Ihan jumi juttu

 Yön pimeydessä ikkunasta ulos katsellessani ajatukseni käyvät lähes ylikierroksilla. Päähän tuntuu pätkähtelevän ihan mahtavia loistoideoita ja jo unohtuneita asioita. Niin kovasti kuitenkin unta odotan, etten tuolloin viitsi mitään valoja käyttää ja asiat jäävät pääni sisään. Sitten pian joku kaunis ilta ollaan tässä tilanteessa, ettei päästä tule ulos yhtään mitään järkevää ja ne uudet ideatkin ovat täysin unohtuneet. Kuulostaako kirjoitusjumi tutulle?

 Lapsilla sen sijaan mielikuvitus tuntuu toimivan väsymyksen tasosta riippumatta. Kuinka heiltä voisi tuota mahtavaa ideointia imeä edes hieman itseensä? Minne se oma lapsuuden luovuus katosi? Toki omaa luovuuttaan pystyy harjoittamaan ja kehittämään, mutta lapsilta se kaikki käy niin ihailtavan helposti. 

 Joskus kyllä on niitä tilanteita jolloin lapsen toivoisi pitävän uudet mahtavat ideat ihan omassa päässään. Meillä on mm. koristeltu sohvaa kauniimmaksi kuulakärkikynällä ja maalattu upouudet kengät sormiväreillä oikean värisiksi. Sitten on niitä sanallisia ihanuuksia kuten sukujuhlissa kovaan ääneen ajateltuna "Seuraavaksi mä kyllä toivon pikkuveljeä, kun viimeksi toivoin siskoa ja sain veljen". Siinä on tietysti heti lauma sukulaisia vanhemman ympärillä utelemassa, ei kai sitä jälkikasvua taas vaan ole tulossa lisää, eikä heille kelpaa vastaukseksi, että Pikkutäryllä se vauvakuume on.

 Ajatusjumin lisäksi tänään sain taas vaihteeksi yläkropan lihasjumiin, joten nyt tämä ihan täysjumi lähtee saunan kautta miettimään miten niitä jumeja oikein avataan :D

 Rentoa illanjatkoa♥