Ollessani Jyrän ikäinen minun ennustettin syövän lääkkeitä läpi elämäni. Lapsen keho on ihmeellinen sillä jo kerhoikään tullessa sanoin yksi kerrallaan lääkkeille hyvästit. Olen myös ehtinyt tekemään paljon sellaista joista kuullessaan lääkärit olisivat joskus aikoinaan varmasti nauraneet todeten ettei tämä tyttö kyllä ikinä.
Olen myös aina tarvinnut paljon unta. Aikuisenakin 8-9 tuntia ja mielellään sitäkin enemmän. Jo lyhytkin vähemmän nukuttu pätkä on tuonut kylään vähintäänkin migreenin. 1,5 vuoden lähes unettomuut on siis ollut keholleni kova paikka ja hiljalleen sen alkaa myös huomaamaan. Uusinpana oireena ilmeisesti käteni eivät suostu yhteistyöhön. Milloin käsivarsissa ei ole voimaa ja milloin ei sormet toimi. Vaikeaa yksin lasten kanssa ollessani, mutta kunnon pitkät yöunet vievät oireet kokonaan pois! Käsien toimintaan voi toki vaikuttaa myös lähes betonia muistuttavat yläkropan lihakset.
Koska kehoni on kohdellut tähän asti minua paremmin kuin ikinä pystyttiin kuvittelemaankaan, olisi kai aika antaa sille jotain takaisinkin päin? Miehen työputken ollessa päällä suuriin tekoihin en pysty, mutta jo herkkujen unohtaminen ja ruokavalioon panostaminen sekä etenkin veden juomisen lisääminen lienee hyvä alku. Unen lisäämiseen en itse juurikaan pysty vaikuttamaan ja liikkuminen pitää tapahtua lähinnä lasten kanssa. Hierojaa en tähän hätään uskalla edes miettiä, mutta lihaksille sopivia liikkeitä voisi ottaa mukaan päivän rutiineihin. On siis aika aloittaa hyvän olon tammikuu :) Lähteekö joku mukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti