Tellun syntyessä imetys alkoi todella tahmaisesti ja oli ongelmallista sekä epämiellyttävää hyvin pitkään. Hampaat irvessä päätin sinnitellä sen 6kk vaikka väkisin, mutta rentoutumisen myötä päästiin jopa 10kk:n ikään asti. Silloinkin tyttö itse vierotti itsensä ja olin suoritukseeni kovin tyytyväinen. Lausuin Tellun imetysaikana myös hyvin vahvan lauseen; minähän en taaperoa imetä. Ajattelin että imettäkööt muut, mutta minä en tosiaankaan sitä tee.
Pikkutäryn kanssa päätin ottaa rennosti heti alusta alkaen. Ellei imetys sujuisi niin sitten ei. Eihän se vauva silti nälkään kuolisi vaan saisi tarvitsevansa ravinnon muualta. En tiedä oliko syynä rento asenne vai mikä, mutta emme kokeneet minkäänlaisia ongelmia. Aloin hiljalleen muuttamaan käsitystäni imetyksestä, mutta olin hyvin tyytyväinen pojan päättäessä ensimmäisenä synttäriaamunaan siirtyä isoksi pojaksi ja unohtaa aikaa vievät imetystuokiot.
Nyt tämän pienimmän kohdalla joudun vihdoin syömään sanani. Kyllä minä taaperoa imetän ja haikeana ajattelen aikaa milloin tästä joudun luopumaan! Ehkä haikeuden takana on meidän muuten vaikea vauva-aika josta en oikeastaan muista muuta kuin imetyksen sujuneen alusta asti hyvin. Tai sitten haikeus johtuu sen tosiasian myöntämisestä etten ehkä koskaan enää saa imettää.
Neuvolassa terveydenhoitaja oli ihan ihmeissään kuullessaan minun vielä imettävän. Antoi vinkkejä vieroitukseenkin ja katsoi hölmönä kun totesin etten ole aikeissa vieroittaa ainakaan vielä. Jatkan tasan niin kauan kuin se itsestäni hyvälle tuntuu tai lapsi vieroittaa itse itsensä. Oikeastaan toivon jälkimmäistä vaihtoehtoa sillä se on isompienkin lasten kanssa ollut niin kovin helppoa. Lapsi ei enää halua ja tarvitse piste
Nyt kun olen sanani syönyt saanen kai vähän ääneen ihmetellä mitä ihmeellistä taaperon imetyksessä on? Miksi ihmeessä se on niin kamala asia josta olisi nopeasti lapsi vieroitettava? Tutkittuja terveyshyötyjähän imetyksestä, siis taaperonkin, on vaikka kuinka paljon lapselle, mutta myös imettävä äiti hyötyy ainakin rintasyövän riskin pienentyessä 4,3% jokaista 12kk:n imetysjaksoa kohden. Hampaatkaan eivät imetyksestä kärsi jos muuten lapsen hampaiden hoito on kunnossa. Onko ongelma siis asenteissa? Onko unohdettu se tosiasia että ihan täällä kotimaassakin on ennen lapsia imetetty pitkään?
Myönnän etten voisi kyllä kuvitella imettäväni enää Pikkutäryn ikäistä isoa poikaa. Enkä kyllä tyttöäkään. Jos joku niin haluaa tehdä niin tehkööt. Imettäkööt äidit juuri niin kauan tai vähän kuin itsestä siltä tuntuu. Voihan olla, että olen kolmen vuoden päästä mörököllien ruokaa Jyrän yhä jatkaessa tissittelyään. Toivon kuitenkin yhä pojan itse ratkaisevan tilanteen jo paljon ennen sitä muttei kuitenkaan ihan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti