Se on minun kuvani!

 Olen pitänyt melko tiukkaa linjaa siitä, millaisia kuvia lapsistani täällä blogissa julkaisen. Ei siitä loppujen lopuksi ole niin kovin kauaa, kun en tahtonut julkaista laisinkaan kuvia, joissa lapsista näkyisi kasvojen piirteitä. En tehnyt tätä siksi, että jotenkin häpeisin lapsiani tai itseäni. Sydämenihän pakastuu onnesta lapsiani katsellessa! Enkä myöskään sen pelossa, että joku tuttu meidät tunnistaisi. Pidin tiukkaa linjaa vain suojellakseni lapsiani ja heidän yksityisyyttään.

 Suojelemalla lapsiani valitsemallani kuvalinjalla toki jonkun mielestä blogini voi olla hyvinkin tylsä tai etäinen. Myönnän myös, etteikö mieleni olisi niin monen monta kertaa tehnyt jakaa kanssanne mielestäni huippukuvia. Instagramin (@kotiaidinelamaa) myötä huomasinkin hiljalleen laskeneeni linjaani, vaikka edelleen kokonaiset lasten nassut ovatkin poissa pysytelleet. Nyt kuitenkin monista kuvista on lasten piirteitä selvästi näkynyt.

 Eilen Instagramissa sitten tapahtuikin jotain, mitä olin jollakin tasolla aina pelännyt. Onneksi tämä ei tällä kertaa koskenut sentään lapsiani vaan kyse oli aamulla lataamastani talvisesta kuvasta. Huomasin vahingossa jossain vaiheessa iltaa, että eräs kuvastani tykännyt oli ladannut tuon kuvan omaksi profiilikuvakseen! Huudahdin jopa ääneen ruman sanan kanssa, että se oli minun kuvani. Rauhoituttuani laitoin mahdollisimman diplomaattisesti viestin, jossa kerroin ettei kuvaani saisi käyttää ilman lupaani. Sain vastauksen yhdellä sanalla ja vielä tätä kirjoittaessanikin kuvani on hänen profiilikuvanaan. Ilmiannoin toki tilin Instagramille, mutta liekö he mitään asian eteen tekevät?

 Ymmärrän kyllä täysin, että etenkin Instagramissa kuvia jaellaan. Oman kuvan jakaminen tuo yleensä jopa hymyn huulille, kunhan siihen on lupa tai kuvan alkuperäinen julkaisija selvästi mainittuna. Ymmärrän myös, että blogiin ladatut kuvat voi periaatteessa löytyä ties mistä. Kaikki eivät toimi samoilla säännöillä.

 Viime yönä meinasin poistaa luuristani koko Instagramin. Minua kiukutti ja suretti suunnattomasti, enkä halunnut jakaa muiden kanssa enää yhtään kuvaa. En ainakaan lapsistani. Mietin myös mitä ihmettä teen jatkossa blogini kanssa?! Jatkanko samalla linjalla vai palaisinko takaisin entistä tiukemmalle linjalle? Missään nimessä en kuitenkaan halua alkaa peittelemään lasten kasvoja millään ylimääräisillä kuvilla tms. saati sitten merkkailemaan jokaista kuvaani. Etenkään, kun koneeltani puuttuu yhä se kuvankäsittelyohjelma.

 Miksi ihmeessä tämän jaoin kanssanne? Ihan vaan muistutuksena, että näinkin voi käydä. Koskaan ei tiedä mistä oman kuvansa voi löytääkään.