3. marraskuuta 2014

Kyllä minä sinua rakastan...

...vaikka joskus itkenkin.

...vaikka joskus kiroankin ainaista sylikissaani.

... vaikka öisin katsommekin unien sijasta pimeyttä tai tähtiä.

...vaikka muistini muistuttaa dementikko-mummon muistia.

...vaikka käsissäni ei enää mikään pysykään ja maidotkin kaatuvat minne sattuu.

... vaikka olenkin sinulle vihainen tehdessäsi kiellettyjä asioita tai olen muuten ärtynyt väsymyksestä.
...vaikka jätänkin sinut muiden kanssa kotiin lähtiessäni yksin kauppaan.

...vaikka joskus pakotankin sinut isäsi syliin saadakseni juoda kahvikupin rauhassa.

...vaikka en oloasi pysty helpottamaankaan.


Vaikka sydämeni pamppailee oudosti väsymyksestä johtuvien rytmihäiriöiden vuoksi, on se täynnä rakkautta sinua kohtaan. Jyrä, olet yksi kalleimmista aarteistani ja tekisin mitä vain että sinun olisi hyvä olla.

Rakkaudella äitisi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti