Piti tehdä aivan toinen postaus, mutta aamupäivän lääkärireissu pyörii yhä mielessä. Tai reissu meni lääkärin osalta vanhalla kaavalla, mutta käytiin samalla pikaisesti kaupoilla ostamassa lisää kontaktimuovia ja katsomassa 1-vuotiskuvaan vaatetta.
Pikkutäry olisi tahtonut kauppaan ostamaan pikkuauton. Sanoin ettei nyt mitään autoja osteta jolloin poika tahtoi lentokoneen. Selitin ettei ole syntymäpäivät eikä muutenkaan aihetta leluille ja ettei nyt siis osteta mitään. Siskon vuoksi ostettaisiin kontaktimuovia vain sen takia koska koulukirjat pitää sillä päällystää eli muovi tulee koulua varten eikä Tellun omiin puuhiin. Pikkutäryn vastauksessa olin maailman tyhmin ja huonoin äiti. Silti salaa iloitsin kuinka hienosti poika tilanteessa käyttäytyi. Hän ei alkanut itkemään, ei raivoamaan eikä edes inttämään asiasta vaan ainoastaan sanoi mielipiteensä kiukkuisella äänellä! Kaikki ei voi aina olla lapsen mielen mukaista ja todella upeaa jos poika on oppinut ilmaisemaan mielipiteensä noin.
Maailman huonoimmaksi äidiksi haukkuminen ei juurikaan mieleeni pyörimään jäänyt vaan sattumalta tapahtui vain samalla reissulla ennen kirjakaupassa käyntiä. Kirjakauppaan mentäessä yleensä katselemme muutenkin valikoimaa. Nyt en päässyt kuin ensimmäisen myyntipöydän päähän kun pöydän keskivaiheilla tavaroita katsellut arviolta hieman minua vanhempi nainen ärjäisi vihaisesti painu v*****n siitä. Olimme ohi kulkemassakin. Koska Pikkutäryllä silmät levisi lautasen kokoisiksi selitin hieman kauempana ettei noin saa kenellekään sanoa oli sitten tuttu tai vieras, suuttunut tai muuten huonolla tuulella. Jatkoimme ostosten tekoa kunnes sama nainen tuli hetken päästä peremmälle liikkeeseen kanssani samalle riville ja tokaisi etteikö sana kuulu. Otin muovin ja painuin kassalle.
Nyt jälkikäteen olen miettinyt olisiko minun pitänyt toimia tilanteessa toisin tai ylireakoinko koko asiaan? Vuodet koulukiusattuna opettivat minut karttamaan välikohtauksia ja pakenemaan paikalta. Nykyäänhän taas ei uhkaavista ihmisistä ikinä tiedä mitä he todellisuudessa aikovat joten etenkin lasten kanssa liikkuessani pelaan erittäin varman päälle. Olisiko kuitenkin pitänyt myymälän henkilökunnalle asiasta mainita? Eihän sitä tiedä jos vaikka keskeytin naisen rikolliset aikeet vaikkei hänellä kyllä kassiakaan ollut. Miten te olisitte vastaavassa tilanteessa toimineet?
Ensin mietin, että ensireaktiona varmaan olisin toivottanut rouvalle samanlaiset "hyvät jatkot" mutta tarkemmin ajateltuna kaikkein viisainta on poistua paikalta vähin äänin, koska nykyään noin käyttäytyvät ihmiset saattavat olla ties missä aineissa tai muuten sekaisin ja käytös hyvin arvaamatonta. Eli teit minusta ihan fiksusti. :)
VastaaPoistaJos olisin ollut ilman lapsia liikenteessä niin hyvinkin olisin voinut kuvitella päästäväni suustani jotain vastaavaa. Lasten kanssa onneksi sitä omaakin puhetta joutuu miettimään uudelleen.
PoistaNykyään jopa täällä maalla törmää kaikenlaisiin aineiden käyttäjiin eli ehkä on hyväkin joskus pysähtyä miettimään miten uhkaavissa tilanteissa toimisi etenkin kun avun saaminenhan tänne kestää.