Hyvä ystäväni opiskeli Pikkutäryn syntymän aikaan Helsingissä. Hän halusi opiskelijabudjetista huolimatta tuoda lahjaksi kasan poikamaisia vaatteita ja sen hän tekikin. Ensimmäinen kohtaaminen tämän ystäväni kanssa on tapahtunut varmasti jo vauvana, joten hän uskalsi kierrellä kirpputoreilla ja tuoda sieltä ostettuja vaatteita lahjaksi tietäen minun arvostavan hänen vaivannäköään.
Lahjakassin joukossa oli myös eräs yöpuku, jota en olisi itse varmasti ostanut edes halvalla kirpputorilta. Sen ystäväni myös tiesi, mutta tiesipä hyvin senkin että unikäyttöön puku pääsisi silti. Niin on totisesti tämä puku tehnytkin! Jo Pikkutäryn aikaan se tuntui mahtuvan aina vaan eikä se jää pieneksi millään nytkään. Pesukertoja on siis jo meidän kahden pojan toimesta tullut ja yöpuku alkaakin olemaan varsin rakastetun oloinen.
Tämä Me&i:n yöpuku on kokoa 62/68 ja on siis vielä sopiva meidän kohta 1v3kk:n ikäiselle. Ei tuo kuosi saa edelleenkään minussa ihastusta aikaan eikä samoin ajatteleva mies tykkää pukea tätä päälle kokien pukemisen olevan hankalaa, mutta silti se vaan suoraan pesusta käyttöön aina tulee. Onhan puku sentään ainakin siinä mielessä hyvä kun ei ole isojalkaiselle pojalle umpinaisia teriä. Ehkä rakkaus pukuun tulee kuitenkin jostain muualta? Tulisiko tätä käytettyä jos puvun tarina meidän osalta olisi toinen? Nythän tämä muistuttaa vaan ihanasta ystävästäni, joka asuu valitettavan kaukana.
Onko muilla lastenvaatteiden osalta viha-rakkaussuhteita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti