kouluarkeen ensi viikon alusta. Olisin varmasti saanut kaikille lapsille vapautuksen ilman lääkärintodistuksiakin, mutta jossain kohtaa se on kuitenkin palattava normaalimpaan arkeen. Emme voi jatkaa kotona opiskelua ainiaan, vaikka kaikki siitä tykkäämmekin. Salaa kuitenkin toivotaan aivastelujen ja nuhan lisääntyvän. Oli nämä mahtavat pari kuukautta kotona!Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-80285130950547145192020-05-10T19:59:00.000+03:002020-05-10T19:59:11.334+03:00Yksin Suuria tunteita herättävä äitienpäivä on taas täällä. Vaikka lapset eivät tänä keväänä koulussa olekaan olleet, ovat he neidin ohjaamana tehneet salaisia puuhia. Aarre saattoi hieman etukäteen jännityksissään paljastaa jotain, mutta korjasi heti perään suloinen ilme kasvoillaan, ettei äidille saa kertoa :D<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8ERbimg9jwUZ7Ln3UtBcwwBXywHUcZJFdglBNQNYBmWxWbzxTL2huvmDovoosLyd-11YnnoGD9U_3a2fCkWqAeMaRgCnN9ColepbMkrICdGwG0HHRv1o-WFZNr-qtFeTkvWLu9Yj6Omg/s1600/P4275881+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8ERbimg9jwUZ7Ln3UtBcwwBXywHUcZJFdglBNQNYBmWxWbzxTL2huvmDovoosLyd-11YnnoGD9U_3a2fCkWqAeMaRgCnN9ColepbMkrICdGwG0HHRv1o-WFZNr-qtFeTkvWLu9Yj6Omg/s640/P4275881+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Meille tämä äitienpäivä on uusi ja erilainen muutenkin kuin vain koronan vuoksi. 9 viikkoa sitten veimme Aarren kanssa äitini sairaalan päivystykseen, emmekä sen jälkeen häntä nähneet. Koronan vuoksi kuulimme kuulumiset pelkästään puhelimella, kunnes viikko sitten saimme sen viimeisen puhelun. Äiti oli kuollut. Yhdessä pienessä hetkessä iloinen äitienpäiväviikko vaihtuikin kodin täyttämiin surukimppuihin ja hautajaisjärjestelyihin.<br />
<br />
Äidin kuoleman myötä olen nyt yksin. Tai siis olisin, ellen olisi saanut omaa, ihanaa perhettäni. Jo lapsena kaipasin sisarusta ja näinä hetkinä kaipaan taas. Siinä on yksi syy myös, miksi olen aina kaivannut isoa lapsilaumaa ympärilleni. Lapseni eivät koskaan tule olemaan yksin, vaan heillä on aina toiset tukenaan. Enhän minäkään tosiaan ole yksin, vaan tukenani on rakas mies. Sen parempaa tukea ja turvaa en voisi kuvitellakaan. On kuitenkin jollain lailla eri asia, kun vierellä on myös henkilö, jolla on yhteiset juuret. Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixwl318HVTsttlPmIqxEwQWHyWKa7ojTZXMUCgnhbi6j6G8lN9iPnePLpCKybSX-baDFi2LU-5HsJHDcyeYHykP-fKVpN31_o9eoPixBn72ssO475q0tXp3gpqNtDyC7GDV9taVno_n8U/s1600/P4275913+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixwl318HVTsttlPmIqxEwQWHyWKa7ojTZXMUCgnhbi6j6G8lN9iPnePLpCKybSX-baDFi2LU-5HsJHDcyeYHykP-fKVpN31_o9eoPixBn72ssO475q0tXp3gpqNtDyC7GDV9taVno_n8U/s640/P4275913+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Olen viikon aikana saanut vastata loputtomiin kysymykseen miten voin samalla, kun olen yksin pyörittänyt arkea ja tehnyt hautajaisjärjestelyjä. Olen menettänyt viimeisen siteen juurilleni, mutta kehtaanko silti sanoa olevani vain helpottunut? Enää ei tarvitse kuin huomaamattaan säikähtää jokaista puhelimen soittoa, ei miettiä tulevaa eikä seurata kuinka toinen hiljaa lipuu pois. Joskus asiat ovat, niin ikävälle kuin se kuulostaakin, vain parempi näin.<br />
<br />
Surullisemmasta aiheesta huolimatta: Hyvää äitienpäivää♥Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-56062429933096516842020-05-09T17:20:00.001+03:002020-05-09T17:20:44.028+03:00Luonnon rauhaa ja askertelun riemua Päivät vierivät ja yllättäen päivistä on tullut viikkoja ja kuukausia. Lasten etäopiskelu sujuu upeasti rutiinilla, mutta tietokoneella on perheenjäsenillä ollut niin kova kysyntä, että suosiolla olen pysytellyt poissa. Uusi arki on muuttunut tavalliseksi ja tuonut tullessaan paljon hyvää. On saatu levättyä ja nauttia olostamme kerrankin kaikki yhdessä. Toki jatkuva yhdessäolo saa toisinaan lapsetkin polttamaan päreensä ja kaipaamaan omaa rauhaa, mutta tämä poikkeusaika on tehnyt lapsista entistä tiiviimmän joukon, joka kuin huomaamatta hakeutuu yhteisten touhujen äärelle.