12. elokuuta 2015

Merimaailma Sea Life ja Linnanmäki

 Maanantaina ajeltiin päiväksi kohti Helsinkiä. Tarkoitus oli mennä aluksi pelkästään Linnanmäelle, mutta Pikkutäryn kuljettua koko kesän Lapsimessuilta saatu merimaailman esite kourassaan, päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kauniina päivänä Linnanmäen parkkipaikka täyttyikin hurjaa vauhtia ja päivän kuumin hetki oli hyvä viettää merimaailman viileydessä.
 Sea Life oli kyllä käymisen arvoinen kohde ja lapset tykkäsivät paikasta kovasti! Onnikin oli ihan haltioissaan ja Tellu imi innoissaan lisää tietoa itseensä.
 Lapsista oli mukavaa nähdä miltä elokuvan Nemo kala ihan oikeastikin näyttää ja millaisia katkaravut oikeasti ovatkaan. Myös tutut ahvenet aiheuttivat muutaman huokaisun. Tuon kokoisia kun mökiltäkin saisi!

 Merimaailman henkilökunta myös ihanasti pysähtyi kertomaan lapsille lisää ja lapset pääsivät myös koskettamaan mm. hain tyhjää munaa. Pikkutärystä hai oli kaikista paras, vaikka se hänen mielestä kovin pieni olikin. Myös mustekala jäi lapsien mieleen.
 Lumoavan ihana paikka, jossa viihdyimme myös me aikuiset. Helteisellä säällä on mukavan viileä kohde, mutta tuo varmasti kaivattua piristystä talven synkkyyteenkin. Suosittelemme siis vierailemaan!

 Linnanmäen puolella vilinää riitti. Onnikin ihmeissään hoki: On paljon ihmitii. Laitteisiin lapset joutuivat jonottamaan tuskastuttavan kauan, mutta iltaa kohden myös ihanan kiltisti muiden hauskuutta seurannut Onni pääsi muutamaan maksuttomaan laitteeseen huvittelemaan.

 Tellu olisi tahtonut käydä kaikki hurjat laitteet läpi, mutta ei jostain kumman syystä saanut vanhemmistaan seuraa eikä yksin jonottaminenkaan tytön mieleen ollut. Kunnon vanha vuoristorata oli kuulemma kuitenkin ehkä se paras.

 Päivä meni liian nopeasti hauskuudesta nauttien. Kotiin lähdettiin ajelemaan vasta vähän ennen sulkeutumisaikaa ja silti osa laitteista jäi vielä käymättä ja moneen olisi pitänyt päästä vielä uudestaankin.
Tuli meille myös yksi perheenjäsen lisää. Tykkimäeltä Tellu voitti itselleen tuolin ja nyt Linnanmäeltä Pikkutäry onnistui nappamaan mahtavan ison Minionin.
 Tämä uusi kaveri päätyi tietysti myöhään kotiutuessamme ensimmäiseksi yöksi Pikkutäryn unikaveriksi ja on kuulemma paras pehmo ikinä. Onni sai oman pienemmän versionsa ja hieman kateellisena katseli isoveljen omaa valtavaa Minionia.

 Tästäkin reissusta riittää lapsilla kavereille ja sukulaisille kerrottavaa. Aluksi meitä vanhempia hirvitti jo pelkkiin pysäköintiin ja pääsymaksuihin kulunut summa, mutta lasten ilmeitä ja iloa seuratessamme totesimme kaiken olevan niiden arvoisia :) Suurimmaksi harmitukseksi jäikin juuri ennen kotiin lähtöä namikaupan kassalle unohtunut vanhempien lakupussi. Lasten tikkarit jostain syystä kyllä tarttui mukaan, mutta miten ihmeessä me pystyimme isom lakupussin unohtamaan? Toista kertaa ei ehkä sitäkään virhettä tule tehtyä ;)

2 kommenttia:

  1. Mä en oo koskaan käynyt Lintsillä. Ens kesänä ihan pakko päästä :D! Mieletön unikaveri :)
    Onko teiltä pitkästi Lintsille? Meiltä sen verran just, et ei ehkä ihan päiväreissua... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ens kesänä teidän pieninkin nauttii jo ihan eri lailla :) Jos Onnilta kysytään niin meiltä on Helsinkiin ihan liian pitkä matka, mutta hyvin sinne päiväreissuja tekee. Ollaankin nyt kerran kuukaudessa käyty. Linsiltä lähdettiin vasta puoli yhdeksältä ajelemaan kotia ja oltiin sentään vielä saman vuorokauden puolella kotona.

      Poista