Sain taannoin Cuponationilta kyselyn jossa kyseltiin ajatuksia ja kokemuksia ekaluokkalaisten puhelinten hankinnasta. Olimme aihetta miehen kanssa pohtineet jo viime vuonna ja uudelleen nyt koulujen alun lähestyessä.
Meillähän Tellu kulkee koulukuljetuksella kouluun ja takaisin. Aamulla saatan vaarallisen tieosuuden bussipysäkille ja suoraan koulun loputtua taksi tuo postilaatikolle. Koulumatkalla tytön ei siis tarvitse olla tavoitettavissa sillä tiedämme noin suunnilleen missä hän on. Koulussahan ei saa puhelimet edes olla päällä ja vaikka saisikin niin tytön pystyy silti helposti tavoittamaan soittamalla kyläkoululle. Kotioloissa taas Tellu ei vielä viihdy yksin eli senkään puoleen emme näe tarvetta omalle kännykälle.
Nykyäänhän jo monella alle kouluikäisellä on oma kännykkä ja Tellu on luokastaan ainut jolla sellaista ei ole. Itse olin useita vuosia koulukiusattu ja olenkin pohtinut kuinka helposti nykyään lapsi joutuu kiusatuksi kännykästä tai sen puutteesta? Omaa lastani haluaisin siis pahimmassa tapauksessa ikuiset arvet jättävältä koulukiusaamiselta varjella, mutta mitä tehdä kun tytöllä ei vielä puhelimelle tarvetta ole? Meillä ei siis todellakaan osteta mitään ihan vaan sen takia koska kaikilla muillakin on, vaikka tyttö sitä on useamman kerran yrittänytkin.
Järki sanoo siis yhä ettei Tellu tosiaankaan omaa kännykkää tarvitse vaan se ostetaan sitten kun lähden työelämään tai tyttö alkaa olemaan yksin kotona. Tunteet taas ovat ostamisen puolella, mutta varmasti vain koska pelkään oman lapseni kokevan samaa julmuutta mitä itse aikoinani koin. Voi siis olla, että tunteet voittaa järjen ja joulupukki tuo jonkun halvan peruspuhelimen.
Missä vaiheessa teidän lapsillenne on hankittu tai aiotaan hankkia oma kännykkä?
Meillä on tytöillä ihan peruspuhelimet, jolla voi soittaa ja tekstata. Tytöt kävelee yksin kouluun ja sen takia ne hankittiin, että ilmoittavat, kun lähtevät tulemaan kotiin ja aluksi, kun pääsivät koululle. Tekstaaminen on tullut sitten kavereiden kanssa ajankohtaiseksi, että sopivat näkemisistä. Mitäänn älypuhelimia tytöt ei tarvitse. Järkyttyneenä joskus kuuntelin äidin puhetta, että lapsen täytyy saada kosketusnäytöllinen puhelin ettei eroa muista HEI HALOO me vanhemmat se tehdään - jos koulussa tehtäisiin päätös ettei älypuhelimia sallita ei eroja olisi. Minä muistan omalta kouluajalta, että hajukumit ja toiminnolliset penaalit kiellettiin tämän takia. Kyydityksellisella kaverin pojalla ei ole puhelinta, mutta varmaan tulee sitten ajankohtaiseksi, kaveriyhteyden pidon takia.
VastaaPoistaMunkin mielestä ehdottomasti vielä tämän ikäisille peruspuhelimet! Soittaminen ja viestin lähettely riittävät mielestäni mainiosti. Meillä kavereiden luona vierailut on vielä välimatkojen takia vanhempien kuskauksien varassa, joten koen helpommaksi sopia suoraan lapsen vanhemman kanssa. Olen joskus ajatellut, että kaverisuhteiden takia varmaan viimeistään 10-vuotiaana voisi sen puhelimen hankkia ellei nyt muuta tarvetta ennen sitä ole.
PoistaTäällä on yli 10-vuotiailla menossa joku kilpavarustelukausi. Vanhemmat ostavat kilpaa uusia puhelimia ettei vaan oma lapsi olisi muita huonompi ja kierrehän on valmis. Lapset jopa tahallaan rikkovat älypuhelimensa, että saavat entistä paremmat tilalle! Ei kyllä meidän perheessä moinen onnistuisi.