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG7CvVEF0jWGBDxG0HCYO0lgvmxnKqvKoG5X0LmSJ_3tgXOtvKn4BeD1aAKXXVTzM6k1gotUZoqD-h85xitLCTeDJrkVKY9E0Eul4oRkJBAnUzUic2HMVDnl63EIASdpRm5ETdEE8V2as/s1600/P4245842+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG7CvVEF0jWGBDxG0HCYO0lgvmxnKqvKoG5X0LmSJ_3tgXOtvKn4BeD1aAKXXVTzM6k1gotUZoqD-h85xitLCTeDJrkVKY9E0Eul4oRkJBAnUzUic2HMVDnl63EIASdpRm5ETdEE8V2as/s640/P4245842+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Kavereiden ja harrastusten puuttuessa ei aika tunnu käyvän pitkäksi. Etenkin hyvällä säällä ulkosalla kyllä riittää puuhaa ja liikkumisen riemua. Jalkapallo, lenkkeily ja pyöräily ovat toimineet poikien omatoimisten treenien pohjana. Onni hölkkäilee reilu 6km:n lenkin miehen kaverina ja isommat polkevat kilpaa hieman pidempiä reittejä. Aarrea kovasti harmittaa, ettei pysy isompien vauhdissa itse mukana, mutta onneksi tarpeeksi pienenä pääsee kyydissä vauhtiin mukaan. Samalla voi ihmetellä traktoreita, kevään ihmeitä, ylitse lentäviä lentokoneita ja lintuja jne.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhES1n_MAwg05_NpOjtOtv79NCDObmCC3t9AtNIe7ieZEstFaPpW1b-xXVBfLSDVNscOFYsWTX_410zu0ho0BgWwdakBnkyWYePd9cXlkj7IiBjsPSmBlYrbtx5psSM4FWWXCdb0RXFJjc/s1600/P4205750+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhES1n_MAwg05_NpOjtOtv79NCDObmCC3t9AtNIe7ieZEstFaPpW1b-xXVBfLSDVNscOFYsWTX_410zu0ho0BgWwdakBnkyWYePd9cXlkj7IiBjsPSmBlYrbtx5psSM4FWWXCdb0RXFJjc/s640/P4205750+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
<br />
Monet ovat näinä viikkoina hakeutuneet luontoon, niin myös me. Onneksi metsissä ei ole ollut ruuhkaa vaan olemme rauhassa saaneet tehdä koulutehtäviä, ihmetellä luonnon kauneutta, kuunnella kuinka monta erilaista lintua oikein laulaakaan ja tietenkin nauttia eväistä! Isommat lapset ovat löytäneet temppuiluratoja, jotka ovat kuulemma kivempia kuin sisäleikkipuistoissa. Aarre puolestaan keksii leikit pelkistä kepeistä tai tutkii mielellään miltä luonto tuntuu.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq8B3L7cM-qWm9GuAAK0TKXWtDtkQG5utI4rBi0gpYzJi95lHrkPIOlTPMpxeGsR0KnMdqMP-sTzpPOHMe6NqzRQeRtsKKyHe1GOF5V_n1dsPzjimQr3vn5wdrWLaE0-hjAiB_-Zqywt4/s1600/P4285946+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq8B3L7cM-qWm9GuAAK0TKXWtDtkQG5utI4rBi0gpYzJi95lHrkPIOlTPMpxeGsR0KnMdqMP-sTzpPOHMe6NqzRQeRtsKKyHe1GOF5V_n1dsPzjimQr3vn5wdrWLaE0-hjAiB_-Zqywt4/s640/P4285946+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Sisällä meillä on ollut oikea askartelutehdas. Luovutin lopulta askartelumateriaalien kuskaamisen unohtelun keittiön ja kaapin välillä ja hankin keittiöön niille valtaisan laatikon. Erilaiset massatyöt, hamahelmet, puutyöt ja paperiaskartelut ovat ilahduttaneet niin meitä vanhempia kuin sukulaisia, ystäviä ja naapureitakin. Kuinka mahtavaa onkaan seurata lasten luovuutta ja käsillä tekemisen intoa!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV9-VAAeIbEiATk1BGarZd8zUYq2-L6MZyH-XJeZn7RlsohoWdRRhob6n9jxFc5LD2KoHKyE80oIEwB5lPLpwEvlfk4iz0SxcI_FCtfDGmzsBV_SkUxmo31pMBYBGHrK95aooNImFCNyo/s1600/P4095558+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV9-VAAeIbEiATk1BGarZd8zUYq2-L6MZyH-XJeZn7RlsohoWdRRhob6n9jxFc5LD2KoHKyE80oIEwB5lPLpwEvlfk4iz0SxcI_FCtfDGmzsBV_SkUxmo31pMBYBGHrK95aooNImFCNyo/s640/P4095558+%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>
Pian olisi aika palata takaisin siihen vanhaan kouluarkeen, eskarilainen 8 päiväksi ja isommat koululaiset 1,5 viikoksi. Mahtaa koko muun perheen lähteminen tuntua taas Aarresta oudolta, sillä hän on nauttinut elämästä ympärillään. Onneksi kesäloma odottaa kuitenkin jo ihan oven takana!<br />
<br />
Mitä sinulle kuuluu?Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2