Se on palikka

 Jo Tellun ollessa pieni meillä rakennettiin kovasti puisilla palikoilla. Niitä on vuosien varrella hiljalleen tullut lisää ja aina ajatellessani niiden keräämistä pois liian vauvamaisina olen saanut ankaraa vastustusta aikaan. Kieltämättä onhan kirjainpalikoilla ollut helppo opettaa lapsille kirjaimia ja sanojen muodostusta. Voisihan palikoilla opettaa esim. jakolaskujakin jos ne pienelle koululaiselle vaikeita olisivat! Nyt joulun alla ostin miehen kauhuksi Lidlistä 50 palikan ämpärin. Peruspalikoiden lisäksi meille kotiutui kaupunkipalikoita.

  Yleensä palikat kasataan ensin olkkarin pöydälle. Tehdään nätisti torneja ja nauretaan niiden kaatuessa. Ison tornin kaatuessa palikat vaan ei enää pysy pöydällä ja pian koko olohuone on kuin miinakenttä. Pienin onneksi on sisaruksiaan ahkerampi siivoamaan.

  Lidlin palikoiden ämpärikin on jäänyt meille, vaikka itse palikat isommassa palikkalaatikossa ovatkin. Pienin kun on ominut sen omille rakkaille aarteilleen.

 Ei haittaa vaikka sormikin menisi suuhun, kun aarteet kulkevat kätevästi ämpärin kyydissä!

 Onko muilla puiset palikat olleet vain pienten juttu vai innostavatko ne vielä isompiakin lapsia?