Tulevaisuuden pelastajat 112-päivässä

 Olen kai lapsesta asti ollut hieman poikatyttö. Rakastin punaista Plaston kaivuria ja Brion formulaa sekä haaveilin palomiehen ammatista. Jo hyvin pienenä lapsena muistan kuinka mummolan pihalla katselin ihastellen ohi kiitäviä paloautoja ja tuota tapahtui siinä pihassa usein! Halusin palomieheksi, mutta kuulemma tytöistä ei ikinä sellaisia tulisi. Onneksi ajat ovat muuttuneet!

 Nyt meillä asuu pieniä, hyvin innokkaita tulevaisuuden pelastajia. Pikkutäry on ollut hurjan murheellinen huomattuaan, että hänen lempiohjelmansa 112 tulee nykyään vasta yhdeksältä. Onneksi poika on saanut kummiltaan muutaman Pelastajat DVD:n ja tulevan pelastajan teoriaopinnot ovat turvatut :D 112-päivän kunniaksi piti tällä kertaa ajella hieman pidemmälle ja käydä katsastamassa pojan tuleva työpaikka. Joku unohti taas kerran kameran kotiin, joten nyt on tyytyminen kännykän uumenista löytyneisiin.

 Tottahan toki meidän poikien lisäksi on paljon muitakin lapsia, joita paloautot kiinnostavat. Onnia varten tuollainen tapahtuma ei siis ole. Aivan liikaa ihmisiä. Tungos ja hälinä ahdistivat poikaa todella paljon. Äitinä oli vaikea katsoa pojan kamppailua itsensä kanssa. Paloautot, moottorikelkat ja mönkijät sekä tehtävärastit kiinnostivat, mutta kun ahdisti. Onneksi ohjelmanumeron aikaan oli hieman hiljaisempaa ja Onnikin uskaltautui kulkuneuvoissa istumaan :)

 Pois sateeseen kävelytimme kaksi marisevaa poikaa, jotka olisivat voineet jäädä paloasemalle asumaan. Kaikesta huolimatta ilmeisesti varsin mukava reissu :D Saattaapa pojat päästä vielä kevään aikana uudelle vierailullekin ilman suurta ihmisjoukkoa. Sitä odotellessa on mukava muistella tänään koettua :)