Kohti uutta

 En muista kuluneesta vuodesta yhtikäs mitään. Tiedän jokavuotisten juhlien olleen ja kuvista päätellen lasten nauttineen monistakin asioista, mutta en muista niitä. Tämä postaus ei siis tosiaankaan ole paluu pian päättyvään vuoteen, joka on sisältänyt viimeiseen asti paljon murhetta ja epäonnea, mutta jonka aikana olen varmasti kasvanut ja oppinut entistä paremmin olemaan kiitollinen niistä pienistä hetkistä ja asioista. Aina ei tarvitse tavoitella tähtiä taivaalta, harvoin asiat menevät kuten haluaisi ja murheet ovat osa elämää. Kaikesta selviää tavalla tai toisella kunhan saa pitää rakkaat ympärillään.

 Viimeistään nyt alkaa olemaan aika vilkuttaa tälle vuodelle ja suunnata katseet kohti uutta. Lupauksia en tee sillä eihän tällä muistilla muistaisi niitä pitääkään! Vuoden vaihtuessa kuiskaankin ihan hiljaa vain toiveen; olkoon ensi vuosi täynnä rakkautta, iloa ja onnen hetkiä.

 Onnekasta alkavaa vuotta kaikille!

Tavishupparista hurrrjaksi dinoksi

 Pikkutäry ihastui joulun alla H&M:n dinosaurushuppariin. Vihreä väri vaan ei poikaa miellyttänyt, joten ostettiin perushuppari jonka lupasin muuttuvan mieleiseksi tonttujen tai itseni toimesta. Ei jaksanut tontut alkaa soveltamaan, mutta vihdoin poika sai aamulla pukea päälleen mielestään hienoimman hupparinsa ikinä.

  Aikoihin kun en ole yhtään mitään ommellut oli päässä olevan ideani soveltaminen valmiiksi tuotteeksi hieman tuskaista. Kummipojalle on menossa huppari, jossa tästä versiosta poiketen tajusin onneksi tehdä piikit ihan vaan salmiakin muotoisista paloista ommellen enkä näin yhtenäisesti.

 Silmät tästä hupparista puuttuu, mutta pelkkä fleece-harjakin tuntuu pojalle riittävän :) Salmiakeista tehdessä työ  valmistuu todella nopeasti ja helposti!

Hieman lasten suksista

 Meillä kaikki lapset ovat alkaneet hiihtää jo todella pieninä. Edellisessä postauksessa perheen pienin hiihteli pukin tuomilla 110cm:n remmisuksilla käsissään itseään isommat sauvat. Väärinhän tuo oli (joulupukki ei ole tainnut lahjaa valitessaan kovasti nyt ajatella) sillä hiihtovarusteissa ei saisi liikaa kasvunvaraa olla. Ymmärrän lahjan antajaa kuitenkin sillä on kovin hankalaa löytää alle 80cm:n mittaiselle sopivia suksia! Sauvoja vielä saa sentään lyhennettyä.

 Löysin pienen etsimisen jälkeen jopa yhdet 80cm:n sukset XXL:stä. Hintaa näillä varmasti pienten poikien mielestä hienoilla Cars-suksilla on alessa 34,9€. Meidän minimiehelle nämäkin olisivat periaatteessa liian isot.

 Itse olen ehdottomasti heti alkuun jo monollisten suksien kannalla. Mielestäni hyvät ja ennen kaikkea oikean kokoiset välineet tuovat opettelemiseen lisää miellekkyyttä. Toisaalta jos lapsi jaksaa hiihtää vain sen minuutin tai pari voi monojen kanssa tuhrautua enemmän aikaa kuin itse hiihtämiseen. Pikkutäry taisi kuitenkin olla 2-vuotias kun hiihteli jo ihan pelkästään monollisilla suksilla.

 Minkä kokoiset sukset ovat sitten lapsille oikean kokoiset? Vielä Pikkutäryn kanssa on helppo noudattaa ohjetta hiihtäjän pituus = suksien pituus. Pikkutärylle siis olisi sopivat  joulupukin pikkuveljelle tuomat 110cm:n sukset ja 80cm:n sauvat. 115cm:n pituisella lapsella sukset voivat olla jo 120cm pitkät ja 120cm pituinen käyttäisi 130cm pitkiä suksia.  Kasvunvaraa lasten suksissa saisi suositusten mukaan olla enintään 15cm. Suksien vähäisen käyttöajan vuoksi kannattaakin katsella käytettyja kirpputoreilta sillä lähes uudenveroisia voi löytää edullisestikin! Monollisissa malleissa vaan kannattaa muistaa varmistaa monon ja siteen yhteensopivuus.

 Missä iässä teillä on lapset alkaneet hiihtelemään ja millaiset ovat ensisukset olleet?

Kun lämpömittari näyttää -20

 Pikkuinen vaatimalla vaati aamulla ulos leikkimään. Meitä aikuisia oli jo herätessä paleltanut pelkästään mittariin katsominen pakkasen ollessa -22 astetta. Hiihtämään oli pienen kuitenkin päästävä ja sinne myös pääsi miehen uhrautuessa. Lapsille on kunnon vaatteet säähän kuin säähän, mutta milloinhan oppisi itse varustautumaan?

  Pukeutumiskysymyshän tuo ulkoileminen pitkälti on. Pojalla on haalarin alla ensin merinovillaa ja sitten villaa. Hatun alla merinovillainen kypärämyssy ja jalassa Sorelit. Kovilla pakkasilla ulkoillaan vähemmän aikaa ja tälläkin kerralla vain kädet olivat hieman viileät. Näin on tosin toisinaan myös sisällä tai kesällä eli on pojan ominaispiirre. Vinkata saa kuitenkin superlämpimistä käsineistä!

  Pukin tuomat sukset olivat pikkuiselle miehelle aivan liian suuret. Edes säätämällä ei siteitä sopiviksi saanut.

  Sauvatkin olivat isommat kuin poika itse, mutta se ei menoa haitannut. Hienosti onnellisesti hymyillen hiihti pitkän aikaa :)

 Myös päiväunet meillä nukutaan ulkosalla säällä kuin säällä. Jääkarhupussi pitää pojan taatusti lämpimänä ja vaunuverho sekä kuomun päällä oleva viltti takaavat kuomun sisällä lämpötilan pysyvän ihan siedettävissä lukemissa. Testattu siis on joskus aikoinaan ihan lämpömittarin kanssa.

 Ulkoilleekos muut näillä kovemmilla pakkasilla pienten lasten kanssa?

Liian hiljaista

 Tellu ja Pikkutäry halusivat jäädä mummon iloksi. Olisi kerrankin aika tehdä rästiin jääneitä hommia ja levätä yhdessä pienimmän kanssa. Talo on kuitenkin aivan liian hiljainen enkä osaa keskittyä yhtikäs mihinkään.

  Uudet villasukat jalassa tepastelen pitkin kämppää kilpaa pienimmän kanssa. Pieninkin siis on aivan ihmeissään kun leikkikaverit ovat poissa ja taloon on tullut hiljaisuus. Toisaalta kyllä pikkuinen osaa ottaa myös täyden hyödyn tilanteesta ja komentaa kovasti vanhempiaan :D Mieskin joutui saunomaan oikein urakalla, kun eräs nuoriherra ei tahtonut millään pois.

Pienimmän nukkuessa jatkan vaeltelua yksin. Erään rästihomman sain ommeltua, mutta muuten olen lähinnä vain vieraillut kahvikuppi kourassa suklaakupilla. Suklaakaan ei vain ole maistunut samaan tahtiin kuin ennen eli nyt ei ole kaikki kohdallaan. Pitäisiköhän lapset unohtaa useamminkin yökylään josko oppisi taas nauttimaan päivällä vallitsevasta  hiljaisuudestakin?

Tellun joulupuuhat

 Tarkkasilmäiset ehkä huomasivatkin ettei edellisessä postauksessa ollut sanaakaan Tellusta. Tyttö halusi ihan oman postauksensa, johon laittaisin hänen ottamia kuvia. Tyttö sai joululahjaksi kauan odotetun kameran ja on sillä kovasti kuvia ottanutkin. Kunnon kameralla saa aikaan kelpo kuvia paitsi kun alkoi tietysti uteliaana kokeilemaan erilaisia asetuksia.

 Kameran lisäksi tyttö sai lahjaksi valtavan laatikon täynnä hamahelmipusseja. Tässä on muutama helmistä tehty työ tytön itsensä jollakin tunnelma-asetuksella kuvaamana.

 Tellu oli kuulemma hieman pettynyt kun ei saanut yhtään lelua. Ei siis perinteisiä Legojakaan. Kivoja kaikki lahjat kyllä oli, mutta koruista ja lahjakorteista ei hirveästi ole jouluna ajanvietteeksi. Leivontasetin tyttö sai ja sitä jo kokeilikin ja kirjankin oli lukenut alle vuorokaudessa. Ulkona kameran kanssa onkin Tellusta ollut kaikkein kivointa. Niin ja pikkuveikan nauravaisten kuvien katseleminen koneelta.

Meidän joulu

 Ihanan rento joulu! Olemme tehneet sitä mikä on huvittanut ja vain nauttineet yhteisestä ajasta. Kyläilykierroksellekaan ei olla vielä lähdetty kun ei ole jaksanut kiinnostaa. Onhan tässä vielä viikonloppuna hyvin aikaa hoitaa pakolliset kyläilypaikat :)

  Joulun ihanuutta on myös lisännyt meidän pienimmän täysi oireettomuus! Hän oli aattona ihanan aurinkoinen ja touhukas poika. Kamera ikuistikin valtavasti ihania kuvia joita kovasti tekisi mieli teillekin näyttää vaan kun en voi. Kuusi täyttyi alaoksiltaan koristeista, joita on joulun aikana siirrelty neulasten vain rapistessa alas.

  Tämä touhupoika saattoi myös käydä namivarkaissa sillä koristeiden kimpusta löydettiin pienen pieni tahmatassu.

  Muuten aattona ulkoilimme, pelailimme, leikimme, söimme valtavasti ja kävihän meillä vieraana joulupukkikin. Pikkuinen alkoi viime viikolla vierastamaan hieman ja ehdin jo miettiä meneekö joulupukin vierailu piilossa kyhjöttämiseksi. Pöh, poika tajusi heti ensimmäisestä paketista mikä oli homman nimi ja yritti varastaa itselleen muidenkin lahjat :D

  Joulupäivänä pojan vointi ottikin sitten takapakkia ja oli todella vaisun sekä väsyneen oloinen eikä edes herkut maistuneet. Ajattelin jo onko kipeäksi tulossa, mutta ainakaan vielä ei ole muita oireita ilmaantunut.  Ihmettelimme ja kasailimme pukin tuomia lahjoja ja tietysti leikimme paljon.

 Pikkuinen sai muutaman todella ison paketin. Tämä autorata on lähes pojan korkuinen! Suksipaketti taas ei meinannut millään pysyä pojan käsissä ja hermot meni kun en antanut pojan hiihtää sisällä :) Onneksi lahjaan kuului ilmeisesti myös lumilahja niin päästiin jo kokeilemaan hiihtämistäkin.

  Pikkutäry odotti kovasti Legopaketteja. Sai tämän ison paloasemapakkauksen, mutta muuten ei juuri leluja tänä vuonna tullut. Puuhatarvikkeet, kirjat ja pelit olivat tänä vuonna täyttäneet paketit ja poika hieman hämmästyneenä kysyikin eikö enempää leluja.

Jos leluja ei tullut valtavasti niin mitä sitä pettymään jos saa näin hienoja juttuja! Tämä Nikko oli ehkä se paras lahja. Täytyy vaan käydä huomenna ostamassa ladattavat patterit ettei ihan vararikkoon jouduta!

 Me vanhemat taas saatiin paras lahja pienimmältä sillä saimme viime yönä nukuttua jopa 6 tuntia putkeen pojan itse nukkuessa muistaakseni ensimmäistä kertaa lähes 8 tunnin unet! Virkeänpänä onkin hyvä jatkaa vielä hetken joulun viettoa ja alkaa sitten hiljalleen miettimään aleostoksia.

 Leppoisaa tapaninpäivää kaikille!

Jouluiloa!

 Lähes kokonaan valvottu yö, uuniin unohtunut kinkku, kovia kokenut kamera, ylikierroksilla käyvät lapset. Mitäpä noista sillä joulu on vihdoin täällä! Tulin siis vain pikaisesti sanomaan seuraavaa

Mistä tunnet pienen tontun? 

Punaisesta lakistansa 

harmahasta parrastansa 

hymystänsä lempeästä 

katseestansa veikeästä 

Mistä löydät pienen tontun? 

Polulta taapertmasta 

tieltä tepastelemassa 

hämärissä huiskimasta 

lasten korvaan kuiskimasta. 

Sieltä löydät pienen tontun.

Ihania ja ikimuistoisia joulun hetkiä!

Tellun pakettikoristeet

 Tästä luukusta piti paljastua Tellun todella kauniita soodataikinasta (suosittelen taikataikinan sijaan!) tehtyjä kuusenkoristeita. Arvatkaapa vaan mitä niille kävi? Eräs pienen pieni mies vetäisi koko satsin lattialle ennen kuin olivat edes kokonaan kuivuneet ja kaikki rikkoontuivat enemmän tai vähemmän. Kyllä harmitti niin tyttöä kuin minuakin!

 Uutta taikinaa ei enää kiireiden keskellä ehditty väsätä, mutta Tellu halusi paketteihinsa itsetehdyt koristeet. Tässä kaksi mallia, jotka on kuulemma ihan hölmöjä.

 Ymmärrän ettei nämä enää niiden kauniiden koristeiden jälkeen Tellun silmää miellytä, mutta mummo- ja kummijoukko ilahtuu varmaan silti :)

Lohikäärmekäsineet

En ole aikoihin saanut ommeltua yhtään mitään. Jouluksi suunnittelin omien ja kummilasten pehmeisiin paketteihin vaikka mitä kivaa ja osaan hankin jo materiaalejakin. Nyt kai uskallan jo sanoa, että ompelematta jäi! Muutamassa työssä ajattelin mennä hieman helpotetulla kaavalla, mutta siitä huolimatta sain aikaan vain muutaman käsineparin.

 Valmiit fleecelapaset 3€ ja pienet fleecetilkut sekä kaksi nappia. Tylsistä hanskoista on toivottavasti tullut hurrrrjan kivat.

Kieli on liimattu kangasliimalla ja muut on ommeltu käsin. Melko nopeaa siis vaikka käsin ompeleminen pimeässä ei lempipuuhiini kuulukaan.

Lapsiystävällinen joulu

 Joulu on täällä ihan pian! Ollaan keskitytty tänäkin vuonna joulun odotuksessa lapsiin ja siivottu kun on ylimääräistä aikaa ollut. Mies on ahkeroinut mm. pesten kaikki ikkunat kun itse olin flunssan kourissa, mutta muutoin ei kauheasti olla urakoitu. Tähän stressittömään elämään on ollut pakko tottua kun valvotuilla öillä ei vaan jaksa ja oikeastaan se on vain hyvä asia. Ei ne lapset aikuisina kuitenkaan muista kuinka jouluaattona koti kiilsi peränurkkaa myöten vaan sen joulun tunnelman ja vanhempien heille antaman ajan. Toki meillä vielä alkuviikosta tehdään viikkosiivous ja vaihdetaan matot, mutta mihinkään suursiivouksiin ei ryhdytä. Muutenkin jos jokin unohtuu tai ei jaksetakaan niin mitä sitten? Ei se mikään maailmanloppu ole!

