Kun lapsi ei halua mennä kouluun

 Hieman ennen joululoman alkua Tellun aamut alkoivat huonontua. Ensin juostiin silloin tällöin bussille ja sitten aamukiukut sekä juoksut lisääntyivät. Ajattelin kaiken johtuvan vain väsymyksestä ja loman tarpeesta enkä yhtään epäröinyt tytön sanoessa kaiken olevan koulussa hyvin. Nyt loman jälkeen tilanne oli ensimmäiset päivät ihan hyvä, mutta hiljalleen huonot aamut ovat taas saaneet valtaa hyviltä. Mukaan on tullut myös aamuisin milloin päänsäryn ja milloin mahakivun valittamista kunnes tyttö onkin tajunnut koulussa olevan joitain lempiaineistaan ja huikannut oireiden loppuneen jo.

  Vihdoin tänään koulun jälkeen ties kuinka monennen kerran kysyessäni onko koulussa varmasti kaikki hyvin Tellu sai itku kurkussa sanottua ettei hänellä juuri ole koulussa kavereita. Kyllä äidin sydän taas särkyi!

 Tellu on aina ollut muita tyttöjä rämäpäisempi ja ehkä siitä syystä viihtynyt paremmin poikien kanssa. Välitunneilla hän on ennemmin pelannut jalkapalloa kuin hyppinyt narua. Kyllä hänellä on tyttöjäkin kavereina ollut joiden kanssa hän on saanut toteuttaa ja puuhastella tyttöjen juttuja. Luonnetta tytöllä löytyy, mutta kavereiden kanssa hän on aina tullut loistavasti toimeen. Vaikuttaako pienessä luokassa sitten olevat muut vahvat tytöt asiaan niin paljon? Tellun puheista päätellen muillakin on vaihtelevasti ollut selän takana supattelua ja älä ole tonkaa-kokemuksia.

 Mä olen täällä itkenyt koko iltapäivän ja illan sisään päin sillä muistan niin vahvasti miltä tuntui olla yksin. Olen itkukurkussa huutanut kysymystä miksi oman lapsenikin piti se kokea? Mitä ihmettä tein väärin? Mikä ihmeessä tekee tyttärestäni niin epäsuositun ettei kukaan halua hänen seurassaan olla? Tytön kiinnostus kouluun on pohjamudissa ja sinne on kovaa vauhtia menossa ennen niin vahva itseluottamuskin. Onneksi kuitenkin me tiedetään nyt melko aikaisin asiasta ja voidaan yrittää puuttua asiaan. Toivottavasti vaan opettaja ottaa asian tosissaan! Ketäänhän ei voi pakottaa toisesta pitämään, mutta toivon tilanteen helpottuvan pian sillä kokemuksesta tiedän kuinka syvät arvet ja vaikutukset yksinäisyydellä on.

 Sekavan tekstin myötä toivotan parempaa loppuviikkoa muille!