Helpot joulun suklaapiprit (gluteeniton)

 Tällä viikolla hyvin monessa perheessä on ajankohtaista muistaa opettajia, kerhon ohjaajia ja päiväkodin henkilökuntaa. Itse olen suosinut lasten tekemien korttien lisäksi jotain käytännöllistä mm. lahjakortteja, erikoiskahvia, saippuaa, tiskirättejä, lasten koristelemia kynttilöitä jne. Kynttilöiden kohdalla huomasin ettei lapsi ollut ainut niitä tuova ja päätin luopua vastaisuudessa niistä. Kahvia sen sijaan sitä juovalla kuluu joten useampi paketti tai pakkaus ei haittaa.

 Tänä vuonna päätettiin Tellun kanssa muistaa opettajia yhteisellä lahjalla. Tellulla on useampi eri opettaja ja luokan oma avustaja, joita tyttö haluaisi kaikkia muistaa. Niinpä päätettiin kasata heille yhteinen kori jossa on ainakin kahvia, kauniita servettejä ja jotain helposti säilyvää kahviherkkua.

 Viikonloppuna leivottiin jouluista kakkua ja pähkinäsuklaapipareita. Piparit oli lasten itsekin helppo valmistaa, joten olisiko niistä sopivaksi herkuksi?

 Tellu leipoi kaverinsa kanssa vehnäjauhoista ja Pikkytäry teki omista jauhoistaan. Minun tarvitsi siis vain mitata pojalle aineet ja auttaa taikinan jakamisessa. Ovat kuulemma parhaita suklaapipareita joita Pikkutäry on ikinä maistanut!

 Pähkinäsuklaapiparit

1dl sokeria

1 muna

2dl pähkinäsuklaalevitettä

2dl jauhoja

½ tl leivinjauhetta

Vatkaa sokeri ja muna sekaisin (ei siis tarvitse edes vaahdottaa!), lisää jääkaappikylmä pähkinäsuklaalevite, sekoita leivinjauhe jauhoihin ja sekoita seos taikinaan. Tee taikinasta tanko, jaa yhtäsuuriin osiin, laita pellille ja paina hieman lasinpohjalla. Paistetaan 175 asteessa noin 8min.

 Jouluinen kakkukin on vaan sekoita ja paista tyyliin tehty. Jouluinen siitä tulee mausteista ja laitoin taikinan joukkoon myös maustamatonta jugurttia sekä itsetehtyä omenahilloa.

 Mun onkin todella hyvä lasten kanssa leipoa ja herkkukuvia katsella sillä lupauduin eilen illalla laittamaan sokeriherkut jäähylle jouluun asti. Joku ehkä siellä nyt naurahtaa, että helppoa, jouluun on enää muutama hassu päivä. Totta, mutta itselleni se ei tule olemaan mikään helppo nakki. Myönnän olevani sokerikoukussa sillä viimeisen reilun vuoden aikana on jo päivänikin alkanut kahvipannullisen lisäksi vähintään rivillä suklaata. Pieni irtiotto tekee siis varmasti hyvää, vaikka ensimmäisenä tuskaisena aamuna ei siltä tuntunutkaan!