   Jouluaatto voi olla lapselle tuskastuttavan pitkä paitsi jos on tarpeeksi mukavaa tekemistä. Meille pukki saapuu tänäkin vuonna lasten puolesta liian myöhään noin klo 18.30. Aamulla koko perhe löhöilee sohvalla hieman lastenohjelmia katsellen, mutta koko päivää ei telkkarin ääressä istuta. Ulkona on mukava käydä etsimässä tontun jälkiä tai viemässä metsän eläimillekin hieman omenoita jouluherkuiksi. Sisällä on molemmilla vanhemmilla kerrankin aikaa leikkiä tai vaikka pelata koko perhe yhdessä lautapeliä. Lapset saavat myös halutessaan vielä hieman vaikka koristella tai auttaa ruuan laitossa. Pääasia ettei kukaan mökötä yksin huoneessaan ja kaikilla on hyvä olla. 

 Yöt pienimmän kanssa valvoessa sitä liian usein unohtaa isompien lasten tarpeet. Niinpä lupaamme mieheni kanssa seuraavaa

Itselläni harvoin on kiire mihinkään, mutta etenkin mies nauttii jouluna juuri kiireettömästä ajasta lasten kanssa. Emme siis aikatauluta edes jouluaattoa vaan teemme juuri sitä ja siinä tahdissa mikä sillä hetkellä hyvälle tuntuu kaikkien perheenjäsenten toiveita kuunnellen. Pakkoko se on juosta kiireessä hautausmaita läpi jos ei jaksa tai ehdi? Onhan joulua useampi päivä jolloin ehtii rauhassa opettaa tätäkin perinnettä lapsille. Myös joulusaunassa on mukava käydä ilman kiirettä ja sama pätee myös ruokailuun.  

 Pieninmän ollessa sylissä päivät ja yöt jäävät usein isommat haleissa vähemmälle. Tänä jouluna lupaamme vuoroin miehen kanssa kaapata jokaisen lapsen kainaloon. Lupaamme antaa paljon pusuja ja haleja ja kertoa kuinka tärkeitä lapset meille ovatkaan. Eikä tämä lupaus koske vain joulua vaan pyrimme jatkossakin tarjoamaan jokaiselle lapselle yhtä paljon hellyyttä.

 Viimeiseen lupaukseen täytyy toivoa hieman joulun taikaakin. Lupaamme siis peuhata kilpaa lasten kanssa lumessa ja olisihan se näin vanhimmiten mukavampaa jos lunta olisi enemmän kuin hieman väriksi. 

  En tiedä oliko tässä väsyneessä sepustuksessa enää mitään järkeä, mutta ihanaa, leikkisää ja turvallista joulua kaikille pienille ja suuremmillekin! Niin ja tehkäähän muutkin omat lupauskorttinne täällä!

Pompom-lumiukko

 Tellu on innostunut tekemään tupsuja. Niistä voi tehdä vaikka lämpimän kaulaliinan tai kivan lumiukon. Pikkutäryllä ei vielä riitä innostus omien tupsujen tekemiseen, mutta siskonsa avustuksella hänkin pääsi tekemään lumiukkonsa.

  Silinterihattua ei alettu ukolle rakentamaan ja tottulakki ei lapsia innostanut heidän tehdessä talvikoristetta. Nauhasta ja pehmopalloista syntyikin Tellun keksintönä korvaläpät.

 Lopuksi Tellu halusi jakaa muutaman vinkin ilman tupsukonetta tupsuja tekeville.
1. Käytä paksua pahvia ettei pahvi hajoa ennen aikojaan.
2. Ellei paksua pahvia ole, leikkaa edes kunnon saksilla.
Pikkutäryn lumiukon pää on siis erittäin epämuodostunut, pahvin hajotessa atomeiksi kesken tylsähköillä saksilla leikkaamisen. Poikaa tämä ei kuitenkaan haitannut vaan pääasia oli saada tehdä ihan oma ukko :)

Tellun valokuusi

 Jos Tellulle antaa rautalankaa, helmiä ja joskus aikoja sitten tekemättä jääneen lastenhuoneen paperisydänvaloon varatun patterivalosarjan, mitä siitä syntyy?

 Tytön joulukuusi odottaa johdon varassa pientä koukkua , nauhaa tms. josta sen saisi ripustettua.

 Vasta kuvan ottamisen jälkeen tyttö päättikin muuttaa työtä. Nyt oikealla puolella ei enää menekään tuplavaloa vaan ylimääräinen johto menee kuusen poikki. Pikkutäry ei ole kuusesta innoissaan pinkkien valojen vuoksi, mutta pidetään tämä visusti Tellun puolella :)

Herkkuja linnuille ja hyvä mieli

 Joulun aikaan on mukava myös auttaa niin vähävaraisia kuin eläimiäkin. Me ripustimme malttamattomina jo linnuille jouluherkkuja.

 Lapset veivät joku aika sitten myös paketit keräykseen. He mielellään auttavat muita lapsia ja olisivat vieneet isommatkin kasat paketteja jos olisivat saaneet. Jos keräykset ovat menneet ohi tai Pelastusarmeijan joulupata ei kiinnosta niin vielä jouluaattoon asti voit lahjoittaa ainakin Hyvä Joulumieli-keräykseen. Lahjoittaminen on todella helppoa ja voit valita itsellesi sen sopivimman. Nopeimmin lahjoitus varmaan onnistuu joko lähettämällä 10€:n arvoisen tekstiviestin HJM numeroon 16499 tai soittamalla 0600 16555 (10,01€ +pvm/mpm). Kolmas vaihtoehto on antaa lahjoitus Hyvä Joulumieli-keräyksen tilille FI17 1596 3000 2020 20 NDEAFIHH Lisää tietoa keräyksestä löydät esim. täältä.

 Lämmintä joulumieltä kaikille!

Herkullinen kelkka

 Me ollaan useanpana vuotena jo tehty karkkikepeistä jotakin. Tänään lähti Tellun parhaimpien kavereiden paketeissa mm. kelkat.

 Näiden tekeminen on hyvin nopeaa ja kyytiinhän voi rakentaa yhtä helposti esim. paketteja. Siistimpää ilmettä saisi suklaan paketoimisella, mutta Tellulta se puuha ei kuulemma vielä suju tarpeeksi hyvin. Toivottavasti nämä makoisat lahjat olivat myös saajiensa mieleen :)

Kaikille teillä autolla liikkuville

 Kiltit autoilijat, ajattehan hyvin varovasti! Sää on huono, tiet liukkaat ja joulu kiireiden aikaa, mutta ajakaa varovasti niin ettei tule onnettomuuksia. Jokaisella on jouluna parempi mieli jos oma perhe on ympärille.

 Kiitos!

t. Tellu

ps. Koulumatkalla kuorma-auto meinasi ajaa päälleni huomioliiveistä ja useista heijastimista huolimatta. Kuljin tien reunassa saattajan kanssa ja tiedän tien olevan erittäin vaarallinen.

Kannattaako lapselle ottaa vakuutus?

 Tänään ei valitettavasti joulukalenterin luukku aukea. Olen nukkunut ja löhöillyt lähes koko päivän miehen hoitaessa lapset ja tehdessä jouluvalmisteluja. Flunssa yrittää siis kovasti kaataa ja nyt jännitän pääsenkö Tellun joulujuhlaan vai en. Harmittaa ihan vietävästi tässä vaiheessa sairastaa, mutta josko olo olisi jo aamulla parempi?

Tarkoitus on ollut kirjoittaa lapsivakuutusten tarpeellisuudesta aiemminkin, mutta nyt oman taudin ja pienimmän sairaalalaskua maksaessa päätin antaa oman mielipiteeni, joka on ehdottomasti ollut meille oikea mutta joillekin toisille voisi olla toisin.

 Jo Tellun odotuksen aikana olin ehdottomasti syntymättömän lapsen lapsivakuutuksen kannalla, vaikka hermot niiden vertailemiseen menikin. Tellu oli koliikkia lukuunottamatta todella terve vauva. Sitten puhkesi infektioastma ja meidät lähetettiin terveyskeskuksesta kotiin vaikkei lapsi saanut kunnolla henkeäkään! Lapsella oli kuulemma mahdollisesti korvatulehdus kehittymässä. Onneksi päästiin suoraan yksityiselle ja saatiin tytön hengitys taas kulkemaan sekä avaavaa lääkettä kotiin. Tämän kokemuksen jälkeen päätin etten mene terveyskeskukseen kuin todellisen pakon edessä! Hieman myöhemmin tytöllä todettiin atooppinen iho ja Pikkutäryn odotusaikana ilmeni juuri joulun alla mystinen sairaus, jonka jälkeen lääkäriä ei juuri ole tarvittu.

 Pikkutäryn kohdalla vakuutuksen ottamista ei enää mietitty vaan se hankittiin hyvissä ajoin. Onneksi sillä neuvolassa poikaa pidettiin normaalina tyytyväisenä vauvana, vaikka oli jotain ihan muuta kärsien selvästi. Allergia löytyi yksityisen lastenlääkärin avustuksella. Infektioastma kuuluu myös Pikkutäryn elämään, mutta poika on syönyt elämänsä aikana vain yhden antibioottikuurin. Pojan vakuutus siis maksaa toisinaan enemmän kuin siitä saatava hyöty.

 Nuorimmaisen kohdalla posti oli kadottanut vakuutusyhtiön pyytämät kopiot äitiyskortistani ja vakuutusyhtiö irtisanoi lapsivakuutuksen varauksen. Raskauden aikaiset hormoonit saivat minut laittamaan erittäin vihaista palautetta ja saatiin syntymättömän lapsen vakuutus sittenkin voimaan. Voi mikä onni tuo suuttumiseni meidän puolesta olikaan!!! Jo ensimmäisen vuoden aikana on maksuja kertynyt hurjat määrät niin yksityisen kuin sairaalankin toimesta.

 Meille lapsivakuutus on siis aivan ehdoton juttu. Julkinen terveydenhuolto ei toimi ja virheitä kuulee tapahtuvan jatkuvasti. En tosin kiellä etteikö virheitä kävisi yksityiselläkin. Täältä maalta meillä on jopa lyhyempi matka yksityiselle kuin julkiselle puolelle ja jos lähin yksityinen ei pysty aikoja antamaan on matka sama. Isompien vakuutusmaksut ovat toisinaan kalliimmat kuin vakuutuksista saatava hyöty, mutta sisälläni on koko ajan pieni pelko. Mitä jos Tellun sairaus uusiutuu tai Pikkutäryllä ilmenee jotain uutta?

 Oman kokemukseni vuoksi suosittelen asiaa pohtivia ottamaan lapsivakuutuksen ennen lapsen syntymää vaikka vakuutus voi myös osoittautua tarpeettomaksi. Voihan sen aina irtisanoa jos huomaa tarpeettomaksi. Toki kyllä julkisella puolella varmaan pärjää paikoissa joissa se edes jotenkin toimii. Itselleni on vain lasten kanssa sattunut liikaa huonoja sattumuksia enkä enää uskalla ottaa pienintäkään riskiä että esim. parin viikon ensin voimakkaan oksentelun ja sitten ripuloinnin aikana meille toistuvasti sanottaisiin ettei päästä edes näytille, koska lapsi jaksaa istua. Kyllä, noinkin on tapahtunut.

 Oletteko te muut ottaneet lapsillenne vakuutuksia ja jos olette niin missä vaiheessa? Vai pidättekö vakuutuksia ihan turhana touhuna?

Tellun huopakori

 Tellu halusi tehdä kaverinsa lahjalle itse lahjakotelon huovasta käyttäen paperisen laatikon mallia. Ei mennyt työ ihan putkeen ja huopainen lahjalaatikko jäi ainakin toistaiseksi tekemättä. Kas ensin meni hieman mittasuhteet pieleen ja sitten tyhmä liima ei pitänyt. Mies keksi viedä koko askartelemisen kovaan ääneen haukkuneen tytön anoppilaan ompelukoneen kimppuun sillä oma ompelupisteeni on täynnä salaisia juttuja. Ellei liimaa olisi työssä ollut lähes lammikoksi asti,  olisi tuosta tullut ihan kiva ompelemalla sivut yhteen käsinkin. Mitä tellu sitten sai aikaan?

  Kori on näin isona (sivu reilu 8cm) liian lerju, mutta menee tytön huoneeseen. Kannattaa siis käyttää paksumpaa huopaa!

 Miten tälläisen saa sitten tehtyä? Neliön kokoinen huopa jaetaan 9 osaan. Kulmissa olevista osista leikataan yläreunan puolivälistä sisäalakulmaan oleva palanen pois. Kolmiot taitetaan sisälle ja kiinnitetään päätyyn. Varsin helppoa ja nopeaa!

 Nyt taidan vihdoin tietää mitä teen ostamalleni harmaalle paksummalle huovalle joulukalentereiden sijaan! Ehkä teen joulumuistamiseksi muutaman itsetehdyn herkkukorin? Tai sitten pidän huopakorit ihan itse :)

Hyvä alevinkki Helsingissä liikkujille!

 Palaan päivän luukun kanssa heti kunhan ehdin. Tähän väliin vain tälläinen pikainen vinkkaus!

 Itse ostan erittäin mielelläni lastenvaatteita alella. Mitä enemmän ja mitä suuremmilla prosenteille vaatteita löytyy sen parempi. Siksi päätin teillekin nyt vinkata hyvien löytöjen mahdollisuudesta.

Ipanajamien varastossa käy hurja tyhjennys! Imps&Elfsin, Kidcasen, Miliben, Patagonian ja Le Bigin lastenvaatteita kokovälillä 92-152 myydään nyt vähintään 60% alella! Myynti löytyy osoitteesta urbanstory, Katariinankatu1, 00170 Helsinki ja kestää vuoden loppuun asti.

 Harmittaa ettei meillä ole nyt suunnitteilla Helsingin reissua, mutta käykää te siellä liikkujat etsimässä löytöjä! Miliben ja Kidcasen vaatteita meillä on ollut ja voin niitä lämpimästi suositella!

Lasten pallokranssi

 Ehdinpäs vielä tälle päivälle luukun kanssa! Aamupäivä meni vihdoin tänään saapuneiden joulukorttien postituskuntoon laittamisessa ja iltapäivällä migreeni pistikin vaihteeksi pakkolepoon. Tänään luukusta paljastuu taas monen ikäisille sopiva askartelu.

  Tähän askarteluun tarvitset pahvin palan, pätkän nauhaa ja liimattavia koristeita ja tietysti liimaa jolla liimata.

 Tässä on Pikkutäryn mummolle tekemä kranssi. Meillä on tuhottomasti noita pehmopalloja kun pakkauksista on pienet pallerot vaan käytetty, joten jotakin piti näistä muista keksiä. Tellu ajatteli tehdä omansa päällystämällä pahvirenkaan jollakin kauniilla ja liimaamalla siihen pikkuisia helmiä tms. Tytön versio vaan on vielä suunnitteluasteella sillä huovuttaminen on nyt in.

On hauskaa tonttuilla

Öisin meillä liikkuu tonttuja, jotka jättävät lapsille pieniä yllätyksiä. Se voi olla esim. jotakin lapselle tarpeellista, jotain pientä lapsen kovasti toivomaa, joulusatu tai jouluista puuhaa. Kuvasin pikaisesti lasten leikkiessä yläkerrassa viikonloppuna ostettuja juttuja ja jäin melkein kiinni!

  Pikkutäry on kovasti toivonut Schleichin dinosauruksia. Yöllä tonttu käy vihdoin sellaisen jättämässä. Keskiviikkona poika saa pehmeän yllätyksen sillä kävin viikonloppuna muissa tonttuiluasioissa Kappahlissa 30% alen takia enkä voinut vastustaa tätä dinon alla olevaa hauskaa paitaa. Oikeastaan ostin tälläisen myös kummilapselle jonka vanhemmat toivoivat vaatetta lahjaksi.

 Tämä kuva ei tee kuosille oikeutta, mutta katsokaa kuinka paljon lasten mieleen olevia juttua paidasta voi löytääkään.

  Pienimmälle tonttu on tuonut lähinnä kaikkea tarpeellista; uusia tutteja, villasukat ja muita pehmeitä paketteja, kirjan, puurososetta jne. Huomenna pienin saa eläimen. Eläimet ja puupalikat onkin kulkuneuvojen ja astioiden lisäksi olleet viime aikoina kovasti leikeissä.

 Tellulle tonttu on tuonut poikia enemmän askartelujuttuja. Tyttö onkin kyllä todella kova tekemään käsillään. Oma huovutusneula ja villa pääsevätkin varmasti heti koulun jälkeen tytön käsittelyyn. Mitähän villasta mahtaakaan syntyä? Tellullekin tämä tonttuilu menee vielä ihan täydestä sillä sattuipa eräs päivä tontun pussista löytymään toive, jonka tiesi vain tytön Tuikku-tonttu!

 Myös muuten meillä tonttuillaan joulun aikaan kovasti. Kummilapsille lähtee joka vuosi pikkuiset paketit. Edes vanhimmat kummilapset eivät vielä ole olleet tietoisia mistä paketit oikeasti tulee. Reilu 10-vuotias kun ei enää joulupukkiin usko vaan kun paketin käsialakin on ihan outo. Meillä minä kirjoitankin kaikki muut kortit yms. ja mies vaan nämä tonttupostit :D Lisäksi kääritään paketit hyväntekeväisyyteen ja etenkin Tellulle muiden lapsiperheiden auttaminen tuntuu olevan kovin tärkeää. Äidin pieni maailmanpelastaja!

 Liikkuuko muilla yöaikaan tontut yllätyksineen vai onko vain täällä unetonta väkeä?

Helpot joulun suklaapiprit (gluteeniton)

 Tällä viikolla hyvin monessa perheessä on ajankohtaista muistaa opettajia, kerhon ohjaajia ja päiväkodin henkilökuntaa. Itse olen suosinut lasten tekemien korttien lisäksi jotain käytännöllistä mm. lahjakortteja, erikoiskahvia, saippuaa, tiskirättejä, lasten koristelemia kynttilöitä jne. Kynttilöiden kohdalla huomasin ettei lapsi ollut ainut niitä tuova ja päätin luopua vastaisuudessa niistä. Kahvia sen sijaan sitä juovalla kuluu joten useampi paketti tai pakkaus ei haittaa.

 Tänä vuonna päätettiin Tellun kanssa muistaa opettajia yhteisellä lahjalla. Tellulla on useampi eri opettaja ja luokan oma avustaja, joita tyttö haluaisi kaikkia muistaa. Niinpä päätettiin kasata heille yhteinen kori jossa on ainakin kahvia, kauniita servettejä ja jotain helposti säilyvää kahviherkkua.

 Viikonloppuna leivottiin jouluista kakkua ja pähkinäsuklaapipareita. Piparit oli lasten itsekin helppo valmistaa, joten olisiko niistä sopivaksi herkuksi?

 Tellu leipoi kaverinsa kanssa vehnäjauhoista ja Pikkytäry teki omista jauhoistaan. Minun tarvitsi siis vain mitata pojalle aineet ja auttaa taikinan jakamisessa. Ovat kuulemma parhaita suklaapipareita joita Pikkutäry on ikinä maistanut!

 Pähkinäsuklaapiparit

1dl sokeria

1 muna

2dl pähkinäsuklaalevitettä

2dl jauhoja

½ tl leivinjauhetta

Vatkaa sokeri ja muna sekaisin (ei siis tarvitse edes vaahdottaa!), lisää jääkaappikylmä pähkinäsuklaalevite, sekoita leivinjauhe jauhoihin ja sekoita seos taikinaan. Tee taikinasta tanko, jaa yhtäsuuriin osiin, laita pellille ja paina hieman lasinpohjalla. Paistetaan 175 asteessa noin 8min.

 Jouluinen kakkukin on vaan sekoita ja paista tyyliin tehty. Jouluinen siitä tulee mausteista ja laitoin taikinan joukkoon myös maustamatonta jugurttia sekä itsetehtyä omenahilloa.

 Mun onkin todella hyvä lasten kanssa leipoa ja herkkukuvia katsella sillä lupauduin eilen illalla laittamaan sokeriherkut jäähylle jouluun asti. Joku ehkä siellä nyt naurahtaa, että helppoa, jouluun on enää muutama hassu päivä. Totta, mutta itselleni se ei tule olemaan mikään helppo nakki. Myönnän olevani sokerikoukussa sillä viimeisen reilun vuoden aikana on jo päivänikin alkanut kahvipannullisen lisäksi vähintään rivillä suklaata. Pieni irtiotto tekee siis varmasti hyvää, vaikka ensimmäisenä tuskaisena aamuna ei siltä tuntunutkaan!

Itsetehty luumuhillo kuivatuista luumuista

 Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Ajatuksissani olen jatkyvasti ollut tänään vasta toisessa adventissa, vaikka kolmannen kynttilänhän saamme illalla sytyttää. Valvotut yöt alkoivat taas painaa ja tänään en jaksanutkaan lasten kanssa suunniteltuja askarteluja tehdä. Nautimme sen sijaan hiljalleen sulavasta lumesta ja tehtiin kahvin kanssa suurta herkkuamme eli joulutorttuja.

  Isoihin torttuihin laitettiin tällä kertaa itsetehtyä omenahilloa ja pikkuversioihin pursotettiin omatekoista luumuhilloa. Luumuhillossa onkin kaunis punainen väri, mutta omatekoiset hillot eivät oikein pysyneet uunissa ryhdissä. Pellillinen katosi kuitenkin salaman nopeasti eli maku oli kyllä mahtavan hyvä!

 Nämä minitortut sopivat hyvin pikkuväelle tai aikuisille vaikkapa piparin korvikkeena. Herkkupöydästä voi sitäpaitsi hyvällä omalla tunnolla maistaa useampaa sorttia jos kaikki ei ole suuren suurta :)

 Ellei luumuhilloa sattunut tekemään syksyllä, voi sen tehdä nyt kuivatuista luumuistakin!
Luumuhillo kuivatuista luumuista
1 pussi kuivattuja luumuja (kivettömiä!)
1-2 dl vettä (aloita desillä ja lisää tarpeen mukaan)
Kanelia
Inkivääriä
Laita kiehuvan veden sekaan mausteet ja luumut. Pehmennä. Sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderillä.

 Maukasta sunnuntaita!

Ihania lumileikkejä

 Yön aikana oli tapahtunut jotain ihmeellistä; maa oli muuttunut valkoiseksi. Aamupuuron aikana pienin katseli ulos ikkunasta hokien: Äiti lunta! Ulot, ulot! Uloshan se oli aamutoimien jälkeen suunnattava ennen kuin lumet taas sulaisivat.

  Hölmönä vahingossa onnistuin hävittämään parhaat kuvat. Kyllä harmittaa!!! Lapset kuitenkin nauttivat todella paljon vihdoin saapuneesta lumikelistä. Pikkutäry kolasi pihaa, Tellu rakensi lumilinnaa ja pikkuinen kamppaili innoissaan hieman liian ison pukunsa kanssa pojalle liian syvässä hangessa.

  Aluksi Jyrä yritti konttailla, mutta totesi senkin etenemistavan olevan hieman hankalaa.

 Niinpä hän heittäytyi hangelle makoilemaan ja ihmettelemään lunta lähemmin kunnes pihaa oli hieman kolattu. Reipas pikkumies kolasi mielellään itsekin, mutta hauskinta oli pulkkakyyti. Lounasaikaan pieni ei olisi malttanut sisälle lähteä laisinkaan ja heti ulkopäikkäreiden jälkeen jäätiikin vielä ulos puuhastelemaan. Toivottavasti nämä lumet nyt edes hetken pysyisivät maassa, vaikka enpä usko. Ulkona nimittäin illalla satoi hetken ihan silkkaa vettä.

Jouluisia purkkeja

 Nyt paljastuu yksi käyttöidea tyhjille pilttipurkeille. Niistä voi nimittäin tehdä hauskoja purkkeja karkeille, sinapille tai mille vaan!

 Nämä meidän purkit on koeversioita sillä näissä on näkyvissä nuo kansissa olevat tekstit. Suosittelen kansien maalaamista tai päällystämistä etenkin jos lahjaksi haluaa näitä tehdä, mutta meidän lapsia ei tekstit haittaa.

 Näissä purkeissa vain mielikuvitus on rajana. Tellu kokeili mallia, jossa kanteen liimattiin massapallo pääksi.

 Pikkutäry taas rakastaa Petteri Punakuonoa ja halusi purkkiin hänen kasvot. En tiedä onko meidän lasitussit menneet piloille sillä pojan ensimmäinen versio ei muistuttanut kasvoja vaan taidetta. Tämä Tellun auttamakin valui niin että jouduttiin pyyhkimään vaan eihän siitä siistiä tullut. Ehkä seuraavassa versiossa liimaamme suosiolla silmät ja nenän purkkiin kiinni ?

Huovasta tehdyt sarvet on liimattu kanteen ihan tällä tavalla. Paksumpi huopa toimisi paremmin, mutta hyvin pysyi sarvet pystyssä tällä ohuemmallakin.

 Jee, vihdoin on joulukalenteri ajan tasalla kaikkien teknisten ongelmien jälkeen! Nyt voi välillä myös keskittyä muihinkin aiheisiin kun ei tarvitse paniikissa yrittää kuroa päiviä kiinni :) Tunnelmallista lauantai-iltaa!