En muista kuluneesta vuodesta yhtikäs mitään. Tiedän jokavuotisten juhlien olleen ja kuvista päätellen lasten nauttineen monistakin asioista, mutta en muista niitä. Tämä postaus ei siis tosiaankaan ole paluu pian päättyvään vuoteen, joka on sisältänyt viimeiseen asti paljon murhetta ja epäonnea, mutta jonka aikana olen varmasti kasvanut ja oppinut entistä paremmin olemaan kiitollinen niistä pienistä hetkistä ja asioista. Aina ei tarvitse tavoitella tähtiä taivaalta, harvoin asiat menevät kuten haluaisi ja murheet ovat osa elämää. Kaikesta selviää tavalla tai toisella kunhan saa pitää rakkaat ympärillään.
Viimeistään nyt alkaa olemaan aika vilkuttaa tälle vuodelle ja suunnata katseet kohti uutta. Lupauksia en tee sillä eihän tällä muistilla muistaisi niitä pitääkään! Vuoden vaihtuessa kuiskaankin ihan hiljaa vain toiveen; olkoon ensi vuosi täynnä rakkautta, iloa ja onnen hetkiä.
Onnekasta alkavaa vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti