Seitsemäs joulu jolloin talossa asuu kävelevä pieni otus. Seitsemänä vuotena lukuisia epätoivoisia joulukorttikuvan kuvausyrityksiä takana. Niin en siis ollut vieläkään oppinut ettei 1-vuotias ikiliikkuja malta pysyä paikoillaan niin kauan että itse ehtisin ottamaan onnistunutta kuvaa. Jotain kehitystä sentään on ajatusmaailmassani tapahtunut kun en edes yritä kaikkia lapsia samaan kuvaan tunkea. Ei se silti paljon lohduta jos kuvat muistuttivat lähinnä tätä
Ja viiden minuutin päästä tilanne oli tämä
Taas yhden oppitunnin jälkeen olenkin vahvasti sitä mieltä ettei joulukortteja varten mitään erillisiä kuvaustuokioita tarvita. Tai ainakin meillä toimii paljon paremmin kameran pitäminen käden ulottuvilla joulun alla. Ilman suunniteltuja kuvauksia olen joka vuosi onnistunut kuitenkin lähettämään lähipiirille ihanat jouluiset kuvakortit. Ehkä siis tänäkin vuonna mennään vaikka niillä pienimmän ensilumen ihmettelykuvilla ellei sitten parempia otoksia vielä ilmaannu.
Onko teillä tapana lähettää jouluna kuvakortteja? Miten saatte kuvakortteihin parhaat kuvat? Niksit jakoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti